Tietokoneisiin liittyvät työt olivat melko “fyysisiä” vielä jo 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa, jolloin Internet ei ollut vielä yleistynyt. Muistan pojankloppina käyneeni milloin kenenkin naapurin ja tuttavan konetta korjailemassa. Sitten netti yleistyi, eikä enää tarvinnut odottaa suupalttia vaimoa, äitiä, tai tyttöystävää lankapuhelimen vieressä, jotta puhelinlangan vapauduttua pääsisi yhdistämään Internetiin.
Internet on tulevaisuuden työpaikka. Netti tuli kotiimme jäädäkseen hyvissä ajoin 90-luvulla, jolloin olin vielä pikkupoika. Silloin tein ensimmäiset kotisivuni. Taitoni huomasivat muutkin, ja omien sivujeni lisäksi aloin pian tekemään sivuja tutuille ja kavereille, pikku hiljaa pientä maksua vastaan. Työhistoriassani olen siis tehnyt töitä enimmäkseen Internetissä. Tällä hetkellä olen töissä yrityksessä, joka kehittää suljettua sosiaalisen median verkkopalvelua. Olen tyyppi joka vastaa rakenteellisesta web-koodauksesta, ja nimikkeeni on kaikessa yksinkertaisuudessaan web designer, eli web-suunnittelija. Teen työkseni sitä mitä olen harrastanut vapaa-ajallanikin vähintään viimeiset 10 vuotta.
Nettityöskentely on fyysisesti sitä että istutaan täysimittainen työpäivä samassa paikassa näyttöpäätteen ääressä. Työssä on omat plussat ja miinuksensa, kuten (toivottavasti) jokaisessa työssä. Suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu Internetissä. Fyysisesti ihmisiä ei paljon tule nähtyä, jos palavereita, tapaamisia tai small-talkia ei lasketa. Netissä kuitenkin tapahtuu jatkuvasti; Skype, pikaviestimet ja nettiselain laulaa, puhumattakaan niistä sosiaalisen median verkostoista.
Kuva: larskflem
“Kuulostaa helpolta ja siistiltä!” “Saa datailla päivästä toiseen”. Työnteko on kuitenkin aina työntekoa, ja se täytyy muistaa. Monia vaivaa ns. prokrastinaatio, viivyttely, jossa työhommat (etenkin korkean prioriteetin asiat) jätetään joksikin aikaa tekemättä ja keskitytään sen sijaan muuhun ajanvietteeseen. Tämä yleensä liittyy perfektionismin tuottamaan krooniseen ahdistukseen, joka voi olla jopa tiedostamatonta. Itse olen joskus nähnyt itsessäni näitä oireita, mutta olen töissä melko tunnollinen enkä koskaan jätä korkean prioriteetin töitä tekemättä.
Prokastinaation lievempi muoto on yksinkertaisesti se että on tottunut facebookkailija, mesettäjä, irkkaaja, surffaaja, viihdepitoisuuden hakija, ja näin ollen jatkuvasti kesken työnteon “joutuu” Facebookin, Youtuben ym. netin ihanuuksien houkuttelemaksi. Itse myönnän että minulla on tunnetusti huono itsekontrolli, joskin tietenkin töissä keskityn ensisijaisesti töihin. Tottuneella nettinörtillä Internet-työskentelyn kuitenkin ehkä huonoin puoli on se että vapaa-aikaa ja työntekoa on vaikeaa erotella toisistaan kun sekä kotona että töissä istutaan koneella.
Aiemmissa työpaikoissani tai freelancerina olen selittänyt asiaa sillä kun muiden työkavereiden puolisot pystyvät soittamaan suoraan puhelimeen. Minun vaimoni on kuuro, joten melkeinpä ainoin tapoina on tekstiviestin näpyttely, videopuhelu, tai IRC-verkosto. Reaaliaikaisin ja vaivattomin tapa kommunikoida on tietenkin IRC, joten IRC-ikkunaa on välillä pidetty töissäkin auki jotta tietää mitä kotiin kuuluu. Silloin kuitenkin kotia ja työpaikkaa on vaikea pitää erillä toisistaan ja raja “hyväksyttyyn” kommunikointiin puolison kanssa on häilyvää. Eikä tähän olla totuttu samalla tavalla kuin simppeliin puhelinsoittoon.
