Onko sinulla tietokone, jonka kaiuttimissa on hyvä äänentoisto, tai kenties mediakeskuksena toimiva musiikille ja elokuville pyhitetty tietokone, tai – kuten minulla – Linux-palvelin joka toimii samalla viihdekeskuksena ja äänentoistolaitteena?
Heräätkö aamuisin puhelimen herättävään piipitysääneen tai soittoääneen, vai onko sinulla vielä yöpöydällä ysärityyppinen piipittävä kello tai jopa vanhempi rämisevä kello, jota nuijii joka aamu saamatta kuitenkaan mäsäksi? Jos vastasit näihin kysymyksiin vähänkään myöntävästi, siirry nyt nykyaikaan ja tee Spotifystasi herätyskello!
Käytän enimmäkseen musiikin kuunteluun Spotifya (Windows, Mac, Linux, Android), koska se on nopea ja helppo ja sieltä löytyy iso osa kuuntelemastani musiikista (se mitä ei löydy kuuntelen levyinä zomgilla tai iPodilla). Koska Spotify enemmän tai vähemmän hallitsee musiikinkuunteluani, sain tänään kuningasajatuksen räätälöidä ohjelmasta herätyskellon. Herään aamuisin hitaasti ja huonosti, eikä fiilistä ole yhtään mihinkään. Olen kärsinyt aiemmin uniongelmista, mutta nykyään olen tunnetusti vampyyri ja tykkään viettää aikaa öisin, vaikka väsyttäisikin. Aamut ovat siis usein vaikeita ja ajattelin että musiikki piristäisi. Ja niinhän se piristääkin, aina. Tässä ohjeet Spotify-herätyskelloon Linuxille, Windowsille ja Androidille.
Linux-palvelimessani Peikossa on paras äänentoisto, 5.1 kaiutinsetti, joten aloin pakertamaan luonnollisesti herätyskelloa ensin Linuxille. Jos haluat homman toimivan Linuxilla, tee seuraavasti:
echo '#!/bin/sh' > /usr/bin/openspotify
echo 'exec wine "/spotify/spotify.exe" /uri "$@"' \
>> /usr/bin/openspotify
chmod 755 /usr/bin/openspotifyNyt kaikki on periaatteessa valmista. Pieni scriptinpätkämme openspotify on luotu ja sen pitäisi toimia vallan mainiosti. Voit kokeilla kirjoittamalla komentoriville openspotify http://open.spotify.com/track/2rxIOjhXToXcnFc5uATd1D ja painamalla enter. Jos Spotify on asennettu oikein, asetukset on kunnossa, Spotifyn pitäisi avautua ja kappaleen alkaa soimaan.
Vielä puuttuu ajastus. Sen saa helposti aikaan cron -nimisellä Linuxin ajastusprosessilla, joka löytyy varmasti jokaisesta nykypäivän Linux-jakelusta. Ajastus tapahtuu siis seuraavasti:
30 07 * * 1-5 openspotify http://open.spotify.com/track/2rxIOjhXToXcnFc5uATd1D, jos haluat herätä samaan aikaan kuin minä, eli 7.30 joka arkiaamu (maanantaista perjantaihin). Ajat crontabissa noviiseille: minuutit tunnit kuukaudenpäivät kuukaudet päivät, eli esim. 23 06 * * 1 openspotify… tarkoittaa 06.23 joka maanantai. Googlaa crontab saadaksesi lisää tietoa.Linuxissa hyvä puoli on se, että voit laittaa jatkuvan herätyksen joka arkiaamu. Tämä on kätevää varsinkin kun käytössä on palvelinkone, joka on aina päällä.
Windowsilla homma on huomattavasti helpompaa.
Nyt Ben E. Kingin klassikko Stand by Me pärähtää soimaan aamulla halutulla hetkellä. Kappaleen jälkeen jatkuu Good Morning Vietnam -levy, jolla on muitakin hyviä herätysbiisejä.
Usein aamulla lähdetään töihin/kouluun tai pois huoneesta, eikä musiikkia välttämättä halua jättää looppaamaan. Siksi Spotimote on aivan loistava työkalu. Spotimote muuttaa Android-puhelimesi Spotify-kaukosäätimeksi! Kaukosäädintä pääset käyttämään tekemällä seuraavasti:
Nyt voit hallita Spotifya puhelimellasi, ilman että tarvitsee koskea tietokoneeseen. Voit laittaa Spotimoten päälle valmiiksi puhelimeen, puhelimen lataukseen ja aamulla Spotifyn pauhatessa musiikkia kajareista voit vain ottaa puhelimesi ja lykätä pausea, jolloin musiikki lakkaa. Spotimote on muutenkin erittäin kätevä!
Muista että iltaisin jätät kaiuttimet ja Spotifyn auki, laitat tietokoneen näytöt kiinni ja painut pehkuihin. Jos käytät Linuxia, sinun ei tarvitse huolehtia hälytystä joka ilta erikseen päälle, ellet niin erikseen halua. Windowsin Spotify Alarm -sovellus nimittäin kytkee hälytyksen pois päältä joka kerta kun se on hälyttänyt.
En tiedä miten en tullut ajatelleeksi tätä aiemmin. Kohti parempaa aamua! Jos oppaasta oli hyötyä, kommentoi ihmeessä tai jaa eteenpäin tykkäämällä, plussaamalla tai kommenttisivun jakonapeista.
Kirjoittaja on 23-vuotias viittomakielinen elämäntapanörtti, noin 10 tietokoneen omistaja, Linux- ja Android-käyttäjä, hevimies, naimisissa kuurosokean kanssa. Harrastukset ammattina. Harrastaa myös kirjoittamista ja elokuvia suurehkossa mittakaavassa. Lisää tietoa →
Rempseä suomalainen suomirokkia renkuttavana yhtyeenä aloittanut, sittemmin metallimpaan suuntaan matkannut retkue nimeltään Mokoma veti juuri äsken keikan netin välityksellä varmasti sadoille katsojille ympäri Suomea. Ulkomaalaisiakin taisi olla paikalla, ainakin chatin englanninkielisistä viesteistä ja välispiikkien käännöspyynnöistä päätellen. Nettikeikkoja järjestevän Jenkatehtaan kautta pääsi katsomaan keikkaa, jonne minä olin saanut piletin toisen työpaikkani Metallimusiikki.netin kautta.
Keikka alkoi kun poijaat vetivät Jägermeister-shotit mieheen. Paitsi tietenkin Marko, joka joi samaan aikaan muiden kanssa näkymättömän shottinsa, jossa oli alkoholin sijaan terveellistä ilmaa, mikä sai minut hörähtämään ei pilkasta, vaan silkasta rispektistä ja hauskasta eleestä. Olen aina niin ylpeä tuosta Annalan jantterista, jolla on periaatteet, vakaumus, josta pitää kiinni, mutta osaa silti olla täysillä mukana tuomitsematta muita.
Pari vuotta sitten Mokoman solistilta Marko Annalalta kysyttiin kysymys: Onko vaikea olla ilman alkoholia esim. hyvin menneen keikan jälkeen bussissa muut korkkaaavat pullot ja juhlivat hyvin mennyttä keikkaa? Onko sulle tullu mitään alkoholin korvikkeita tällaisissa tilanteissa? Onko vaikea olla kun muut on kännissä ja itse olet selvä?, johon Marko vastasi mielestäni äärimmäisen kunnoitettavasti:
Ajattelusi mukaan alkoholi kuuluu olennaisesti erilaisiin tilanteisiin. Minulle asia ei ole niin. Osaan nauttia tilanteista ilman alkoholia; leirinuotiosta ilman kossuhuikkaa, mökkireissusta ilman saunakaljoja, kahvista ilman konjakkia… hyvästä seurasta ihan selvinpäin. Ja kun tunnelma on valmiiksi katossa tahdon säilyttää tuon tunteen, en tarvitse erillistä “nostattajaa”. Vapaa-aikaani en vietä humalaisten seurassa, joten jaksan oikein hyvin keikkareissuilla katsoa toisinaan humalassa toilailevia yhtyetovereitani.
Tähän muut kaverit lisäsivät että toisinaan eivät kestä absolutisti-Markon non-stop-sekoilua selvinpäin, hah. Muut bändiläiset kertovat sivuilla kuitenkin myös että napinaa ei tule missään vaiheessa kumpaankaan suuntaan. Marko tähdentää että poikien alkoholin satunnaiskäyttö ei haittaa, mutta jos siitä harrastus tulisi, niin sitten varmaan alkaisi haittaamaan. Harrastus tarkoittanee tässä muuta elämää haittaavaa alkoholin väärinkäyttöä, alhoholismia.
Pojatkaan ei kyllä koskaan oo valittanu miulle, että “vittu ku sie oot niin selvinpäin”.
