Joulun taika

Joulussa on sitä jotain. En ole yleisesti ottaen juhlaihmisiä, mutta joulu on sen verran rauhallinen verrattuna muihin koko kansan juhliin, että uskallan myöntää että pidän siitä tavattomasti. Alkoholin väärinkäyttö, eikä ihmiset näy katukuvassa, vaan popula kotoontuu koteihinsa mässäilemään ja palkitsemaan toisiaan materialla. En näe yltiömaterialistisuudessa ja yltäkylläisyydessä mitään väärää kun se tapahtuu kerran vuodessa.

Lotta uskoo joulupukkiin, ainakin toistaiseksi. Se oli ihan hauska leikki kun oli pieni ja taapero ja pukeuduin parina jouluna joulupukiksikin. Meillä ei minun kotona pienempänä ollut moista kulttuuria, vaan kaikki tiesivät että joulupukkia ei ole. Silti, joskus oli kiva leikkiä että isopartainen isä oli joulupukki, vaikka tumma parta hänellä olikin.

Vaimolla sen sijaan joulupukkikulttuuri on ollut vahvastikin läsnä arjessa jo pienestä, joten joulupukkihöpsöttelyt otettiin meilläkin mukaan heti kun lapsia tuli mukaan kuvioihin. Lotan täyttäessä kuusi olen välillä jopa sanonut suoraan että joulupukkia ei muuten ole olemassa, tiesitkös. Ei ole enää mokoma uskonut. Eiköhän hoksaa itse jossain vaiheessa.

Se on jännä että kun joululaulut soi ja tuvassa tuoksuu kinkku sekä joulun leivonnaiset, on sellainen tietty ”tunnelma”, josta pidän joulussa. Yläkerrasta kuuluu askelia ja Lotan mielestä ne kuuluu täältä ja ne on tonttuja. Ei paljon auta nauraa ja sanoa että ei kun naapuri oli ihan selkeästi kun toinen mielikuvituksissaan kuulee kulkusen kilinääkin aikoina, jolloin mitään ei kuulu. Hupaisaa ja tavallaan herttaista ja lapsille sallin mielikuvituksen käytön. Saa nähdä hiipuuko usko kun joulupukki ei tule tänäkään vuonna. En ole moneen vuoteen jaksanut etsiä tamineita ja pukeutua, sitä paitsi en osaa esittää ja ahdistaa koko juttu. Kolmevuotiaalle se vielä onnistuu, mutta siitä isommille en ruppee. Maksullista ja ulkopuolista pukkia emme tänne missään nimessä tahdo.

Olemme pari edellistä joulua viettäneet ihan kotosalla ja se tuntuukin jotenkin paljon paremmalta nyt. Alkaa jo tottua siihen, että omaa mummolaa ei vanhempien vuoden 2009 eron ja vaimon porukoiden välien hyytymisen jälkeen ole ollut. Kotona on ollut hyvä olla. Viime vuonna en jostain kumman syystä kirjoittanut joulubloggausta, sitä edellisenä vuonna kirjoittelin lyhyesti. Kaiken kaikkiaan on tullut kirjoitettua yllättävän paljon joulusta, jo 28 kirjoitusta. Niitä voit lukea avainsanan ”joulu” alta.

Täysin suruton joulukuu ei ollut tänäkään vuonna, miksi pitääkin aina joulun alla sattua. No, joulu on myös muistamisen ja tunteiden juhla, niin ilossa kuin murheessakin.

Joulukuu on mennyt vauhdikkaasti töissä ja joululahjatkin hankittiin vähän siinä sivussa. Kävin aaton aattona katsomassa että toimisto on pystyssä ja löysin sieltä parikin jouluntoivotuskorttia sekä Paahtimo Papun rakkaudella tehtyä kahvia kotiin. Kiitos Virpille ja Ripelle myös kuluneesta vuodesta!

Ollaan oltu enemmän kalkkuna- kuin kinkkuihmisiä, mutta tänä vuonna meni tuo lihapuoli vähän överiksi. Liharuokia ei sitten aatoksi sen enempää tehtykään kun kalkkunaa oli kuusi kiloa. Jouluaattoaamuna tajuttiin että paistomittaria ei ole, joten lähdin heti kahdeksalta unenpöppörössä sellaista metsästämään. Pelkäsin että joka paikasta oli loppu, mutta Anttilasta löytyi viimeinen kappale onneksi.

Veljeni tuli tänäkin jouluna meille viettämään joulua. Joku hups vaan toi lahjat kuusen alle sillä välin kun oltiin lasten kanssa joulusaunassa ja lapset eivät millään malttaneet pitää näppejään erossa lahjoista. Osasivat silti syödä loppuun asti, jonka jälkeen keitettiin teet ja Lotta pääsi jakamaan lahjoja. Ei tunnu enää joulupukin poissaolo pahemmin haittaavan, eihän se käynyt viimekään vuonna. Lasten into lahjoista muistuttaa omasta lapsuudesta, jolloin lahjat olivat tärkeämpiä kuin mikään muu, vaikkei koskaan suuria toiveita tai pettymyksiä ollutkaan. Nykyään ruoka, yhdessäolo ja omien lasten ilo on kaikista tärkeintä.

Unohdin omat lahjani kokonaan kun touhuilin lasten kanssa. Saatiin veljeltä iso levyllinen aitoa kiinalaista Pu’erh -teetä,
Nefastokselta Théhuoneen Kukicha-teetä, äidiltä perus vihreät kuulat ja joulusuklaata (hyvä, sillä suklaat oli loppu jokaisesta kaupasta missä kävin tällä viikolla). Rakastan vihreitä kuulia, kiitos äiti. Veeralta sain upean hupparin, juuri sellaisen josta pidän. Saatekirje oli myös piristävä, Veera oli siihen omaan tyyliinsä ilmoittanut että toivomani housut eivät ehtineet jouluksi. Kalliit käsintehdyt rock-henkiset housut Italiasta, jotka ovat samalla asialliset ja toimivat työkäytössäkin. Aika hullua ja samaan aikaan huippua, että meni sellaiset ostamaan. Kiitos vaimo, ihana olet. Vaatteita tarvitsenkin, en ole ostanut uusia moneen vuoteen.

https://www.instagram.com/p/_sdWkbG0ST/

Hommasin Veeralle tällä kertaa vähän erilaisia lahjoja, mutta ainoastaan tarpeellisia tai viihdyttäviä. Oatmealin hauska Exploding Kittens -korttipeli, jota piti kokeilla yhdessä, mutta ei aattona vielä ehditty. Tämän lisäksi Razer DeathAdder Chroma -pelihiiri, sillä tiedän että Veera pelaa netissä silloin tällöin ja kiroaa Applen Magic Mousea, sillä sehän ei oikein pelaamiseen sovellu.

Lapset saivat lisää legoja ja muita leluja kosolti. Kuulemma kaikki lahjat mieluisia. Leikkiä riitti iltayhteentoista ja uni tuli samantien. Manu oli ihan liekeissä autoistaan ja Lotta nukestaan sekä puuhakirjoistaan ja ties mitä koruja ja muuta tyttö sai. Mahtavaa kyllä nähdä lasten ilo. Silloin unohtuu oma minuus.

Kävin veljeni kanssa joulusaunassa sekä vielä yösaunassa vaimon kanssa.

Mahat tuli syötyä täyteen, on Aecht Schlenkerlan savukinkkuolutta, on ruokaa, on kaikkea, on rakkaita ihmisiä, rauhaa ja lämpöä. Tarkkaan valitut vanhan ajan joululaulut soivat taustalla ja joulun taika on edelleen läsnä. Eipä tästä voisi joulu enää paremmaksi muuttua.

Hyvää ja rauhallista joulua sinulle lukijani, läheisilleni, isälleni ja äidilleni, veljilleni, siskolleni ja kaikille muillekin.

Tähän loppuun, Hail Santa.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää