Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Katsoin kelloa tunnin välein, joten aika meni nopeammin kuin ennen. Tulin kirjastoon kirjoittamaan uutta merkintöä, vaikkei elämäni olekaan niin yksityiskohtaista, miltä vaikuttaa. Mietin tunnilla että mitä jos pystyisin hallita ajankulkua. Jos saisin yhden minuutin kulumaan sekunnissa ja näkisin silmilläni miten kaikki menisi ohi vilaukselta. Mutta muiden näkökulmasta istuisin vain paikoillani tuijottaen tyhjyyteen. Sitten kun tulsisi minun vuoroni vastata niin kaikki luulisivat että olen menettänyt järkeni istumalla koulussa ja he veisivät minut pyöreään pehmustettuun huoneeseen. Paitsi että voisin palauttaa ajan kulun normaaliksi ennen kuin he ehtisivät tehdä minulle mitään.
No joo, tänään ranskan tunnilla opettelimme passe compose, menneen aikamuodon. Aineesta tuli aika kökkö, luonnollisesti, kun ei voinut kirjoittaa mennyttä aikamuotoa, ei mitään tyyliin: kävin, olin, tulin, menin, olen käynyt… tms. Jotenkin tuli vähän tylsähkö, menen sinne, tulen tänne-tyylinen. 15 yli lähtee bussi keskustasta ja istun parinsadan metrin päässä kaupunginkirjastossa ja kello on 16:10. Pitäisiköhän lähteä juoksemaan?
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
