Facebook on antisosiaalinen media

Sosiaalisista medioista Facebook on kaikista viheliäisin. Kansojen sulatusuuni, sisäsiittoinen juorupalsta, paikka, jossa en ole enää vuosiin viihtynyt. Feissarimokien kärjistetyt tapaukset ovat todellisuutta ja vastaavia sekä hieman lievempiä tapahtuu omallakin aikajanallani päivittäin.

Suositut pärjäävät, syrjäytyneet ja epäsuositut unohtuvat

Tulee kouluajat mieleen. Viimeisenä vuotena kaikki luokkatoverit kirjoittivat jotain positiivista sydänpaperiin, johon sain yllättäviä kommentteja – kaikki huomasivat minut vasta kun koulu loppui. Facebook on äärimmäisen kaupallinen palvelu, joka lajittelee päivityksiä sen mukaan miten niistä on tykätty, miten niitä on jaettu ja kommentoitu. Vähemmän suositut jäävät piiloon. Muistatko milloin viimeksi näit yleisellä aikajanalla ylimpänä esimerkiksi vanhan luokkatoverisi päivityksen, sen vähän hiljaisemman, joka päivittää Facebookia kerran kuukaudessa? En minäkään.

Monesti tulee vahingossa vierailtua vanhan kaverin Facebook-sivuilla ja ihmeteltyä miten nämäkin uutiset ovat menneet ohi. Se on Facebookin ongelma, koska päivitykset eivät ole samanarvoisia (toisin kuin esimerkiksi Twitterissä).

Nuolen takana on valinta, jolla näkee viimeisimmät, mutta aina etusivulle mentäessä valinta vaihtuu ärsyttävästi takaisin oletukseen.

Glamouria, ei tosielämää

Uutiset siitä että Facebook masentaa ja laskee itsetuntoa eivät ole tuulesta temmattuja. Facebook-virtaa katsoessa näkee toinen toistaan onnellisempia ihmisiä, parempia elämiä, selfieitä kauniista ihmisistä. Aina löytyy se entinen kaveri, jolla on mennyt paremmin kuin sinulla. Mukamas. Todellista kurjuutta ei julkaista, sillä eihän kukaan halua kertoa jos menee huonosti.

Ihmiset toisaalta vertaavat itseään muihin kun kyseessä on henkilöt, jotka tuntee paremmin. Kun näkee netin välityksellä ihmisten muuttuvan siitä mitä he olivat joskus, tuntuu välillä ettei tunne enää oikeastaan ketään.

Tykkäämistä, ei aitoa vuorovaikutusta

Kaikesta tykätään. Koko ajan. En minä tykkää kaikesta – miksi pitäisi? Minulta on kysytty muunmuassa yksityisviestillä miksi en tykkää henkilön kuvista, vaikka hän tykkää minun kuvistani jatkuvasti. Mikä takaisintykkäysvelvollisuus minulla on? juuri tämänkaltaisen kyttäys- ja tykkäyskulttuurin takia käy monesti mielessä koko Facebook-tilin sulkeminen.

Facebook masentaa ihmisiä, katso vaikka. Se ei innosta jakamaan tai keskustelemaan kuten muut mediat, mikä tekee siitä antisosiaalisen median.

Vaihtoehtoja?

Varmaan perinteinen livenä miittaaminen paras, mutta sosiaalisista medioista itse pidän eniten Twitteristä. Siellä voi päivitellä vähän kevyemmin, eikä kanssakäyminen ahdista. Kovin moni irl-tuttuni siellä ei aktiivisesti ole, mutta se ei haittaa – päinvastoin.

Käytän jatkossakin eniten Twitteriä. Facebookiin jaan tavaraa muista sosiaalisista medioista, firman ja muiden omistamieni Facebook-sivujen juttuja ja esimerkiksi hyväksi todettuja artikkeleja. Kuulumisia en siellä jaa hirveästi (toisin kuin Twitterissäni), mutta blogipostausten muodossa kyllä.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää