Maanantaimetallia 82-88 – Pimeään maanantaihin kuilujen pohjien synkintä musiikillista antia

Taitaa olla enemmän kuukausimetalli, kun jokaviikkoisesta maanantaista on päässyt ote lipsumaan. No, anyway, tässä taas kuusi hurjaa kappaletta Sinun maanantaihin. Koska ulkonakin on pimeää kuin petolinnun perseessä, on maanantai, eikä mikään suju, käsittelen tänään lähes pelkästään depressiivistä bläkkistä. Ei sillä ettenkö kuuntelisi tätä lempigenreäni muutenkin. Neuvon kuitenkin annan; jos olet yhtään herkempi, tai musiikkityyliin tottumattomampi, jätä biisit kuuntelematta.

Italialainen suicidaalisdepressiivistä black metallia takova Forgotten Tomb on hiljattain julkaissut uuden levyn. Ja sehän uppoaa kuin kivi pohjaan, ainakin itselle Shiningin Redefining Darkness julkaisun keveyden tuottaman pienen pettymyksen myötä.

Jatketaan depressiivisellä linjalla, kun vauhtiin päästiin. Olen tutustunut kuluneiden viikkojen aikana venäläiseen ambienttia musiikkiinsa yhdistelevään depressiiviseen black metal -yhtyeeseen nimeltä Melankoli, joka on ehkä tällä hetkellä depressiivisintä mitä tiedän. Tästä synkemmäksi musiikki ei voi enää muuttua. Ah.

Mystinen hyvin vähän itsestään kertova hollantilainen depispoppoo An Autumn for Crippled Children julkaisi jälleen uuden albumin. Ei vielä vakuuttanut, mutta heidän soundi on jotenkin melekoisen tukala. Vaatii vielä lisää kuuntelua. Only the Ocean Knows on kuitenkin hyvä kappale:

Pienestä Hollannista tulee yllättävän monta hyvää synkkää bändiä. Sittemmin post-rockimmaksi muuttuneen hollantilaisen post-black metal/shoegaze-yhtyeen nimeltä Hypomanien musiikki on herkkua korville. Hieman chillimpää meininkiä, mutta yksi tämän hetken lempibändeistäni. Tässä kappale, jonka kuulin bändiltä ensimmäisen kerran ja jonka myötä sytyin täysin: If Only The Seas Were Merciful:

Uusimpia löytöjäni dsbm:n rintamalla täytyy olla White Ward. Jälleen aika ug:ta, sillä tiedetään vain bändin perusti ukrainalainen mies ”nimeltään” ”0”. Inhale My Despair on pitkästä aikaa parhaimpia kappaleita joita skenestä löytyy:

Lopuksi ”kevennystä”, ”vähemmän UG:tä”, bändiltä, jonka olen löytänyt viime aikoina uudelleen. Tätä poppia löytyy Spotifystakin:

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää