Rollemaa.org

Varoitus! Tämä erästä black metal yhtyettä käsittelevä artikkeli ei ole välttämättä tervettä luettavaa kenellekään. Miksi kirjoitan aiheesta, tiedä sitä en itsekään. Kiehtovan pelottavaa, mutta totta kuin vesi.

Shining on yhä demonisin bändi mitä tiedän. Sanotaan nyt heti alkuun, että bändin nimi ei liity millään muotoa samannimiseen elokuvaan tai kirjaan. Kirjoitin kyseisen kokoonpanon musiikista aiemmin ennakkoluuloja, vielä silloin kun en ollut vielä kuunnellut kunnolla heidän biisejään. Aivan ensimmäisenä koko konsepti depressiivinen black metal hieman aristutti, mutta nyt olen jo genreen täysin tottunut, ja pelottavaa kyllä – myös rakastunut. Olen aina pitänyt raskaasta metallista, ja hakenut koko ajan vielä raskaampaa suuntaa. Siksi päätin nyt kirjoittaa kaikista raskaimmasta ja masentavimmasta bändistä ja sen keulahahmosta Niklas Kvarforthista vähän tarkemmin – kun jo jotain asiasta ja aiheesta tiedänkin.

Kvarforth ei itse myönnä että kyseessä olisi black metal bändi. Hänen mielestään Shinigin musiikki on pahuutta, vihaa, ja tarkoituksellista myrkkyä vapaan kasvatuksen lapsille. Kvarforth on avoimesti kertonut, että haluaa mahdollisimman monen musiikkinsa kuuntelun myötä satuttavan itseään, sekoavan, käyttävän huumeita itsetuhotarkoituksessa, ja lopulta tappavan itsensä. Hänen ainoa tavoitteensa on levittää maailmaan pahuutta, sekopäisyyttä, mielisairautta, masennusta, että ihmiset ottaisivat Shiningista vaikutteita, tekisivät itsemurhia, ja satuttaisivat itseään kaikin mahdollisin keinoin. VI: The Eerie Cold -albumin ensimmäisen kappaleen I Och Med Insikt Skall Du Förgå alkuspiikissä Kvarforth pähkinänkuoressa haistattaa vitut kuuntelijoilleen ja toivoo kaikille levyn kuuntelijoille kuolemaa. Joko järkytyit?

Onko tällaista musiikkia järkevää kuunnella? Ehkä ei, mutta samalla voitaisiin kyseenalaistaa koko metalligenre. Metalli on tavalla tai toisella raskasta kuunneltavaa, eikä Shining siinä mielessä eroa mitenkään muista metallibändeistä. Mitään musiikkia ei ole järkevää kuunnella, jos musiikin maailman tai sanoitukset ottaa liian vakavasti. Esimerkiksi jos kuuntelee musiikkia, jossa kehotetaan käyttämään huumeita, tai palvomaan saatanaa, ja tekee juuri niin kuin musiikissa kehotetaan. Tai että musiikkia käytetään johonkin muuhun kuin sen pelkkään kuuntelemiseen ja siitä nauttimiseen. Ja toisaalta Shiningin kappaleet ovat suurin osa ellei kaikki ruotsiksi, joten ainakaan itse en niistä en juuri kostu.

Sanoitusten ja äänimaailman perusteella itse ainakin genrettäisin Shiningin black metalliksi, ja sitä se mielestäni onkin. Muunmuassa itsemurhaan, itseinhoon ja masennukseen keskittyvä Shining on usein käsitetty koko genreltään suicidaalisen black metallin kastiin. Genre on lajina luonnollisesti tuntemattomampi, vaikeasti lähestyttävä, ja laajalti epätoivottu. Silti Shiningin keulahahmo Niklas Kvarforth toivoo ja haluaa tavoittaa mahdollisimman laajan kuulijakunnan, altistaa mahdollisimman monen musiikilleen, taka-ajatuksenaan synnyttämään maailmaan lisää psykopaatteja ja mielipuolia. Kvarforthille on kunnia-asia, jos joku edes jollain tapaa bändin taiteen kuuntelija on päättänyt päivänsä.

Niklas Kvarforth hehkeimmillään.

Jotenkin menee yli hilseen koko Shiningin mitätön arvomaailma. Tavallaan ymmärrän Kvarforthia, ainakin masennuksen osalta, mutta minusta tuntuu että muuten koko mies on mielisairas. Kuka selväjärkinen juo keikoilla virtsaa, suutelee miehiä, vetää partakoneenterällä nahkaansa auki josta syöttää omaa lihaansa innokkaalle fanille, potkii faneja, tarjoutuu fanien piestäväksi, nauttii kivusta, jne. Kvarforth pyrkii lavashowllaan shokeraamaan mahdollisimman monia ihmisiä, ja siinä hyvin onnistuukin. En varmaan uskaltaisi mennä bändin keikalle, mutta toisaalta saattaisin mennäkin. Kvarforthin kotikaupungissa Halmstadissa pidetty keikka 2007 nosti suurta kohua, ja bändi pääsi mm. Aftonbladetin sivulle.

Sitten itse musiikkiin. Sanomattakin selvää, että musiikki on äärimmäisen raskasta, masentavaa, melankolista, surullista, epätoivoista, vihaista. Mutta se on hyvin taiteellista! Kitarointi on ensiluokkaista, äänimaailma on upean synkkä ja raskas, ja välissä kuullaan balladejakin. Joissakin biiseissä on katkelmia teoksista, kuten American Psycho. Erityisesti rakastan American Psychon viimeistä katkelmaa, jota myös monet muut artistit ovat käyttäneet:

There are no more barriers to cross. All I have in common with the uncontrollable and the insane, the vicious and the evil, all the mayhem I have caused and my utter indifference toward it, I have now surpassed. My pain is constant and sharp and I do not hope for a better world for anyone; in fact, I want my pain to be inflicted on others. I want no one to escape, but even after admitting this there is no catharsis, my punishment continues to elude me and I gain no deeper knowledge of myself; no new knowledge can be extracted from my telling. This confession has meant nothing.

Shining on kieltämättä synkkää, masentavaa, ja surullista musiikkia, mutta se on myös hyvin kaunista ja taiteellista, kun siihen pääsee sisälle. Minua musiikki ei masenna, eikä vaikuta yleismielialaan. The Eerie Cold albumin olen kuunnellut noin 60 kertaa läpi. Pidän myös Halmstadista ja tänä vuonna ilmestyneestä Klagopsalmerista. Mitä väliä sanomasta, kunhan musiikki kuulostaa hyvältä? Lue Kvarforthin haastattelu Imperiumista.