Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 3.6.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Savagen perheen äiti on ollut poissa kuvioista jo pitkään, ja sisarusten Jonin ja Wendyn välit ovat mitä ovat. Sisarukset ovat pakotettuja lähtemään tapaamaan isäänsä, jossa näkyy dementian ja seniiliyden merkkejä, ja jonka naisystävä on potkaissut tyhjää. Hoitaessaan edelleen huononevaa isäpappaansa sisaruksen kiistelevät keskenään erimielisyyksistään ja epäonnistumisistaan. Saako vasta isän kuolema aikaan sovun Savagen perheessä?

The Savages on melko pitkäveteinen draama, mutta osaa asiansa. Leffassa käsitellään melko pitkälle ihmissuhteita ja elämän periaatteita. Pistää miettimään omaa suhdettaan vanhempiinsa. Pidin Philip Seymour Hoffmanin roolisuorituksesta, ja elokuvan miljööstä, mutta en niinkään elokuvan ideasta. Toteutus hyvä, juoni hyvä, mutta leffa ei minun makuuni. Draaman ystävät tulevat varmasti tästä elokuvasta kylläiseksi.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!