Rollemaata tilaa keskimäärin 56. Lue lisää.

normaali kirjautuminen →

Avainsana "musiikki"

  • Käytetty 79 kertaa

Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...

Syksy on täällä

Ihmettelin. Ikkuna oli vain raollaan, mutta silti tietokonepöydän alla lojuvat jalkani saivat todella kylmän ilmakylvyn. Sitten katsoin mittaria. Miinus puoli astetta pakkasta! Kello on neljä, ja päivä on toinen syyskuuta. Takapihan yksi puista värjäsi lehtensä keltaiseksi jo viikko sitten, jolloin oli vielä elokuuta. Niin se vain on että syksy on täällä.

Maple Leaves
Creative Commons License photo credit: Tomorrow Never Knows

Rollemaan sää on kesäinen ja sateinen, mutta syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani. Varmaan siksi koska rakastan melankolista säätä, sadetta, syksyn ihania värejä, jotka ovat samaan aikaan sekä alakuloisia että iloisia. Parasta syksyssä on sateinen ja viileä sää, joka ei kuitenkaan ole liian kylmä. Sateen ropina on ihanaa, etenkin öisin.

Syksy on myös vuodenajoista sellainen joka herättää ajatuksia. Syksy pistää miettimään, tekee luovaksi. Tein joskus musiikkia, ja suurin osa kappaleistani syntyivät syksyllä. Levy onkin oikea syksylevy. Syksyn alkamisen kunniaksi voit ladata levyn kappaleita alta. Levystä voit lukea lisää siitä kertovasta kirjoituksesta vuosien takaa. Kappaleesta “Loneliness on a Rainy Day” tuli jopa nettihitti, tosin todella pienissä piireissä. Kunpa saisin jostain voimaa ja aikaa jatkaa musiikintekoa taas vuosien jälkeen…

  1. Blueberry Soup
  2. The Darkness
  3. Loneliness on a Rainy Day (Extended)
  4. Summer Dying Fast
  5. Loneliness on a Rainy Day
  6. Cellar Wish
  7. Ancient
  8. Under Construction (DJ Rolle’s Last Parade, Deep Trance Mix)
  9. Autumn Farewell
  10. The Silence of the Ocean

Kiirettä pitää

30082010240
Kuva otettu kymmenisen minuuttia sitten
@ Flickr

Sitä ei vaan aina kerkiä kirjoittelemaan niin usein kuin haluaisi. Huh huh. Juuri tultiin kotiin asioilta, joita olimme hoitaneet koko aamun. ToDo-listassa on mukavat 13 otsikkoa valmiina. Viime viikon kohokohtia oli ainakin:

1. Sain uuden CV:ni valmiiksi osoitteeseen roni.laukkarinen.info

2. Soulfallenin keikka Katseessa lauantaina. Erityisen yllättynyt olin ilmaisesta sisäänpääsystä. Vieläkin niskat jumissa. Kai on mukava tyyppi.

Eipä tule nyt muuta mieleen. Tulen kirjoittamaan nyt jatkossa taas ihan asiaakin. Nyt kuitenkin elokuva- ja mässäilytuokio vaimon kanssa. C u l8r.

Sateisen yön kauneimmat kappaleet

Kerään soittolistaa nimeltä “Songs that make me feel…”, jolla on pääosin kauniita ja melankolisia kappaleita, mutta myös muita tunteita herättäviä biisejä. Tykkään kuunnella niitä varsinkin öisin, ja sateella. Tänä yönä julkaisen niistä kauniimmat sinulle kuunneltavaksi.

Sarah Brightman – Sanvean (spotify)

Sarah Brightman on brittiläinen laulaja, tanssija, näyttelijä, laulunkirjoittaja, ja klassisen musiikin eteenpäin vienyt artisti. Hänellä on uskomaton ääni, ja ihanan tunnelmallisia kappaleita.

Amesoeurs – I XIII V XIX XV V XXI XVIII XIX IX XIX IV V I IV (spotify)

Amesoeurs on Alcestin ja Peste Noiren nokkamiehen yhtye, jonka tuotokset vaihtelevat black metallista post-punkiin ja aina moderniin melankoliseen metalliin ja shoegazeen asti. Rakastan yhtyeen melankolisuutta etenkin tässä välikevennysbiisissä. Suosittelen tutustumaan myös heidän metallituotantoonsa.

