Rollemaa.org

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Jälleen meni valvomiseksi. Jostain syystä en saa nykyään nukuttuakaan niin hyvin. Jälleen makoilen selälläni ja mietin asioita. Tuli tuossa mieleen että virallinen bloggaustauko olisi paikallaan, ja päätin että miksi en virallistaisi sitä samantien. Kirjoittamistahti ja innostus on pudonnut niin alas, että tuskin tätä enää kukaan jaksaa lukeakaan.

Pidän siis virallista taukoa Rollemaasta, koska

• Ei ole fiilistä
• Ei ole aikaa
• Ei ole kannustetta (=kadonneet lukijat)
• Ei ole inspiraatiota luoda uutta.

Olen melko varma että edellämainitut asiat tulevat vielä takaisin. Siihen asti: hyvvää yötä ja huomenta. ps. Leffoja katson yhä lähes päivittäin, ja arvosteluita on lupa lukea.

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Olen pitkään visioinut uutta ulkoasua Rollemaahan, mutta vuosien myötä heikentynyt inspiraationi ja pitkäjänteisyyteni tuntuu ottavan vallan joka kerta kun ulkoasua väännän. Grafiikan tuottaminen ei ole enää niin helppoa kuin ennen, johtuen ehkä myös siitä faktasta että aikaakaan ei enää ole samalla tavalla ylimääräistä.

Tavallaan kuitenkin pidän nykyisestäkin ulkoasusta, ja onhan tässä kaksi muutakin vaihtoehtoista tyylitiedostoa; helppokäyttöinen/esteetön, ja vanha rollemaa. Jotenkin kuiotenkin bloggausinto on myös laantunut pelkästään ulkoasun myötä. Niin se vain on, että kaikkeen kyllästyy joskus.

Mutta kuten sanoin, minulla on visio, jota olen toteuttanut hiljalleen (valmiina ehkä noin 10%). Ehkä se sieltä joskus tulee. Menihän tämänkin leiskan kehittämisessä monta vuotta. Olen nykyään hirmu laiska näiden asioiden suhteen.

En ole myöskään blogannut viime aikoina niin paljoa siksi, koska en ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Ennen kirjoittaminen oli minulle itsestäänselvyys, nyt se on jäänyt vähän toisarvoiseksi. Nytkin kirjoitan kommunikaattorilla kävellessä ulkona, hetken päähänpistosta.

Minulla on ollut kiirettä jo pelkästään töiden kanssa. Data Groupin pestin lisäksi teen satunnaisia web-hommia, ja muuta tietotekniikkaan liittyää. Pakko se on jollain tapaa elättää perheensä, ja itsensä.

Mielialat ovat heitelleet vuoristoradan lailla ylös ja alas. Tällä hetkellä eniten ehkä mietityttää ja ahdistaa asuntoasia. Olisi niin kiva pian saada jotain varmuutta asiaan. Hakemuksia on laiteltu joka paikkaan, mutta mistään ei ole kuulunut mitään, edes perään soittelun jälkeen. Kai se pitäisi taas alkaa soitella.

Mutta nyt olen kaupassa, ja jatkan ostoksia. Voisin luvata itselleni että tänään saan ainakin leiskaa tehtyä hieman eteenpäin. Tai tehtyä joitakin uudistuksia että edes bloggaaminen tuntuisi miellyttävältä.

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Ihminen kuluttaa elämänsä pohtimalla menneitä, tuskailemalla nykyhetkeä ja pelkäämällä tulevaisuutta.

Mutta taas toisaalta…

Hetkinen onnea on enemmän arvoinen kuin tuhat vuotta historiaa.

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Ahdistaa rankalla kädellä. tuntuu että mitään ei ehdi. Ilmoitin pomolle, että ruokataukoni venyy, kun joudun käymään Kelassa ja Sosiaalitoimistolla. No, sossuun en ehtinyt. Etsin edelleen työkorttiani kotona ollessani, mutta maa on nielenyt sen. Käänsin koko kämpän, mutta sitä ei löytynyt mistään. Eikä muistitikkuakaan. Mihin helvettiin se on voinut kadota?

