Jani on melkein parikymppinen työtön narkomaani Rovaniemestä. Arki Rovaniemessä sisältää rikoksia, koska rahaa ja tavaraa on varastettava sillä sossun tulot eivät riitä mitenkään kaikkien huumeiden hankkimiseen ja velkojen maksamiseen. Erilaisia päihteitä kuluu päivittäin, ja huumehelvetin keskellä Jani haaveilee muutosta ulkomaille kauas pois Suomen kylmyydestä...
"Reindeerspotting - Pako Joulumaasta" on varmasti ahdistavin, ja kamalin dokumenttielokuva - tai elokuva ylipäätään - mitä olen koskaan nähnyt. Leffan kaikki tapahtumat ovat täysin aitoja, sillä ne on kuvannut Janin läheinen ystävä. Elokuvan jälkeen on epätodellinen fiilis, mutta toisaalta en ole yhtään yllättynyt. Kuten Lilja-4-Everin katsomisen jälkeen, tämänkin jälkeen osaa olla iloinen siitä mitä itsellä on... tämä oli tavallaan vielä pahempi kuin hiljattain katsomani Lilja-4-Ever, sillä kyseessä on suora tositapahtuma käsikameralla kuvattuna... fiktiota leffassa ei ole mikään.
Elokuva on Suomessa pitkästä aikaa ensimmäisiä K-18-lätkällä varustettuja pätkiä. Ikärajaa on kritisoitu, sillä leffan huumevalistusarvo on korvaamaton. Leffassa näytetään kaikki niin suoraan että tekee oikeasti pahaa katsoa, enkä muista kuinka monta kymmentä ellei sataa kertaa näytettiin mm. piikitys. Kirosanojakin elokuvassa on varmasti enemmän kuin Alpha Dogissa.
Ihan hiljattain uutisista luin että dokkarissa esiintynyt Jani on kuollut ulkomailla Kambodžassa, mikä tekee elokuvasta vieläkin rankempaa katsottavaa, vaikka kuolema ei suoranaisesti liitykään elokuvan tapahtumiin. Ehdin nähdä kambodžalaisen uutissivuston kuvankin, jossa Jani riippuu elottomana parvekkeella. Lieneekö tehnyt itsemurhan, mutta elokuvan katsomisen jälkeen en yhtään ihmettele jos tyypin elämä on jatkunut tuollaisina.
Leffan myötä on myös kritisoitu paljon muutakin, kuten suomalaista yhteiskuntaa ja kasvatusta. Elokuva pisti miettimään monia monia asioita, joista varmaan vielä kirjoitan blogissani. Mietin väistämättä syitä Janin narkomaanielämään, sillä ongelmat eivät ihan pienistä paisu tuollaisiksi. Mm. mietin mitä hänen vanhemmilleen kuuluu, ja miksi kukaan ei tunnu näkevän tai auttavan. Jani mainitsi ainakin dokumentissa että "äiti vaan ryyppää".
Leffa on valistusmielessä varmasti tehokas, mutta erittäin ahdistava ja jopa traumatisoiva katselukokemus. Elokuvana dokkari on pysäyttävä, shokeeraava, järkyttävä, pelottava, ja erityisesti ajatuksia herättävä pahan ilmapiirin kuvaus. Elokuvan "juonesta" ei voi tykätä millään tapaa, mutta sen informatiivisuudesta ja eräänlaisesta voimasta täytyy antaa pisteet kotiin. En kuitenkaan tiedä voinko suositella elokuvaa kenellekään. Toisaalta elokuvan katsovat muutenkin kaikki ketä vähänkään shokkivalue kiinnostaa... Dokkari vetää sanattomaksi. Katsomisen jälkeen jäi surullinen ja ahdistava fiilis, joka kestää vielä varmasti pitkään. Rauha Janin sielulle.
Ei kommentteja