Rollemaa.org

Pelasin aikoinaan nettipokeria paljonkin. Tietysti lähinnä freerolleiksi kutsuttuja ilmisturnauksia, koska nuorena opiskelijana minulla ei ollut varaa investoida niin kutsuttuun “uhkapeliin”. Toisaalta vähän myöhemmin laitoin kymmenisen euroa, ja pelasin senttipöydissä, eli pokerihuoneissa joissa pienin panos oli 5-10 senttiä – mikä olikin erittäin mukavaa. Kyllähän sieltä rahaakin ropisi, mutta ei niin suuria summia että olisin voitoilla mitään pystynyt ostamaan… toisin kuin pari tuttavaani, ja jopa veljeni, jotka ovat tehneet voitoillaan mitä hienoimpia hankintoja – jopa asuntokaupat. Toisinaan pokeripaikat tarjoavat myös menestyksestä palkintoja, sekä bonuksia, iPodien, kalliiden turnauspaikkojen, ja taulutelevisioiden muodossa. Kannattaa siis pelata, jos vain vähänkin osaa ja uskaltaa.

Pokerin aikojen alusta asti ihmisillä on ollut suuria ennakkoluuloja kyseistä pelimuotoa kohtaan. Nettipokerin myötä tunnetuksi tulleessa Texas Hold’em -pelimuodossa tarvitaan kuitenkin tuurin lisäksi myös pientä taitoa. Todennäköisyyksiä on suhteellisen helppo laskea, ja strategioita helppo kehitellä. Parasta Hold’emissä onkin se, että millä tahansa korteilla (“käsillä”) ei tarvitse lähteä peliin mukaan. Näin voi strategioida, ja käyttää suurimmat todennäköisyydet hyväkseen.

Vanha kunnon viiden kortin seurapeli-pokeri on nykyään muuttunut Hold’emiksi. Pahin buumi omassa lähiympäristössäni oli vuosina 2004-2007. Silloin pelattiin Hold’emiä ihan joka paikassa, ihan kenen kanssa tahansa. Silloin itsekin tutustuin ensimmäisen kerran nettipokeriin.

Texas Hold’emin ollessa tällä hetkellä suosituin pelimuoto, monet jo tietävät mitä se pitää sisällään. Tietämättömille ajattelin kuitenkin kertoa vielä kupletin juonen. Texas Hold’emin idea on yksinkertainen. (1.) Jokaiselle pelaajalle jaetaan kaksi satunnaista (2) korttia. Ensimmäisellä kierroksella päätetään ketkä lähtevät peliin mukaan. Jakajan vasemmalla puolella oleva laittaa pöytään pienen vakiopanoksen (“sokkopanoksen”), ja hänestä seuraava ison vakiopanoksen. Näin ollen pöytään tulee pieni “potti” (eli “rake”), vaikka kukaan ei lähtisi korteillaan pelaamaan. Hyvillä korteilla kannattaa tietysti lähteä yrittämään.

(2.) Pöytään jaetaan kolme (3) korttia, ja kierrosta jatketaan eteenpäin. Vuorollaan voi aina nostaa panosta ja hiillostaa muita luovuttamaan. Jos kukaan ei nosta panosta, voi myös passata, eli jatkaa korteillaan kierrosta. (3.) Seuraavaksi jaetaan neljäs lisäkortti, jonka jälkeen vielä viides kortti. Välissä tietysti normaalit kierrokset. Näistä kaikista korteista muodostetaan oma viiden kortin käsi, ja luonnollisesti jos kädessä on AA, on paremmat mahdollisuudet voittaa kuin sillä jolla on kädessä 27. Ellei pöytään satu tulemaan juuri esimerkiksi 22774. Varmaan tässä vaiheessa tajusit jo pelimuodon idean?

Pokerihuoneita on paljon. Suosituimmat ovat oman käsitykseni mukaan no-limit hold’em -huoneet pienillä panoksilla. No-limit Hold’emissä ei ole korotuspanoksen kattorajaa, kun taas fixedissä voi korottaa vain tietyn verran. Itse olen nykyään satunnaispelaaja, sillä aika ei tahdo riittää. Tiedän myös ihmisiä, jotka pelaavat pokeria “työkseen”, eli tienaavat pelaamisella elantonsa.

Sanoisin että pokerissa on myös omat riskinsä. Peliä ei mielestäni kannata ottaa liian vakavasti, eikä siihen ainakaan heti alkuun sijoittaa kovin suuria summia. Mieluummin lähtee liikenteeseen hitaasti ja varovasti. Kokeilee ensin vaikka freerolleilla, kuten minä tein. Pääsin jopa 100 euron voittoihin, jotka sitten myöhemmin hävisin… jos on aikaa, ja huvittaa leikkiä ihan oikealla rahalla; suosittelen ihmeessä kokeilemaan!

Eilen oli kallonkutistajan aika. Olin melko passiivisessa mielentilassa aamulla, ehkä jopa hieman alavireisessä – en kuitenkaan masentunut. Terapia-aika oli kymmeneltä, kun työpäiväni alkoi yhdeltätoista. Olin valmiiksi viitisen minuuttia myöhässä kun saavuin terveysasemalle, ja huomasin terapeuttini juttelevan jonkun ihmisen kanssa ovella. Morjenstin, ja hän sanoi että mene vain odottamaan, tulen kohta. Taas meni kymmenisen minuuttia… se on joka kerta myöhässä. Ei tunnu kivalta. Kun pääsin juttelemaan, en tiennyt mistä aloittaa, sillä viime tapaamisesta oli noin kuukausi – olin lahjakkaasti unohtanut edellisen käyntikerran.

Turisin, hän kuunteli. Päätin kertoa raha-asioistani ja niihin liittyvistä huolista. Sain yllättäen vastaukseksi patistelunomaisia “neuvoja”. “Nämä asiat on hoidettava”, “Et saa ajatella noin”, “Ajattelutapaasi pitää muuttaa”, ja kiertoilmaisuilla “tämä on sinun oma vikasi”. Sanoin suoraan lähtiessä että no nyt masentaa, vaikka en suoraan viitannut että hänen takiaan. Masentuneelle ei saisi sanoa “ota itseäsi niskasta kiinni” -tyyppisiä kommentteja, koska kynnys muutoksiin on niin suuri, ja onnistuu vain pitkällä tähtäimellä.

Olin varannut tämän perjantain vapaaksi muutenkin asioiden hoitamista varten, joten soitin sitten Takuu-Säätiön velka-asiantuntijalle, koska Jyväskylän velkaneuvojan puhelinajat ovat ainoastaan auki tiistaista torstaihin. Velka-asiantuntija kertoi, että koska minulla ja puolisollani ei ole palkkatuloja, veloille ei voi eikä oikein edes kannata tehdä mitään. Kyseessähän siis on lähinnä maksamattomia laskuja. Turvallisinta on antaa niiden mennä ulosottoon, sillä niitä voi sitten alkaa lyhentämään kun palkkatuloja alkaa tulla. Velka-asiantuntija muistutti, että tämähän ei ole mikään katastrofi tai kovinkaan paha juttu, kun ottaa huomioon että minulla ei ole kulutusluottoja, pikavippejä, tai lainaa. Ja jos vouti jostain syystä pääsee käsiksi tukiin, ja tuista ulosmitataan rahaa, ulosmitatun summan saa sosiaalitoimistolta takaisin. Näin hän minulle kertoi. Eli helpotuksen huokaus…

Kela on yksi piru. Sen kanssa saa aina tapella, olipa kyse sitten mistä tahansa. Asumistukeni lakkautettiin yllättäen. Piti käydä tekemässä tuloselvitys, vaikka loppujen lopuksi tulot eivät muuttuneet mihinkään suuntaan kun aloitin harjottelun. Nyt sitten odotellaan taas päätöstä. Tästä johtuen vuokranmaksu viivästyi, ja jouduin lainaamaan isältäni rahaa jotta saisin sen maksettua ajallaan. Koko tilanne oli melko musertava.

Seuraavaksi soitin sosiaalitoimistoon monestakin asiasta. Terapeuttini on kuulemma keskustan terveysaseman ainoa terapeutti. Pitänee vissiin vaihtaa aikuispsykiatriselle. Soitin myös eräälle viittomakieliselle psykoterapeutille Veeran puolesta, ja siirsin hänen näkötutkimuksensa ajan soittamalla Keskussairaalan silmäpoliklinikalle.

Eilen puhuin yli kaksi tuntia isäni kanssa puhelimessa, ja sain uskomattoman syntymäpäivälahjan. Meinasin ruveta pillittämään puhelimessa. Isi olet minulle rakas.

Tänään on ollut sellainen olo että asiat oikeasti järjestyvät. Koko päivän olen ollut ihan fiiliksissä. Perjantai, viikonloppu, sauna, irc, long drinkiä, ja rakkaat lähellä, mikä voisi olla parempaa?

Tämä on jatkoa parin viikon takaiselle vuodatukselle liittyen velkoihin, rahaan ja talouteen.

Itse olen joskus saanut luottotietomerkinnän pienestä puhelinlaskusta.eli kärsin vieläkin siitä. Minulla menee myös herkemmin esim sairaalamaksut suoraan ulosottoon (heti toisen laskun jälkeen). Olen vasta nuori ja elämä on mennyt jo nyt pyllylleen tässä suhteessa. En saa lainaa, enkä asuntoa tai muutakaan tuon pienen pienen merkinnän takia, ja kun on ulosottoja… ja itselläni ei ole edes omaisuutta tms. ja olen tällä hetkellä työtön. Töitä kyselen joka päivä mutta aina on vastaus “olet liian nuori ja kokematon.”, “työtilanne hyvä”, tai tarvitsee tutkinnon.Millä sitä kokemusta ja vastuuta saa, jos ei edes anneta mahdollisuutta? Olisi mukava päästä nauttimaan elämästä ja työelämään. Mutta ei.

En saa myöskään lainaa koska olen työtön, ja pikavippeihin en sorru missään nimessä! kuitenkin ulosotto hätyyttää maksamaan pois lainan mahdollisimman pian. Ulosottomies onkin ananut neuvon ottaa lainaa, mutta milläs otat kun ei anna pankit? Mieluummin pankille maksan kuin ulosotolle. Merkintä on ollut jo yli 5 vuotta, eikä taida lähteä millään pois. Mmutta pakko se on yrittää.

Ruokaan ei jää kuin se n. 50e/kk vuokran sun muiden laskujen jälkeen, joten enempää ei voi oikein kiristää. Vielä sekin että olen alle 25v, joten jos olen enempää kuin 3kk työtön saan karenssin siitä jos ei löydy työpaikkaa. Myös harjoittelut olen käyttänyt loppuun (10kk max). Nnyt uhkaa karenssi mutta ei olisi ensimmäinen kerta.

Olen nuori mutta elämä on aika kovaa. Yöllä en saa nukuttua ja asiat pyörii mielessä. Terveyskeskukseen en pääse helpolla kun on tuo merkintä, joka vaikeuttaa jos otat laskun ja hammaslääkärit sama.

Tässäpä kokemus, johon voin yhtyä täysin. Onneksi pikavippejä en ole koskaan ottanut. Velkojen syitä on turha lähteä puimaan, jos niitä on, mutta sen voin sanoa että isommat eivät edes johdu minusta. Minkä sille mahtaa, jos esimerkiksi väkivaltainen vihamies tulee ja laittaa asunnon paskaksi ja postiluukkuun kolahtaa maksu, jota ei voi itse maksaa. Ja kun maksaa toista laskua, ei voi maksaa kolmatta. Sitten kun velkoja maksaa pois niin toisessa päässä korot kasvattaa velkaa. Lumipalloefekti on harmillinen juttu, ja on vaivannut jo jonkin aikaa.

Asiaa ei yhtään helpota masennus, mutta ei myöskään se että muut ihmiset puuttuvat omiin raha-asioihin kommentoimalla kärkkäästi syyllistävään sävyyn. Jotkut ovat tehneet velkojen takia itsemurhan, enkä yhtään ihmettele.

Jos ajatellaan asiaa siltä kantilta että kirjoitan elämästäni avoimesti blogiini, niin jos töissä olisin ja työnantajani lukisi blogiani, saisin varmasti potkut kuten se taannoin Iltalehden uutisoima Facebookia käyttänyt työntekijä. Kyseinen työntekijähän käytti Facebookia sairaana kotona ollessaan, ja työnantaja antoi potkut. Pointti on, että blogistani löytyy yli kymmenen vuoden takaiset ajatukset ja tapahtumat, ja voi olla ajatuksia ja asioita, joista tuleva työnantajani ei välttämättä pidä… tosin oma mokanihan sekin on.

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Yritän katsoa elämää positiivisesti, vaikka se on välillä (aika usein) vaikeaa. Talousasiat eivät ole nimittäin ainoita, jotka vetävät välillä alas synkkyyden syövereihin. Onneksi on sentään aina olemassa Takuus-säätiö, ja sen puoleen aionkin kääntyä kunhan ensin otan toistamiseen velkaneuvojaan yhteyttä. Paras olisikin, jos saisi jättilainan, jolla voisi maksaa kaikki velat, ja sitten maksaa erissä velkaa pois vain yhdelle taholle.

On vissiin tosiaan varmaan normaalia, että jokaisesta sairaala- ja terkkarikäynnistä tulee lasku? Oli miten oli, näitä laskuja on ropissut mielenterveysongelmien ja muiden käyntien takia, eikä kaikkea ole pystynyt maksamaan. Hampaat varmaan tippuvat kohta suusta, eikä hammaslääkäriin ole varaa.

Sellainen taloustilanteen vuodatus tällä kertaa. Piti vain purkaa, vaikka tavallaan jo tiedänkin että tähänkin tulee jotain järkeviä kommentteja…

Älköön äänekkäät puhuko huomisesta mitään kun tämäkin päivä on kesken.

Päivä kerrallaan -periaatteella on hyvä elää silloin kun tietää että tulevaisuus ei välttämättä tarjoa kovin suurta auvoa kokonaisuudessaan. Kun katsotaan pitkän tähtäimen läpi, niin menneisyys tarjosi syntymän, ja tulevaisuus tarjoaa kuoleman, jos sen näin karusti haluaa ajatella. Joskus toivoisin, että olisin koira tai vauva, jolla ajantaju ei ole kehittynyt niin pitkälle että osaisi ajatella elämää kovin pitkälle eteenpäin. Itse haluan nykyisin suunnitella asiat noin viikon sisälle kerrallaan, mutta usein seuraavaa päivääkin ajatteleminen ahdistaa. Ajan miettiminen ahdistaa.

Jos totta puhutaan niin minua ahdistaa nykyään moni asia. Melkein jokainen pieni ponnistus, vastoinkäyminen, ja voimia vaativa henkinen tai fyysinen tehtävä. Tuntuu että voimia ei ole yhtään mihinkään. Keskiviikkona on se terapia-aika, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Kunpa voisin hetkeksi unohtaa kaiken muun, ja keskittyä siihen tärkeimpään mitä minulla on; Perhe, rakkaus, elämä, katto pään päällä. Muuta en tarvitse.

Minulla on ollut aina periaatteena, että en paljasta mitään kovin henkilökohtaista itsestäni, mutta tuo periaate on aina löystynyt ja löystynyt. En tänäkään päivänä paljastaisi blogissani suorimpia mielipiteitä, intiimiä asioita, suhteitani tiettyihin asioihin ja ihmisiin, ym, jos tiedän että se voi jollain tasolla aiheuttaa negatiivista latausta muissa ihmisissä.

Raha-asiat ovat yksi tällainen asia. En ole pahemmin puhunut rahasta, mutta nyt aattelin vähän purkaa… Tilipäivän aikaan on jälleen aika tarkistaa loputon laskupino. Kilahtaa näihin laskuihin. Tuntuu ettei näistä pääse koskaan eroon. Aina on toinen perinnässä ja kolmas ulosotossa. Olen hirveän huono talouden hallinnassa, ja tuntuu että pitäisi palkata joku hoitamaan homma puolestani – jos siihenkään olisi edes varaa. Olkaa te tyytyväisiä, joilla on jokainen lasku maksettu ajallaan ilman että yksikään on perinnässä tai ulosotossa.

Velkoja on meillä molemmilla. Sanotaanko nyt että onnettomien sattumien, elämän kaltoinkohtelun summana, lapsenomaisella rahankäytöllä on kerääntynyt kiva summa, jota ei näillä sossutuloilla saa ihan heti maksettua. Sovin hiljattain perintätoimiston kanssa muutaman vuoden maksusuunnitelman. Hassua on että tiedän nimeltä kuutisen perintätoimistoa joiden kanssa olen joutunut sopimaan maksuista. Velkaneuvojaankin olen joutunut olemaan yhteydessä.

Sanotaan että raha ei tuo onnea, mikä ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Lauseeseen pitäisi lisätä “pelkkä”-sana “raha”-sanan eteen. Pelkkä raha ei tuo onnea, sillä rahalla ei voi ostaa ystävää tai rakkautta, sillä silloin se ei ole todellista. Tulee Riku Rikas -leffa mieleen. Raha kuitenkin ainakin omalla kohdallani ratkaisisi suurimpia ongelmia.

Hiljaa hyvä tulee. Lohduttaa ajatus että eräällä tuntemallani oli aikoinaan tuhat kertaa suuremmat velat, ja hän sai ne kunnialla maksettua kymmenessä vuodessa. Olen vielä nuori. En usko että olen loputtomasti velkojeni vankina. Joulukuussa tulee molemmille kuutisensataa veronpalautusta, joka menee automaattisesti ulosottoon ja vähentää summan veloista. Se on hieno juttu, sillä onpahan taas vähemmän maksettavaa. Pää alkaa levitä silmissä pomppiviin lukuihin, joten menenpä pitämään taukoa ulos…

Kaikki ovat varmaan tähän mennessä huomanneet tuon “pummausplakaatin” tuossa etusivun ylälaidassa. Kyseinen namiska ohjaa kävijän paypal-sivulle, josta voi lahjoittaa Rollemaalle tasan kaksi (2) euroa (€) “kahvirahaa”. Laitoin tuon häpeällisen kerjäysbannerin aluksi läpällä, ja nyt olen yllättynyt että olen saanut jo kolme lahjoitusta.

Tämä merkintä on siis omistettu kaikille näille lahjoittajille. Näen lahjoittajien nimet kuitissa, mutta yksityisyydensuojan nimissä en niitä tässä paljasta. Kiitos siis teille ihanille Rollen elämää tukeville ihmisille. (ps, köyhälle saa silti lahjoittaa lisää rahaa. pps, Sinun ei tarvitse omistaa PayPal-tiliä, tilisiirtokin käy.)

Netti on taas päällä. Kyse oli unohtuneesta laskusta. Kaikki muut laskut tuli hoidettua, paitsi tuo kyseinen (tärkein) lasku. Ensimmäinen kerta netin kanssa kun pääsee unohtumaan… pahimmasta ahdistuksesta olen päässyt jo eroon, kiitos vaimon, äidin, Lotan, ja halauksien ♥. Netin ollessa kiinni pääsin leffojen katselun makuun ja päätin alkaa katsomaan missaamiani elokuvia nyt muutenkin.

Lotan setä eli veljeni Niko kävi äsken kylässä, ja ehdotti paria erittäin näkemisen arvoista tulevaa elokuvaa. Repesin jo Year Onen trailerille. Jack Blackin elokuvat on nähtävä aina ensimmäisenä. Toinen tuleva must-see on Sacha Baron Cohenin (Ali G, Borat) Brüno. Muistattehan lukea katsomieni elokuvien arvostelut täältä.

Eihän tässä voi olla enää ahdistumatta. Taloudellinen tilanne tuntuu olevan huono aina samaan aikaan vuodesta; kun kesää kohti mennään. Ja ressiä otetaan ihan ihmeellisistä asioista. Sunnuntain sukuloinnit on onneksi alta pois, mutta ensi sunnuntaina on toinen samanmoinen – tyttövauvamme nimiäiset. Tänään aamulla saatiin syytä harmistua kun anoppini perui nimiäisiin tulemisensa jollain ihme syyllä. Jotenkin ei vaan voi ymmärtää. Nimiäisiähän on joka päivä… lahja ei ihmisen läsnäoloa korvaa.

Nälkä on ja heikottaa, ruokaa pitäisi tehdä. Tänään en ole vielä syönyt palastakaan. Mietin tuossa jatkoani. Koti-isänä olo on parasta, mutta ei kovin auvoisaa taloudellisesti. Mutta ei myöskään opiskelu – taitaa mennä rahatilanne vielä huonompaan suuntaan jos sille tielle lähden. Toisaalta, ei välttämättä – ja ainahan voi tehdä töitä opiskelun lomassa. Mutta kestääkö polla? pakko kestää.

Töitä olen kysellyt tietotekniikkaliikkeistä, mutta aina “työtilanne on hyvä”. Enkä oikein tiedä mihin muuallekaan menisin. Maitohyllyjen täyttelystä saatu palkka on sama kuin sossun luukulta, ei jää paljon vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on juuri opiskelu ja tutkinnon hankkiminen, ja kunnon töihin hakeutuminen.

Ja sitten ihmiset tivaavat “mitä ihmettä blogiisi valittelet, etsimään niitä töitä, opettele olemaan parempi ihminen”. Sanoista tekoihin blaa blaa. Niinhän se pitäisi. Pitäisi pitäisi pitäisi pitäisi. Sanotaan että ajan voi käyttää hyödyllisemmin. Sanotaan että kaikki on kiinni itsestä. Sanotaan, sanotaan, pitäisi, pitäisi. Kaikki vain eivät ole “hyviä ihmisiä”. Eikä pidäkään. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Tulipa sekava vuodatus. Oli pakko saada tämä jollain tapaa ulos. Kunpa näistä tällaisista adrenaliini-ahdistus-purkauksista ei enää kehittyisi se vähiten odotettu depressio paniikkihäiriöineen. Sitä hirviötä en pahan menneisyydestä enää nykyisyyteen kaipaa. Vai kaipaanko?

…painotus sanalle kallis. On ehkä lottovoitto syntyä Suomeen, mutta ei valitettavasti läheskään kirjaimellisesti, saati sitten taloudellisesti. Suomi on pirun kallis maa. Tein lukioaikoinani yhteiskuntaopin tutkimusta siitä miksi Suomi on niin kallis maa. En paljoa tietoa ehtinyt löytämään, mutta yksi suurimmista syistä oli Suomen valtion loputtomat velat. Suomi on velkainen maa, ja tulee todennäköisesti aina olemaan. Valtio on kymmeniä miljardeja euroja velkaa, josta johtuu suuret verot ja hinnat, ja pienet palkat.

Valtiovarainministeriön mukaan valtionvelka oli vuoden 2007 lopussa 57,5 miljardia euroa. Kuulemma rahaongelmat nousivat huippuunsa 90-luvun laman takia, mutta valtio on muutenkin mielestäni taloudellisesti kieroutunut. Mihin raha kulkee? Tuntuu välillä ettei veronmaksusta ole mitään hyötyä, sillä se ei näy yhtään missään. Hinnat pysyvät vain korkealla. Euroopan Unioniin liittyminenkin oli aika hassu juttu, sillä eurojen tullessa hinnat nousivat ja palkat pysyivät samana. Olisin halunnut pitää markat, olisi saanut ruokaakin kuusi kertaa halvemmilla hinnoilla…

Maan kalleus ei ole suinkaan ainoa syy miksi pidän Suomea paskana maana asua. Hyvänä kakkosena tulee sää ja vuodenajat. Suomessa on ympäri vuoden keskimäärin aivan liian kylmä. Vihaan välivuodenaikoja, kuten loskaista alkukevättä ja kuihtuvaa kesää/syksyn alkua. Vihaan suurimmilta osin myös talvea, sen pakkasta ja kylmyyttä tai leutoutta ja märkyyttä. Kesälläkin aina sataa tai on ihan liikaa hyttysiä…

Kolmantena tulee surkea ja kallis terveydenhuolto. Pelkän lapsenkin tekeminen maksaa pelkissä lääkärikuluissa (hieman liiotellusti ja ylös pyöristettäessä) puoli tonnia. En ole kovin montaa kertaa saanut nopeaa ja hyväntuulista terveydenhuoltopalvelua, jos lapsen syntymistä ei lasketa.

Suomessa asuvat ihmiset ovat kateellisia, kylmiä, ja ennen kaikkea masentuneita, näin yleisesti ottaen ja kärkkäästi stereotypioiden. Suomessa ryypätään varmasti enemmän kuin missään muussa sivistyneessä maassa (jos siis Suomea voi sanoa “sivistyneeksi”), jos ei niin ainakin alkoholin käyttö näkyy enemmän kuin muualla.

Ei varmaan tarvitse perustella asevelvollisuusmielipidettäni. Suomen pakollinen asevelvollisuus ja sen myötä aiheutuneet mielipidesodat ja (yhä vieläkin) mielipidevankeudet tekevät maasta yhä huonomman.

Sanotaan että “täältä saa ihan vapaasti lähteä, ja tuskin teitä kukaan jää kaipaamaan”, mutta kunpa saisikin siihen mahdollisuuden. Jos minulle annettaisiin oikeasti toimiva mahdollisuus, esimerkiksi lätkästäisiin kuusinumeroinen summa kouraan ja työpaikka olisi Espanjassa odottamassa niin tietenkin lähtisin perheineni paremmille maille. Mutta kun joutuu kitkuttelemaan työpaikkojen välissä ja hyvä kun saa aina vuokran lisäksi jotain pientä muutakin hankittua. Tai että sitten edes lomalle pääsisi kerran vuodessa saati sitten muuttamaan… kaukana on tavoitteet, jos sellaisia pääsee edes tekemään.

Salaisena haaveena olisi muutto jonnekin missä on toimiva suomalaisyhteisö ja kielen ja kulttuurin oppiminen helppoa, kuten Espanjaan, mutta taitaa jäädä vielä pitkäksi aikaa vain haaveeksi. Yli puolet minusta on jo juurtunut Suomeen, ja aikoo jäädä vaikka se kapeampi toinen puolisko ei sitä haluaisi. Näen jo itseni vanhana valittamassa edelleen Suomenmaan kehnoutta. Minua voit jo valmiiksi vapaasti sanoa isänmaanpetturiksi tai rintamakarkuriksi, sillä sitä taidan mieleltäni jo ollakin.

Nyt se tapahtui! Taitaa olla ensimmäinen kerta kun näen Osuuspankin verkkopankin alhaalla:

Error 404–Not Found
From RFC 2068 Hypertext Transfer Protocol — HTTP/1.1:
10.4.5 404 Not Found

The server has not found anything matching the Request-URI. No indication is given of whether the condition is temporary or permanent.

If the server does not wish to make this information available to the client, the status code 403 (Forbidden) can be used instead. The 410 (Gone) status code SHOULD be used if the server knows, through some internally configurable mechanism, that an old resource is permanently unavailable and has no forwarding address.

Säikähdin jo. Maksoin 300 euron edestä laskuja ja yksi tärkeimmistä unohtui, Scene Groupin vuoden lasku rollemaa.orgista, joka oli mennyt vanhaan osoitteeseeni. Onneksi sain eräpäivää siirrettyä, ja onneksi Scene Groupilla on todella hyvä asiakaspalvelu! Älkää säikähtäkö, jos rollemaa on tämän kuukauden toimimattomana, sillä en tiedä onko tämä pysyvää, ainakin viime meilissä he avasivat tunnukseni vain pdf-laskujen lataamista varten.

Kyllä, %6$@#½n flunssa taas. Makoilin pitkälle iltapäivään sängyssä, koska en jaksanut liikkua mihinkään. Yritin heräillä kahdentoista jälkeen, mutta vähän aikaa hereillä oltua nukahdin uudestaan – ihan vahingossa. Vaimolle tuli mahdottoman tylsää tuon masun kanssa, joten lähdimme shoppailemaan. Tässä kuussa ollaan tavallista vauraampia, nimittäin edelliset kaksi kuukautta tukien maksu valtiolta vähän takkuili. Tammikuun vuokrakin saatiin maksettua etukäteen jo joulukuussa. Ihanaa kun on vähän varallisuutta taas.

Taloudellisen tilaanteen takia oli melkein ostoskori vaarassa täyttyä turhastakin tavarasta. Sain kuitenkin suurimmat heräteostokset kitkettyä pois. Lopulta mukaan tarttui kaikki tarpeellinen, juuri ne asiat jotka pitikin ostaa.

• VALLILA -design verhot, tänään poistohintaan (norm 42 euroa, nyt 19 euroa, hyvä kauppa).
• Candy -design-kattolamppu makuuhuoneeseen. Nykyinen 30W on aivan liian himmeä ja ruma.
• Iittalan Kaj Franck 1958 Kartio Sammalenvihreät lasit.
• 6 DVD-elokuvaa yhteishintaan parikymmentä euroa.
• Laadukas kuumemittari (olikohan sekin designiä).
• Anno Ruskea jättipyyhe.
• Julisteenkiinnitystarroja 2 pakettia.
• Anno Vihreä ihanan pehmeä WC-matto.
• Sunsilk Shampoo ja hoitoaine (testasin muuten heti, on kyllä puhtaat hiukset nyt. Minulle on iskenyt kampaamisfetissi, kampailen tukkaakin jopa puoli tuntia päivässä…)
• Axe Dark Temptation Dry -deodorantti (edellinen loppui)
• Colgate White -hammastahna.

Ruokakaupasta matkaan tarttui uutta Battery Juicea, uutta 0,6l Kurko, 1,5l Coca Cola, appelsiini- ja omenamehua (4tlk, plussatarjous), jugurttia (4kpl, plussatarjous). Aiemmin hoidettiin jo ruokaostokset. Eilen oli minun ja vaimoni kuukausipäivä, jonka laskeminen aloitettiin ensisuudelmasta 13.10.2007. Hassua, että vieläkin lasketaan. Muistan sen jotenkin paremmin kuin kihlajaispäivän, joka oli 18.3.2008. Naimisiin menimme 2.7.2008. Ja nythän on 14.1.2009.

Olen joutunut käyttämään sähköpostia yhteydenottoihin viime aikoina. Tai sitten olen mennyt suoraan paikan päälle. Harmi kun molempien puhelimet ovat kiinni. Alkaa olla jo säälittävä olo.

Äiti tulee tänään käymään. Toivottavasti saan paljon ruokaa ja juomaa, ah. Viimeinen sivarikorvauslaskelmani tuli tänään. Saan sittenkin yli neljäsataa euroa, eli helpotuksen huokaus. Luulin että jään lähes nollille heinäkuussa.

Tänään aamulla ahdistuin jälleen. En jaksanut herätä sinne lääkäriin enkä tiennyt mitä teen huomisen suhteen. Pyysin HSL(henkilökohtainen syy)-päiviä huomiseksi ja ylihuomiseksi, kun perjantaina olisi sitten se psykiatri ja samalla kävisin siellä lääkärissä.

Yritän olla ajattelematta muita ihmisiä – ja töitä. Minun on lakattava miellyttämästä muita. Veera on yrittänyt auttaa minua ymmärtämään – ja on siinä onnistunutkin. Usein vain tuppaa ajatukset looppaamaan. Oikeasti ahdistun aina vain lisää jos mietin jatkuvasti mitä muut minusta ajattelevat ja miten minun pitäisi toimia, nyt olen vihdoinkin alkanut ymmärtämään sen. Koska en kykene miellyttämään kaikkia, sillä en kykene miellyttämään edes itseäni.

World of Warcraftin palvelin on välillä taas down, mutta ilmaisservuna hyvä. Olen pelannut melko aktiivisesti ja kerännyt jo 33 leveliä. Äkkiäkös ne kaikki 70 on hanskassa. Nyt jatkan sitä pelaamista kun palvelin tuntuu olevan taas ylhäällä. Pysy hengessä mukana (hymy).

Heräsin karmeasta unesta ja samalla muistin että tänään on Veeran kuulotutkimus. Ulkona satoi vettä, eikä houkuttanut lähteä talsimaan ja kastumaan, mutta pakkohan se oli. Kävelymatka oli pitkä ja märkä. Perillä kaikki sukista lähtien oli läpimärkää. Olimme hieman myöhässä koska lääkäri ohjasi meidät aluksi väärään paikkaan.

Sitten Veeran kuulotutkimukset alkoivat. Kultapieni oli vähän söpön peloissaan kun joutui siihen samaan suljettuun koppiin, jossa hän oli käynyt jo ihan pienenä ymmärtämättömänä tyttönä kuuntelemassa outoja ääniä. Mutta hyvinhän se meni. Pelailin odotellessa iPodillani ja välissä tulkkasin hoitsun puheet Veeralle. Lopulta Veera sai uutukaiset kojeet korviinsa. Hymyilin kun näin hymyn rakkaani kasvoilla. Kuulemma totuttelemista “uuteen” kuuloon – olihan hän ollut yli puoli vuotta ilman molempien korvien tehokkaampia kuulokojeita.

Kotiin kävely oli vielä kamalampi. Kirosin matkalla kylmyyttä, märkää ja tuulta. Hytisin ja kiroilin samalla kun Veera meinasi kuolla nauruun vieressäni.

Päätin että tänään en lähde enää minnekään. Onneksi päästiin pian lämpimiin sisätiloihin. Kelpaa lötkötellä taas.

Puhelinliittymäni meni tänään kiinni. Olen täysin rahaton. Mietin jatkuvasti miten selviän kesän ja miten saan syödäkseni. Mietin montako laskua pitää jättää rästiin. Pahimpia pelkoja on joutua oikeuteen. Tai nettiyhteyden menetys, en selviäisi (hymy).

- – - Jäin irkkaamaan ja ajatus katkesi. Sekava merkintä.

Tänään ahdisti taas pitkästä aikaa. On ollut muutamia iloisia päiviä välissä, mutta totuus on se että olen sairaslomalla depression takia toista tai kolmatta viikkoa. Pomolta tuli sähköpostiviesti, jossa hyväksyivät asian, mutta käskivät ottaa yhteyttä lääkäriin palveluskelpoisuus-asiassa, jotta minut voitaisiin kotiuttaa aikaisemmin. Kuulosti hyvältä, mutta seuraavana tuli mieleen raha. Raha ahdistaa, kun en saa muutenkaan enää sivarituloja koko kuukaudelta, vain yhdeksältä päivältä – palvelukseni kun päättyy 9. heinäkuuta. Aikaisemmin kotiutus olisi hyvä asia muuten, en nimittäin kestä edes ajatusta sinne lähtemisestä.

Nytkin jäi pari laskua heti rästiin, koska en pysty maksamaan. Maksoin viime kuun lopussa joka ikisen laskun (sisältäen rästilaskun), mutta ei näemmä auttanut sillä heti meni lisää laskuja rästiin. Uuden kämpän takuuvuokra on helvetin iso (yli tuhat euroa), eikä vuokranantajalle käy sossun maksusitoumus, joten sitä joutuu vielä selvittelemään.

Kävin tosiaan siellä pääsykokeissa, ja kymmenes päivä on yliopiston pääsykokeet. Tuntuu ettei minusta ole enää opiskelijaksi. Eikä työntekokaan maistu. Työ ahdistaa hirveästi. Hyvä kun jaksan omia vapaa-ajan hommianikaan tehdä. Ei riitä keskittyminen enää.

Hankin tähän uuteen kämppään Elisan 30mbit kaapelinetin, mutta yhteys pätki toissapäivänä ja oli katki koko eilisen päivän kahdesta eteenpäin. Tein Elisalle häiriöilmoituksen ja tänään netti lähti taas toimimaan. Epäiltiin että lanka ei jaksa kuljettaa niin isoa kaistaa tai sitten kyseessä on joku tilapäinen vika. Tänään ei ole pätkinyt, joten toivon mukaan homma korjaantui jo.

Jotkut vielä jaksaa sanoa bloggaamisen lopettamisen kannattavuudesta ja siitä mikä on ja mikä ei ole järkevää. Äitini jaksaa aina muistutella siitä miten elämäni pitäisi kasata kokoon. Se masentaa ja lisää edelleen kynnystä muuttaa asenteita ja elämäntapoja. Yritän antaa itselleni aikaa kaikkeen ja tehdä asioita joihin olen itse tyytyväinen, enkä elää muiden mukaan tai muita miellyttäen kuten usein tuppaan tekemään.

Mutta kyllä tämä tästä. Olen pelannut World of Warcraftia privaattiservulla. Tällä hetkellä minulla on 30-levelinen Blood Elf Warlock. On taas kiva blogata pitkästä aikaa vähän vapaammin (hymy). Kesä jatkuu Rollemaassakin.