Rollemaata tilaa keskimäärin 56. Lue lisää.

normaali kirjautuminen →

Avainsana "sukulaiset"

  • Käytetty 3 kertaa

Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...

Sairastelua, sukuloimista, ja metallimusiikkia

Viime kirjoituksesta on jälleen liian pitkä aika. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet koko vuoden kiireisimmät. Kalenterini oli täyteen buukattu eiliseen asti. Sairastuin nimittäin flunssaan, ja tultuani saikunhakureissulta takaisin kotiin, kuume nousi nopeasti 39 asteeseen. Voisin sanoa, että minulla ei ole ollut noin korkeaa kuumetta kymmeneen vuoteen. En pystynyt tekemään mitään, olin niin heikossa kunnossa että ei jäänyt vaihtoehtoja. Oli halattava vuodetta, ja nukuttava pahimman kuumeen yli. Hyi kamala sitä hourailua. Heräsin mm. kovaan PIM POM -ääneen, kuin joku olisi painanut ovikelloa. Näin muutenkin kummallisuuksia.

Iltaan mennessä oli jo kuitenkin parempi olo, kiitos vaimon ja Finrexinin. Osasin jo odottaa sairastelua, olihan lähipiirini sairastanut viime viikolla.

Viikonlopun olimme Ristiinassa, anoppini perheen tilalla. Tykkään tuosta paikasta ihan hirveästi. Tontti on iso ja peltoa on silmänkantamattomiin. Navetta ja ulkosauna kuuluvat asiaan. Paikka oli nätti kesällä, ja entistä kauniimpi nyt sydäntalvena. Lunta oli hitosti, mikä teki puista kovin paksuja. Lotta tykkäsi leikkiä 4-vuotiaan Tiia-tätinsä kanssa. Kiljui innoissaan paljon.

En saanut juuri ollenkaan allergisia reaktioita eläimistä, mikä oli positiivista. Ainoastaan kissojen silittely ja koirien rapsuttelu aiheutti enemmän kutinaa käsissä ja naamassa. Mokoma Arttu-koira kun kerjäsi koko ajan rapsuja. Minähän rapsutin. Harmittaa kun en saa koskaan kissaa/koiraa vaikka olen aina ollut vähemmän tai enemmän eläinten ystävä. En uskalla kokeilla siedätyshoitoa, kun pelkään saavani elinikäisen astman.

Saunottua tuli kahtena iltana. Perjantai-iltana kävin jopa ulkona möyrimässä lumessa, kun kerrankin tarjoutui siihen mahdollisuus. Tuli ihanat lapsuusmuistot mieleen, sillä viimeisen kerran saunoin tuolla tavoin joskus pienenä. On se vaan niin mukavaa. Tulipa koettua sekin perussuomalainen saunontatapa vielä kerran. Avanto olisi ehkä ollut vielä parempi, tosin siihen ei taida minullakaan kantti riittää. En ole kokeillut.

Joskus sitä toivoo itsekin asuvansa jossain tuollaisessa mukavassa kotoisassa mökissä, tarpeeksi eristyksissä ulkomaailmasta. On sauna, on oma tila, on eläimiä, on läheisiä, mitä muuta sitä tarvitsisi. Nykyään vielä puuttuu niin paljon kaikkea elämästä, jota haluaisi. Raha on yksi suurin ongelma. Kunpa sitä vain olisi enemmän, niin tekisi kaikkea mitä ikinä haluaa. Minusta tuntuu nykyään, että vain köyhät/vähävaraiset sanovat että “ei raha tee onnea”, koska ovat vain kateellisia niille kellä on rahaa. Kyllä se raha vain tekee onnen, koska sillä saa kaiken mitä haluaa. Ilman vähääkään rahamäärää ei ole pienintäkään onnenjyvästä, niin se vain menee.

Näin unta että voitin Lotossa jättipotin. Tulikin mieleeni, että voisin alkaa Lottoamaan. Jos sitä joskus Onnetar minullekin soisi vähän lisäfyffeä. Helpottuisi elämä huomattavasti. Saisi jättivelat maksettua, isomman asunnon helpommin, ja paljon muitakin asioita hoidettua alta pois.

Olemme muuttamassa isompaan asuntoon viimeistään 1.4. Tein ehkä tyhmästi kun ennakko-irtisanoin asunnon, vaikka kämppää ei ole vielä tiedossa. Jotenkin kuvittelin, että se helpottaisi asunnon löytämistä, kun on pakko lähteä tiettyyn aikaan asunnosta pellolle. Luottotietohäiriöisen on erittäin vaikea löytää asuntoa. Luottotietohäiriöisen on erittäin vaikea muutenkin tehdä mitään isompia ostoksia. Hyvänä esimerkkinä kun tilasin huvikseni Saunalahden ilmaisen puhelinliittymän (0e puhelut Elisan, Saunalahden, ja Kolumbuksen numeroihin, kuukausimaksu 0e kesäkuuhun asti, sen jälkeen 3e/kk) varapuhelimeen puhelinmyyjän houkuttelemana. Luukkuun kilahti sitten “vakuusmaksu”-lasku à 300 euroa. Jäipähän sekin sopimus sitten tehtyä.

Masennus on nostanut päätään, mutta olen saanut sen aina suhteellisen hyvin taltutettua. Tuntuu vain välillä että vaikeudet eivät lopu koskaan. Onnen hetkiä ei kovin kauaa kestä kun hajonnut mieli päättää taas nähdä jokaisen asian negatiivisena. Onneksi on Lotta, hän palauttaa aina meidät maan pinnalle.

Ostin tänään liput Finnish Metal Expoon Lauantaille, jolloin siis esiintyy enemmän lemppareitani: Tukkanuotta, Turmion Kätilöt, Insomnium, Survivors Zero, Winterborn, Swallow the Sun, Apocalyptica, Sonata Arctica. Swallow the Sunin tosin näen nyt kolmatta kertaa, mutta siinä vasta onkin hyvä livebändi. Perjantaina olisi kiinnostanut Tuomas Saukkonen Feat. Kai Hahto – biisiklinikka, Korpiklaani, Hypocrisy, Amorphis, ja Satyricon. Lippu maksoi 36 euroa. Junamatka maksaisi yhteen suuntaan noin 46 euroa, eli kymmenen euroa enemmän kuin itse lippu… tästä syystä etsinkin kimppakyytiä, sillä en halua pulittaa pelkistä matkoista itseäni kipeäksi.

12.2.2010 Perjantaina Turussa esiintyy depressiivinen black metal bändi Shining, jota olisin menossa katsomaan. Lippu ei ole kallis, vain 12 euroa kolmesta bändistä. Mutta tässäkin tulee kyytiongelma, sillä matkoihin menisi jälleen liikaa rahaa.

Jotenka, jos joku on matkaamassa 12.2. Jyväskylästä Turkuun, tai 19-20.2. Jyväskylästä Helsinkiin, ilmoittakoon minulle vaikkapa sähköpostilla, tai tähän viestiin kommentoimalla. Etunimeni on Roni, sukunimeni Laukkarinen, ja sähköpostini etunimi.sukunimi@gmailcom (spämmisuoja, korvaa etunimi Ronilla, ja sukunimi Laukkarisella).

Joulukuulumisia

Joululoma on ohi, ja on palattava arjen harmauteen. Ensin täytyy kuitenkin hieman palata ajassa taaksepäin. Tiistaina lähdimme vaimoni ja lapseni kanssa Kajaaniin joulunviettoon. Asemalla kuulimme, että lippuvarauksemme oli peruttu. Kuulemma olisi pitänyt lunastaa viikkoa aikaisemmin. Siitä meille ei sanottu mitään puhelimessa, eikä kyseinen asia tullut pieneen mieleenikään. Pienen paniikin jälkeen saimme kuitenkin tyydyttävät liput vieläpä lastenvaunupaikalta.

Kajaanissa oli kylmä! -27 taisi olla tiistaina saapumishetkellä. Lähdimme taksilla Veeran mummin luokse, koska hänen autonsa ei siinä kylmyydessä lähtenyt käyntiin. Siellä me sitten vietimme joulupäivät. Kuusta ei ollut, eikä suuremmin lahjoja saatu – paitsi Lotta. Itsellemme emme mitään hankkineet, sillä Lotta on tärkein. Lotta saikin kymmeniä lahjoja vanhemmiltaan, sekä sukulaisiltaan.

Sinänsä hieman surullinen olo, kun ei ole enää mahdollisuutta viettää perinteistä joulua vanhempien luona. Mutta nyt onkin aika keskittyä omaan perheeseen. Kotiin saimme hankittua ja koristeltua ihan oikean kuusen kokoisen muovikuusen. Joitakin lahjojakin (Lotan tietenkin) ehti olla kuusen alla ennen kuin lähdimme Kajaaniin.

Kajaanissa ehdimme nähdä myös ohimennen myös Veeran toista mummia Citymarketin kassalla, ensimmäistä ainakaan kertaa seitsemään vuoteen. Kävimme myös jouluaattona Veeran isän luona jouluruokaa syömässä. Saimme appiukoltani tuoksukynttilän, ja Lotta sai aivan ihanan pehmolelun jonka voi avata tyynyksi. Aaton aattona kävimme Veeran tädin luona. Tutustuin Veeran serkkupoikaan, joka osoittautui oikein mukavaksi muusikkokaveriksi. Sainpa jopa musiikintekovinkkejä; saatpa nähdä jos vaikka pientä hevin poikasta pääsen ulos putkauttamaan jossain vaiheessa.

Emme saaneet lippuja perhehytilliseen junaan enää la-su, joten jouduimme lähtemään jo perjantaina. Perjantaiksi pakkanen oli taas kirinnyt Kajaanissa jopa -28 asteeseen, joten hieman kylmä oli ulkona liikuskella… viikonloppu menikin sitten levätessä.

Tämän oli tarkoituskin olla pikakirjoitus kuulumisista, sillä työpäiväni alkaa ihan juuri nyt. Itse asiassa NYT minun pitää lopettaa kirjoittaminen. Toivotan etukäteen hyvää uutta vuotta, jos en ehdi sitä ennen kirjoittaa.

Kuulumiset Kainuusta

Tänään heräsin 6.30, valmiina lähtemään Kajaaniin. Junan oli tarkoitus lähteä 10.45, joten jäi hyvin aikaa pakata kamat valmiiksi. Tuli hieman valvottua, joten hirveä väsymys painoi päälle, ja säästämäni Jolt Cola tulikin tarpeeseen. Itsehän en mukaan tarvinnut muuta kuin toisen vaatekerran ja laitteeni (puhelin, iPod, läppäri, laturit, muistikortinlukija, bluetooth-tikku, kuulokkeet ja kuulokkeiden jakaja, hiiri, mokkula).

Lotan ensimmäinen junamatka sujui odottamattoman hyvin. Lotta näytti olevan jopa innoissaan matkaamisesta. Katseli ja ihmetteli paljon, ja hymyili ja nauroi. Lotta kiljahteli ja hihkui, samalla kun samassa lastenvaunussa muut lapset parkuivat ja kiukuttelivat äideilleen. Hupakolta matkan ajaksi lainaamamme mokkula (kiitos!) toimi matkalla tyydyttävästi. Katsoinkin suurimman matkasta elokuvaa.

Minionin (Asus EEE PC 901) päälle kaatui viikko sitten lasi limonadia (vaimon näkövamma, ei voi mitään), ja se on nyt huollossa, joten jouduin laittamaan pöytäkoneenani käytetyn Tortun (Acer Aspire 5520) läppärikuntoon. Koneesta oli pohjapaneeli kokonaan avoin, jotta ilma kiertäisi paremmin. Tortun näyttö on myös puoliksi irti keskusyksiköstä (putosi aikoinaan lattialle: Vaimon näkövamma, ei voi mitään), ja näin ollen läppäri on hieman hankala matkakäytössä, mutta kelvannee paremman puutteessa. Näyttö pysyy onneksi edes jotenkuten pystyssä. Tortun akku on myös kuolemaisillaan, ja kestää ilman laturia noin reilun tunnin ajan. Onneksi tulimme InterCity-junalla, jossa oli pistorasiat…

Näkövammaislipun ostaminen on aina hirveää säätöä, mutta hyvinhän siitä taas selvittiin. Yo dawg, kuulin että pidät vaunuista…, eli vaunujen laitto vaunuun sujui ongelmitta. Myös junan vaihto ja vaunuhässäkkä onnistui hyvin ilman hässäkkää (jopas oli lause).

Nyt sitten ollaan täällä Kajaanissa torstaihin asti “rentoutumassa”. Osaanko matkustaa ilman tietokonetta tai yhteyttä interwebsiin? En. Aina pitää olla yhteydet, muuten sekoaa polla. Nettiriippuvainenko? Kyllä, mutta ainakaan en ole riippuvainen tupakkaan tai viinaan.

Nyt on sitten hieman väsynyt olo. Ajattelin kuitenkin katsoa tuon yhden leffan loppuun. Tästä bloggauksesta ei oikein tullut muuta kuin yksityiskohdatonta täytettä ja ajatuksen virtaa. Kuulumisia pitää ostata kertoa välillä myös luettelomaisesti. Ai niin, unohdin tyystin kertoa miksi edes lähdimme Kajaaniin. No, jäipähän lukijalle edes pieni koukku lukea tämä merkintä loppuun. Olemme siis Lotan isomummin, eli Veeran mummin luona. Jännä että Lotalla on elossa vielä isoisomummi (isänsä äidin äidin äiti), ja isoisopappa (isänsä äidin isän isä).

sivu 1/11