Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Masentaa hieman. Masentaa kun ei saa mitään aikaiseksi. Tietokoneella kyllä, mutta ei tosielämässä. Luulen olevani nero kun luen kieliä ja välillä osaankin, mutta siihen se sitten jääkin. Otin hullut stressit tulevasta koeviikosta. Ei muuten, mutta kun en uskalla näytellä. Se äidinkielen näytelmä… argh. En pääse siitä yli. Olin eilen Juhanin luona, pidettiin taas hauskaa. Olin yötä ja tulin kotiin. Tänäänkin olisi pitänty siivota ja kaikkea, mutta en jaksanut mitään. Olen väsynyt ja veltto kuin rätti.
Kokeisiin lukemisestakaan ei tule mitään, kirjastomaksut on myöhässä, äidinkielen kurssiaineet on myöhässä, rahaa ei tipu ja kaikki paskoo, kavereita näkee kerran vuodessa ja hyväelämä. Enkä pääse täältä talosta ikinä omaan taloon, en opi ikinä lentämään pois pesästä. Kohta tuleekin jo yö ja leffaakaan ei ehdi katsoa ja pikkuveljien pitää antaa säätää koneella. Elämä on yksitoikkoista. Huonekin pitäisi siivota ja vessakin pitäisi siivota ja kaikki vaan paskoo. En jaksa enää. J’en peux plus!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