Ludwig van Beethoven – Moonlight Sonata (spotify)
Shining – Åttiosextusenfyrahundra (spotify)

Hevariksi tuppaan välillä kuuntelemaan yllättävän paljon klassista musiikkia. Ludwig van Beethovenin Kuutamosonaatti on aina ollut lempparini. Depressiivisen black metal -yhtyeen Shiningin versio Kuutamosonaatista on myös loistava, kappaleessa Åttiosextusenfyrahundra.

Epic45 – Their Voices in the Rafters (spotify)

Post-rock on aina uponnut minuun melankolisuudellaan. Ylläoleva Epic45:n kappale osoittaa syyt ja vastaa kysymykseen miksi. Muita tutustumisen arvoisia ovat ainakin God is an Astronaut, Mogwai, Kwoon, Jónsi & Alex, ja Sigur Rós.

Boards of Canada – Over the Horizon Radar

Ambient-elektronista soittavalla Boards of Canadalla on melko usein hienoja ja kauniita melankolian palasia levyillään.

ATB – Trilogie Part 2

Legendaarisen ATB:n, eli saksalaisen elektronisen artistin ja musiikintekijän André Tannebergerin Trilogie Part 2 päättää hyvin tämän illan herkistelyhetken. Soittolista on melko suuri, ja lupaan että jatkan tunnelmointia vielä joskus seuraavankin osan muodossa täällä Rollemaassa. Nyyhkyleffan, ja musiikillisen tunnelmoinnin jälkeen olen valmis nukahtamaan tirauttamalla mahdolliset loput kyyneleet tyynyyni. Näiden kappaleiden siivittämänä toivotan kaikille lukijoilleni hyvää yötä ja huomenta.

Musiikin maailma

“Musiikin maailma” (“A World of Music”), kaikkien rakastama Spotify, on kerännyt huikean suosion vain vuoden sisällä. Itse sain Spotify-kutsun ensimmäisen kerran maaliskuussa 2009. Aloitin siis ohjelman käytön noin puolitoista vuotta sitten, ja täytyy sanoa että tähän päivään asti edelleen pidän ohjelmaa hyvänä.

Suosituin Spotifya käsittelevä artikkelini on varmaankin Spotify-linkit Linuxissa. Linux-käyttäjät saivat ilouutisen 12. heinäkuuta, kun Spotify julkaistiin natiivisti Linuxille. Julkaisu on kuitenkin vasta esiasteilla, ja sen pystyy asentamaan vain debian-pohjaisille distroille, kuten Ubuntulle ja Linux Mintille. Eli saatavilla on toistaiseksi vain .deb-asennuspaketteja. Itse käytän openSUSEa, joka käyttää Red Hatiin alunperin pohjautuvaa rpm-pakettijärjestelmää. Kyselinkin Spotifyn Getsatisfaction-keskusteluforumilla onko myös muille distrolle tulossa pakettia. Sain vastauksen että on itseasiassa jo valmiina, mutta julkaisija on kesälomalla. Lomalla lienee vieläkin…

Spotify-kutsuja saa enää nykyään tiettävästi vain ostamalla Spotify Premiumin. Kutsuja saa kympillä kaksi, jotka voi tarjota parhaimmille kavereille. Hinta ei päätä huimaa, koska 10 eurolla saa kuukauden ajaksi myös täydellisen kuuntelukokemuksen, ja tämän jälkeen normaalin version mainoksineen.

Spotify on nykyään myös avoinna kaikille, mutta Spotify Open rajoittuu vain 20 tuntiin kuukaudessa, mikä on ainakin minunlaiselleni hc-musiikkiharrastajalle aivan liian vähän. Suosittelen lämpimästi Premiumin ostamista. Osto on hämäävä, sillä sitä ei oikeasti tarvitse maksaa kuukausittain vaikka niin aluksi voisi luulla. Voit nimittäin ostaa yhdeksi kuukaudeksi ja peruuttaa toistuvan maksun, jolloin käytät Premiumia kuukauden, ja siitä eteenpäin saat Spotify Freen, jolla voit kuunnella rajattomasti musiikkia lopun ikääsi (olettaen tietenkin että Spotify-palvelu on ikuisesti olemassa).

Kerrataanpa vielä.
Kuinka saan rajattoman Spotify-tunnuksen?

  1. Ostan Spotify-premiumin. Maksutavaksi käy ainakin Visa, Visa Electron ja Paypal.
  2. Perun Spotify-premiumin toistuvan maksun Subscription-sivulta. Spotify Premium kestää silti vielä kuukauden.
  3. Saan 2 kutsua, jotka annan kaverilleni tai läheisilleni. He voivat halutessaan maksaa minulle kutsuista tai ostaa kanssani puoliksi tai kimpassa Premiumin jotta saavat kutsun.
  4. Nautin Spotify Premiumista kuukauden, ja sen jälkeen loputtomasti Spotify Freestä.

“Kauppaatsie näitä?”. Kuulostaa nyt siltä että olisin Spotifylla töissä, kun markkinoin tällä tavalla. Mutta en ole. Mainostan Spotifya siksi koska se on niin mahtava palvelu. Miniläppäreille, puhelimille, tai iPodeille ei mahdu paljon musiikkia, mutta Spotifylla kannat koko maailman musiikin mukanasi. Musiikkiin ei myöskään tarvitse tuhlata rahaa, eikä tarvitse harrastaa piratismia jos levyihin ei riitä rahat.

Tietysti kaikkea Spotifysta ei vieläkään löydy, mutta Spotifya pystyy käyttämään nykyään myös normaalina musiikkisoittimena. Yhdistettäessä omat kappaleet, ja julkiset kappaleet Spotifysta tulee lähes täydellinen musiikkisoitin. Soittimessa on myös yllättävän hyvä metatietue-editori. Suosittelen lämpimästi.

Lord Belial

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut levyarvosteluja omaksi ilokseni, johtuen siitä että olen töissä metallimusiikki.netissä. Vanhemmilla levyillä ei kuitenkaan ole niin paljon uutisarvoa, ja lisäksi arvostelut menevät yleensä myös artistien ja tietysti kyseisen sivuston ylläpitäjän, “työntantajani” Pete-pojan intressien mukaan. Joten ajattelin että ehkä voin eheyttää Rollemaan musiikkipuolta bloggaamalla musiikkiarvioita vihdoinkin taas pitkän tauon jälkeen.

Vuoden sisällä olen kuunnellut merkittävän paljon black metallia, sekä raakaa että hieman modernimpaa. Viimeisin suosikkini on ruotsalainen Lord Belial. Bändi aloitti raa-alla perinteisemmällä black metallilla, mutta on sittemmin siirtynyt melodisempaan. Lyyriset teemat käsittelevät aihepiirejä kuten kuolema, pahuus, himo, pimeys. Hyvin vähän on havaittavissa black metallille tyypillistä saatana-painotteista sanomaa, jos ollenkaan, mikä lienee ihan hyvä asia.

Musiikillisesti radikaaleja muutoksia bändissä ei kuitenkaan ole koskaan ollut, ja bändi onkin niitä harvoja jotka ovat pitäneet suunnilleen saman tyylin vuodesta 1992.

Vaikka tykkään Lord Belialin kaikista levyistä, pidän ehkä eniten yhtyeen uusimmasta levystä, joka on myös melodisin. Levyllä jokainen kappale on äänimaailmaltaan loistava. The Black Curse -levyllä Lord Belial yhdistelee kappaleissaan perinteistä sekä modernia tyyliä.

Lord Belial – Sworn

  1. Pazuzu – Lord of Fevers and Plague (03:49)
  2. Trumpets of Doom (05:10)
  3. Sworn (04:18
  4. Inexorable Retribution (04:46)
  5. Antichrist Reborn (05:16)
  6. Primordial Incantation (06:08)
  7. Devilish Enlightenment (05:26)
  8. Ascension of Lilith (07:11)
  9. Unorthodox Catharsis (05:30)
  10. Soul Gate

Kympin arvoinen levy. Suosittelen myös Lord Belialin muita levyjä. Bändin Metal-Archive-sivu – Bändin Last.fm-sivu.

Juhannuksen kuulumiset

Rollemaa täyttyy tweettauksista, eli on aika jälleen kirjoittaa jotain. Nummirock tuli koettua ensimmäisen kerran, ja tavallaan ihan positiivinen maku jäi. Vaikka yksin lähdinkin, sain nopeasti uusia kavereita. Hevarit ovat kovia juomaan, se ainakin on tullut todistettua. Kävin katsomassa kaikki bändit paitsi demobändit ja muutama vähän isompi. Lempparit tuli nähtyä, ja vähän enemmänkin. Siinä sivussa sain jopa töitäkin tehtyä. Tekstit tulossa piakkoin…