Meni vähän sivuraiteille, eli palataanpa takaisin itse keikkaan. Jo akustista Varjopuoli-levyä kuunnelleena tiesin kappaleet. Levy on vallan mainio ja vielä herkullisemmalta se kuulosti kun näki poikien sitä soittavan. Mokoma toimii akustisena erittäin hyvin.
Nettikeikan ajan oli koko ajan suhteellisen rento tunnelma. Pian aloittamisen jälkeen kuitenkin kuva- ja ääni katkesi. Luulin että kyse on omasta netistäni ja tein muuta odotellessa. Kuva ja ääni palasivat, mutta ei mennyt montaa minuuttia kuin katkesi uudestaan. Älysin laittaa chatin päälle ja näin että yhteys sivuihin pelaa, mutta studioon ei. Fanit olivat käärmeissään kun monta biisiä meni hukkaan. Pätkimistä jatkui melkein koko keikan, eikä luvattu chattiyhteyskään toiminut edes tyydyttävästi kun Mokoma sai vain pienen osan viesteistä omalle näytölleen. Bändi hoiti keikan kunnialla, mutta Jenkatehtaasta jäi itselleni henkilökohtaisesti vähän huono maku.
Luulisi että tämän mittaluokan bändin nettikeikkaan olisi helppo valmistautua varaamalla järeät palvelimet ja varapalvelimet sen varalta jos kuorma käy liian suureksi. Pätkimiset johtuivat selvästi siitä että katsojia oli riittävän paljon. Jenkatehdas ilmoitti kyseessä olevan lopulta yhteysongelman. Palvelinpäässä oli kaikki kunnossa. Oletin turhan aikaisin palvelinongelmia, sillä niin huonosti viime aikoina on varaudututu ruuhkaan jopa viranomaisten toimesta (katkos poliisi.fi -sivuilla ym).
Katsojat pystyivät lisäksi tekemään taputus-, pirunmerkki- ja sytkärinheilutusanimaatioita siluettihahmoillaan “yleisössä” ja kommentoimaan chattiin, mikä vain lisää palvelinkuormaa. Animaatiot sai myös käytöstä laittamalla kuvan koko ruudulle. Se ei kuitenkaan poistanut ongelmia. Iso osa keskittyi enemmän keikkaan kirjoittamatta mitään, mutta ilmeisesti myös iso osa kommenteista jäi tulematta niin muilla chattaajille kuin bändillekään.
Viimeiset minuutit sujuivat hyvin pätkimättä ja viimeinen voimalla vedetty veto kuulosti lähes siltä, kuin se ei olisi ollut akustinen. Upea keikka, josta tosin päästiin näkemään ehkä vain puolet. Keikan aikana sai äänestää vetävätkö pojat loppuun rumpusetin, kitarabättlen, tai jotain muuta. Kitarabattle voitti, mutta Janne veti loppuun vielä rumpuilua. Myös pieni haastattelu tehtiin ennen viimeistä biisiä, joka tosin jäi vähän pliisuksi.
Tämä oli minun ensimmäinen – ja ehkä viimeinen – nettikeikkani. Vähän huono maku jäi ei pelkästään toimivuuden osalta vaan myös kokemuskokonaisuuden osalta. Keikat ovat ainakin itselleni kokemuksia jotka täytyy kokea samassa tilassa bändin kanssa. Keikoille mennään paikalla olemisen fiiliksen takia, ei pelkästään bändin kuulemisen ja näkemisen takia. Akustiikkakaan ei ole koskaan sama asia teknisten vempaimien läpi kuin luomuna suoraan korvaan. Akustinen keikka vielä vähemmän toimii tietokoneelta kuultuna, jopa hieman raiskaa tarkoituksen.
Sen ajan kun toimi, Mokoma rokkasi! Oli makea keikka, kunpa vain olisi tullut kokonaan tänne kotiin asti. No, ehkä liikaa vaadittu, mutta nykytekniikalta melkein voisi jo pikkuhiljaa jotain toimivuutta odottaa. Harmittaa kun olen itse Hollannissa 16. joulukuuta, jolloin Mokoma vierailee täällä Jyväskylän lutakossa. Joka tapauksessa paljon ruusuja Mokomalle, hieman risuja Jenkatehtaalle…
Olen katsonut sarjan jos toisenkin, mutta kovin montaa sarjaa en jaksa seurata yhtä aikaa. Tällä hetkellä pyörivistä sarjoista seuraan jenkkiajassa Merliniä, Supernaturalia ja Walking Deadia ja Game of Thronesia. Uuden sarjan aloittaminen on minulle yleensä kynnyskysymys. En aloita sarjan katsomista välttämättä vaikka sarja kiinnostaisi minua vaan jonkun täytyy suositella sarjaa minulle. Melkein jokainen sarja on jonkun suosittelema. Niin myös Boardwalk Empire.