Vaimo löysi sentään Kelan laput. Löytyi yksi ainoa löystynyt vuoden käytetty ponnari, joka tippuu koko ajan päästä. Täytynee ensimmäistä kertaa pitää tukkaa auki töissä – toivottavasti asiakkaat eivät pelästy.

Juuri tulin Kelasta, nyt kävelen kävelykatua takaisin töihin. En ehtiny syödä, mutta sillähän ei ole mitään väliä. Vaimo lupasi ostaa uusia ponnareita. Alkaa olla sellainen olo, että tästä lähtien laitan tavarani johonkin kassakaappiin numeroyhdistelmän taakse. Ja kassakaappi on sellainen satakiloinen, joka ei ihan helposti häviä… Mutta nyt jatkuu työt. Pään sisällä vallitsee yhä hektinen kaaos…

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Löysin paremman, nimittäin wordmobin. Tällä pystyy lisäämään kuvia suoraan puhelimesta, tai jopa heti puhelimella ottamansa kuvan. Enää ei tarvitse julkaista erikseen käsin kuvia flickrin kautta tai jostain muualta… wordmobilla pystyy

1. selaamaan omaa wordpressiä,
2. muokkaamaan ja julkaisemaan tekstejä,
3. lisäämään merkintöihin linkkejä, youtube-videoita, kuvia.

Nyt voin blogata vaikka kävellessäni lähikauppaan.

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Bloggaan suoraan Nokialaisestani. Ensimmäistä kertaa käytän symbianille erikseen asennettavaa ohjelmaa. Rupesin etsimään symbian-ratkaisua, koska kyllästyin joka kerta avaamaan puhelimeni nettiselaimen aina kun halusin suoltaa tekstiä blogiini puhelimen kautta.

Scribe vaikuttaa toimivalta ja kätevältä ohjelmalta tähän tarkoitukseen. Tällä voi lisätä viestiin helposti avainsanat ja kategoriat. Kuvan lisäystä jäin kaipaamaan, mutta tämä sopii vallan mainiosti tekstibloggauksiin. Jään vielä testailemaan hetkeksi…

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Blogiani voi nyt lukea myös matkapuhelimilla entistä sujuvammin. Ulkoasu saattaa olla vielä hieman keskeneräinen, mutta se on testattu toimivaksi Nokialaisilla puhelimilla. Mobiiliulkoasu on kätevä etenkin niille kenellä ei ole puhelinliittymässään datapakettia (ylimääräiset kilobitit kun kuluttavat mukavasti saldoa).

Rollemaan mobiiliversiota pääsee katselemaan tietokoneenkin selaimella tästä linkistä. Tietenkään sivu ei ole tarkoitettu oikealla selaimella selattavaksi, mutta jos lähellä ei satu olemaan netillä varustettua luuria niin saat valmiiksi mainion kuvan miltä mobiilisivu oikeastaan näyttää.

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Viime viikolla minulle soitettiin Fennia-vakuutusyhtiöstä. En ollut kyllä ilmoittanut itsestäni mihinkään, mutta sovimme ajan. Tänään olikin sitten tapaaminen Fennia-liikkeessä kello 15.30. Täytyy sanoa että ainakin puolet vakuutusmyyntiliirumlaarumista meni ohi. Sanoin heti alkuun että vakuutuksia en heti ole hankkimassa, kuuntelen vaan.

Tuntuu että suurinosa noista vakuutuksista on aika turhia. Ja kalliita. Ei minulla ole varaa maksaa viittäkäänkymmentä euroa ylimääräistä joka kuukausi, hyvä että netinkin pystyy maksamaan. En kehdannut kysyä mistä he saivat päähänsä ottaa yhteyttä. Ihan hyvä näistä on tietää, mutta vähän pelottaa että ne rupee tyrkyttämään noita vakuutuksia; “ilman vakuutusta en suosittele olemaan”.