Pari kuukautta sitten kerroin SelfControl-nimisestä ohjelmasta, joka estää haluttujen palvelimien ja verkkosivujen käytön halutuksi ajaksi siten että edes tietokoneen uudelleenkäynnistäminen ei pura estoa vaan aika on odotettava loppuun asti. Valitettavasti ohjelma on saatavilla vain Mac-koneille.
Kuva: ZeRo`SKiLL
Monessa yrityksessä mottona onkin että sillä ei ole merkitystä missä töitä tekee, miten töitä tekee, vaan sillä että työt tulee tehtyä ajallaan. Ja se on myös minun periaatteeni. Meidänkin firmassa töitä voi tehdä vaikka kotoa käsin, jos siihen on mahdollisuus. Itse haluan kuitenkin erotella työajan, -paikan, ja -identiteetin vapaa-ajan vastineista, enkä pystyisi enää muutenkaan kuvitella tekeväni töitä kotona pienen hulivilin taaperon juoksennellessa ja huutaessa ympäriinsä…
Hyväksi kokemiani oljenkorsia, joilla työaika tulee tehokkaasti käytettyä:
Itselläni on kaikki tavat käytössä. Symbian s60v3:lla varustettu puhelimeni sovellukset alkavat tosin pikku hiljaa kuolla pois tuen puutteen vuoksi (Facebook lopetti ja monet muut sovellukset ovat pudottamassa tukeaan pois), joten olen hankkimassa uutta. Ja toisaalta pikaviesteilyltä on mahdoton välttyä töissäkään, kun työkeskustelutkin (ne mitä ei käydä sähköpostitse) hoituu sitä kautta.
Kuva: Alexander Smolianitski
Joskus tavallaan kuitenkin harmittaa kun kotona ei enää sitten ehdi eikä osaa asennoitua vapaa-ajalle, ja pää on tyhjä kun se vielä töissä oli täynnä ideoita, ajatuksia ja uudistuksia. Mutta ehkä minä vielä totun rytmiin. Tämä on sitä täyttä elämää.
Loppupeleissä itsekontrolli lähtee kuitenkin aina itsestä. Palvelimien estävien ohjelmien käyttö ei välttämättä ole edes opettavaa, vaan purkkaratkaisu asioille. Muutos lähtee itsestä ja jos itse tai työnantaja huomaa tottumuksissa tai tavoissa ongelman silloin on opeteltava tottumaan asioihin eri tavalla.
Tue minun ja kuurosokean vaimoni elämää vierailemalla sponsoroideni sivuilla (RAY tukee Suomen kuurosokeita ja näin välillisesti myös minua ja perhettäni):
Olisikohan taas aika mainita jotain uhkapeleistä? Nykyään suomalaisten pelitarjonta ei enää rajoitu pelkästään siihen mitä RAY tarjoaa. Netissä sijaitsevat casinot suomalaisille on suunniteltu ja toteutettu juuri meitä varten. Esimerkiksi eurocasinossa löytyvät niin pelit kuin palvelu suomen kielellä, ja rahan siirto hoituu helposti. Mikäli pelihermoa kutkuttaa, klikkaa päästäksesi kasinosuomi.comiin.
Kirjoittaja on 23-vuotias elämäntapanörtti, noin 10 tietokoneen omistaja, Linux- ja Android-käyttäjä, hevimies, naimisissa kuurosokean kanssa. Harrastaa elokuvia, nettiä, musiikkia. Bloggaa mm. Internetiin ja tietotekniikkaan liittyvästä, metallimusiikista, elämästä. Toisinaan ottaa kantaa. Lisää tietoa →
Rolle I'm at TWID Oy Office (Ohjelmakaari 10, Jyväskylä) http://4sq.com/gzkDxO 0
Seuraan uutisia ja mediaa sen verran että tiedän mistä ihmiset puhuvat. Elokuvien ystävänä Amerikan Oscar-gaala tulee katsottua yleensä joka vuosi. Viime vuoden Oscar-gaalan seurasin suorana Suomen television kautta suomalaisten kommentaattorien kera. Ja se oli virhe. Humalaiset suomalaiset keskellä yöllä studiossa antamassa väliin typeriä kommentteja hollywoodlaisten tähtien asuista… Maria Veitola etenkin sai jälleen kerran sappeni kiehumaan. Siinä vasta ärsyttävä juontaja.
