Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 6.1.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Ei varsinaista juonta. Baraka on dokumenttielokuva, jota ei voi arvostella ihan normaalin elokuvan tavoin. Leffassa ei nimittäin ole varsinaista juonta, siinä ei puhuta mitään, eikä siinä oikeastaan tapahdu mitään – jos ajatellaan ”normaalin” elokuvan puitteissa. Baraka jättää paljon pohdintaa katsojan varaan. Elokuva on kokoelma hienoja valokuvamaisia pätkiä erilaisista kansoista, ihmisistä, heimoista, maisemista, paikoista, ja uskonnoista.

Leffa ottaa omalla tavallaan kantaa uskontoon, ihmiseen, maailmaan, luontoon, minuuteen, henkimaailmaan, ja elämään. Ketä oikeastaan olemme? Missä oikeastaan elämme? Jos tätä arvosteltaisiin ihan tavallisena elokuvana, se olisi tylsä ja ”tyhmä”. Siksi en oikein osaakaan pisteyttää tätä, enkä anna hyvää enkä huonoa arvosanaa. Leffassa on erittäin pasifistinen sanoma, ja se on hyvin kaunis. Siksi suosittelen sitä aiheesta kiinnostuneille. Perinteistä viihdykettä tai jännitystä elokuvalta hakevat voivat jättää väliin.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!