Eilen oli kallonkutistajan aika. Olin melko passiivisessa mielentilassa aamulla, ehkä jopa hieman alavireisessä – en kuitenkaan masentunut. Terapia-aika oli kymmeneltä, kun työpäiväni alkoi yhdeltätoista. Olin valmiiksi viitisen minuuttia myöhässä kun saavuin terveysasemalle, ja huomasin terapeuttini juttelevan jonkun ihmisen kanssa ovella. Morjenstin, ja hän sanoi että mene vain odottamaan, tulen kohta. Taas meni kymmenisen minuuttia… se on joka kerta myöhässä. Ei tunnu kivalta. Kun pääsin juttelemaan, en tiennyt mistä aloittaa, sillä viime tapaamisesta oli noin kuukausi – olin lahjakkaasti unohtanut edellisen käyntikerran.
Turisin, hän kuunteli. Päätin kertoa raha-asioistani ja niihin liittyvistä huolista. Sain yllättäen vastaukseksi patistelunomaisia “neuvoja”. “Nämä asiat on hoidettava”, “Et saa ajatella noin”, “Ajattelutapaasi pitää muuttaa”, ja kiertoilmaisuilla “tämä on sinun oma vikasi”. Sanoin suoraan lähtiessä että no nyt masentaa, vaikka en suoraan viitannut että hänen takiaan. Masentuneelle ei saisi sanoa “ota itseäsi niskasta kiinni” -tyyppisiä kommentteja, koska kynnys muutoksiin on niin suuri, ja onnistuu vain pitkällä tähtäimellä.
Olin varannut tämän perjantain vapaaksi muutenkin asioiden hoitamista varten, joten soitin sitten Takuu-Säätiön velka-asiantuntijalle, koska Jyväskylän velkaneuvojan puhelinajat ovat ainoastaan auki tiistaista torstaihin. Velka-asiantuntija kertoi, että koska minulla ja puolisollani ei ole palkkatuloja, veloille ei voi eikä oikein edes kannata tehdä mitään. Kyseessähän siis on lähinnä maksamattomia laskuja. Turvallisinta on antaa niiden mennä ulosottoon, sillä niitä voi sitten alkaa lyhentämään kun palkkatuloja alkaa tulla. Velka-asiantuntija muistutti, että tämähän ei ole mikään katastrofi tai kovinkaan paha juttu, kun ottaa huomioon että minulla ei ole kulutusluottoja, pikavippejä, tai lainaa. Ja jos vouti jostain syystä pääsee käsiksi tukiin, ja tuista ulosmitataan rahaa, ulosmitatun summan saa sosiaalitoimistolta takaisin. Näin hän minulle kertoi. Eli helpotuksen huokaus…
Kela on yksi piru. Sen kanssa saa aina tapella, olipa kyse sitten mistä tahansa. Asumistukeni lakkautettiin yllättäen. Piti käydä tekemässä tuloselvitys, vaikka loppujen lopuksi tulot eivät muuttuneet mihinkään suuntaan kun aloitin harjottelun. Nyt sitten odotellaan taas päätöstä. Tästä johtuen vuokranmaksu viivästyi, ja jouduin lainaamaan isältäni rahaa jotta saisin sen maksettua ajallaan. Koko tilanne oli melko musertava.
Seuraavaksi soitin sosiaalitoimistoon monestakin asiasta. Terapeuttini on kuulemma keskustan terveysaseman ainoa terapeutti. Pitänee vissiin vaihtaa aikuispsykiatriselle. Soitin myös eräälle viittomakieliselle psykoterapeutille Veeran puolesta, ja siirsin hänen näkötutkimuksensa ajan soittamalla Keskussairaalan silmäpoliklinikalle.
Eilen puhuin yli kaksi tuntia isäni kanssa puhelimessa, ja sain uskomattoman syntymäpäivälahjan. Meinasin ruveta pillittämään puhelimessa. Isi olet minulle rakas.
Tänään on ollut sellainen olo että asiat oikeasti järjestyvät. Koko päivän olen ollut ihan fiiliksissä. Perjantai, viikonloppu, sauna, irc, long drinkiä, ja rakkaat lähellä, mikä voisi olla parempaa?
