Rollemaa.org

Pari viikkoa sitten sain puhelun Elisalta kesken työpäivän. Oletin että kyseessä on perinteinen mainospuhelu, mutta miekkonen tarjosikin 100/5 internetyhteyttä ilman lisäkuluja. Kuulosti hyvältä, saisinhan kolmisen kertaa nopeamman yhteyden tuon 30/1 tilalle. Jäin sitten odottelemaan uutta modeemia. Eilen tuli postilappunen, joten hain paketin postista. Yllätyksekseni sain järkyttävän ison sinisen lootan, ja minulle valkeni että kyseessä on Elisa Viihde. Mietin että mikä ettei, kunhan nettinopeus on luvattu, ja modeemia voi conffia. Ensin mainittu lupaus piti, mutta jälkimmäisessä kusi aika lailla…

Sain kaiken asennettua. Erityisesti vaimo tykästyi uuteen tallentavaan digiboksiin, ja hdmi-tuloon. Nettinopeus oli huikea, ja erityisen iloinen olin viiden megan uppikaistasta. Huomasin kuitenkin heti ensimmäisenä, että modeemissa ei ole minkäänlaista hallintapaneelia sisäänrakennettuna. Pienellä googlettamisella tajusin että modeemin hallinta on etäkeskitetty oma.elisa.fi -sivustolle. Loggasin sisään omaelisaan, josta löysin modeemin “hallintasivun”. Sivulta löytyi ainoastaan asetukset, joilla voi päättää langattoman verkon nimen (SSID), sekä suojauksen tyypin ja salasanan… ei mitään muuta!

Internet-yhteyteni on tiiviisti sidoksissa palvelinkäyttöön, joten jos portteja ei voi ohjata tai tehdä ylipäätään yhteyteen asetuksia, koko yhteys on hyödytön. Esimerkiksi tänään en päässyt töissä kotikoneeseeni peikkoon käsiksi, jossa on puolet työasioistani. Töiden jälkeen soitin Elisalle, josta sain kuulla että koko modeemissa ei ole edes mahdollisuutta ohjata portteja. Modeemissa ei ole myöskään mahdollisuutta conffia mitään muutakaan (jos ei tuota säälittävää langaton verkon asetusta lasketa). Päätin sitten luopua leikistä, ja siirtyä takaisin vanhaan. Pisteenä iin päälle sain kuulla että tähän nykyiseen liittymääni tulee kuin tuleekin nopeuspäivitys vuodenvaihteessa ilman lisäkuluja, ja ilman että tarvitsee tilata mitään erillistä liittymää (kuten Elisa Viihde).

Kyselin vielä samalla että saako tuon telkkarisysteemin jotenkin erikseen, että voisin luopua netistä ilman että tarvitsisi luopua myös digiboksista. Sanoivat että ei onnistu, sillä se kuuluu Elisa Viihteeseen – koko setti tai ei mitään. Ei voi mitään. Palautan koko lootan postiin. Hieman vain ärsyttää tällainen turha rumba. Jos myyjä olisi heti puhelimessa kysynyt millaiseen käyttöön Internet tulee, tältä olisi vältytty. Olisin heti voinut sanoa että yhteys on palvelinkäytössä, ja portteja pitää saada ohjattua.

Tietenkin kokeilin myös yhteyttä reitittimen kanssa, mutta koska Elisan boksi on niin kiinteänä ja nattaavana, reitittimen asetukset eivät vaikuta yhteyteen millään lailla. Vaikka reitittimestä availee portteja, Elisan modeemi jättää ne huomioimatta. Kiitos, mutta ei kiitos.

Nyt olen taas 30 megaisella, ja jään odottamaan sitä nopeuden korotusta. Meganen uppikaista on tarpeiseeni välillä liian pieni, joten olisi kiva jos se vähän kasvaisi. Latausnopeudella nyt ei ole niin väliä nykyään. Sellaista tällä kertaa Elisalta. Toisaalta tämä ei ole Elisan pahimpia mokia, mutta kiitos silti taas Elisa hyvästä palvelusta ja asiantuntemuksesta! Asiakaspalvelijana olen oppinut painamaan kallooni kysy kaikki pikkutarkatkin asiat ennen kuin myyt tai huollat tuotteen (tai ylipäätään teet mitään)!

Ajattelin jälleen kirjoittaa siitä, mitä juuri nyt ajattelen. Mitä pääni sisällä liikkuu? Tällä hetkellä ei paljon mitään. Katsoin hyvän elokuvan vaimoni kanssa, ja sain lapseni vihdoinkin nukkumaan. Huomenna on sitten uusi päivä töissä. Sain viikonlopun aikana univelat kätevästi nukuttua pois, ja nyt ei väsytä yhtään. Hyvä niin. Toivottavasti ei väsytä aamullakaan. Kämppä on kaaos, mutta viikonloppuna ei ole jaksanut keskittyä mihinkään – vähiten siivoamiseen. Jos sitten viikolla jaksaisi.

Olen nähnyt sekopäisiä unia. Unipäiväkirjaa ei ole tullut kirjoitettua aikoihin, mutta ajattelin jatkossa sijoittaa miniläppärini yöpöydälleni, josta pääsen kirjoittamaan heti päättömät unet ylös herätessä.

Ruokatottumukseni ovat taas päin prinkkalaa. On päiviä, jolloin saatan syödä vain yhden leivän – eikä tunnu missään. Näläntunne on kadonnut kokonaan, enkä edes muista syödä. Työpäivinä paiskin töitä viiteen asti, ilman ruokataukoa. Jos ruokatauon pidän niin en syö, vaan käyn kotona katsomassa perhettäni, tai hoidan asioita. Kotiin tullessa istahdan sohvalle, ja rentoudun. Saatan istahtaa sen jälkeen tietokoneelle, tai katsoa elokuvan. Yhdeksän jälkeen illalla muistan että vois jotain syödäkin. Ja tätä on jatkunut monta kuukautta. Sama ongelma on ollut pitkään niistä ajoista kun kotona asuin.

Muuta haittaa ei ole ollut, kuin ajoittaista väsymystä, ja aamuista huimausta. Arvot ovat täysin sekaisin herätessä, jolloin kädet usein tanssivat hetken tärinäliikettä. Onkohan tämä jo vaarallista? Säännöllisesti en ole syönyt sitten peruskouluaikojen. On myös ollut päiviä, joina olen pärjännyt pelkän energiajuoman voimin. Jolt Cola on silkkitiessä vain euron, meille Data Groupin työntekijöille. Kerran sain heiltä 24packin, ja hintaa tuli parikymmentä senttiä per puteli. Kofeiini auttaa jaksamaan eteenpäin… tä?

Elokuvia olen katsonut paljon. Leffat ovat suurin intohimoni, pitkään olleet. Koko ajan on leffafiilis. Mikä tahansa genre käy, mutta eniten pidän tällä hetkellä kauhusta, trilleristä, ja scifistä. Töissä menee hyvin, jne. Itsenäisyyspäiväni meni kotona rentoutuessa. Linnan juhlia en jaksanut seurata tällä kertaa ollenkaan. Jospa katsoisin taas elokuvan ennen nukkumaanmenoa…

Tuntuuko sinustakin joskus että kaikki päivät ovat samanlaisia, tai että elämä valuu sormien läpi, tai että elämässä ei ole tarpeeksi sisältöä? Toisinaan on sellainen fiilis, että kohta elämä on ohi, eikä mitään ole saavutettu. Toisaalta, tarvitseeko saavuttaakaan? Isäni – ja monet muut – sanovat että ajattelen liikaa. Minussa on liikaa sellaista pohtivaa ja ajattelevaa luonnetta, mutta minkä minä itselleni mahdan. Ajattelevaiset ihmiset yleensä masentuvat herkemmin… niin myös minä.

Mietin liikaa tulevaisuutta. Joskus on helppo elää tässä hetkessä, mutta hyvin usein ajatukset karkaavat tulevaisuuteen. Elämä tuntuu ajatellessa paljon vaikeammalta, vaikka se on jo valmiiksi vaikeaa. Entä jos -ajatukset ovat hyvin tyypillisiä. Entä jos epäonnistun aviomiehenä, isänä, veljenä, poikana? Entä jos olen jo epäonnistunut, luulen että olen. Annetaanko epäonnistumiset anteeksi? Entä jos ei? Entä missä menee raja? Entä jos avioliittoni päätyy eroon, jos vaimoni kyllästyy minuun, tai jos joku kuolee? Entä jos tulen hulluksi tai tapan itseni jossain vaiheessa elämää (niin ei kuitenkaan ole nyt, ei sinne päinkään, älä missään nimessä säikähdä edellistä lausetta tai mitään)? Entä jos masennuksesta ei parane koskaan? Puhumattakaan pääsenkö koskaan veloista, tai saanko koskaan töitä.

Tulevaisuutta ei voi tietää ennalta, mikä on ihan hyväkin asia. Mutta toisaalta nykyhetken ajatukset ja asenteet saattavat vaikuttaa siihen millaisen tulevaisuuden luo itselleen. Lähinnä tällä hetkellä koen suurta apatiaa siitä, että kummoisempia aktiviteettejä tai ystäviä ei oikeastaan ole ollenkaan. Elämä menee töissä käydessä, ja perhe-elämää viettäessä. Tietokone-elämä on iso osa elämää.

Minusta ei ole oikeaa tapaa viettää “hyvä” elämä. Minusta ei ole väliä mitä elämässä tekee tai saavuttaa, kunhan on onnellinen. Itse olen kaikista onnellisin silloin kun vaimoni ja lapseni ovat onnellisia. Oikeastaan muuta en tarvitse. Olen myös onnellinen silloin kun on tekemistä, ei kiire mihinkään, ja minun mielipiteitäni arvostetaan, uskotaan ja kuunnellaan.

Haluaisin oppia elämästä lisää, niin että joka hetki ei menisi masennellessa, ilman voimavaroja yhtään mihinkään. Tässäpä nämä lauantai-illan ajatusten palaset…