iRobot Roomba 782e ‐pölynimurirobotti

Olen aina ollut laiska siivoamaan, vaikka työpöytäni tykkäänkin pitää siistinä. Kotona sain tosin aina äidiltä kehuja, sillä silloin kun siivosin, tein sen niin hyvin kuin pystyin. Imuroiminen on kuitenkin mielestäni vihonviimeistä hommaa, enkä jaksa tarttua harjan varteen juuri koskaan. Eri asia tietenkin jos huomaan että tarkoituksella pudotan jotain lattialle, omat sotkut tulee siivottua. Lisäksi välillä kaaokseen kyllästyy ja raivolla siivoaa kaiken kerralla kuntoon. Tai jos on tulossa vieraita. Mutta rutiinia tässä puuhassa ei ole.

Vaikka olen aina ostanut halvimman mahdollisen imurin ja muutenkin pitänyt siivoilua toisarvoisena touhuna, en ole mielestäni liian epäsiisti ihminen ja pidän kyllä siisteydestä. Vaikka kuinka joku väittäisi muuta, kyllä siisteys vaikuttaa myös henkiseen jaksamiseen. Epäjärjestys luo tietynlaista kaaosta ja ahdistusta jo alitajuisesti, väistämättä.

Keksin montakin tekosyytä Roomban ostamiselle, edellämainittujen asioiden lisäksi vaimon näön huononeminen. Ja pidänhän minä ihan mahdottomasti erilaisista vempaimista, joita on tullut kerättyä nurkkiin.

Tämä suhteellisen uusi Roomba-malli maksoi verkkokauppa.comissa vajaat 400 euroa. Imuri tuli Lähellä-paketilla Siwaan kohtuullisen nopeasti muutamassa päivässä. Isohkon paketin kotiin kannon jälkeen luin ensimmäisenä käyttöohjeet läpi. Melko suoraviivainen peli.

Ohjelmoin imurin siivoamaan huushollin joka arkipäivä kello 9.00, jolloin lapset ovat hoidossa, minä töissä ja vaimo koulussa. Imurissa on hyvää se, että se pakottaa joka ilta ja aamu tsekkaamaan että tavarat on pois lattioilta, johdot nostettuna ylös ja koti perussiistinä. Pari kertaa tullut tosin lykättyä ohjelmaa jos aamulla on kiire.

Jo ensimmäisenä päivänä tulos oli hyvä. Huomasin tosin että joka paikasta ei oltu siivottu, mutta tutkittuani hieman tajusin että Roomba ei osaa välttämättä takaisin jos vaihtaa huonetta. Sitä varten on olemassa Virtual Wall® Lighthouse™, joka on pieni paristoilla toimiva pömpeli joka laitetaan ovenreunaan. ”Majakan” avulla Roomba osaa takaisin huoneeseen, jossa on latauspiste.

En ole vielä kertaakaan laittanut majakkaa paikoilleen, sillä en ole jaksanut hakea kaupasta sellaista erikoista vähän isompaa paristoa ja päätin että ihan yhtä kätevää on siivota huone kerrallaan sulkien ovet, vaihtamalla joksikin päiväksi vain latauspisteen paikkaa. Sitä paitsi uudet lighthouset maksavat viitisenkymppiä, sellaisen toisen vielä tarvitsisi jos haluaisi koko talon siivota, imurin mukana tuli vain yksi. Pisnes on pisnestä ja vaikuttaa siltä että iRobot on robotti-imurivalmistajista ainoa luotettava, jos nyt nettijuttuja on uskominen. Lisäksi lastenhuone on lähes aina sotkuinen, eikä sitä päivittäin jaksa siivota leluista.

Imurin säiliö on helppo puhdistaa, mutta pitkätukkaisena pitää kiskoa lähes päivittäin hiuksia pyöristä ja harjaksista, mutta se on nopea homma. Imuri väittää putsaavansa suodattimensa avulla myös hilseen, pölynhiukkaset ja allergeenit ja löytävän hienoimmatkin hiukkaset.

Paras keksintö ikinä. Viihdyttävää seurattavaa jotenkin. Siistiä tulee myös poissaollessamme. Suosittelen. #Roomba pic.twitter.com/UF5ACnNuNG

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) January 21, 2016

Sinnikkäästi se siivoaa huoneen moneen kertaan päivässä, sekä vetää edestakaisin ja pyörien likaisimmat kohdat. Hurina on hieman normaalia pölynimuria hiljaisempi, mutta kuitenkin sellainen ettei yöksi viitsi laittaa kun ei saa nukuttua. Roomba kiertää kiinteät objektit ja ”hyppyyttää” itsensä hauskasti johtojen ja paksumpien mattojen päälle. Jos virta loppuu kesken kaiken, Roomba käy lataamossa ja jatkaa siivousta.

Erinomainen laite kaiken kaikkiaan. Yksi parhaimmista ostoksistani ikinä, en muuten bloggausta kirjoittaisi. Ensin pelkäsin että lapset rikkovat, mutta 6-vuotias on sen verran fiksu jo ja 2-vuotias tietää olla häiritsemättä. Aluksi oli hauska leikki juosta karkuun, nyt ovat oikeastaan jo tottuneet ”perheenjäseneen”.

Kätevä koko perheen vekotin ja omalla tavallaan hauskakin R2D2maisine piippauksineen. Viksu vekotin, suosittelen. Tämä ei ollut sponsoroitu bloggaus, pidän vain tuotteesta vallattomasti.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää