Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Eilen oli aika normi päivä. Menin kouluun harrastamaan capoieraa. Ihan mielenkiintoinen laji. Sain jonkinlaisen kipinän ryhtyä harrastamaan sitä, mutta en tiedä jaksaisinko. Se veisi niin paljon aikaa kun on nuo kitaratunnitkin. Capoiera-tunti loppui kymmeneltä, jolloin rupesin väsymään. En jaksanut mennä enää monitoimitalolle pelaamaan salibandya. Niinpä lähdin kotiin. Katsoin ”Jack & The Beanstalk” toiseen kertaan. Taitaa olla yksi parhaimmista elokuvista mitä olen nähnyt. Elokuvan jälkeen olin tosi väsynyt ja verenpaine oli alhaalla. Nousin ylös sohvan pohjalta ja kaaduin maahan ja löin takapuoleni pianon kulmaan enkä edes tajunnut sitä. Olin maassa vähän aikaa kun pyörtymiskohtaus oli mennyt ohi. Kävin syömässä tukevasti keittiössä ja menin nukkumaan. Nukuin kolmesta kymmeneen kuin tukki. Siinä meni torstai.
Nyt on perjantai ja uusi päivä. Läksyt jäi taas tekemättä, mutta tein ne koulussa. Villen terotin oli jäänyt mun penaaliin, hassua. Tänään on iltapäivällä espanjaa, en jaksaisi. Eilen illalla kun painoin huoneeni valokatkaisijaa, sulake possahti. Kahdesta huoneesta lähti valot. Reititin pössähti romuksi ja tietokoneet sammuivat. Tänäänkin taas tylsä päivä. Jonkun pitää soittaa mulle ja pyytää mua jonnekin. Sivujakaan ei voi päivittää. Ylipuhun isäukon että voisin lopettaa lakkoni. Arkiviikko on jo ohi. Hyvää vappua jos en muista sitä enää viikonloppuna toivottaa!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
