Uutta rock-henkistä tyyliä työelämään

Nyt kun vihdoin pääsin palkoille, jäi aikaa myös shoppailulle, jota en ole koskaan tottunut harrastamaan. Tuppaan olemaan enemmän se pihi äijänketale kun taas vaimo käyttää rahaa vähän vapaammin. Eikös se aina niin mene?

Kävin tänään ostamassa vähän vaatetusta. Kun sitä harvemmin teen, niin jää sijaa aina muotibloggaukselle. Pitäähän kaikesta ottaa hyöty irti, eh? En yleensä ostele vaatteita muualta kuin netin hevikaupoista, mutta nyt menin emännän mukana vähän joka paikkaan. H&M:stä tein yllättäviä löytöjä. Löysin tummanharmaat suorat housut 15 eukolla, kun alkuperäinen hinta oli nelisenkymppiä. Löysin myös parilla kympillä samaisesta liikkeestä housut joihin ihastuin ihan täysin. Mustat reisitaskutyyppiset, mutta kuitenkin kapealahkeisemmat kangashousut (kuva alla).

Sokokselta kävin hakemassa sateenvarjon ja punaisen kravatin. Kravattia en kuitenkaan varmaan normipäivänä töihin laita, vaan ainoastaan koulutuksissa ja asiakastapaamisissa. Liian virallista. Muistan kun aloitin nykyisessä työpaikassa, minulla oli vaalea kauluspaita ja suorat housut. Pikku hiljaa kuitenkin opin ymmärtämään, että olen duunissa jossa harvemmin tapaan tärkeitä henkilöitä tai asiakkaita. Koodailin enimmäkseen yksinäni ja kolleegan kanssa, joten pukeutumisesta ei tarvinnut huolehtia. Työpaikalla painotettiinkin että pukeutuminen on vapaata ja jopa suotavaa olla arkitamineissa. Niinpä menin useimmiten bändipaidoissa ja camouflagehousuissa töihin.

Nyt olen alkanut miettimään pukeutumista uudelleen, mutta turhan virallinen en tahdo olla. Jotain Peter Tägtgrenin tyyliin sopivaa (kuva alla) on käynyt kuitenkin mielessä ja sitä ajatellen nykyisen asukokonaisuudenkin hankin. Tykkään pitää kauluspaitaa, mutta minulla ei ole niitä kuin pari kappaletta, tämä uusi mukaanlukien. Kangaskauluspaitoja ei lasketa.

Olen huono pukeutumisasioissa. Harvemmin ostelen edes vaatteita, ne kun maksavat niin paljon. Olen heittänyt suurimman osan vanhoista vaatteistani pois, sillä viime vuosina olen kelpuuttanut vain bändipaidat tai muut sanomaani puolustavat t-paidat, reisitaskuhousut, tummat tai mustat farkut, jne. Nyt kun olen ostanut uusia vaatteita ja jos joku vanhaan hevarityyliini tottuneena kysyy ”mitä helvettiä?”, vastaan että ryhdistäydyin. En tiedä. Välillä on hyvä olla asiallinenkin, mutta samalla rock-hengessä, eikö niin? Joku roti?

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää