Rollemaa.org

Säikähdin äsken ihan älyttömästi. Ohi meni ukkonen, melko kova sellainen. Tänä kesänä ei ole paljon ukkosia ollut, jos ollenkaan. Sateitakaan ei ole loppujenlopuksi paljon ollut. Minusta sateella on tavallaan kivempaa, koska on viileämpää. Sellainen sopivan lämmin sää, ja hieman viileä tai lämmin tuuli on parasta kesässä. En pidä jatkuvista helteistä, mutta toisaalta en myöskään jatkuvista sateista. En pelkää ukkosta, mutta saatan säikähtää. Nyt säikähdin sen verran että sammutin pääkoneen, ja jatkoin irkkaamista varakoneella. Veeran kone sammui kokonaan, ja pelkäsin sen hajonneen, mutta onneksi se oli vain sadasosasekuntien mittainen sähkökatkos joka sammutti koneesta virran.

Nyt taas porottaa. Eipä tuo ukkoskuuro kestänyt kuin viitisentoista minuuttia. Tuli heti takaisin se ärsyttävä ja hikinen olotila, ja aurinko paistaa taas suoraan päin asuntoamme, olohuoneen ikkunasta sisään. Kasvihuoneilmiötä koko kesä, eli lämpö pysyy sisällä = ei kiva.

Katja kävi äsken kylässä, ja sai taas todeta miten hyvin osaan jo viittoa ja ymmärtää. Eipä tässä elämään kummempaa. Illalla mennään vihdoinkin vaimon kanssa katsomaan uusin Potter. Onneksi saatiin illaksi hoitaja Lottaa varten. Laitilan Wirwoitusjuomatehtaan Lemona/Limetti, yam…

Hellettä pukkaa, eikä ole kirjoittamaankaan ehtinyt. Se on tämä kesä. Onneksi sateet eivät kauaa kestäneet ja saatiin sitä oikeaa kesäfiilistä peliin. Itse olen ollut melko paljon sisällä, mutta tänään päästiin myös lähtemään ottamaan lämmintä ulkoilmaa. Tavattiin Kirkkopuistossa canfly, Hupakko, Q-tio, elaie, ja Anicyna. Lotta pääsi ensimmäistä kertaa nurmelle pyyhkeen päälle mellastamaan, ja oli muutenkin oikein kiltisti koko reissun.

Jossain vaiheessa tajusin että olimme McDonaldsissa syömässä ja höpötin viimeistä päivää. Huomasin itsestäni uusia piirteitä, mm. että minua ei jännittänyt olla uusien ihmisten seurassa, ja että jaksoin puhua kuin papupata. Lienee tullut tämä taito vaimoltani. Ja nyt onkin sitten jo perjantai. Eipä tässä taas oikestaan asiaa ole… kesä on kuuma! ps. kuulin juuri että Michael Jackson kuoli.

Juuri kun astuin ovesta alkoi satamaan, kaatamalla. Mutta eipä tuo minua haittaa. Oli hauska näky varmasti kun kävelin kävelykatua ihan samalla tavalla kuin aurinkoisellakin säällä. Ei minua sade haittaa, edes kaatosade. Oli vain pelkästään hauskaa katsella kun ihmiset juoksivat sadetta karkuun katokseen. Kävin Anttilassa asioilla, ja takaisin tulessa (yhä satoi) samat ihmiset odottivat yhä saman katoksen alla.

Kävin Subwayssa hakemassa subin, samat ihmiset edelleen odottivat samassa katoksessa vielä kun sain patongin käteeni. Pidän sateesta todella. Paitsi silloin kun on muutenkin kylmä. Kesäsateet on ihania, kunhan ei vain sataisi joka päivä. Suomen “kesä” tuppaa olemaan aina yhtä sadetta, tai jos ei niin ainakin helteelle on vastapainona aina jonkin verran sadepäiviä. Matalapaine, luonnonlaki. Mutta olipa piristävä suihku.

Olikohan kesähelteet sitten tässä? Nyt on pari päivää ollut sateista, märkää, ja kylmää. Mittari näyttää tällä hetkellä kuusi astetta celsiusta, mutta se on heitellyt tasaisesti nollan ja kymmenen välillä. Avain kuin jossain olisi käännetty kaksisuuntaista vipua “Hellekesä”-suunnasta “Helvetillinen kesä”-suuntaan. Mutta milloin me suomalaiset olemme mihinkään tyytyväisiä? Kun on helle valitetaan miten kuuma on, kun on kylmä valitamme miten kylmä on. Kun sataa, kiroamme Suomen kesän alimpaan helvettiin. Niin se menee.

Hieman alakuloisia fiiliksiä pukkaa pintaan, vaikka mitään näennäisiä ongelmia ei ole – ainakaan kovin suuria. Hoidin tuossa heti herätessä muutaman laskun, ja nyt tuntuu että raha ei riitä taaskaan mihinkään. Eilinen päivä meni mukavasti Pian luona. Kaupassa pitäisi käydä. Normielämää.

grep -i -h “kuuma” ~/public_html/logit/pulina/pulina-2009-05.log:
(tämän päivän irkkilogeista:)

• 19:16 <@rolle> Helevetin kuuma!
• 19:31 <+t0mm> onko ees vähän vitun kuuma?
• 16:00 <+Reijo> espoo 30 :o ei nyt nii kuuma voi
• 16:00 <+s13ge> no tääl on ainaki iha helvetin kuuma :D
• 16:44 <@mustikkasoppa> täällä on kamalan kuuma
• 16:51 <+Hiiva> ei ihan helleraja mennyt rikki mut kuumaa oli kuitenkin ja väriä tuli :)
• 17:12 <+Stsip> hui helvetti on kuuma
• 17:55 <+k00pa> liian kuumaa
• 18:07 <@Marko> vaikka tuulee rannal ni kuuma
• 18:10 <+Hiiva> kuumaa siellä keski-suomessa!
• 18:23 <@mustikkasoppa> Liian kuuma pitää vielä bodyä
• 18:46 <+Jents> juma et tuil kuuma kun kävi luistelees
• 21:52 <@mustikkasoppa> Kiitos kuuman sään.
• 21:54 <+wzardd> kylmä on paljon parempi ku kuuma
• 21:54 <+wzardd> ja miten teil voi olla kuuma, tehkää asialle jotai

Minun on pitänyt kirjoittaa pidemmästikin muutamasta aiheesta, mutta juhlien ja muiden sukutapaamisten ja tämän yllättävän kuuman helleaallon takia en ole jaksanut paljoa kirjoitella, saati koneella istua. Hirveän tukala olla nytkin, kello on kohta yhdeksän ja mittari näyttää varjossa edelleen 26 astetta. Tänään meni kuulemma jossain päin Jyväskylää 30 astetta celsiusta rikki. Taitaa tulla kuuma kesä. Ei auta muuta kuin juoda paljon kylmää.

Lauantaina oli veljeni lakkiaiset (onnea vielä!) ja tänään tyttäremme nimenantojuhlat. Pikkuinen nukkui koko seremonian ajan. Tyttö sai nimeksi Lotta Iines Laukkarinen. Tuntuu samalla hieman oudolta ja vapauttavalta kun saa vihdoinkin sanoa vapaasti sukulaisten ja muiden ihmisten luona tyttöä Lotaksi, pikkuisen ja neidin sijaan.

Vaimollani kuumuus näköjään aiheutti hieman pahoinvointia. Minua vain väsyttää armottomasti. Edes kofeiini ei auta. Pelkissä shortseissakin on kuuma olla. Pitäisi olla alasti, mutta ei kehtaa kun partsin ovi on auki (asumme ensimmäisessä kerroksessa). Hien virtausta. Rolle kuittaaLÄÄH

Mittari näyttää yhdeksäätoista astetta celsiusta. Taitaa olla kesä jo melko lähellä. Tänään nukuin pitkälle päivään tyttöni kanssa, sillä yöllä vähän valvottiin. Saatiin vasta äskettäin tietää missä on tähän kiinteistöön kuuluva varasto, ja tuossa äsken vein muutamia käytöstä poistuneita ja jaloissa pyörineitä tavaroita sinne vintille. Tulipahan hieman lisää tilaa.

Viikonloppuna sain puhelinsoiton koskien erästä vanhaa sivuprojektia. Olisi tarkoitus uudistaa sivut ja laittaa ne sisällönhallintamanagerin alle, jotta minun ei tarvitsisi niihin enää itse koskea – muutoin kuin sellaisissa tilanteissa kun sivuston omistajalla menee totaalisesti sormi suuhun. Tein kyseiset sivut joskus vuosia sitten, jolloin olin vielä kehitysvaiheessa, enkä ollut vielä tottunut CMS:n kanssa painimiseen. Minulle maksetaan työstä kohtuullinen tuntipalkka, joten päätin ottaa sen vastaan. Samalla sain kipinän ja ajatuksen aloittaa sivujen tekemisen ehkä uudestaan… kysyntää on ollut paljon.

Tytön kanssa menee kiitettävästi, ja olen edelleen erittäin tyytyväinen roolistani koti-isänä. Tämän kuun lopussa on nimenantojuhlat, jonka jälkeen voin kertoa nimen teille lukijoillekin suoraan, ilman että tarvitsee puhua “pikkuisesta” tai “neidistä”. Kapteenin lokikirjan lopetin toukokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Ei oikein jaksanut enää kirjoittaa yksityiskohtia ylös kun rupesi jo muistamaan tytön rutiinit. Merkitsin kuitenkin ylös ensimmäisen ihka oikean naurun, joka tapahtui 13.5.2009 klo 20.43. Kika-kika.

Tyttö hymyilee paljon, ja nostaa jo kunnolla päätään. Ei kuitenkaan pääse vielä kääntymään mahaltaan edes kunnolla autetatessa. No, onhan hänellä ikääkin vasta yksi kuukausi ja 19 päivää. Kuvia tarjoillaan facebookissa ja IRC-galleriassa. Ei tarvitse olla edes etsivä, että löytää.

Mitäs tässä, koneella istuessa. Päivittäin olemme käyneet ulkona, onhan siellä niin hyvä ilma. Kesällä suunnitelmissa huvipuistoreissu ja Kajaanissa Veeran herttaisen mummin ja appiukkoni luona sukulointi.

Ulkona sataa vettä, mutta minua se ei pahemmin haittaa. Pidän vesisateesta, sillä ei ole liian kuuma ja on kivempi olla sisällä. Mutta en kyllä toivo sadekesää.

Yli viikko on kulunut viime bloggauksestani. En ole oikein jaksanut, eikä ole kai enää tänne kirjoitettavaa. Kun kerran lopetin niin tuntuu tyhmältä enää kirjoittaa julkisesti. Sitä paitsi monet edelleen toivovat että lopettaisin. Ehkä se on sitten parempi niin. Kirjoittamisharrastukseni on muutenkin jo tiensä päässä. Uusi alku oli todennäköisesti vain humalaisen mielen toivekas hourailu.

Käytän nykyään openSUSE 11.0:n vakaata versiota, joka julkaistiin viime torstaina.

Mutta jos nyt kertoisin kuitenkin mitä minulle kuuluu. Olen ollut kotona ja elänyt omaa pientä elämääni. Olen toivottavasti paranemassa masennuksesta. Lopetin alkoholin käytön kaatamalla kaikki viemäristä alas. Tein sopimuksen, jonka aion pitää. Olen myös saanut mietintäaikaa itselleni ja olen nyt valmis pariin isoon päätökseen. Toinen niistä on naimisiinmeno. Olen olut erittäin iloisella ja varmalla tuulella.

Sossuun on toimitettu laput ja ilmoittaudun työnhakijaksi. Toivon mukaan rupeaa rahaa tippumaan.

Nyt katkesi ajatus ihan täysin. Tässä ei ollut kaikki asiat, mutta ainakin osa tärkeimmistä. Olen kirjoittanut jopa enemmän omaan kirjaani mustekynällä tämän viikon aikana. Tosin osa on vuodatusta, mutta se helpottaa. Rankimmat ajat ovat ohitse. Yritän pärjätä.

En välttämättä kirjoita enää – ainakaan niin usein. Pili pili pom.

Tänään on ollut kamala väsymys ja paha olo niin henkisesti kuin fyysisestikin, vaikka nukuin pitkään. Sään harmaus ei auta asiaa yhtään. Päässä pyörii koko ajan ylihuominen, eli töihin palaaminen tai vapautus/lykkäys/mikä-ikinä-onkaan. Kumpikin ahdistaa melkein yhtä paljon.

Olen ollut viime aikoina hiljainen, hajamielinen, poissaoleva, ja niin edelleen, mikä on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Tuntuu pahalta kun teen tiedostamatta asioita joista aiheutuu rakkaalleni pahaa mieltä, kun en ole osannut kuunnella enkä huomioida, kun en ole osannut olla kaverina enkä juttuseurana, kun olen ajatellut liikaa, kun en mahda tälle ololle mitään ja saan kultani ymmärtämään sen väärin, ja kun en ole pystynyt tekemään asioille mitään.

Sain keittiössä ahdistuskohtauksen juuri kun ruoka oli lautasella. En pystynyt sanomaan mitään. Tuntuu ettei sanomiseni ratkaise mitään. Olen kokenut itseni hyödyttömäksi. Olen hyödytön kapine kaikelle, yhteiskunnalle, teille, itselleni. Tiedän että nämä ajatukset ovat vääriä, vai tiedänkö, ovatko? Ovat. Anteeksi. Olen pipipää.

Ei vain jaksa. Jaksamattomuus kiertää kehää. Töihin en pysty, en kestä edes ajatusta. Tänään minulla oli keskittymiskyvyttömyyttä. En pystynyt katsomaan Lostia kunnolla, en jaksanut pelata muutamaa minuuttia pidempään, en jaksanut irkata, en jaksanut tehdä mitään muutakaan… en vain kyennyt enkä tiennyt miksi. Nyt kun olen saanut vatsan täytteeksi lohta ja perunapullia (kiitos kulta!) on olokin vähän parempi. Katson tässä brutaalia elokuvaa (30 days of night) ja teen kaikkea muuta samaan aikaan. Kaksi laajakuvanäyttöä on hyvä asia, ihanasti tilaa.

Päätä särkee. Johtuu varmaan näistä miljoonista ajatuksista. Voisin kohta kääntää kytkintä.

Heräsin karmeasta unesta ja samalla muistin että tänään on Veeran kuulotutkimus. Ulkona satoi vettä, eikä houkuttanut lähteä talsimaan ja kastumaan, mutta pakkohan se oli. Kävelymatka oli pitkä ja märkä. Perillä kaikki sukista lähtien oli läpimärkää. Olimme hieman myöhässä koska lääkäri ohjasi meidät aluksi väärään paikkaan.

Sitten Veeran kuulotutkimukset alkoivat. Kultapieni oli vähän söpön peloissaan kun joutui siihen samaan suljettuun koppiin, jossa hän oli käynyt jo ihan pienenä ymmärtämättömänä tyttönä kuuntelemassa outoja ääniä. Mutta hyvinhän se meni. Pelailin odotellessa iPodillani ja välissä tulkkasin hoitsun puheet Veeralle. Lopulta Veera sai uutukaiset kojeet korviinsa. Hymyilin kun näin hymyn rakkaani kasvoilla. Kuulemma totuttelemista “uuteen” kuuloon – olihan hän ollut yli puoli vuotta ilman molempien korvien tehokkaampia kuulokojeita.

