Viime viikon lauantaina kaupungilla pyöriessä törmäsin harvinaiseen moneen vanhaan tuttuun. Osaa moikkasin, osan kanssa jäin jopa juttelemaan hetkeksi ohimennen. Pisti miettimään kaveruutta ja sen merkitystä, kavereita, paljonko niitä loppujenlopuksi on, sellaisia ihmisiä, joita oikeasti joskus näen. Ei niitä kyllä enää paljon kuvioissa pyöri… tavallaan saan syyttää siitä itseäni.

En ole koskaan ollut kovin menevää tyyppiä, mutta perheen perustamisen myötä vielä vähemmän. On hyvä että viihtyy paljon kotona, mutta toisaalta olisi varmaan ihan terveellistä harrastaa myös muitakin ihmissuhteita vaimon ja lapsen lisäksi. Viime aikoina olenkin saanut hieman enemmän ihmiskontakteja aloitettuani kursseja ja töitä.

Facebookissa minulla on tällä hetkellä 329 kaveria. Jos ajatellaan niitä oikeina kavereina, se on hurjasti. Todellinen määrä on varmaan kymmenissä. Suurin osa tuosta luvusta on niitä jotka tuntevat minut netin kautta, irkistä, tai lukevat blogiani, jotka olen tavannut kerran joissakin riennoissa, jotka tunnen työelämän kautta, sivarin kautta, ja niin edelleen. Iso osa on myös vanhoja koulukavereita, joihin ei ole enää tiettyjen elämän tapahtumien jälkeen ollut yhteydessä.

Kuva: Ray-Franco Bouly

Joihinkin vanhoihin tuttuihin tosiaan törmää ihan vahingossa, varsinkin niihin jotka asuvat samassa pienessä Jyväskylässä. Esimerkiksi kaupungilla vahingossa tapaaminen tuntuu olevan yllättävän kiusallista, eikä oikeastaan välttämättä minun osaltani. Tapaamisen jälkeen väistämättä miettii miksi en ole tavannut tätä ihmistä enää vuosiin…

Sanojen “kaveri” ja “ystävä” merkitys on minulle häilyvä. Ystävä on tavallaan hyvä kaveri. Kaveri taas voi olla vähän tuntemattomampikin.

Omasta mielestäni hyvä kaveri tai ystävä on sellainen jonka kanssa mielenkiinnon kohteet ja mielipiteet kohtaavat, joka ei tuomitse tai arvostele, joka osaa niin iloita kuin surrakin kaverin puolesta, ennenkaikkea jonka kanssa viihtyy hyvin, ilman että tarvitsee olla jotain muuta kuin on. Hyvää kaveria ei haittaa se kuinka paljon on yhteydessä – ei ole mitään kiintiötä, tai asennetta “jos et tule / jos et soita / jos et jaksa, niin en ole enää kaverisi”, vaan jokainen tapaaminen on silti yhtä hyvä. Toisaalta hyvän kaverin kanssa tulee oltua useammin koska ajanvietto on tavanomaista kivempaa. Tällaisia hyviä kavereita minulla on varmaan yksi tai kaksi. Jos sitäkään.

Kuva: Gregory Bastien

Minulla on yhä hyviä kavereita, joihin suhdetta pitäisi parannella. Pahimpien elämänvaiheiden ja masennuskausien, ja perheen perustamisen jälkeen alkaa olla pikkuhiljaa taas aikaa tavata kavereita ja saada uusia. Parhaat kaverini taitavat olla irkissä. Irc on väline jolla kavereihin pitää yhteyttä päivittäin ajasta tai paikasta riippumatta.

Tutustun uusiin mukaviin ihmisiin mielelläni. Hihkaise jos jostain syystä haluat olla kaverini.