Pyörivä Rolle ei rullaannu vaan kukittaa elämän tietä

Otsikko on Minnan hauskan onnittelun (”Rolle pyörii vaan – pyörivä kivi ei rullaannu! Synttäreitä!”) ja äitini onnittelurunon yhdistelmä. Eilen tuli kuluneeksi kahdeskymmeneskolmas vuosi syntymästäni. Synnyin 1. marraskuuta 1988 Jyväskylässä mustatukkaisena pullaposkena. Muistan lapsuudestani melko vähän, mutta se oli melko hyvä, tasapaksu, normaali lapsuus. Koko ikäni olen asunut synnyinkaupungissani, Jyväskylässä ja tykännytkin kaupungista oikein kovasti. Ei minua täältä pois saa muuttamaan.

Synttäripäivän suhteen minulla ei ole ollut viime vuosina minkäänlaisia odotuksia. Joskus pienempänä saatoin odottaa lahjaa vähän liikaakin, mikä hieman harmittaa minua, sillä ainakin isäni on kerran jos toisenkin saanut pettyä teiniangstiini. Vanhempana synttärit eivät ole olleet niin tärkeitä, mutta totta kai on mukavaa kun joku muistaa. En varsinaisesti siis toivo mitään, varsinkaan lahjaa, mutta onnitteluita ja ehkä jotain pientä kivaa on mukava saada. Matalin odotuksin pienetkin jutut tuntuvat äärimmäisen hyvältä.

Heräsin tiistaiaamuun normaalisti, melko väsnyeenä ja pöpperöisenä, enkä edes muistanut sen olevan mitenkään tavallisesta poikkeava aamu, merkkipäivästä puhumattakaan. Katsoin sähköpostini sängystä Android-puhelimestani ja ihmettelin kolmea Linux-yhteisön onnitteluviestiä. Samalla tajusin vanhentuneeni jälleen. Ensimmäiset onnittelut olivat tulleet jo kahdentoista jälkeen ja Facebook ropisikin onnitteluja pitkin aamua.

Jo ennen puolta päivää onnitteluita oli tullut yli 50. Kyllä, laskin joka ikisen onnittelun, se kun on ollut viime vuosina eräänlainen synttäriharrastus. Vastasin myöskin joka ikiseen. Hauska efekti että varsinkin Facebookissa kommentoivat kerran vuodessa nekin, jotka eivät milloinkaan muulloin laita kommentin kommenttia. Kokonaistuloksesta käy ilmi, että todellakaan kaikki Facebook-kaverini eivät kommentoineet. Enpä minä sitä edellytäkään millään lailla. Tässä onnittelut tilastoidusti:

Onnitteluita tuli yhteensä 164 kappaletta. Kiitos!

Töissä sain työkaverilta kakkukahvit ja esimieheltä onnittelupuhelun Hollannista asti. Koko kööri onnitteli myös Skypessä. Olin ylipäätään yllättynyt onnitteluiden määrästä. Työpäivä oli todella kiireinen ja hektinen, mutta onneksi pääsimme Jusan kanssa käymään yhdellä synttäriolusella Parnell’s:ssa päivän päätteeksi.

Hykersin kotimatkalla miettien mitä kotona odottaa. Vaimoni on aina niin hyvä keksimään yllätyksiä. Oli yllätys pieni tai suuri, hän osaa yllättää minut aina. Kotioven avatessa tuoksui appelsiini. Veera oli hommannut PartyLite-hajustekynttilän – ja erittäin toimivan sellaisen. July Skies oli laitettu soimaan ja luomaan tunnelmaa, kakku ja kuplivaa odotti olohuoneen pöydällä. Lahjaksi sain Paavo Pesusienen muotoisen digitaalisen valokuvakehyksen ja Imperiumin kylpytakki on kuulemma tulossa. Kortti oli hauska, olutaiheinen ”Huurteiset onnittelut!”. Ihan parasta! Hyvä mieli tuli.

Illalla soitti vielä sisko, mummo ja isä. Puheluruljanssin ja raskaahkon työpäivän jälkeen rupesi ramasemaan niin älyttömästi, että oli pakko painua pian pehkuihin. Tästä piti blogata jo eilen, mutta en millään jaksanut enää tehdä mitään. Eipä tuosta syntymäpäivä enää paremmaksi olisi voinut muuttua. Kiitos valtavasti kaikille minua muistaneille!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää