Järkevä avoimuus netissä vilkastuttaa sosiaalista elämää

Rupesin tässä miettimään kysymystä, jota minulta on aika monesti kysytty. Kysymys pulpahteli myös taannoin pintaan työpaikallani, mikä on sikäli hassua, sillä työporukassamme suurin osa on pesunkestäviä nörttejä. Kysymys raikuu parillakin eri tavalla: Miten voit olla netissä niin avoin? tai Miksi raportoit kaikesta netissä? Jälkimmäisen olen todennut harhaluuloksi, sillä en suinkaan kerro kaikesta Internetissä vaan vain minua ja mahdollisesti muita kiinnostavia asioita. Vilkastutan sosiaalista elämääni postailemalla nettiin ja sosiaaliseen mediaan tavaraa.

Osittain vastasin kysymykseen elokuussa, kun kirjoitin otsikolla Internet- ja tosielämä tukevat toinen toistaan. Siispä lainaan itseäni:

Olen kasvanut tähän, eikä netissä asioiden jakaminen ole minulle tabu millään tavalla “ toisin kuin 70-luvulla ja sitä ennen syntyneille.

Kyseessä on siis enemmänkin ikäpolvi ja siihen liittyvät asenteet.

Jos tarkastelisi netissä (tietokoneella) ja todellisuudessa (ilman tietokoneita) vietettyä aikaa erillisinä tilanteina, voisi melkein todeta että aikaa on vietetty netissä jonkun mittapuulla liikaakin. Netissä eläminen on minulle arkipäivää, mutta ei pidä luulla että minulla ei olisi irl-elämää ollenkaan. Kuten elokuussa kirjoitin, molemmat elämät ovat toistensa rinnalla ja tukevat toistaan.

Kaikki nörtitkään eivät elä sosiaalisessa mediassa, kirjoita blogia tai ole Facebookissa. Mutta minä elän. Minulle se on elämäntapa, iso osa elämää, enkä osaisi kuvitella elämääni ilman näitä vempeleitä, verkkoja, sosiaalista mediaa, nettikavereita, nettikirjoittelua. En olisi edes saavuttanut juuri tällaista elämää ilman tekniikkaa. Tapasin nykyisen vaimoni IRCissä, jaoin esikoiseni ensimmäiset vauvakuvat suoraan sairaalasta käsin netin välityksellä kuumeisesti odottaville sukulaisille. Itse asiassa sivu on sellaisenaan netissä vieläkin.

Elämäni on netissä, eikä sitä sieltä pois saa. Ymmärrän että sikäli homma on riskialtista, jos esimerkiksi maailma pääsee näkemään tietoja joita en missään nimessä halua jakaa. Kaikki on kuitenkin OK siihen asti kun pidän huolen perus-yksityisyydestäni. Mitä tahansa ei kannata huudella muutenkaan ja netissä täytyy olla vieläkin varovaisempi. Tähän mennessä kukaan ei ole kuitenkaan käyttänyt tarkoituksella jakamaani tavaraa ja tietoa minua vastaan. Siitä tiedän että toivoa ei ole vielä menetetty.

Toisille turvattu yksityisyys netissä on sitä että sukunimeä ei ole kenenkään tiedossa, kukaan ei löydä googlettamalla, tai tiedä missä sijaitsee. Minulle se on sitä että tietojani ei pysty helposti käyttämään hyväksi tai minua vastaan. Netti on minusta enemmän hyvä asia. Vinkkien, kokemusten, ideoiden jakaminen ja keskustelu on hyvä asia. Internet on mullistanut uusiin ihmisiin tutustumisen, keskustelun, sosialisoitumisen. Kuinka helposti aikaa ennen Internetiä tutustuttiin ihmiseen, joka asui maapallon toisella puolella?

Netissä tavoitan suuremman määrän ihmisiä, mikä mahdollistaa sen että aina on kaveri jonka kanssa jutella. Se kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että aina löytyy joku joka ei jutuistani, luonteestani tai asioistani tykkää. Netissä on paljon haavoittuvaisempi kuin irl, sillä kovin harva suomalainen uskaltaa tulla sanomaan päin naamaa mitä mieltä kenestäkin on. Netissä sen sijaan pystyy sanomaan mitä tahansa kenelle tahansa, lähes ilman seurauksia. Vajaa vuosi sitten kirjoitin juuri tästä aiheesta ja lainaan jälleen kerran itseäni:

Tuntuu että mitä tahansa netissä sanonkaan, asioista väännellään mitä ihmeellisempiä kriisejä, ihmiset loukkaantuvat ja suuttuvat minuun, mielipiteideni mukana. Nykyään en jaksa vastailla kärkkäisiin kommentteihin, tai asioihin jotka alkavat ahdistamaan minua. Haluan suojella itseäni ja mieltäni, etten masentuisi lisää. Kumma kyllä että usein minulle suututaan jopa siitäkin että poistun keskustelusta…

Pitäisikö netissä sanotuista asioista sitten loukkaantua? Joku sanoikin ettei juttele ihmisten kanssa koskaan netissä, juuri netin muodostaman ”voin sanoa mitä haluan ilman että toinen näkee kasvojani” -mentaliteetin vuoksi. Se on tavallaan hyvä idea, mutta silloin ainakin itse missaan 99,9% hyvistä jutuista. Kuten sanoin, elän netissä ja toisinaan on kestettävä paskaa. Silloin tällöin pitäisi kuitenkin osata kontrolloida sanomisiaan, ettei kukaan loukkaantuisi. Itse pyrin käyttäytymään netissä lähes samalla tavalla kuin tosielämässäkin. Pyrin olemaan aito, enkä voi sietää trolleja jotka käyttävät tahallaan netin anonymiteettiä härskisti hyväksi jopa muiden elämiä pilaamalla.

Toisaalta…

Mitä mieltä avoimuudesta netissä? Huono vai hyvä juttu?

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää