Hulinaa viikosta toiseen

Viime merkinnästä on mennyt jo pari viikkoa ja täytyy sanoa että on vähän vaikeaa muistella tapahtumien yksityiskohtia. Tuntuu että on liikaa asiaa kerrottavana. Viime viikko oli jälleen niin mahdottoman vilkas, vaikka kävinkin töissä arkisin. Tapasin hirveästi ihmisiä taas. Katsotaanpa mitä muistan irc-logien avainsanojen ja oman muistini perusteella.

Viime viikolla olin tietysti töissä. Tiistaina töiden jälkeen Elina, Make ja Vilma kävivät kylässä. Loppuillan taisin jatkaa sarjaa nimeltä Sopranos. Mitään kovin erikoista ei tapahtunut koko viikolla. Irkkasin tietysti tuhansia rivejä, kuten aina. Ja katsoin lisää sopranosta. Ensimmäisen tuotantokauden taisin katsoa kokonaan loppuun.

Viime maanantaina olin ystävän tukena sairaalassa. Voin myös itse pahoin, joten en ollut töissäkään. Viikolla kävin pariin otteeseen Veeran luona. Myös Elina ja Make olivat mukana. Eilen autoin Veeraa muutossa ja tapasin IRC-kavereita. Töissä menee samaa rataa. Työkaveri on lomalla loppuvuoden, joten olen nyt yksin toimistossa. Enemmän vastuuta ja työtä ja ehkä pikkuisen stressiäkin. Www-sivuhommat olen laittanut jäähylle, koska en jaksa kokopäivätyötä tässä elämäntilanteessa.

Rahaa olen tuhlannut melko mallikkaasti. Ostin itselleni synttärilahjaksi Nikon D40:n, uuden takin, muutaman kaulahuivin ja vähän tavaraa nierlestä (mm. 100x DVD, DVD-koteloita, iPod-lisävarusteita ja puolen terabitin kiintolevyn). Torstaina 1.11. täytin 19 vuotta ja olin katsomassa kaimani kanssa Dimmu Borgiria ja Amon Amarthia Helsingin Kulttuuritalolla. Keikalla oli myös ruotsalaista melodista death metallia soittava Engel, joka oli ihan ok. Amon Amarth ja Dimmu Borgir vetivät älyttömän hyvän keikan. Kirjoitan arvostelun myöhemmin.

Koska nyt on ollut viikosta toiseen pelkkää hulinaa, bloggaaminenkin on jäänyt vähemmälle. IRC-galleriaan sain 25 onnittelua, joiden joukossa oli myös rollewebin vakiokävijöiden onnitteluita. Kiitän onnitteluista, on vaihteeksi mukavaa olla pikkuisen vanhempi.

Jätin tietysti kertomatta ne asiat joista minun piti kertoa, mutta ei kaikkea voi mitenkään muistaa. Itse asiassa en muista enää puoliakaan. Ihmismuisti on lyhyt.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää