Rollemaata tilaa keskimäärin 56. Lue lisää.

normaali kirjautuminen →

Nettiriippuvuus ilmiönä

Käyräranta laukaisi ilmoille kysymyksen nettiriippuvuudesta. Että olenko nettiriippuvainen? Varmasti olen. Mutta hyvällä tavalla. Riippuvuus voi olla haitallista tai haitatonta, vaikka se usein mielletäänkin ensin mainituksi toiminnaksi.

Koukussa sitten roikkuu eikä oikein pääse irti. Pitää olla koko ajan online ja valmiina kommentoimaan, tweettaamaan, blogaamaan, pelaamaan, facebookkaamaan jne. Uutisnälkäkin voi yltyä ehtymättömäksi. Ja kaikki tämä on mahdollista myös kännykällä ja koukku kulkee taskussa mukana.

Tunnistan tästä itseni täysin. Minulla ei kuitenkaan ole pakonomaista ja hallitsematonta tarvetta istua tietokoneella tai Internetissä. Nytkin parin päivän aikana olen vain ollut yhteensä muutaman tunnin netissä. Se kuulostaa paljolta, mutta minulle se on vähän, kun parhaimmillaan saatan istua tietokoneella Internetissä sen kymmenisen tuntia päivässä. Netissä on kivaa, ja siitä on hyötyä niin vapaalla kuin töissäkin.

Internetistä on tullut riippuvuus jos koneella ei ole mitään tekemistä ilman nettiä. Vaikka tekemiseni nykyään painottuu Internetiin, minulla on silti paljon tekemistä tietokoneella myös ilman nettiä. Tykkään koodata, katsella elokuvia tai sarjoja, kuunnella musiikkia, tai sitten ihan olla olematta tietokoneella. Aina ei koneella ehdikään olemaan, ja se on vain hyvä merkki.

Käyräranta listasi melko hyödyllisiä tapoja vähentää netissäoloa. Minulla ei ole tarvetta vähentämiselle, mutta silmääni osui erityisesti nämä tavat:

Kirjoita itsellesi ylös, miksi haluat vähentää netin käyttöä

Miksi haluaisin? Mitä haittaa netinkäytöstä on juuri minulle, tai läheisilleni? Ei oikeastaan mitään. Netissä on suurin osa ellei kaikki tuttavistani, varsinkin Facebookin myötä. Elän mielestäni melko täysipainoista elämää netin kanssakin, myös netin ulkopuolella.

Kirjoita myös, mitä netti sinulle antaa. Mieti, millä muulla tavoin saat saman, ja ala toteuttaa havaintoasi

Internet helpottaa huomattavasti kommunikointia ihmisten kanssa, kuurojen kanssa, kaukaisempien tuttavien tai sukulaisten kanssa. Netti on tapa sosialisoitua, ja järjestää myös tosielämän tapaamisia ja kekkereitä. Tietenkin voisin turvautua myös vanhaan kunnon puhelimeen, mutta se ei olisi yhtä kätevää, vaivatonta, ja edullista. Aina voi miettiä miten asiat oli jopa ennen puhelinta, mutta nykypolvelle sellainen tuntuu olevan melkolailla yhtä tyhjän kanssa.

Netti neuvoo, opettaa, kehittää, viihdyttää, ja sen sellaista. Se on nykyaikana melkein välttämätön väline, ellei elinehto. Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi!

Pyri olemaan oma itsesi myös Internetissä

Pietari kirjoitti hiljattain mielipiteensä anonyymistä nettikäyttäytymisestä artikkelissaan “Nimimerkin takaa on helppo huudella”. Yllättävän moni Internetin käyttäjä käyttäytyy netissä täysin eri tavalla kuin tosielämässä, mitä en voi ymmärtää. Nimimerkki ja kasvoton kommunikointi ei oikeuta toisen ihmisen loukkaamista yhtään sen enempää. Käyttäjän tulisi sanoa netissä suurinpiirtein sellaista mitä voisi sanoa myös kasvotusten.

HideMe
Creative Commons License photo credit: Chris Halderman

Myönnän kyllä että nimimerkin takaa on tuhat kertaa matalampi kynnys sanoa asioita toiselle ihmiselle. Netissä keskustelu on impulsiivista. Siinä ei paljoa tule mietittyä seuraavaa sanaansa. Varsinkaan irkissä. Sanoilla ei ole suurempia seurauksia, koska usein keskustelukumppani on satojen kilometrien päässä. Silti samoja asioita ei välttämättä sanoisi toiselle puhelimessa.

Esimerkiksi eräässä tapauksessa ihminen kieltäytyi enää tsättäilemään toisen kanssa, koska tämä päästi herkästi usein jopa loukkaavia sammakoita suustaan. Jatkossa hän halusi puhua vain puhelimessa, koska puhelimessa ihminen ei ollut yhtään samanlainen.

Sanon itsekin monesti netissä asioita joita en välttämättä sanoisi tosielämässä, ainakin irkissä jos en muualla. Mutta Pietarin tavoin normaalissa keskustelussa kuitenkaan ikinä ei ole tullut mieleenkään olla kovinkaan ilkeä kenellekkään netissä.

Friday: 12.5.2008
Creative Commons License photo credit: Jesse757

Pidän itseäni melko suvaitsevaisena ja ystävällisenä ihmisenä niin Internetissä kuin tosielämässäkin, ja täytyy käyttäytyä aika kusipäisesti (ja jatkuvasti) jos saa minusta vihamiehen. Siedän epäkäyttäytymistä pitkäänkin, jopa vuosia, mutta jossakin menee raja. Saatan käyttäytyä ilkeästi jos minua kohtaan käyttäydytään ilkeästi, mutta näinhän se menisi livenäkin, vai mitä? Pyrin kuitenkin vihaisenakin olemaan viilipytty, ilman että olen tarkoituksella toiselle ilkeä.

Ihmisten pitäisi miettiä omaa nettikäyttäytymistään, ja pyrkiä käyttäytymään jotakuinkin samalla tavalla kuin tosielämässä. Tekstiä voi tulkita monella tapaa, eikä koskaan voi välttyä väärinkäsityksiltä. Tahallinen ilkeily ja provosointi ei ole kuitenkaan minusta mistään kotoisin. En voi sietää perusteetonta v*ttuilua, vääntämistä, tai tuomitsemista. Mielipideitä saa olla, kunhan keskustelija ottaa toisen huomioon eikä keskustelun päätteeksi haistattele v*ttua. On hyvä ymmärtää toisen kanta, vaikka mielipide ei natsaisikaan oman kanssa. Kannattaa myös muistaa että se on viisaampi joka osaa lopettaa, jos keskustelu menee liian kiivaaksi tai siitä ei ole mitään hyötyä.

Tuntuu oudolta että jotkut hyvin kärkkäästi ja ilkeästi kommentoivat anonyymit ovat livenä peräkammarin poikia tai kadulla ohi käveleviä hienostoihmisiä, tai ihan tavallisia tallaajia jotka eivät varmasti sanoisi samaa kasvotusten. Esimerkiksi tuhansia – ellei miljoonia – Tukiaisen, Ruususkurosen, ym. nettilynkkaajia en voi ymmärtää. Vaikka he ovatkin itse itsensä huonon valoon saattaneet varmastikin jollain tapaa, he ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Järkyttävää että joidenkin mielestä eivät ole.

Miksi Internetissä on tärkeää käyttäytyä samalla tavalla kuin tosielämässä? Koska se on luonnollista, ja siten saa toisesta mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan. Kaikki eivät tähän pysty, sen olen huomannut. Tuntuu että useimmilla on kaksi persoonaa, joista nettipersoona on suorastaan alter-ego. On tosielämän minä, ja nettiminä. Pahimmillaan tosielämässä ihmisen nettiminää ei pysty näkemään millään tapaa. Mutta heti nettikeskusteluissa tyyppi on kuin Jim Carrey The Mask -elokuvassa.

Olen myös huomannut miten tärkeää tekstikommunikointi on kuuroille ja huonokuuloisille, sillä tekstin avulla he pystyvät osallistumaan ryhmäkeskusteluihin “normaalisti”. Heille tekstin merkitys on suurempi kuin kuuleville, jolloin he saattavat ottaa liian spontaanit ja provosoiduiksi tai trollaamiseksi tarkoitetut kommentit tosissaan tai henkilökohtaisesti. Omana itsenään esiintymisessä ei siis häviä mitään, päinvastoin.

Kannattaa pyrkiä olemaan ystävällinen joka paikassa. Turha perseily ja ihmisten kiusaaminen on vain lapsellista ja halveksuttavaa, niin tosielämässä kuin netissäkin. Oletko itse samanlainen tosielämässä ja Internetissä? Miksi? Miksi et? Ota kantaa kommentoimalla artikkelia.

Kuinka hankkiutua eroon rasittavista kärpäsistä

Kuva kärpäsestä Loppukesästä asuntoomme pääsi jostain syystä aina kärpänen jos toinenkin. Kärpäset ovat rasittavia varsinkin silloin kun yrittää katsoa televisiota, nukkua, tai muuten vain pysyä paikallaan. Kärpäsjalkojen jatkuva kosketus ja kärpäsen rasittava ympärillä pörrääminen käy itse kunkin hermoille. Olet varmasti itsekin ollut vastaavassa tilanteessa joskus.

Kärpäsen verkkosilmät kattavat niin laajan näkökentän että kärpänen näkee jopa taakseen. Siksi kärpäsen nappaaminen tai tappaminen on hyvin vaikeaa, varsinkin meiltä kömpelöiltä ihmisiltä. Minulla oli myös sähköinen kärpäsloukku, mutta eiväthän fiksut kärpäset sinne tahtoneet mennä vaikka UV-valo oli houkuttelemassa.

Kärpäsen nappaamiseksi täytyy olla vähän älykkäämpi. Monesti luullaan että kärpäsen saa helpoiten pois päiviltä yrittämällä läpsäistä mahdollisimman nopeasti ennen kuin kärpänen ehtii reagoida. Tämä on väärä tekniikka, koska kärpänen ehtii reagoida aina, se nimittäin huomaa parhaiten nopeat liikkeet.

Liiku siis hitaasti. On myös sanottu että kärpänen huomaa liikkeet takaa herkemmin, ja edestä huonommin. Myös käden tai esineen ilmavirta vaikuttaa kärpäseen. Itse sain kärpäsen päiviltä liikuttamalla kirjaa hitaasti kärpästä kohti, ja sitten tarpeeksi lähellä läimäyttämällä. Kärpäslätkät tai muut auttavat vain tuurilla.

KOSS Sparkplugit kestävät pidempään oikein käytettynä

Koss Sparkplugini tulivat viikko sitten vihdoinkin Jimmsin takuuvaihdosta. Takuuvaihto oli täysin ilmainen postituksia myöten, sillä kuulokkeissa on elinikäinen takuu. Hirveämmin ei tarvitse edes perustella miten kuulokkeet hajosivat.

Olen käyttänyt nyt KOSS plug-tyyppisiä kuulokkeita jo nelisen vuotta, enkä halua enää vaihtaa muihin. Välissä testauksessa oli joitakin random-malleja joita satuin halvalla saamaan, mutta en ole tykännyt mistään toisesta mallista.

Musiikin kuunteluun nappikuulokkeet ovat itselläni ehdottomat. Isoja kuulokkeita en tykkää pitää, koska ne vievät tilaa, näyttävät päässä rumilta, eivät sovi tukkani kanssa, eivätkä edes mahdu kunnolla päähäni, edelleen paksujen hiuksieni takia. Kotona minulla pyörii muutamia isoja kuulokkeita. Niistä käytän ainoastaan Mionix Keid 20-kuulokkeita, ja nekin ovat vain Skype- tai Ventrilokäytössä. Liian harvoin niitä edes tarvitsen… vähän turha ostos aikoinaan, kun en edes pelaakaan.

Joten: nappikuulokkeet. Vihaan tavallisia nappeja, oli sitten pehmustetut tai ei. Esimerkiksi iPodin mukana tulevat kuulokkeet raiskaavat korvat, ja äänenlaadun lisäksi nappien kovuus sattuu jo minuuttien käytön jälkeen. Muutkaan sisäkorvatyyppiset kuulokkeet eivät sovi minulle. Meduusa-tyyppiset tyynyt satuttavat ainakin minun korvakäytävääni… KOSS plugin ostamisen jälkeen ei ole ollut paluuta.

Kuva KOSS Sparkplug-kuulokkeistaMikä tekee KOSS Plug-malleista niin ylivoimaisen? Pidän korvatyynyn pehmeydestä (1.). Nappi ei satuta korvaa millään tavalla, päinvastoin. (2.) Äänenlaatu on loistavaa, ja taustahälyt katoavat täysin. Pidän etenkin basson syvyydestä. Ääni ei myöskään tunkeudu kuulokkeen läpi eikä aiheuta linja-autossa vanhuksien paheksuvia katseita. Kuulokkeet myös pysyvät hyvin korvassa tyynyn ansiosta (3.). Hinta on äärimmäisen edullinen (4.). Verkkokaupassa KOSS Spark plug maksaa noin kymmenen euroa, 10 €! Siihen hintaan hinta-laatu-suhde on huikean hyvä. Lisäksi kuulokkeissa on elinikäinen takuu (5.). Saat aina uudet rikkoutuneiden tilalle.

Mitä huonoa nappikuulokkeissa on? Olen oppinut kantapään kautta, että nappikuulokkeet hajoavat muita kuulokkeita helpommin. Useimmiten hajoaminen johtuu kuitenkin kuulokkeiden käyttö- ja säilytystavasta. Johto ei kestä minkäänlaista taittamista. Jos rullaat nappikuulokkeet soittimesi tai puhelimesi ympärille, tai myttäät ne taskuusi, ei kannata ihmetellä miksi jonain päivänä toinen napeista mykistyy, tai kohtaat ärsyttäviä kosketushäiriöitä.

Pitkään säilytin kuulokkeita väärällä tavalla. Ruttasin ja rullasin johtoa miten sattuu. Parhaimmillaan nappikuulokkeet kestivät vain puoli vuotta. Nykyään laitan kuulokkeet kotiin tullessani “naulakkoon”, siten etten rullaa niitä mitenkään vaan annan roikkua vapaana. Tai sitten käytän tätä tekniikkaa:

Kannattaa käsitellä nappikuulokkeita hellästi, jos sellaiset omistat. Siten ne kestävät pidempään, eikä tarvitse olla koko ajan takuuvaihtamassa tai ostamassa uusia.

Mitä kuulokkeita sinä käytät? Miksi? Ota kantaa kommentoimalla tekstiä.

Facebookia ei tarvitse pelätä, nettikäyttäytymistäsi tarvitsee

Facebook on taas iso paha hirviö, joka ajaa jokaisen käyttäjänsä turmioon. Tämä kauhistelu on suoraan keskiajalta. Oikeasti. Alkaa pikkuhiljaa huvittamaan ja ärsyttämään kamala Facebook-vastaisuus ilman mitään kunnon perusteita. City-lehti listasi 11 väitettä miksi Facebookia pitäisi pelätä, ja minä aion todistaa nämä väitteet puutteelliseksi tai jopa vääräksi.

Facebook-logo

Melkein jokainen näistä väitteistä on sellaisia mikä ei ole Facebookin syytä, vaan riippuu täysin palvelun käyttäjästä. Suurin osa väitteistä ja varsinkin perusteluista ovat huvittavia, ja suorastaan naurettavia. Väite numero yksi:

1. Se tekee onnettomaksi

Tätä on perusteltu mm. sillä että joidenkin ihmisten rakkauselämä on mennyt piloille kun exiltä on tullut kutsuja ja muuta… voi hyvänen aika. Facebookissa pystyy blokkaamaan ihmisiä aivan hyvin, jos vain jaksaa klikata itsensä yksityisyysasetuksiin. Halutessaan koko Facebook-profiilin tiedot voi piilottaa vaikka kaikilta. Naurahdin muutamille lainauksille. Facebook kuulemma synnyttää jopa tiedostamattomia tarpeita. Epäilen. Eräs Facebookin käyttäjä sanoi näin:

Minussa Facebook synnytti tarpeen käydä vieraissa. Tajusin, että ainoa tapa välttyä epäonnelta, on tappaa online-persoonani.

Hahah, vai niin? No silloin vika on kyllä sinussa, ei Facebookissa. Jännä miten Facebookia voi nykyään syyttää mistä vain.

Se kehoittaa vertailemaan kaikkea; ystävien määrää, luettujen kirjojen määrää, statuspäivitysten nokkeluuden määrää. Psykologien mukan jatkuva vertailu tekee ihmisen onnettomaksi.

