Path on uusi mobiilisovelluksessa toimiva sosiaalinen media, päiväkirja, jossa voi jaksaa sisältöä kavereiden ja perheenjäsenten kesken. Kun ensin tutustuin Pathiin, ajattelin että jää käyttämättä. Sen verran samanlainen muihin palveluihin verrattuna.
Webissä palvelussa ei oikeastaan ole muuta kuin kuvan jakaminen, mutta yllätyin miten kaunis ja näppärä se olikaan. Itse asiassa pelkästään silmäkarkki sai minut aloittamaan palvelun käytön perusteellisen kokeilun.
Path seems awesome. Joined 21th of December, never got into it. Now starting to like it. (at @rolle) [pic] — path.com/p/3I1xb3
— Roni Laukkarinen (@rolle) January 3, 2012
Varsinaisestihan Path on siis mobiilisovellus, mutta se käyttää loistavasti hyväkseen muita sosiaalisen median palveluita, kuten Twitteriä, Facebookia ja Foursquarea. Path on tapa päivittää tilaansa Facebookiin tai Twitteriin, mutta ennen kaikkea myös uusi tapa nähdä päivityksensä eräänlaisena “polkuna”, päiväkirjana tekemisistään. Vähän siis kuin Facebookin Timeline, mutta huomattavasti kauniimpi!
Kuten Facebookin timelinelle, myös Pathiin voi heittää oman “kansikuvansa”, coverin. Oletuscover on tosin täydellinen, yksi satunnaisesti valittu kunnioitettun valokuvaajan John Careyn ottama valokuva. Palvelun ulkoasun kauneuden lisäksi minua kiehtoi tapa päivittää sisältöä. Erityisesti Foursquare-integraatio tuntui olevan juuri sitä mitä olen pitkään haeskellutkin. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa tahdon postata kuvan tapahtuvasta asiasta ja/tai kavereistani, mutta he eivät käytä Foursquarea ollenkaan. Pathin avulla voin liittää heidät mukaan kuvaukseen suoraan puhelimeni kontaktilistasta. Kätevää.
Pathin tilapäivitykset eivät ole vain tilapäivityksiä, ne ovat tekemisiä. Esimerkiksi nukkumiselle ja heräämiselle on oma tilapäivityksensä. Kun klikkaa itsensä nukkumaan, Path alkaa laskea nukuttuja tunteja ja näyttää digitaalisen yökellon puhelimen näytöllä.
Olen keskustellut sähköpostitse Sleep as Androidin kehittäjän kanssa ja sain vastauksen että hän harkitsee Path-tuen kehittämistä. Käytän kyseistä ohjelmaa päivittäin ja olisi niin kätevä että nukkumisstatus menisi automaattisesti myös Pathiin.
Älykäs Path on siksi, että se oppii mitä teet ja missä liikut ja päivittää esimerkiksi tilan “Olen Pekan luona”, jos satut olemaan Pekan luona. Itse olen ottanut tämän ominaisuuden päältä, sillä se vähän pelottaa, sekä syö akkua.
Path on vielä kehitysasteella, mutta vaikuttaa lupaavalta tavalta päivittää sisältöä sosiaaliseen mediaan. Twitterissä kehittäjät vastaavat nopeasti ja lupaavat palvelusta suuria. Näprään mielelläni odotellessa uusia päivityksiä. Jos omistat Android-puhelimen tai iPhonen, kokeile ihmeessä sinäkin!
Kirjoittaja on 23-vuotias viittomakielinen elämäntapanörtti, noin 10 tietokoneen omistaja, Linux- ja Android-käyttäjä, hevimies, naimisissa kuurosokean kanssa. Harrastukset ammattina. Harrastaa myös kirjoittamista ja elokuvia suurehkossa mittakaavassa. Lisää tietoa →
Harmillisen usein ihmiset vaihtavat aihetta, kun juttujen aiheet menevät vähänkin synkempään. Joku naseva vitsi tai aiheen vaihto hauskempaan siihen väliin niin on kuin sitä ikävää asiaa ei olisi koskaan ollutkaan. Se on itse asiassa todella helppoa ja sitä pidetään suotavana. No, miksei, onhan ikävä asia hetken poissa. Ainakaan muiden ei tarvitse sitä enää ajatella. Suomessa tämä tavallaan tuntuu ongelmalliselta, ihmiset nimittäin eivät puhu negatiivisista asioista ja tuppaavat puhumaan vielä vähemmän. Eikä mikään yllätyskään, eihän negatiivisia juttuja kovin moni jaksa kuunnella. “Voi niitä reppanoita joilla menee huonosti, onneksi minulla on asiat paremmin”, ja niin edelleen.
Suomessa vallitsee mentaliteetti, jossa vaikeat elämäntilanteet ja ikävät olot ovat heikkoutta ja muilta pois. Todella moni ihmisistä elää omaa pumpulielämäänsä arvostellen muiden elämää. Tai sitten oma elämä on mennyt niin hyvin, että ei osaa asettua huonoja elämänkokemuksia kokeneen saappaisiin, vaikka yrittäisi. Haluaa tavallaan itse pitää elämänsä valoisana, antamatta minkään synkän vetää itseään alas. Ei haluta puuttua, koska “ongelmat ovat tarttuvaa sorttia” tai rupeaa ahdistamaan, tai muuta vastaavaa.
Vaikka itsekin olen hyvin avoin, olen huomannut että vaikeista asioista ei vain ole helppo jutella juuri ihmisten omaavien syiden takia. Pelkää ihmisten reaktiota. Ei halua rasittaa muita. Ei ole varma kestävätkö he samaa taakkaa. Pelkää loukkaantuvansa itse, provosoituvansa, kun ei tiedä miten ihmiset reagoivat. Kun kyse on kuitenkin aroista asioista. Ikävät asiat on niin helppo lakaista maton alle ja olla kuin niitä ei olisi olemassa. Ja juuri tämä on suurempien ongelmien alkulähde.
Kuulostan yleistävältä, mutta en sitä kuitenkaan ole kun sanon että suomalaiset ovat pahoinvoivaa kansaa. “Oikeasti” masentuneet eivät hakeudu hoitoon, koska ovat turtuneita kaikkeen, lakaisseet asioita liian pitkään maton alle. He eivät välttämättä edes tunne itseään masentuneeksi, kunnes tappavat itsensä, kun taas hyvää elämää eläneet eivät kestä yllättävää elämäntilanteen muutosta kuten talouden kaatumista tai talon palamista ja tappavat itsensä. Siinäpä vertailukohdetta. Ne jotka hakeutuvat hoitoon, eivät sinne pääse tai saavat vain vahvempia lääkkeitä ties miltä valelääkäreiltä ja poistuvat lääkkeiden avulla yhteiskunnan avustamana, joko tahallisesti tai tahattomasti. Puhun enemmän tai vähemmän kokemuksesta.
photo credit: h.koppdelaney
Ennen vanhaan asioista puhuttiin vielä vähemmän, itse asiassa silloin asioista oli jopa kiellettyä puhua tai niistä ei voinut puhua samalla tavalla kuin nykyään. Väkivaltaperheet pitivät kulisseja ja lapset näkivät arkisin mitä hirveämpiä kauheuksia. Tuttu tarina on se että perheen vanhin lapsi on joutunut pitämään huolta sisaruksistaan kun isä hakkaa äitiä tai molemmat vetävät pirtua. Traumatisoituneiden ilman vanhempien rakkautta eläneiden lasten sisällä kytee kaikki se paha ja aikuisena kun asiaa ei osata käsitellä, ongelmat menevät väistämättä kiertoon lapsille ja lapsenlapsille. Kierto joko katkeaa tai ei, mutta menneisyyden asiat ovat liian mutkikkaita ratkaistavaksi. Menneisyydestä ja “ennenvanhaan” ajasta minulla ei tietenkään ole kokemusta, mutta olen kuullut niistä ihan tarpeeksi juttuja.
Kuinkakohan moni valitsee perheen mihin syntyy, vanhemmat jotka saa (jos saa), sisaruksensa tai asioista myöhempään elämään vaikuttavat elinolosuhteet tai seuraamukset? Todellisen masennuksen syyt ovat kaukana omasta valinnasta.
Tätä esiintyy lievemmässä muodossa ja vaikeammassa muodossa, mutta sitä on näkyvillä. En tiedä miksi juuri nyt kirjoitin aiheesta. Ehkä koska joka hetki kaipaan tilanteelle muutosta. Ihmiset, puhukaa, kertokaa jos on paha olla. Kanssakärsijät, kuunnelkaa ja kestäkää, ennen kuin tuomitsette. Olen oppinut, että ihmisen psyyke kestää melkein mitä vaan, vaikka saattaa pahimmillaan vaurioitua, niin kestää. Mieti kuinka helppoa on vain kuunnella, kun ei tarvitse itse kokea? Älä vaihda aihetta, jos toinen purkaa tuntojaan. Sen sijaan mieti kuinka paljon se auttaa.
Pitäisi varmaan kirjoittaa vuoden 2011 kohokohtia tänne blogiin, mutta ongelmana on se, että en oikein muista mitään kohokohtia. Vuosi 2011 oli tasainen ja hyvä.
Piti itseasiassa kirjoittaa legendaarinen vuoden viimeinen bloggaus, mutta olin eilen sen verran väsynyt, että en jaksanut. Tämä on ensimmäinen kerta ainakin viiteen vuoteen kun jätin sen kirjoittamatta.
Nyt on päivä vaihtunut jo neljänteen päivään… mutta ei varmaan ole liian myöhäistä miettiä mennyttä vuotta? Ei kai. Valvottua varmasti tulee, sattuneesta syystä. Toisaalta vaimo ja lapsi ovat juuri nyt maalla – toivottavasti siellä möröt unohtuu.
Koska en jaksa miettiä, teen meemin jonka ainakin Dahlia D ja Countess Báthory ovat tehneet. Miksen siis minäkin?
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Jännä että uusiin ihmisiinkin on päässyt tutustumaan, sillä se on nykyään harvinaista. Mutta muuten tähän ei tarvitse paljon vastausta miettiä, sillä se on kolleegani Juha, ehdottomasti.
2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
Kävin Hollannissa ensimmäistä kertaa elämässäni. Muuten aika tuttua ja turvallista menoa.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Kaikki tietävät, että olen yhden naisen ukko. Nahkahääpäivää (= kolmatta vuotta naimisissa) vietettiin heinäkuussa 2011.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.
Ei niitä kovin montaa ole, joten kerron saman tien kaikki. Helmikuussa kävin Finnish Metal Expossa ja tapasin kaverini Lord Theynianin ensimmäistä kertaa. Eiköhän suurin osa parhaista muistoista ole vaimon ja tytön kanssa vietettyjä hetkiä. Monesti kävin leffassa ja syömässä Veeran kanssa. Kerettiin maallakin olla huhtikuussa, vietettiin vappua kuurojen kanssa, Suomi voitti MM-kultaa jääkiekossa, olin Veeran kanssa Tuskassa, jossa näin Shiningin toista kertaa (toukokuussa Lutakossa). Unohtamatta tietenkään ikimuistoista Nummirockia.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En tietääkseni.
6. Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
Jaa-a. En oikeastaan, en sisäisesti, enkä ulkoisesti. Tukka on kasvanut. Ja partakin jopa hieman. Ei ole paljon ollut varaa muuttua, mitä nyt pari paitaa ja housua ostettu. Kokopitkän Highwayman Coatin käytön olen melkeinpä lopettanut – se on liian ohut ja epäkäytännöllinen. Tähtäimessä on jo uusi takki, mutta odotan kun minulla on siihen varaa…
7. Oletko oppinut uusia taitoja?
En juurikaan. Enemmänkin laajentanut tietämystäni jo olemassaolevissa osaamisalueissa.
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En. Enkä koskaan aikaisemminkaan.
9. Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana?
Olen. Contagionin kävin katsomassa kun ei ollutkaan varaa lastenhoitajaan ja oli viimeinen viikko käyttää voitettu ilmaislippu Finnkinoon. Muuten olen käynyt ihan vaimon kanssa.
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En. Salaa on mieli tehnyt ottaa korvaan rengas tai industrial.
Synnyttikö kukaan läheisesi?
Sisko pyöräytti pojan.
Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.
13. Missä maissa kävit?
Hollannissa.
14. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
No eipä tule mitään mieleen. Elän päivän kerrallaan, enkä osaa ajatella koko vuotta niin pitkälle.
15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
Kyllä se taitaa hääpäivä 2.7.2011 olla.
16. Vuoden suurin saavutuksesi?
Maailman paras työpaikka ja enimmän oikeastaan masennuksen voittaminen.
17. …ja suurin epäonnistuminen?
Ei ole tainnut olla sellaisia. No, olen edelleen köyhä paska.
18. Kärsitkö vammoista?
En.
19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ei ollut rahaa ostaa oikein mitään. Kaikki mikä teki tyttäreni iloiseksi tietenkin. Itselleni ei tullut paljon hankintoja tehtyä… varmaan ne keikat joille en toisen työpaikkani puolesta päässyt imaiseksi.
20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta/aiheutti ahdistusta?
Jaa-a. Ei tietoa.
21. Mistä innostuit eniten?
Työnteko. Vapaaillat. Koodaaminen innostaa aina. Erikoisoluet.
22. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi kyllä.
23. …lihavampi vai laihempi?
Varmasti olen lihonut.
24. …rikkaampi vai kyöhempi?
Vaikka töitä sainkin, yhä köyhä paska. Plusmiinusnolla.
25. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän/vähemmän
Olisin voinut tavata enemmän ihmisiä. Aika erakoitunut töihin ja kotielämään olen ollut. Olisin voinut myös nukkua enemmän.
26. Rakastuitko tänä vuonna?
Voisi sanoa että rakastun aina toisinaan uudelleen vaimooni. En ole rakastunut muuten siis, tietenkään.
27. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Paha sanoa yhtä ainoaa. Boardwalk Empire, Game of Thrones ja Walking Dead.
28. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En oikeasti vihaa ketään muutenkaan.
29. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ainoa kirja, jonka luin vuonna 2011: Kaaoksen Ruhtinaat.
30. …entä musiikillinen löytö?
Voe kuule, niitä on niin paljon.
31. Mitä halusit ja sait?
Töitä!
32. Mitä halusit, muttet saanut?
Vaikka mitä. Uusia vaatteita, uuden takin… lista on todella pitkä. No, ehkä tänä vuonna.
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Vietin mukavan työpäivän ja kivan koti-illan.
34. Ketä kaipasit?
Äitiäni, vanhaa kotitaloani, elämää ennen vanhempieni eroa, ihmisiä ennen avioitumistani, elämästäni kadonneita ihmisiä. Enpä kovin usein haikaillut loppujen lopuksi.
35. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Järki ei ollut lähelläkään lähteä, mutta vaimonihan minut järjissäni pitää.
36. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2011?
Samaa settiä. Töissä asiallisempi, kotona hevimpi.
37. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2011.
HÄ?
Sepä se. Saat tietää varmasti vähän enemmän vuodestani selaamalla vuoden 2011 blogiarkistoa. Muista lukea myös vuosi 2011 vaimoni näkökulmasta!
