Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 2.6.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Kekseliäs pikkuvanha poika nimeltä Oskar etsii New Yorkista lukkoa mysteeriseen avaimeen, joka jäi hänen 9/11-turmassa kuolleelta isältään, ainoana vihjeenään avaimen kirjekuoressa lukenut ”Black”…

Ensimmäisenä mainittakoon että tämä elokuva ei ole mitään kovin helppoa katsottavaa. Se on aihepiiriltään paljon ajatuksia herättävä ja mieltä haastava. Pidän tavasta jolla tarina on kerrottu. Katsojalle jätetään mukavasti aikaa pohtia. Leffa käsittelee hienosti erilaisia tunteita, kuten surun käsittelyä ja ihmissuhteita. Synkähköstä teemastaan huolimatta leffalla on sydäntä lämmittäviä opetuksia ja upea lopetus. Yksi vähään aikaan hienoimmista näkemistäni draamoista. Lapsitähti Thomas Horn on todellinen yllättäjä.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!