Kuten jo aiemmin valitin (valivali taas), en ole jaksanut bloggailla koska – kumma kyllä – en enää pidä nykyisestä Rollemaan ulkoasusta. Huoh, visuaalisuus. Kysyn välillä itseltäni mitä väliä sillä on. Olen kuitenkin jo kehittelemässä tänne uutta ulkoasua, vaikka muutama päivä sitten tweettasinkin “On ideoita, on taitoa, on puitteet, mutta innostus, fiilis, ja insipiraatio puuttuu: luovuus 0″. Kyseinen lausahdus liittyi myös uuteen musiikilliseen projektiini, josta en usko tulevan mitään vielä pitkään aikaan.

Työt loppuivat perjantaina. Vakituista työpaikkaa en saanut, koska firman tuottavuus ei kasvanut. Toisin sanoen paikkaa ei irronnut, koska asiakkaat eivät tuoneet tarpeeksi tietokoneita huoltoon. Ei siinä mitään, haen kouluihin nyt yhteyshaussa, ja saa nähdä mitä tulevaisuus minulle tarjoaa.

Kotona menee hyvin. On ylämäkiä, ja alamäkiä, kuten aina ennenkin, mutta perusvointi on hyvä. Olen täysin tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni. Vielä kun pääsisi muuttamaan, niin saisi vielä enemmän aloitettua ns. “puhtaalta pöydältä”. Uuteen asuntoon olisi hankittava vaikka mitä… luovun vanhasta tietokonepöydästäni, ja uusiksi menee myös matot ja keittiönpöytä. Jos pääsisi siellä IKEAssa käymään joku päivä.

Yhä on edelleen päiviä, jolloin ei haluaisi poistua talosta. Silloin vain ahdistaa ihmiset jotka haluaisivat tavata, kun itse ei ole ollenkaan sillä tuulella. Maanantai oli sellainen päivä. Tietenkin tietyt asiat on hoidettava – ja hoituukin -, mutta ylimääräiset velvoittamattomat asiat eivät kiinnosta.

Päätin aikoinaan hoitojaksoni aikana, että karsin elämästäni pois kaikki sellaiset asiat mitkä aiheuttavat pahaa oloa, ahdistusta, tai masennusta. Olen noudattanut tätä päätöstä, ja huomannut sen parantavan elämänlaatuani. Elämä on minun käsissäni, ei kenenkään muun. Teen asioiden suhteen mitä itse haluan.

Yritän kirjoitella jatkossa enemmän ihan oikeista aiheista – sillä niitä on paljon. Haluaisin jälleen ottaa kantaa moneenkin ajankohtaiseen asiaan. Ehkä sitten kun vire on parempi.

Työasioista vielä sen verran, että se ei minua kaada vaikka en saisikaan tästä palkkatyötä. Sain nimittäin työtarjouksen yhteen toiseen tietokonefirmaan, ja vaikka en pääsisi sinnekään, voin silti kokea itseni tarpeelliseksi. Kyllä minullekin oma paikka löytyy.

Tänään lähden Helsinkiin Finnish Metal Expo -tapahtumaan. Tulee olemaan kovat kekkerit, mutta samaan aikaan kova koti-ikävä – jo pelkästä ajatuksesta. Toinen puoli (se suurempi osa) minusta haluaisi jäädä vaimoni ja lapseni kanssa kotiin saunomaan ja viettämään rauhallista koti-iltaa. Mutta tulipahan lippu ostettua. Onhan siellä sentään Tukkanuotta, Turmion Kätilöt, Insomnium, Survivors Zero, Winterborn, Swallow the Sun, Apocalyptica, ja Sonata Arctica.

Rahaa minulla ei ole juurikaan ylimääräistä, joten jouduin etsimään kimppakyydin. Junalla kun maksaa meno-paluu sen sata euroa. Käsittämätöntä taas tämä Suomen touhu… sähköpostiini tuli tarjous lennosta Brysseliin, meno-paluu 45 eukkoa! Juma* sanon minä! On kaksi kertaa kalliimpaa matkustaa parin hassun kaupungin välillä, kuin maapallon toiselle puolelle. Arvostus Suomea kohtaan vähenee jälleen, ainakin tässä asiassa.

Muutamme ensi kuussa. Löysimme Kangaslammelta mahtavan (ison, halvan) kolmion. Lotta saa vihdoinkin oman huoneen. Muutosta lisää myöhemmin.

Pitäisi ruveta kirjoittamaan enemmän. Matkalta ajattelin kyllä kertoa kuulumisia. Hieman harmittaa kun tämä kirjoittamisinto on kaatunut johonkin graafisiin kynnyksiin. Jotenkin vain kirjoittaminen riippuu niin suuresti siitä miltä teksti näyttää grafiikan ja värien ympäröimänä, ei siitä miltä se kuulostaa. Tyhmää, mutta totta. Jos saisin sen ulkoasun joskus valmiiksi, niin olisin itseeni ja kirjoituksiini tyytyväinen.

Tavallaan kuitenkin pidän nykyisestäkin ulkoasusta, ja onhan tässä kaksi muutakin vaihtoehtoista tyylitiedostoa; helppokäyttöinen/esteetön, ja vanha rollemaa. Jotenkin kuiotenkin bloggausinto on myös laantunut pelkästään ulkoasun myötä. Niin se vain on, että kaikkeen kyllästyy joskus.

Mutta kuten sanoin, minulla on visio, jota olen toteuttanut hiljalleen (valmiina ehkä noin 10%). Ehkä se sieltä joskus tulee. Menihän tämänkin leiskan kehittämisessä monta vuotta. Olen nykyään hirmu laiska näiden asioiden suhteen.

En ole myöskään blogannut viime aikoina niin paljoa siksi, koska en ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Ennen kirjoittaminen oli minulle itsestäänselvyys, nyt se on jäänyt vähän toisarvoiseksi. Nytkin kirjoitan kommunikaattorilla kävellessä ulkona, hetken päähänpistosta.

Minulla on ollut kiirettä jo pelkästään töiden kanssa. Data Groupin pestin lisäksi teen satunnaisia web-hommia, ja muuta tietotekniikkaan liittyää. Pakko se on jollain tapaa elättää perheensä, ja itsensä.

Mielialat ovat heitelleet vuoristoradan lailla ylös ja alas. Tällä hetkellä eniten ehkä mietityttää ja ahdistaa asuntoasia. Olisi niin kiva pian saada jotain varmuutta asiaan. Hakemuksia on laiteltu joka paikkaan, mutta mistään ei ole kuulunut mitään, edes perään soittelun jälkeen. Kai se pitäisi taas alkaa soitella.

Mutta nyt olen kaupassa, ja jatkan ostoksia. Voisin luvata itselleni että tänään saan ainakin leiskaa tehtyä hieman eteenpäin. Tai tehtyä joitakin uudistuksia että edes bloggaaminen tuntuisi miellyttävältä.