Viikonloppu meni kaikinpuolin hyvin, vaikka väsymys ja koti-ikävä iski moneen otteeseen. Toista yötä teltassa makoillessani tirautin jopa muutaman kyyneleen, kun oli niin ikävä Lottaa ja Veeraa. Veera kertoi irkissä kuinka Lottaa oli sinä iltana väsyttänyt, ja hän oli kävellyt aivan itse nyyhkyttäen sänkynsä viereen, ja ojentanut kätensä kuin sanoakseen äiti laita minut nukkumaan. Kun kuvittelin tämän siellä kaukana kolmensadan kilometrin päässä yksin pienessä teltassani, itkuhan siinä tuli. Olisin halunnut saman tien mennä sulkemaan pienokaiseni syliini…

Ikävä helpotti taas kuitenkin aamulla kun sain tekemistä uusien bändien ja kavereiden kanssa. Loppuajat vierähtivät nopeasti. Hieman pulassa olin kun rahatilanne näytti nollaa, enkä ollut ehtinyt järjestää kyytiä pois… onneksi Heikki oli “lähettyvillä”, ja haki minut sieltä pois. Olen vieläkin niin kiitollinen Hekelle karhunpalveluksesta. Maksoin hänelle viimeiset pennoset tililtäni, sillä arvostan tekoa niin paljon. Kaveri ajaa paljon, joten haluan tukea bensoissa sen minkä pystyn.

Veera oli kotiin tullessani juuri laittanut kotitekoisen makaronilaatikon uuniin, ja voin sanoa että nälkä oli! Voi sitä riemua kun sain halata molempia oikein kunnolla.

Lotta oli viikonlopun mummolassa, ja viihtyi kovasti. Tytön nyyhkytyksestä huomasi kyllä ikävän kun saavuin kotiin sunnuntaina aamupäivästä, mutta hänkin oli myös väsynyt, kuten me kaikki. Juhannus voi olla joskus rankkaa. Nukuttua on tullut melko paljon, mutta vieläkin tuntuu että kaikkea sitä univelkaa ei ole saanut purettua pois.

Kuulumisia on ihan liikaa, ja tuntuu että kaikki ajatukset pursuavat ja tursuavat päästä ulos samaan aikaan yhdellä kertaa, eikä tekstiä pysty suoltamaan samaan tahtiin. Vaikeaa nyt tämä tekstin tuottaminen jotenkin. Laiskottaa, mutta silti olisi jonkin verran menoja. Huomenna olisi tiedossa onneksi vain naapurin miittaamista.

Valokuvia on otettu satoja, ja niitäkin pitäisi purkaa koneelle kirjoittamisen ohella. Rollemaakin on nykyään tylsän mielenkiinnoton valokuvien puuttumisen takia. Laiska minä.

Lauantaina Jyväskylässä oli #pulina-miitti, mutta minä olin siellä Nummijärvellä… harmittaa hieman kun ei tullut nähtyä kavereita, mutta sainpahan ainakin joitakin uusia – joskin eri puolilta Suomea. Ja kokemusta. Tuli nähtyä Torture Killerin Juria, ja Soulfallenin solisti kehui paitaani (Soulfallen-paita, tottakai). En nähnyt kenelläkään muulla Soulfallenin tuotteita yllä, ja koen itseni melko suureksi faniksi. Tuo Jyväskyläläinen ihmetys onkin yksi ehdottomista lempibändeistäni. Terveisiä vain Soulfallenille!

17.7. lähdemme asuinkuntamme järjestämälle Helsinki-reissulle, Linnanmäelle ja Korkeasaareen. Lotta varmasti tykkää. Odotan innolla.

Kesäsäät toivottavasti jatkuvat lämpiminä. Nummijärvellä hytisin kahtena yönä ihan kunnolla. Unta en kyllä saanut oikein muutenkaan metelin takia. Korvatulpat auttoivat hieman.

Nyt taidan syödä iltapalaa ja katsoa hieman Housea. Sitten nukkumaan pellavien väliin omaan lämpimään sänkyyn. Festarointi ja luonnossa yöpyminen ei ole minun juttuni, ja voin kyllä sanoa että tällaisen viikonlopun jälkeen arvostaa oikeaa sänkyä, lämmintä kämppää, sähköä, ja posliinisia saniteettitiloja aivan eri tavalla. Toivottavasti myös sinulla oli hauska juhannus. Hyvää yötä!

sivu 1/1412345678910...viimeinen