Kotiin kävely oli vielä kamalampi. Kirosin matkalla kylmyyttä, märkää ja tuulta. Hytisin ja kiroilin samalla kun Veera meinasi kuolla nauruun vieressäni.

Päätin että tänään en lähde enää minnekään. Onneksi päästiin pian lämpimiin sisätiloihin. Kelpaa lötkötellä taas.

Puhelinliittymäni meni tänään kiinni. Olen täysin rahaton. Mietin jatkuvasti miten selviän kesän ja miten saan syödäkseni. Mietin montako laskua pitää jättää rästiin. Pahimpia pelkoja on joutua oikeuteen. Tai nettiyhteyden menetys, en selviäisi (hymy).

- – - Jäin irkkaamaan ja ajatus katkesi. Sekava merkintä.

Keskiviikko, neljästoista toukokuuta. Rolle on lomalla. Ulkona on märkää ja kylmää, mikä on hieman hassua ajankohtaan nähden. Palstoilla pohditaan voisiko kyse olla jälleen ilmastonmuutoksesta, mutta Rolle ei tiedä mihin kantaan itse tarttuisi. Ulkona näyttää edelleen oudolta. Pilvien muodostuma luo oudon nostalgisen tunnelman kun katsoo ulos ikkunasta. Nuo tummat pumpuliklöntit ovat kurottautuneet kaupungin ylle kuin mustekalan jättimäiset lonkerot. Amethystium sopii jotenkin tähän hyiseen tunnelmaan, Rolle tuumii. Veera hääräilee keittiössä, ja Rolle kuulee ruoanvalmistuksen, pannujen ja tiskien iloisen kolkkeen.

Aikamatkataan taaksepäin. Maanantaina päähenkilömme oli Juhanin luona katsomassa Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua, joka päättyi verisesti 6-3. Rolle ennusti tämän, mutta hänen mielestään oli jälleen mainiota viettää iltaa kavereiden kanssa. Marko heitti Rollen illalla kotiin. Koska oli ilta, ja Rolle oli lykännyt yöunia viikon ajan – häntä väsytti ja hieman ahdisti. Seuraavana aamuna Rolle heräsi kuudelta aamulla henkilökohtaisista syistä. Unta oli kerrynyt palloon noin kaksi tuntia ja väsymys painoi – siitäkään huolimatta Rolle ei pystynyt jatkamaan unia. Tämä ei yksin ollut syy siihen miksi hän päätti ottaa lomaa. Rolle otti yhteyttä töihin ja sai lomaa loppuviikoksi – olihan hänellä vielä lomapäiviäkin rutkasti käyttämättä, ja sitä paitsi töissä ei tällä hetkellä ollut kriittistä tekemistä.

Niinpä Rolle nukkui tiistain ja keskiviikon välissä neljätoista tuntia putkeen, mikä tuntui hänestä hyvältä. Eihän ne univelat hetkessä lähde, mutta ainakin hetkeksi miehelle tuli pirteämpi olo. Herättyään Rolle puursi hieman kihlattunsa blogisivua kuntoon. Samalla Rolle päätti että tärkeintä masennuksen hoidossa on välttää asioita jotka tuntuvat pahalta – Rolle lukee/kuulee siis jatkossa kommentteja itsestään varovaisemmin. Tästä päivästä tulee varmasti hyvä, sanoo Rolle, lopettaen näin merkinnän kirjoittamisen verkkopäiväkirjaansa.

Tänään reippaalla tahdilla kävelevä ensiferumpaitainen hevari Jyväskylän keskustassa olin minä. Jyväskylän Kirkkopuistossa oli paljon tummapaitaisia rujon näköisiä hevimiehiä ja -naisia. Kiva nähdä hevareitakin paistattelemassa päivää. Sää oli lämmin, joten kuljin tummassa teepaidassa. Ei palellut yhtään. Jopa tuulikin lämmitti. Suuntasin <body ctrl> -lävistyspuotiin, josta helmikuusta hankin lip ringini. Kävin vihdoinkin näyttämässä huultani koville jätkille. Kuulemma saattaa olla liian pieni rengas, mutta joillakin renkaan liikkuminen tai huulen muoto aiheuttaa kyseistä uraa/repeämää. Ulkona oleva patti taisi olla normaali kudosmöykky joka lähtee ajan mittaan pois. Suosittelivat minulle eri kokoista rengasta tai tappia. Maksaa 10 euroa ja siitä ylöspäin. Koska olen tällähetkellä perseaukinen, kiitin infosta ja suuntasin leffaluukulle päin. Ensi viikolla vaihdan piikkiin, tappiin, tai isompaan renkaaseen, saa nähdä mitä käy.

Finnkinon luukulla oli hirveän pitkä jono. Myyjä kuulutti että järjestelmässä on vikaa, ja jos systeemiä ei saada takaisin niin he joutuvat myymään manuaalisesti ja kaikki varaukset on menetetty. Päätin että käyn myöhemmin uudestaan, jonotkin kun olivat niin pitkät. Finnkinon www-sivuillakin oli ollut ongelmia.

Tuttu, mutta niin tuntematon. Yleensä tällaiseen ihmiseen törmää ruuhka-aikaan kaupungilla. Yleensä he eivät moikkaa, joskus moikkaavat. Lävistämöön matkatessani vastaan tuli eräs Sampsa lukioajoilta, jonka kanssa en ollut puhunut pariin vuoteen. Hän moikkasi ensin, nyökkäsin takaisin. Tuttuja kasvoja tuli myös enemmänkin vastaan, mutta heidän kanssaan en ollut puhunut koskaan – en siis moikannut. On muuten aika hassua että ei voi edes tervehtiä ihmistä, jonka kanssa ei ole pahemmin ollut tekemissä muuten kuin nähnyt joka päivä ja istunut kolmisen vuotta samassa luokkahuoneessa. Yleensä kyllä tervehdin niitäkin.

Finnkinon jonossa näin Miskun. Miskuun tutustuin vahingossa lukion aikana, vaikka tyyppi ei ollut edes saman ikäinen, eikä edes veljeni luokalla. Kaveri tuli samalla bussilla melkein joka aamu, mutta en siltikään puhunut hänelle kuin vasta toisena lukiovuotena. Muistaakseni Misku oli samassa liikunnan ryhmässä kanssani ja tulimme lopulta hyvin juttuun. Joka tapauksessa oli kiva vaihtaa kuulumisia näin reilun vuoden jälkeen. Hän ihmetteli pitkiä hiuksiani ja kysyi kaikenlaista. Sattumalta myös hänellä oli joululiput käyttämättä. Toivottavasti ne kelpaa järjestelmävirheestä huolimatta sillä tänään 24.4. on viimeinen päivä käyttää ne.

Töissä olin heikkona. Oikeasti tästä eteenpäin ostan kyllä töihin ruokaa. En vieläkään tiedä miten olen kuukausia selvinnyt päiväni niin että olen ollut syömättä koko työpäivän, joskus jopa koko päivän, joskus jopa monta päivää putkeen. Olen tyhmä kun teen tätä itselleni. Tai ehkä en tyhmä, mutta ainakin ajattelematon. Tänään syön kyllä hyvin.

Sää vain lämpenee ja ulkona on yhä kivempi olla. Mitä lupaa huominen? Lämmintä säätä ja viikonlopun alkua, ja todennäköisesti rutkasti hyvää mieltä kuten tänään – ja eilen. Alan edistyä.

Finntrollin Trollhammaren aukaisi silmäni vähän ennen kahdeksaa. Sadattelin mielessäni ääneen lukemattomia viisauksia. Työaamu, rklö. Ei taaskaan sillä ettenkö pitäisi töistä, en vain pidä aamuista. Varsinkaan niistä tuhansista aamuista jolloin haluaisin nukkua pidempään. Ehkä vain joka kymmenes aamu olen oikeasti iloinen. Soitin kullalle lääkäriajan, sillä tauti oli mennyt vähän pahemmaksi. Pian pitikin jo kiiruhtaa töihin ja olin jo valmiiksi myöhässä. Pusu, hali, ja ovesta ulos.

Vittu. Tuuli heitti vedet naamalleni. Talsin pyörälleni ja sukat olivat hetkessä märät. Lähdin polkemaan niin kovaa kuin pääsin. Töissä kipusin viidenteen kerrokseen ja menin kahvihuoneeseen. Joku oli jo laittanut kahvit tippumaan. Sitten odottikin softa-asennukset ja lähituen hommat. Heti aamusta sain kuulla työharjoittelijalta että perjantaina siirretyt painavat laatikot pitää raahata eri paikkaan… $@&! Myös postituslistan eräs rivi rupesi vähän hajottamaan:

Toivottavasti suurin osa hoitaa hommansa itse, minulla on nimittäin aika kiireistä lähituen saralta. Pidän työstäni, mutta stressaan helposti asioista jotka minun täytyy tehdä yksin tai lähes yksin. Toisaalta stressaan kyllä myös jos minun pitää tehdä hommia toisen ihmisen kanssa. Toisaalta stressaan kyllä ihan kaikesta jos sille päälle satun.

Otin hermolomaa maanantaille ja tiistaille, eli pidin vähän pidemmän viikonlopun. Loma meni liian äkkiä. Halusin rentoutua, eli olin sisällä koko ajan. Katsoin Veeran kanssa Sopranoksen neloskauden loppuun ja katsoin myös muutaman elokuvan. Sitä paitsi ulkona satoi muutenkin. Tiistaina kävin kaupassa ja kastuin matkalla kunnolla.

En oikein tehnyt mitään. Ja möllötän varmaan tämänkin viikon. Huomenna olisi myGRAINin ja Kiukaan keikka Lutakossa, mutta en tiedä vielä menenkö. Pitäisi blogata jotain järkevämpääkin, mutta pysyköön päiväkirjalinjalla toistaiseksi. Toivottavasti tykkäätte lukea.

Perustin irkkiin uuden kanavan meille pulisijoille. Liity kanavalle #pulina quakenettiin ja tule ihmeessä pulisemaan kanssamme!

Tämä päivä tuntuu olevan liian erilainen verrattuna eiliseen. Heräsin 8.52, en jaksanut mitään muuta kuin pukea päälle. Väsytti armottomasti, mikä ahdisti. Jouduin pian lähtemään ja kun astuin ulos niin tajusin että on kylmä. Aurinko ei juurikaan paistanut ja minulla oli t-paita takin alla. Ihan erilainen fiilis kuin keskiviikkona. Poljin sitten töihin ja hytisin. Toivottavasti tästä ei tule liian huono päivä…

Avasin jääkaapin oven, otin mikropizzan ja laitoin sen mikroon täydelle teholle kahdeksi minuutiksi. Odottelin pizzan valmistumista, menin vessaan. Katsoin itseäni peilistä. Näytin todella väsyneeltä ja väsymys rupesi tuntumaan kun huomasin sen itsekin. Otin ruokaa huoneeseeni. Lattia vilisi muurahaisista, pitäisi taas myrkyttää. Edellisenä yönä nukuin kuin tukki aina neljään asti. Ei tullut paljon nukuttua sivarissa.

Sää on sateinen ja synkkä, mikä näkyy mielentilassanikin; ei jaksa mitään ja masentaa. Reppu on yhä levällään lattialla. Pöydällä pepsi, viinikumeja, tyhjä ketsuppipullo ja roskaa. Swallow the Sun ja Coldplay soi ilman ehtoja. Ystävät on kaukana. Kotona taas.

Sivarin päiväkirja: Viikko 2 ja 3 tulossa myöhemmin