Facebookissa on kyllä kaikenlaista vitkutinta ja vimpainta, mutta kukaan ei pakota käyttämään niitä. Itse olen blokkinut melkein jokaisen turhan sovelluksen ja pelin, koska en jaksa käyttää niitä. Minun ei tarvitse, eikä sinunkaan tarvitse jos et halua.

Tässä oli vasta väite numero yksi. Siirrytäänpä seuraavaan väitteeseen:

2. Se vaarantaa urasi

Facebookin käyttäjät ovat saaneet potkuja työpaikoistaan, kyllä. Mutta mistä se johtuu? Useimmiten siitä että työnantajat ja työkaverit sotkevat vapaa-ajan työasioihin. Vapaa-ajalla (eikä välttämättä työajallakaan) tehty Facebook-tilapäivitys ei ole syy potkuille, ellei sitten ole kyse seuraavasta:

Suomessa uutisoitiin viime syksynä tapauksesta, jossa työntekijä sai potkut haukuttuaan työnantajaansa Facebookissa.

Edelleenkään silloin vika ei ole Facebookin, vaan sen käyttäjän.

3. Se paljastaa tietosi

Facebookissa mikään ei ole luottamuksellista. Yhtiön yksityisyyden suojaa koskevassa lausunnossa todetaan: me emme voi taata, ettei käyttäjien sivustolle postittama sisältö tule niiden tarkasteltavaksi, joilla ei ole käyttöoikeutta.

Aivan oikein. Facebookissa mikään ei ole luottamuksellista, mutta ei ole Internetissäkään. Miksi ottaa silmätikuksi pelkkä Facebook kun sama tilanne on koko netissä? Jos pelkää “tietojen paljastumista” tai “yksityisyyden menetystä”, ei kannata käyttää koko Internetiä. Muista että kaikki mitä nettiin laitat, pysyy verkossa ikuisesti, poistamisen jälkeenkin. Vaikka toistan itseäni, haluan vielä kerran painottaa että netin yksityisyys on yhtä kuin alasti tarpeiden tekeminen lasiseinäisessä vessassa keskellä vilkkainta katua.

4. Se säilyttää tietosi – aina?

Facebook ei lupaa taka-rajaa. Voi olla, että ne haluaa säilyttää kaiken.

Kyse ei ole välttämättä ihan halustakaan. Tässä pätee samat asiat kuin edellisessäkin väitteessä. Netissä kaikki on ikuista. Vaikka Facebook poistaisikin tietosi erikseen se ei takaa että ne häviäisivät netistä. Ne voivat olla toisten palvelimien välimuistissa. Esimerkiksi Googlen kautta pääsee selaamaan minkä tahansa sivuston välimuistikopiota vielä pitkään poistamisen jälkeenkin! Ja jos kopioita ei ole kehittynyt Googlen palvelimelle, niin varmasti on sadalle muulle palvelimelle. Ja sen lisäksi netinkäyttäjät voivat kopioida kuvasi, tekstisi, tai mitkä vain tietosi omalle koneelleen ilman että tiedät siitä mitään. Ja vaikka eivät kopioisikaan, sivujen tiedot jäävät heidän koneidensa välimuistiin. Ymmärrätkö jo että kyse ei ole vain Facebookista, vaan koko Internetistä.

5. Se tappaa kaupunki-kulttuurin

Tutkimusten mukaan livenä ihmisiä tapaavat ovat onnellisempia kuin ihmiset, jotka tapaavat verkossa.

Ehkä, mutta järkevä ihminen pitää silti myös tosielämän aktiviteetteja yllä. Tällainen peli on vain säälittävää minusta:

Ennen keilasimme yhdessä. Nykyään keilaamme Facebookin keila-applikaation avulla.

Kai sitä voi tehdä molempia, olla Facebookissa sekä keilata? Miten nuo sulkevat toisensa pois. Ai niin, unohdin että Facebook on iso paha hirviö joka ryöstää halut tosielämän sosiaalisiin kanssakäymisiin, eikä normaalia elämää voi elää Facebookin kanssa…

6. Se tuhoaa ympäristöä

Ilmastonmuutos blaa blaa. Tästäkin voi syyttää pelkästään Facebookia.

7. Se levittää perseesi

Aika mukavasti muotoiltu Cityn toimittajalta. Yrittivät siis sanoa että Facebook lihottaa.

Erityisesti Facebookin kaltaiset vuorovaikutteiset kirjoitteluun ja chattailyyn perustuvat tietokoneaktiviteetit ja ylipaino näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa. Kiintoisa huomio oli myös, että lihavuus oli erityisen yleistä tytöillä, jotka kuluttivat mielellään aikaa surffaillen ja tv:tä katsellen.

Jälleen saa huvittua. Kuka käski istua kaksitoista tuntia Facebookissa syöden pizzaa ja hampurilaista? “Kaikki on Facebookin syytä”. Entä Facebookin käyttäjä?

8. Se aiheuttaa riippuvuutta

Todettu on. Riippuvuus on huono asia silloin kun se haittaa muuta elämää. Tässä tapauksessa silloin kun ei muuta teekään kuin feisbuukkaa. Silloin siitä kannattaakin hankkiutua eroon. Mutta samalla tavalla moneen muuhun asiaan voi tulla riippuvuus, ja kaikki on ok siihen asti kun sen kokee itselleen tai muille ongelmaksi.

Erityisesti kuitenkin huvitti lause

Mä tunnen itsessäni näitä oireita. Joudun usein kesken päivän vaihtamaan konetta sellaiseen, jossa ei ole Facebookia.

Eikös kaikissa koneissa ole Facebook joissa on nettikin?

Väitteeseen “Se voi viedä sinut tuomioistuimeen USA:ssa” voi vastata yhdellä lauseella: “Only in USA”. Cityn artikkelin loppusanat sisältävät “Facebookista tulee herrasi” -huuhaata. Kyllä itse olen edelleen sitä mieltä että kyse on Facebookin käyttäjistä, ei Facebookista. Mikä tahansa näin suosittu miljoonien käyttäjien ilmiö saa jossain vaiheessa syyt niskoilleen, ja käyttäjien töppäyksien ja vahinkojen jälkeen on helppo syyttää alussa niin mahtavaa palvelua. “Kaikki on Facebookin syytä”. Just just.

Viittomakieli auttaa lasta puheen oppimisessa

Tuossa tänään ruokaillessamme kertasimme viittomia Lotan kanssa, ja tyttöhän innostui viittomaan melkein kaikki osaamansa viittomat läpi, vieläpä videolle. Tiesitkö muuten että vauvat oppivat viittomaan helposti vauvaviittomia vaikka perheessä ei olisi ollenkaan viittomakielisyyttä? Useimmiten vauvaviittomat opitaan ennen puheen oppimista.

Meillä viitotaan joka päivä, joten viittominen ei jää Lotalla pelkästään vauva-aikaan. Vauvaviittomat eivät ole täsmälleen samoja mitä oikeat viittomat, mutta suunnilleen. Lotan viittoma hattu viitotaan oikeasti ihan eri tavalla, mutta pienen lapsen käsien motoriikka ei vielä toimi niin hyvin että lapsi pystyisi viittomaan samalla tavalla kuin aikuiset. Mutta se ei haittaa, päinvastoin; se on äärimmäisen söpöä.

Vaikeampia viittomia ei vielä tuon ikäisellä taivu, mutta ei tarvitsekaan. Onhan Lotta vasta vuoden ja neljän kuukauden ikäinen. Minusta on kuitenkin hienoa miten tyttö on jo tuossa iässä noin fiksu ja ymmärtää viittomien, sanojen, ja asioiden merkitykset. Huomasit varmaan miten Lotta osoittaa lamppua kuullessaan sanan, ja sitten vielä viittoo sen.

Hauskaa ja jännittävää on että Lotta ei osaa vielä puhua, mutta osaa silti viittomalla kertoa mitä haluaa. Viittomia Lotta osaa sanoa hattu, ruoka, kukka, lamppu, kala, kenkä, heippa, leppäkerttu, kissa. Puhumalla Lotta osaa sanoa tutti, äijä, äiti, tähti, tatti, kakka, ja halutessaan lähelle jotakin sanaa.

Halusin blogata tämän tänne Rollemaahan Lotan blogin sijaan, koska käsittelen tässä viittomakieltä, josta pyrin kirjoittamaan enemmän. Aiheesta on kirjoitettu hyvä artikkeli Vantaan Sanomissa otsikolla “Vauva voi oppia viittomaan ennen kuin puhuu”.

sivu 3/27612345678910203040...viimeinen