Suomen vastine nimeltään Venla-gaala on jäänyt useammin välistä ihan sen takia kun en ole pitänyt kotimaista elokuva- ja mediatarjontaa kovin hääppöisenä. Viime vuonna 2010 tosin suomalainen tv- ja elokuvatarjonta herätti minussakin poikkeuksellista mielenkiintoa monen viihdyttävän sarjan ja ohjelman myötä. Tänään Eilen sunnuntaina telkkari sattui kuin sattuikin olemaan auki kun Kultainen Venla -gaala alkoi suorana lähetyksenä, jota tietenkin jäin seuraamaan.
Ohjelman alussa Janne Kataja haastatteli juhlavieraita ja “Tartu Mikkiin!” -ohjelman Sami Hintsanen suuteli yllättäen häntä suoraan suulle kiihkeästi, josta uutisoin kymmenen minuuttia ennen Iltalehteä twiittauksen muodossa. Olihan tämä arvattavissa. Höpöhöpöjuontaja Janne Katajahan heitti homman läpäksi vitsailemalla herpeksestä. Ehkä parempi niin. Ei ollut kuitenkaan minusta mikään hauska juttu, enemmänkin nolo ja vanha temppu joka on tehty jo tuhat kertaa. Suomalaisille näemmä jotain uutta ja niin “hauskaa”… hohhoijaa.
Tuntuu että ainakin puolet suomalaisesta juontajista ärsyttävät minua jollain tavalla. Jälleen enemmän ärsyttävä tv-juontaja Vappu Pimiä ja vähemmän ärsyttävä Jenni Pääskysaari juonsivat gaalan tällä kertaa. Olin hieman pettynyt myös Jenni Pääskysaareen, sillä gaalan juontajana hän ei vaikuttanut enää yhtään niin kivalta kuin Kadonneen jäljillä -tv-sarjassa, joka oli yksi lemppareistani vuonna 2010. Hän oli jotenkin kamalan tuima, tyly ja (tämän illan avainsana:) ärsyttävä. Ei todellakaan sen “isosiskon” oloinen mitä hänestä sanottiin Kadonneen jäljillä-palkintoa noutaessaan.
Aku Hirviniemi voitti kaksi pystiä, parhaan näyttelijän ja parhaan esiintyjän Venlan. Ei hän minusta niin hyvä ole. Esiintyjänä ihan hauska, mutta itse esimerkiksi en voi sietää yliarvostettua Marja Tyrniä. Koko Putous-ohjelmakin on ollut melko epähauska, ainakin viime vuonna. Minuun uppoaa enemmän vähän toisenlainen huumori. Ketonen ja Myllyrinne ja Kummeli ovat olleet suomalaisista ainoat ne oikeasti hauskat komediasarjat. Paras komediaohjelma -palkinto menikin oikeaan osoitteeseen: Ketoselle ja Myllyrinteelle.
Yllätyksekseni myös palkinto parhaasta ajankohtais- ja asiaohjelmasta meni oikeaan paikkaan. Tykkäsin Rock-Suomi sarjasta hirmuisesti, etenkin Raskassarja -jaksosta, jossa esiteltiin melko kattavasti suomimetallin keskeiset artistit henkilöineen ja haastatteluineen (Children of Bodomin Alexi Laiho, Amorphiksen Esa Holopainen, Turisasin Mathias Nygård, Mokoman Marko Annala jne) ja muut osa-alueet. Hyvä!
Duudsonien pysti oli myös odotettavissa, onhan sarja ollut aidosti hauskaa seurattavaa. Myös Jukan viuhahdus oli odotettavissa. Housut oli kintuissa koko puheen ajan ja pylly ja kikkeli ehti näkyä ruudussa jonkin tovin ennen kuin kameramiehet tajusivat rajata kuvan vyötäröstä ylöspäin.
Olen iloinen ettei Maria Veitola saanut pystin pystiä ja suurin osa pysteistä meni oikeille tahoille. On harvinaista että minun makuni menee yksiin valtayleisön kanssa, varsinkin suomalaisen tarjonnan suhteen. Loput voittajista voit tarkistaa MTV3:n omilta sivuilta.