Boardwalk Empire on viime vuoden syyskuussa alkanut jenkkisarja, jonka tapahtumat keskittyvät 1920-luvun alkoholin kieltolain aikaiseen Atlantic Cityyn. Sarja on saanut huikean hyvät arvostelut erityisesti siitä että se on historiallisesti eksakti. Melkein kaikki sarjan päähenkilöt perustuvat oikeasti eläneisiin ihmisiin. Sarjassa nähdään myös kaikkien tunteman gangsterin Al Caponen kuviot ennen kuin hänestä tuli kuuluisa. Mukana on myös Torriot ja muut pahikset. Päähenkilöä Enoch “Nucky” Thomspsonia näyttelee huikea Steve Buscemi. Hahmo perustuu varainhoitajaan ja gangsteriin Enoch Lewis “Nucky” Johnsoniin.
1920-luvun tapahtumista ei meikäläisellä ole kovin suurta tietopankkia, joten melkein joka asia Boardwalk Empiressä on uutta ja ihmeellistä, mutta samaan aikaan vanhaa ja nostalgista. Sarja tempaa oikeasti mukaansa ja jokaisen jakson ajan tuntuu kuin olisi elänyt hetken sitä aikaa. Pistää niin kovasti miettimään eloa siihen aikaan, ja kysymykseen “millaista olisi ollut asua Atlantic Cityssä 1920-luvulla?” saa sarjan kautta nopeasti vastauksia. Välillä uppoutuu googlaamaan olikohan homma oikeasti noin ja joka kerta juttu on silkkaa faktaa.
Pelkästään jo lavasteet ja puvustukset yhdistettynä musiikkivalintoihin imaisevat oikeasti 1920-luvulle, mikä tekee sarjasta erikoisen. Samalla pystyy sivistämään itseään. On hassua että alle sata vuotta vanhoista asioista ei ole kovin paljon tietoa omassa pääkopassa… kuinka erilaista aika silloin saattoikaan olla. Voin melkein hyvällä omatunnolla sanoa että hyvän sarjan kriteereistä Boardwalk Empire täyttää kaikki. Tunnin mittaiset jaksot ovat namupaloja seurattavaksi.
Sarja sisältää jonkin verran alastomuuutta ja väkivaltaa sekä hitusen hömppääkin, mutta mitään ei ole liian paljon tai liian vähän ja lähes kaikki on juonen kannalta olennaista. Ehkä ainoana “miinuksena” voisin sanoa brittiläisen Stephen Grahamin sopivuudesta Al Caponen rooliin. Hän on lyhyt ja kaikkea ja ulkonäkönsä puolesta mitä parhain valinta, mutta brittiaksenttiaan hän ei aina pysty peittämään, vaikka hänen jenkkiaksenttinsa muuten toimii kohtalaisesti. Capone kun alunperin oli täysi jenkki, ellei minulla ole väärää tietoa…
Sarjan menestys ei ole mikään yllätys kun katsoo sen tekijälistaa. Sarjan päätekijöissä pyörii nimiä kuten Martin Scorsese ja Mark Wahlberg. Näyttelijöissä on huikea lista nimiä äsken mainitun Steve Buscemin lisäksi, kuten Michael Pitt (Funny Games US, The Village), Kelly Macdonald (Trainspotting, No Country for Old Men, Nanny McPhee), Michael Shannon (Revolutionary Road, Bug, World Trade Center, jne), Stephen Graham…
HBO:lta näkyvä Boardwalk Empire muistuttaa rikosgenrelle tyypillisiltä juonittelukuvioiltaan kovasti tykkäämääni Sopranos-sarjaa, mikä on ainoastaan hyvä asia. Sarjan tyyli, juoni, kuvaustapa, näyttely ja koko aspekti on niin maukasta, että jakso jaksolta vie kielen mennessään. Boardwalk Empire on yksi tämän hetken suositelluimmista sarjoista. Uusin jakso on tällä hetkellä toisen kauden yhdeksäs jakso. Kannattaa katsoa!