Ei koulua tänään

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.

Tänään en mennyt kouluun. Eilen oli niin väsynyt päivä. Kerrotaanpa ensin eilisen uutiset. Pääsin koulusta klo 12 ja kävin ostamassa kitaraan uudet kielet, Ghs 10′ tottakai. Hetken päästä kaimani soitti ja tuli meille. Kuunneltiin siinä musiikkia ja katsottiin Scary Movie 3, koska en ollut nähnyt sitä vielä. Naurettiin sille ja sitten se lähti ja laitoin kitaraan kielet ja lukosta meni jenkat kun avasin sen. Kirosin siinä nukkakukkaa hetken ja ajattelin viedä sen silloisena huomenna, tänäisenä tänänä (hieno sana!) huoltoon A-P Paasosen pajalle ja niin tein. Lähdin sitten illalla kavereita tapaamaan ja se menikin vähän myöhäiseksi. Mentiin Koppa Jukaselle kuumille leiville, nälkä kun oli. Meni sitten niin myöhään että pääsin vasta yhdeltä nukkumaan. Aamulla kun heräsin en jaksanut ajatellakaan koulua. Sanoin vain äitille että en jaksa vaivautua kemian tunnille kun todellisuudessa jäin vain kemian kaksoistunnilta paitsi. Eikä hävetä yhtään. Tunnen itseni vain vähän syylliseksi, mutta samalla iloiseksi.

Heräsin siinä 12:30 samaan aikaan kun abejen vanhat olivat päättyneet koulussa. Soitin A-P Paasoselle ja kysyin missä paja on. Lähdin sitten 15:40 kitaran kanssa pajalle Rajakadulle, mutta jouduin soittamaan uudestaan kun en kauhean hyvin tunne juuri sitä osaa Jyväskylää. Selvitin tieni pajalle ja kerroin mitä voisi huoltaa. Paasonen ymmärsi tilanteen ja antoi ymmärtää että kitara on trimmattuna uuden veroinen. Rakas ruotsalainen Samurai Metallini on niin uniikki ettei sen mallisia lukkojakaan löytynyt (eikä sen puoleen kukaan ole moisesta mallista ikinä kuullutkaan). Mutta kulunut jenka hoituu patentilla, tässä tapauksessa pidemmällä ruuvilla. Saapahan kitarani ainakin lisää elinaikaa. Tähän asti se on palvellut minua loistavasti.

Kitaran luovuttamisen jälkeen soitin Markolle ja kysyin onko hän tulossa Juhanille viettämään tavanomaista perjantai-iltaa. Odotin Markoa kaupungissa ja kävin odotellessa Kalpiksella ostamassa mässyt ja pari Sisu-Hornaa. Sitten tulimme tänne Juhanin kämpille, jossa Veikko ja Juhani olivat odottamassa. Äsken toverukset kävivät kaupassa ja minä jäin Veikon kanssa tänne. Ne osti kaikkea jänskää, tietysti mässyjä ja suklaata sekä pizzoja ja popcornia, jäätelöä ja pastaa. Ja limsaa. Kamera on tietysti mukana, jos vain jaksaisin lisätä kuvia tänne. Lisäänkö?

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä