Rollemaa.org

Viime vuoden alussa Spotify tuli kansan suosioon ruotsalaisjoukon ansiosta, ja lähti käyntiin melko hyvällä menestyksellä. Nyt ruotsalaiset ovat jälleen suoltaneet uutta, nimittäin samalla tekniikalla toimivan palvelun elokuville. Voddler kuulosti minunkin korvaani heti alussa erittäin mielenkiintoiselta. Palvelu on yhä suljettu beta, mikä tarkoittaa sitä että kutsun saavat vain harvat ja valitut, nimittäin ne ketkä jaksavat jonottaa.

Itse laitoin nimeni listaan kuukausia sitten, ja tänään eilen sain sähköpostiini kutsun käyttämään palvelua. Loggauduin sisään, latasin softan, ja pääsin pian kokeilemaan. Ulkoasu on miellyttävä, ja muistuttaa paljon XBMC Media Centerin käyttöliittymää, mikä ei ole mikään yllätys, sillä Voddler Player pohjautuu XBMC:hen. Rakastan elokuvien postereita (“julisteita”/”kansitaidetta), ja niiden integroimisesta Voddleriin. Leffoja on kätevä selata yksittäin, genren mukaan, tai pisteytyksen mukaan. Elokuvien tähdet/pisteet määräytyvät Voddlerin käyttäjien antamista äänistä.

Elokuvan toisto on helppoa. Ei tarvitse kuin painaa play. Leffojen tiedoissa lukee Cost:, jonka perässä lähes aina FREE. Olen vain kerran nähnyt leffan joka maksaa. Orpokodin katsominen maksaa 25 ruotsin kruunua. Onneksi olen elokuvan jo nähnyt (btw, hyvä elokuva). Ennen elokuvaa näytetään 5-10 minuuttia mainoksia (kuten spotifyn ilmaisversiossa satunnaisesti kappaleiden välissä) ja elokuvien trailereita. Tulee vähän sellainen fiilis kuin olisi elokuvateatterissa.

Kuvanlaatu on erinomainen, ja mikä parasta, asetuksista voi asettaa tekstitykset suomeksi. Jokaisessa elokuvassa on siis valmiiksi suomenkieliset tekstitykset. Ennen kuin tulette taas pätemään minulle että tekstityksillä ei tee mitään, ajatelkaa kuuroa vaimoani jonka kanssa yleensä elokuvia katson. Itsekin tykkään käyttää tekstityksiä, koska englanninkielen taitoni ei ole niin täydellinen, että ymmärtäisin scifielokuvien kaikki termit, tai politiikkaa sivuavat aiheet täysin.

Mitä tämä kaikki maksaa? Ei mitään. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että jossain vaiheessa premium-palveluita ruvetaan mainostamaan Voddlerissakin, ja enemmän elokuvia muuttuu maksulliseksi. Mutta tähän asti kaikki on ollut älyttömän hienoa. Voddlerissa on suhteellisen paljon elokuvia joka genrelle (tosin scifileffoja ei paljoa ollut), ja monia sellaisia mitä en ole nähnyt (ottaen huomioon minut joka katsoo paljon elokuvia, päivittäin). Palvelu vaatii tietokoneelta jonkin verran tehoja, sekä tiettyä opengl:ää tukevan näytönohjaimen. Olen kuullut että kaikilla näytönohjaimilla Voddler ei toimi ollenkaan tai nomraalisti. Minulla kaikki on kuitenkin toiminut mainiosti.

Linux-tukea Voddlerissa ei vielä ole, mutta lueskelin jostain että toimivuus on testattu Winellä. En kuitenkaan palvelua tarvitse omassa pöytäkoneessani, sillä katsomme kaikki elokuvat 42″ taulutelevisiosta, vaimoni upouuden pöytäkoneen kautta. Minun piti erikseen luoda näytönohjaimelle Voddler-profiili, sillä tällä hetkellä beta ei vielä tue jaettua näyttötilaa, eli minun täytyi laittaa taulutelevision näyttö päänäytöksi, jotta Voddler ei jäisi tietokoneen näytölle. Synergyn ansiosta voin käyttää miniläppäriäni kaukosäätimenä.

Kuvasin hienoudesta videonkin, mutta surkeiden ohjaustaitoni ja laadun vuoksi en sitä jaksa nettiin heittää. Teksti kertoo joskus paremmin kuin videot. Katsoin vaimoni kanssa ensimmäisen elokuvan Voddlerilla ihan hiljattain. Kohdalle sattui huono elokuva, mutta katselukokemus oli erittäin positiivinen. Aion katsoa elokuvia Voddlerilla jatkossakin, ja suosittelen sitä muillekin, jos inviten jostain saatte.

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Linux Mint. Kyllä se vain täytyy myöntää, että Mint on kaikista toimivin. Käyttis on pitkälle kehitetty, ja siinä toimii kaikki tarpeellinen suoraan. Mitään ajureita ei tarvitse asentaa, eikä säätöjä tehdä. Niin langaton Internet-yhteys kuin mokkulakin toimii out-of-the-box sekä LiveCD:ltä, että asennetussa järjestelmässä. Mintin saa XFCE, KDE, Fluxbox, ja Gnome-työpöytäympäristöillä varustettuna. Itse pidän eniten Gnome-työpöytäympäristöstä, joka toimii oikein sujuvasti kun ottaa turhat efektit pois päältä.

Ei mennyt kauaa, kun sain työpöydästä sellaisen kuin halusinkin. Pientä vierailua DeviantArtissa ja Gnome-look.orgissa ja voilá. Tällä kertaa jätin ihan kaikki turhat pois. Halusin pientä, minimaalista, simppeliä, ja sujuvaa. Selaimeksi tietenkin Google Chromen linux-versio.

Parempaa Linuxia ei kyllä voisi toivoa. Kernel ei ole erityisesti Eee:lle optimoitua, mutta ei tarvitsekaan olla jos toimii pätkimättä ilmankin. Viimeksi käytin Mintiä toukokuussa 2009, jolloin siitä oli juuri ilmestynyt versio 7 ‘Gloria’. Tällä hetkellä uusin (myös minun käytössä oleva) versio on 8, koodinimeltään ‘Helen’. Hauskaa että kehittäjät antavat Mintille aina naisen nimen. No, onhan se hyvin elegantti ja toimiva distrokin.

Tällä mennään jatkossa. Kuten jo edellisissä viesteissäni mainitsin, joidenkin linuxien ikävähköt mediat eivät tahtoneet bootata/asentua kunnolla, mikä kertoi ihan vain siitä että vaikka olisinkin saanut ne asennettua, niissä ei olisi toiminut tarvitsemani ominaisuudet suoraan ilman rasittavaa säätöä.

Pahoittelen “vähemmän nörtit” lukijani viime päivien Linux-painotteisuudesta → muuta en nimittäin ole paljon koneella tehnyt. Halusin ottaa täyden hyödyn irti miniläppäristäni, jotta ei tarvitse hävetä takkuilua ja kaatuilua seuraavan kerran kun sillä jotain esittelen. Ulkona on melkein -30 tänä yönä, ja kylmyys huokuu ikkunoista sisälle asti, joten taidanpa mennä peiton alle. Tux-unia kullanmuruille!

Tällä hetkellä olen kokeillut seuraavien Linux-distrojen asennusta USB-tikulta Asus Eee Pc 901:lleni:

• Arch – Vaikea asentaa USB-tikulta. Etsii jatkuvasti optista asemaa, mitä on vaikea ohittaa. Ei mikään kaikista kivoin.
• Gentoo – Jostain syystä grafiikaton installeri ei näy oikein. Kirjoitetut komennot tulevat viiveellä. Asennus tapahtuu suoraan komentoriviltä.
• Fedora – Tämäkään ei lähtenyt ongelmitta asentamaan…

Ei ole kovin lupaavalta vielä vaikuttanut. Seuraavana testiin lähtee Dreamlinux. Sitten taidan siirtyä Linux Mintin Xfce-versioon. Haen linuxia joka on helppo ja nopea asentaa, ja käytössä suhteellisen nätti ja sutjakka.

Kuki Linux on ainakin minulle aivan uusi tuttavuus. Päätinkin testata distroa saman tien EeePc:ssäni nimen ja omnaisuuksien houkuttelemana. Vaikka Kuki Linux on optimoitu erityisesti Acer Aspire One -miniläppärille (“Kuki Linux is a distribution especially made for the Acer Aspire One netbook.”) päätin antaa sille mahdollisuuden. Ensimmäisellä käynnistyskerralla Kuki avaa asennuscriptin, joka tekee järjestelmään pieniä muutoksia jotka mm. pidentävät akkukestoa. Kaikki näyttää erittäin hyvältä.

