sunnuntaina 7. lokakuuta 2007 08:11
2 vuotta, 11 kuukautta sitten
Onpas viime kirjoituksetani taas aikaa. Heräsin 7.30 kellon ääneen. Olin nähnyt painajaista ja muistin sen herätessä täysin.
Istuin random-tyyppien kanssa sohvalla tavallista korkeammassa huoneessa. Seinät olivat harmaat ja huone oli yksitoikkoinen. Huoneessa ei ollut muuta kuin yksi sohva. Sohva oli purppuranpunainen ja sohvalla oli ainakin viisi tyyppiä itseni lisäksi istumassa (jotenkin mieleeni jäi kuva että heitä olisi ollut enemmän – ehkä yhdeksän -, mutta nyt kun ajattelen tarkemmin niin ei voinut olla niin montaa). Muistan henkilöistä vain muutaman. Yksi oli selkeästi eräs kaverini Eeron kavereista, Esa (aka Razzle_), mikä on hassua sillä en ole häntä tainnut tavata kuin kerran. Istuin sohvalla omissa oloissani. Muut vieressäni puhuivat paskaa toistensa kanssa, mutta en kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Tarkkailin huonetta ja huomasin leveän mutta matalan ikkunan katonrajassa yläpuolellani. Huoneessa oli pimeää/hämärää ja ankean painostavan ikävä tunnelma, enkä nähnyt ikkunasta toiselle puolelle. Yritin pinnistää ja tarkentaa mutta ikkuna oli ihan musta ja sumuinen.
Ensimmäinen unen osa loppui (unessa aika muuttuu ja kulkee eri tavalla). — Mustaa –. Havahduin vähän “ajan” (jos käsitin edes ajasta mitään) päästä matalammasta huoneesta (normaalin kokoisesta). Huone oli sisustukseltaan samanlainen edelliseen huoneeseen verrattuna. Muistin edellisen huoneen tapahtumat täysin. Sama sohva, samat ihmiset. Istuin edelleen samassa paikkaa, mutta koko paikka oli nurinkurin/peilikuva edelliseen huoneeseen verrattuna. Sen lisäksi huone oli jotenkin erilainen ja eri kokoinen. Tyypit vieressäni puhuivat edelleen samoista asioista. Huomasin ikkunan joka oli ihan samanlainen kuin edellisessä huoneessa, mutta se oli ihan normikorkeudella seinää, ei katonrajassa kuten edellisessä huoneessa. Näin ikkunasta läpi, lasi oli selkeä ja kirkas kuin minkä tahansa ikkunan lasi. Toiseelta puolelta näkyi jotain kattoa ja seinää. Menin lähemmäs ja katsoin alaspäin. Järkytykseni näin itseni katsomassa itseäni silmiin alapuoleltani sohvalta käsittämättömän hirvittävän surullinen ja vääristynyt ilme kasvoilla. Säikähdin hirveästi ja pelästyin ja menin ravistelemaan Esaa. Huusin hänelle että katsoisi ikkunasta. No, Esa tuli ja piti sen verran meteliä että alhaalla toisessa huoneessa oleva Esa2 huomasi sen. Kun Esa oli katsonut itseään ikkunasta, hän oksensi verta ja kuoli siihen paikkaan. Menin entistä enemmän paniikkiin ja luulin itsekin kuolevani, kunnes heräsin 7.30 herätyskelloon. Heräsin hiestä märkänä ja peloissani.
0