Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 30.8.2011, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 23-vuotias.

Armadillo on dokumentti tanskalaisista rauhanturvaajista, jotka lähtevät komennukselle Afganistaniin sotilastukikohtaan nimeltä Camp Armadillo. Minulla on todella ristiriitaisia ajatuksia elokuvasta. Leffan kuuluisi paljastaa läheltä millaista sota todella on, mutta se onnistuu olemaan enemmänkin tylsä ja vastenmielinen pätkä. Elokuvaa on verrattu Hurt Lockerin dokumenttiversioksi ja sitä se taitaa ollakin; tylsää ja innotonta sodan ihannoimista. Toisaalta oli monestakin syystä yllättävän upeaa katsoa realistista sotasettiä ja päästä ”sisälle” Afganistanin sodan vaiheisiin, mutta silti elokuva jätti melko tyhjän tunteen.

Koska olen ajatusmaailmaltani pasifisti, en ymmärrä koko rauhanturvaajahommaa. Sanassa ei saisi olla rauhaa. Leffa on herättänyt kotimaassaan Tanskassa kohua, sillä siinä rehvastellaan talibaanien tappamisella. Ihminen on aina ihminen, enkä voi ymmärtää miesten asenteita. Monet dokumentin henkilöistä jostain kumman syystä tykkäsivät olla siellä melskeen keskellä, enemmän kuin perheensä keskellä. Monet nauttivat tappamisesta ja olivat ylpeitä saavutuksistaan. Tämä on osa-alue jota en sodassa tule koskaan ymmärtämään, näin tapahtumat sitten vierestä tai en. Olen niitä jotka todennäköisesti kuolisivat sodassa ensimmäisenä siksi koska eivät suostu vahingoittamaan toista ihmistä – edes silloin kun se toinen yrittää tappaa.

Leffa herätti ajatuksia, mutta oli kokonaisuutena pitkäveteinen ja ärsyttävä. Dokkarina ja elokuvana pätkä oli hyvä ja laadukas, joskin kotikutoisuuden tuntu oli hyvin editoitu pois editoimalla kohatuksista ”tavallisen” elokuvan tuntuisen soundtrackeineen päivineen. Olisin kaivannut vielä raadollisempaa ja sotamaisempaa dokumenttia, jota minulle trailereissa ja ennakkoarvosteluissa luvattiin. Odotukset olivat turhan korkealla, joten pettymys oli taattu. Olisi voinut parempi, jos en olisi odottanut mitään niin mahtavaa. Monille hyvinkin katsottava leffa, mutta leffa ei sovi välttämättä minulle ja niille joiden käsityksiä vastaan jo pelkkä aihe sotii. Päämäärältään ei hyvä eikä huono leffa. Toteutukseltaan poikkeuksellinen, mikä tekee leffasta elokuvallisesti uniikin, loistavan pakkauksen.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!