Xfce -työpöytäympäristö on mukavasti lempparini Gnomen tapainen ja näköinen, suhteellisen hienolla metacity-teemalla. Ongelmat kuitenkin alkavat heti – langattomia verkkoja ei muka löydy. Muistan nähneeni myös boottiviesteissä, että ei löydetä Acer Aspire Onelle ominaista biosia – “ei tunnista ASUS” -tyyppistä kommenttia. Ehkäpä tämä onkin sittenkin liian räätälöity juuri Acerin miniläppärille? Tikku kuitenkin mounttaantuu moitteetta, kuten kuvastakin näkyy. Harmin paikka. Vaikutti niin hyvältä. Ei auta muu kuin siirtyä seuraavaan distroon.

• PuppyLinuxiin perustuva BrowserLinux on älyttömän nopea (boottaa 5 sekunnissa), mutta vaikea ja ruma.
• ZenWalk yrittää asentaessa etsiä optista asemaa, jota Eee:ssä ei ole. Tätä ominaisuutta ei pysty asennuksessa ohittamaan.
• Damn Small Linux on kuin BrowserLinux: Nopea, mutta ruma.

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Päätin sitten ennakkoasenteistani huolimatta kokeilla Ubuntun eee-versiota miniläppärissäni. Sain melko pian asennuksen alta pois, ja pääsin testailemaan. Kauhistuin kun huomasin jälleen dashboard-tyylisen ikkunan lävähtävän eteeni. Dashboardit jotenkin ahdistavat minua, sillä ne ovat niin palikkamaisia, eikä työpöytää oikein näe. Haluan työpöydän olevan mahdollisimman siisti, niin että pelkkä taustakuva ja ehkä pari ikonia näkyvät – ei niin että ruudulle on pakotettu läjä palkkeja ja ikoneita, eikä ikkunaa saa piennenettyä minnekään.

Moblinissa, tässä, ja muissa vastaavissa ärsyttää se, että ikkunoita ei voi suurentaa eikä pienentää. Niissä on ainoastaan ruksi nurkassa, tai ne ovat valmiiksi suurennettuna ja liimattuna reunoihin. Itse en pidä tämän tyylisestä käyttöliittymästä ollenkaan. Aivan kuin kaikki vapaus olisi riistetty.

Pelkkä käyttöliittymä ei ollut ainoa syy miksi luovuin melkein välittömästi Ubuntu eee:n käytöstä. Langaton Internet ei lähtenyt toimimaan vaikka laitoin salasanan ihan oikein. Ei ilmeisesti osaa tukea WPA/WPA2-mixedmode-salausta kyseinen käyttis, sillä vaihtoehdoissa oli vain WPA, WPA2 Personal, ja LOOP. Ei myöskään yhdistänyt mobiililaajakaistalla ihan heti, vaan pienen väännön jälkeen. Muistitikku ei myöskään mounttautunut automaattisesti, vaan heitti heti herjaa että “you must be root to mount this”. Ja kun yritin kirjautua pääkäyttäjällä, salasana ei kelvannut millään. En jaksa distroa, jossa on heti alkuun hirveitä ongelmia niin pienissä asioissa. Ja muka pitäisi olla out of the box. En suosittele. Sitten seuraavaa testaamaan…

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Windows 7 toimii EeePC:ssä hyvin, mutta rupeaa selkeästi hidastumaan ajan myötä. Ei kestä kauaa, kun vajaan neljän gigan kokoinen kiintolevyn pääosio on jo täynnä tauhkaa – vaikka mitään ohjelmia ei asentaisi. Windowsilla on tapana täyttää kiintolevyä turhilla msi-paketeilla ja väliaikaistiedostoilla. Vaikka seiska onkin suht nopea, ja parempi kuin edelliset Windowsit, en siltikään täysin suosittelisi sitä vähätehoisimpiin miniläppäreihin. Kestin jonkin aikaa tehojen loppumisesta aiheutuvaa “Ohjelma ei vastaa” -takkuilua, kunnes päätin jälleen siirtyä Linuxiin miniläppärissä…

Vaihtoehtoja löytyi yllättävän paljon. Lokakuun Linux-lehdessä tuli mukana muutamia kevyitä distroehdotuksia, joita päätin tänään laittaa testiin. Testiin on menossa osa – ellei kaikki – seuraavista: BrowserLinux, Damn Small Linux, FluxFlux-Eee, Moblin, Slax, Slitaz, Vector Light, xPud ja ZenWalk. Saa nähdä mikä miellyttää eniten.

Päätin aloittaa Moblinista. Viimeksi testasin Moblinia toukokuussa, jolloin siitä oli julkaistu vasta ensimmäiset beta-versiot. Nyt kyseisestä läppä(ri)linuxista on julkaistu ihan oikeita versiota, ja kehityskin näyttää menneen parempaan suuntaan. Moblin 2.1 asentui nopeasti. Linux boottaakin kymmenessä sekunnissa. Kaikki toimii nopeasti ja sulavasti, ja nyt linukka yhdisti jopa langattomaan tukiasemaankin vaivattomasti. Käyttöliittymä on pysynyt melko samanlaisena.

Ensitestit tuntuivat lupaavalta. “Dashboard” on mukavan näköinen, ja esittelyvideo sai aistini heräämään. Käyttöliittymään on totuttelemista, sillä ikoneiden takaa löytyvää sisältöä ei tahdo millään muistaa pitkänkään väännön jälkeen, vaan aina pitää uudelleen hieroa hiirellä ikoneita nähdäkseen mistä on kyse. Mobliniin on sisäänrakennettu Twitter ja Last.fm, joiden toimintaa en ole vieläkään päässyt näkemään, vaikka paneeliin tietoni laitoinkin. Ehkä tämäkään ominaisuus ei ole vielä loppuun rakennettu…

Dashboardin ylälaidassa on pikavalinnat MyZone (dashboard), tila (tilapäivitykset), Ihmiset (pikaviestin), Internet (sisäänrakennettu selain, tulikettupohjainen), Media (kuvien, videoiden, ja äänen selain. Melko yksinkertainen), Liitepöytä (joku pasteboard, tai vastaava), Sovellukset (kaikki tiedostoselaimesta pakettimanageriin), Vyöhykkeet (avoinna olevat ohjelmat ja työpöytä, kuin visuaalinen alt+tab), Bluetooth, Akku, Ääni, Verkot. Siinä se.

Tietenkin ensimmäisenä halusin lähteä tuunaamaan uutta linuxiani. Ilahduin kun huomasin että tällä kertaa taustakuvaa, ja fontteja voi vaihtaa. Teemaa ei näemmä pysty vieläkään muuttamaan, mutta mitäpäs tuosta, pidän valtavasti oletusteemasta. Sitten muistin että taustakuvani ovat verkkoasemalla. Menin tietysti tiedostoselaimesta Verkko-välilehteen, kun tajusin että sisäverkon koneille ei ole pääsyä. Herjaa vain ärsyttävästi että “Sijaintia ei voi liittää”. Googlaamallakaan en löytänyt apua… se siitä sitten. Edit: Ratkaisin ongelman kirjautumalla sftp:llä komentorivin kautta, jonka jälkeen pääsin verkkoasemille myös graafisesti… mutta huomasin myöhemmin että taustakuvaa ei voikaan muuttaa muualle kuin dashboardiin… Kaikki tarvittava olisi verkkolevyllä, ja käytän muutenkin toisten tietokoneiden kiintolevyä ahkerasti joka asiaan. Huomasin myös välillä ohjelmien kaatumista. Lähetin virheraportit matkaan, ja ajattelin siirtyä seuraavaan distroon.

Moblin ei ole vielä ihan loppuun asti rakennettu. Testaan varmaan seuraavan kerran taas puolen vuoden päästä. Ehkä Moblin on silloin vähän kokonaisempi. Minun makuuni Moblin on yhä liian käyttörajoitteinen. Kirjoitan muista distroista kun kerkiän kokeilla niitä. Jospa löytäisin jonkun jonka voisin vakinaistaa miniläppärikäytössä… seuraavaan katsaukseen asti, näkemiin. Seuraavana testiin lähtee BrowserLinux, eli Puppy Eee:lle.

Uudenvuodenaatto oli tavallaan pettymys. En ole osannut nauttia joulukuusta täysillä, ainakaan samalla tavalla kuin ennen. Syynä on tietysti ainakin kotoperheeni “hajoaminen”. Vietimme tosiaan melko yksinkertaisen joulun Kajaanissa. Uutena vuotena ajattelin tavata kavereita, mutta päädyinkin jonnekin random-bileisiin, josta en tuntenut juuri ketään. En edes tiedä miksi sinne lähdin. Tulipahan huomattua, että minusta ei ole enää suuriin (tai edes pieniin) pippaloihin, sillä en enää osaa viihtyä niissä… vaikka en enää ihmisten keskellä ujostelekaan, kiinnostuksenkohteeni eivät tunnu natsaavan kenenkään kanssa. Ennemmin tai myöhemmin puheenaiheet siirtyvät aina nörttijuttuihin, lapseeni, tai perheeseeni, jolloin porukka kaikkoaa.

Aaton ilta alkoi ja eteni todella hitaasti. Joelia oli kuitenkin ihan kiva nähdä pitkästä aikaa. Tutustuinpa pariin uuteen tyyppiinkin, joita en varmaankaan enää tule näkemään uudestaan. Hieman harmittaa kun jossain vaiheessa iltaa tajusin että ainoa tukipilarini oli lähtenyt kotiin, eikä minulla ollut tietoa kyydistä takaisin keskustaan. Sain kuitenkin kyydin, ja matkalla vuosi olikin jo vaihtunut, ja ehdin näkemään jopa raketteja.

Kun olin poissa, kotona vietettiin tyttöjen iltaa kakun, limpparin, jäätelön, donitsien, ja hyvän ruoan kera. Olisin loppupeleissä halunnut viettää uuden vuoden aaton kotona, mutta olin päättänyt toisin. Jälkiviisaana hieman kaduttaa. Mutta mitäpä turhaan miettimään menneitä, vuosi vaihtui jo. Olipahan kerrankin erilainen uusivuosi jossain muualla. Ainakin tosiaan opin että bileet eivät ole enää tämän perheenisän juttu. Siellä on vain yksinäistä, tylsää, ja ikävä kotiin vaimon ja lapsen luokse.

Nyt on uusi vuosi, eikä tunnu yhtään erilaiselta. Mutta ei se mitään. Toivoisin tältä vuodelta enemmän onnellisuutta, enemmän positiivisuutta, ja ehkä uusia mahdollisuuksia. Peace.

Olen perinteisesti kirjoittanut joka vuosi (jo vuodesta 2005!) pakollisen vuoden viimeisen merkinnän – samalla otsikolla Vuoden viimeinen. Koskaan aikaisemmin en ole kuitenkaan pidemmin pysähtynyt miettimään kulunutta vuotta, jos vuoden 2007 pientä meemiä ei lasketa..

Tänä vuonna sain Niken merkinnästä idean muistella vuotta 2009 kuvin. Onhan noita kuvia tullut otettua tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia pelkästään tänä vuonna. Pelkästään kuvien perusteella voisin kertoa jo koko vuoden tapahtumat, mutta siihen kuluisi ihan liikaa aikaa, joten yritän saada vain parhaat palat suollettua ulos kuvin. Vauvakuvia on ainakin otettu ihan liikaa. Murto-osa niistä on näkyvissä Lotan blogissa.

No, mun piti tehdä sellainen kuvakollaasimerkintä, mutta kun huomasin että yhden blogimerkinnän tekemiseen oli kulut jo monta tuntia, en jaksanutkaan. Olen laiska tänä vuonna. Mutta siis oikeasti, valokuvia on tuhansia ja taas tuhansia, ja niistä on hyvin vaikea valita edes yhdelle kuukaudelle parhaat kuvat niin että luku pysyy yksi- tai edes kaksinumeroisena. Lotasta on aivan ihania kuvia, niin syntymästä kuin kasvamisestakin. Vuoden aikana vauva ehtii kasvaa ja kehittyä melkolailla, ja se on aina iloista seurattavaa.

On käyty mummoloissa, vietetty äitienpäivää, isänpäivää, synttäreitä, merkkipäiviä, käyty sukuloimassa, oltu kotosalla, kesäilty puistossa… Kävin jopa keikoillakin vuonna 2009 (22/11/2009: Swallow the Sun, Lutakko, 22/11/2009: Soulfallen, Lutakko, 22/08/2009: Rotten Sound, Lutakko Liekeissä, 22/08/2009: Sotajumala, Lutakko Liekeissä, 22/08/2009: Torture Killer, Lutakko Liekeissä, 22/08/2009: Axegressor, Lutakko Liekeissä, 15/08/2009: Stam1na, Jyväskylärock, 15/08/2009: Diablo, Jyväskylärock, 15/08/2009: Mokoma, Jyväskylärock).

Vuosi 2009 on ollut ehkä elämästäni kirjavin. Ei mahdu tämän vuoden tarinat yhdelle arkille. Jos haluat tarkkailla joitakin räippeitä vuodesta, mene arkistosivulle, ja selaa merkintöjä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää uutta vuotta sinulle lukijani. Kiitän tästä kuluneesta vuodesta, ja myös kaikista edellisistä, koska en ole aiemmin tajunnut kiittää. Antakaa rakettien paukkua!

Vaimoni voitti Facebookin arvonnasta Nokia X6 Comes With Music -matkapuhelimen, jota olemme tässä pari päivää ahkerasti testailleet. Puhelimia nyt pyörii muutenkin joka nurkassa, joten vakituiseen käyttöön tämäkään luuri ei välttämättä tule. Itselleni ainakin (vielä) Nokie E90 Communicator on paras mahdollinen puhelinvaihtoehto. Mutta palataanpa siihen X6-puhelimeen. Puhelin on ulkonäöltään oikein hieno. Tulee ensimmäisenä mieleen Applen kosketusnäytölliset keksinnöt, kuten iPod Touch ja iPhone.

Puhelimen näyttö on mukavan suuri ja kirkas. Sen koko on 3,2″, ja se on tehty naarmuuntumattomasta lasista. Kosketuksesta ei tunnu jäävän kovin herkästi edes sormenjälkiä. Puhelimen aloitusruutuun saa helposti lisättyä ihmisiä pikavalintaruutuihin. Kavereista voi myös näppärästi ottaa kuvan ja liittää sen tietoihin.

S60 5th edition Symbian OS 9.4 -käyttöliittymä on heti alkuun mukavan oloinen. Se muistuttaa hieman vanhaa Symbiania, mutta on silti huokailevan uuden näköinen. Kosketusnäyttöön on aluksi tottumista, mutta se ei käyttöä tunnu haittaavan. Eniten totuttelemista on erityisesti näppäimistössä.

Mikä parasta, puhelimen (ainakin tämän) mukana tulee ominaisuus ladata rajattomasti musiikkia Nokian Storesta vuoden ajan. Puhelimeen saa liitettyä kätevästi ihan tavallisen 3.5mm-plugilla olevat kuulokkeet. Mukana tulee hyvän oloiset ja tukevat oikeat kuulokkeet, ei mitkään nappipilipalit. Äänenlaatu on loistava, riippuen tietysti hieman siitä mitä kuulokkeita käyttää.

Viiden megapikselin kamera tuo mukavan lisän puhelimeen. Itse asiassa puhelin käy jo pokkarista, sillä saa otettua todella hyviä kuvia siihen nähden että laite on vain puhelin. X6:ssa on tietenkin myös perussovellukset, kuten Herätyskello, Muistutukset, Laskin, Kalenteri, Muunnin, Muistio, Tehtäväluettelo, ja vähän extraakin. Eniten pidän siitä että Symbian tukee ensimmäisiä kertoja suoraan mm. Facebookia, Gmailia, ja Google Kalenteria, ja ne saa integroitua puhelimen etukannen näkymään. Datapaketin omaaville erittäin hyvä asia.

Kokonaisuutena X6 on hyvä puhelin, mutta se on kuluttajalle vielä melko kallis. Viitisensataa euroa puhelimesta on vähän liikaa. Toisaalta, hyvään puhelimeen kannattaa satsata. En kuitenkaan käyttäisi tätä ensisijaisena puhelimenani, koska tarvitsen kiinteän qwerty-näppäimistön irkkaamiseen. X6:lla irkkaaminen on vähän sama kuin irkkaisi iPodilla/iPhonella: kirjoittamisesta ei tule kovin sujuvaa edes pitkän harjoittelun jälkeen. Hyvä ominaisuus on kuitenkin se, että iPuhelimen tapaan X6:n voi kääntää vaakatasoon. Hyvä puhelin totta tosiaan, mutta ei välttämättä se oikea juuri minulle, mutta ehkä juuri sinulle. (tarkka tuoteseloste)

+ Muotoilu, koko
+ Käyttöliittymä
+ Musiikki, äänenlaatu
- Hinta
- Kirjoittaminen, käytettävyys