Pääsin juuri lähtemään. Seuraavana onkin vuorossa kauppa. Kävelen Jyväskylän keskustan kompassia kohti. Ulkolämpötila on -5, eikä tuule: juuri hyvä. Kainalossani on Fennian iso kansio täynnä papereita. Pitäisi kotona keskustella näistä vaimon kanssa. Mistä edes tiedän että Fennia on hyvä vakuutusyhtiö. Entinen työkaveri suositteli Tapiolaa. Vaimo sai uuden kommunikaattorin Pohjolalta, kun vanha varastettiin.

Nyt olen jälleen sisätiloissa. Edessä häämöttää K-Supermarket. Harvinaisen paljon ihmisiä taas liikkeellä. Paljon teinejä, huoh. Mitäs se vaimo laittoikaan ostoslistaan irkkiin… Otanpa ostoskorin ja teen ostokset. Sitten pääsen vihdoin kotiin lepäämään.

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Makaan sängyssä, enkä saa unen päästä kiinni. Päässä pyörii ihan liikaa ajatuksia. Ikkuna on auki, tuuli vinkuu hiljaa. Helmiäistalvikkomme Mini juoksee juoksupyörässään. En halua pilata toisen huvia, enkä kyllä jaksa nousta sängystäkään. Vaimo kuorsaa. Minulla on kurkku kipeänä, varmaan taas flunssa tulossa. Juuri kun parannuin edellisestä.

Olen nähnyt jo kolmena yönä vastaavanlaista unta. Unessa minä ja kaimani törmäämme jossain satunnaisessa paikassa, juttelemme menneitä ja teemme sovinnon. Sisimmältäni sitä haluankin, mutta tuntuu että se ei ole enää mahdollista. Niin iso kynnys koko touhuun. Ainakin pyysin koko sydämestäni anteeksi. Jos se ei riitä niin ei sitten mikään. Ehkä joskus tulevaisuudessa teemme lopullisen sovinnon, ehkä emme. Kyseinen suhde on ohi, mutta joskus ajatukseni silti palaavat menneeseen. Varsinkin öisin, juuri tällaisina hiljaisina hetkinä.

Kadun syksyn ja kevään masennus- ja humalapäissäni kirjoittamiani asioita, jotka johtivat minun ja kaimani, silloisen yhden parhaimman kaverini välirikkoon. En tarkoittanut mitä sanoillani tai teoillani osoitin. En ole paha ihminen. En todellakaan ollut oma itseni. Ymmärrän sen nyt paremmin kuin koskaan.

Unet ovat siitä jänniä, että osa niistä on mahdollista toteuttaa tai toteutua. Unet ovat usein haaveita tai asioita joita haluaisi tapahtuvan – tai ei haluaisi tapahtuvan. Unet kertovat sitä mitä ei itse välttämättä tajua. Unet ovat alitajunnan viestejä. Unien muistamista voi kehittää kirjoittamalla niitä ylös. Itse muistan suurimman osan unistani, mutta viime aikoina on jäänyt kirjoittaminen vähiin. Unipäiväkirjani olemassaolon olen unohtanut kokonaan.

Unirytmini on todellakin sekaisin, kuten näkyy. Tietokone on vienyt sieluni ajat sitten. Minua unettaa ja väsyttää, mutta ajattelen vain liikaa. Joskus pelkät ajatukset pitävät hereillä. Viime yönäkin yritin nukkua ja lopputuloksena oli dataamista pari tuntia, ajattelua tunnin verran ja sitten tuli nälkä. Söin yöpalan, jonka jälkeen uni maittoikin – mutta oli jo miltei aamu.

Veera kävi eilen aamulla ostoksilla. Osti ruoan lisäksi South Parkin ensimmäisen kauden, kaksi söpöä tuttia vauvallemme ja minulle oikean harjan. Kampasinkin tukkaani tänään pitkään ja tein itsestäni nätin. Pitää muistaa kammata useammin, sillä letti alkaa olla jo keskiselkään asti. Menee helposti takkuun jos on kampaamatta.

Eilen eli tiistaina kävimme äitiyspolikliniikalla. Kaikki menee hyvin, helpotti silti käydä. Kirjoitin aiheesta lisää vauvablogiin. Toin myös pikkuisen blogin nykyaikaan päivittämällä WordPress-talon versioon 2.7. Parantelin myös blogin suojausjärjestelmää. Nyt, hyvää yötä/huomenta sinulle. Zzz…

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Päätinpä nyt sitten blogata heti tästä pienestä laitteestani jota pitelen kädessäni parhaillaan. Battery loppui juuri ja kouluttaja opettaa hakemuksen tekemistä vaikka minulla on jo työharjoittelupaikka… ryhmämme priimuksena usein kyllästynkin ja näprään koko kuusituntisen opetuksen aikana Nokia E90 -kommunikaattoriani. Eikä “kommun” käyttö jää ainoastaan kurssille, vaan olen kautta aikojen kyllästynyt jopa kävellessäni joten verkostoidun lähes aina myös ihan tavallisella kävelymatkalla, vaikkapa koulusta kotiin kävellessä.

Mitä teen kommulla ylipäätään? Sehän on vain puhelin? Kyllä, se on puhelin, mutta myös paljon enemmän. Qwerty-näppiksellä ja kahdella kannella (etukansi kuin tavallisessa puhelimessa, sisäkansi avattuna kuin minitietokone) varustettu nokialainen on mielestäni äärimmäisen kätevä. Näppäimistö varmistaa nopean kirjoittamisen, kuin tietokoneella konsanaan. Minulla on saunalahden viestix-liittymä, joka on varustettu kuukausimaksuun sisältyvällä datapaketilla, eli nettiä puhelimessa voi käyttää mielin määrin tarvitsematta huolehtia kymppitonnin puhelinlaskusta.

Käytän aktiivisesti irkkiä shellipalvelimelta ja puhelimellani pääsen puttyn kautta yhdistämään ssh:lla shelliini milloin ja missä ikinä haluan. Puhelimessani on myös pikaviestimet, kuten msn messenger, yahoo, skype, icq, myspace ja google talk. Google kalenterini synkronoituu puhelimeni kalenterin kanssa ja pysyn kätevästi ajan tasalla. Lisäksi nokialaisessani on äärimmäisen hienot teemat ja mp3sia se toistaa erinomaisella laadulla. Soittoäänenäni on lempibiisini ja sähköpostiäänenäni toimii kuuluisa (muistaakseni) road trip-elokuvasta tuttu letkautus “mail motherfucker”.

Puhelimeni on siis täysin kustomoitavissa. En ole kokeillut applen iphonea, enkä varmaan kokeilekaan, sillä irc on minulle yksi tärkeimmistä puhelimen sovelmista ja kosketusnäppäimellä nopeasti kirjoittaminen olisi varmasti rasittavaa.

Voi olla että saan nörttifriikin maineen sillä julkisissa paikoissa aina tai lähes aina yksin ollessani olen nenä kiinni kommunikaattorini ruudussa. Asia saattaa muuttua sitten kun ostan kannettavan tietokoneen, mutta kommunikaattorini on silti paras välineeni kun en ole pöytäkoneella – tuskin nimittäin joka paikkaan läppäriäni raahaan.

Kommu mahdollistaa sen että minut saa netin kautta kiinni olin missä tahansa, pääsen graafisesti nettiin mistä tahansa, pystyn muokkaamaan kotisivujani ftp:n kautta missä tahansa ja pääsen jopa oman pöytäkoneeni tiedostoihin käsiksi mistä tahansa.

Tuli hieman ajatusvirtatyyppinen merkintä tästä pikku laitteestani, mutta niin sen kai piti mennäkin. Jos tarvitset minityöaseman eikä läppärikään ole tarpeeksi mini, niin hanki ihmeessä Nokia E90. Kallis se on, mutta kytkyt ovat tässä tapauksessa hyödyllisiä. Puhelin on erittäin pitkäikäinen.

Mutta nyt taidan vähän kuunnella opetusta. Seinälle on heijastettu moniste otsikolla “hakemuskirjeessä tuot esille soveltuvuutesi tarjottuun tai toivomaasi työhön”. Työvoimapoliittinen asiakaspalvelukoulutus ja työnhakuohjeistus jatkuu… Tylsää kun minulla on jo kaikki valmiina. Mutta tämä teksti taisi olla tässä. Jatkan kirjoittelua irkin puolella.