Rollemaa.org

Tänään on taas vaihteeksi sellainen olo, että ei ole halua eikä jaksamista lähteä mihinkään. Ja miksi pitäisi? Jos ei tuossa pari päivää sitten viiden metrin päässä parvekkeesta alkanut remontti herättänyt minua seitsemältä, niin viimeistään Lotta kahdeksalta. Pieni aamuvirkkumme tahtoi heti aamusta leikkimään. Piinaava helle on myös vaivannut kokonaisen viikon, eikä senkään takia oikein ole tullut nukuttua kunnolla.

Pupuhuhdan gheton kämppää piti tänään käydä katsomassa, mutta kun ei tosiaan ole nyt halua lähteä mihinkään. Jotenkin hirveän vaikeaa tuo kämpänhaku kesällä. Ajattelin, että ehkä syksyllä, tai viimeistään ennen joulua olisi parempi hakea niin saisi varmemmin ja paremman. Mutta pikku hiljaa, ajan kanssa. Toivottavasti kärsivällisyytemme kestää, etenkin vuokranantajaa kohtaan, joka ei ole vieläkään vastannut lukuisiin vastauspyyntöihini. Se on jännä kyllä että kun soitan, sanotaan että laita sähköpostilla. Sitten kun lähetän meiliä, niin viestejä ei edes noteerata. Tekstiviestitkin ovat yhtä tyhjän kanssa. Tosin, voi olla, että hän on lomalla, mutta jonkinlaista ilmoitusta voisi sentään laittaa.

Luottovirhemerkinnän takia on hirveän vaikeaa saada asuntoa julkisilta asunnonvälitysfirmoilta, siksi tarvitsemme pian sen vuokranmaksutodistuksen, jossa näkyy että vuokrat on maksettu hyvin tässä asunnossa ollessa. Jos sitä ei saada, niin ollaan jumissa tässä asunnossa, kunnes merkintä lähtee pois tai hyvällä tuurilla löytyy jostain sopiva kämppä. Melkein voisin pian soittaa vuokranantajalle, ja kysyä suoraan haluaako hän koskaan parempia vuokralaisia, vai että me asumme tässä kämpässä lopun elämäämme.

Rolle uinnin jälkeen
@ Flickr

Tästä merkinnästä ei pitänyt tulla tulevaisuudesta märehtimistä. Juuri äsken sanoin vaimolleni että tänään en halua miettiä yhtään huomista. Paljon olisi asiaa omista ongelmista ja mitättömistä tulevaisuudensuunnitelmista, mutta pelkään kirjoittavani sen verran “lusmuavaan” sävyyn, että saan paskaa niskaani kuten vuosia sitten masennukseni pahimmilla hetkillä. Terapeutillenikin pitäisi soittaa, mutta kun soittoajat ovat niin-vallan-ihanat 45 minuuttia välillä 8-8.45 maanantaista torstaihin.

Eilen oli sisälämpötila sen 32 astetta celsiusta. Ulkona oli 25-26 koko päivän. Päätimme sitten mennä uimaan, ei enää jaksanut uida hiessä. Otimme Helin mukaan, ja kävelimme Tuomiojärven rannalle. Vaihdoin välittömästi vihreät uimashortsit jalkaan, ja lähdin juoksemaan kohti ulappaa. Vesi oli yllättävän lämmintä! Minä olen niitä ketkä joko hyppäävät/juoksevat suoraan veteen, tai eivät saa ollenkaan uiduksi. Ja koska ei ollut laituria tai hyppytornia, piti juosta. Olihan se virkistävää! Taisi jäädä silti ehkä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi tänä kesänä.

Lotta sanoo moi
@ Flickr

Veera ja Heli kävivät kaksistaan uimassa minun jälkeeni. Itse jäin Lotan kanssa tsillaamaan rannalle. Yliruokitut pullasorsat tepastelivat pitkin rantaa ja tulivat ihan metrin päähän. Lotta hymyili sorsille, eli tykkäsi kovasti. Käveltiin Lotan kanssa rannalla (Lotta siis sylissäni, ei ole vielä oppinut kävelemään), ja katseltiin missä kaukana Lotan äiti ja Heli uivatkaan. Jotenkin oli niin ihanan rentouttavaa lekotella auringossa veden äärellä. Siitä on monta vuotta kun viimeksi pääsin kokemaan saman. Takaisin oli raskaampaa kävellä. Aurinko poltti selkää, mutta onneksi en palanut mistään kohtaa.

Onneksi kesää on vielä jäljellä. Tässä kuussa on pari keikkaa, jonne menen Metallimusiikki.netin toimittajana tekemään parit bändihaastattelut. Etuina on tietenkin bändien tapaaminen ja ilmaiset liput. Odotan jo innolla. Hyvää loppukesää.

Tänään heräsin 6.30, valmiina lähtemään Kajaaniin. Junan oli tarkoitus lähteä 10.45, joten jäi hyvin aikaa pakata kamat valmiiksi. Tuli hieman valvottua, joten hirveä väsymys painoi päälle, ja säästämäni Jolt Cola tulikin tarpeeseen. Itsehän en mukaan tarvinnut muuta kuin toisen vaatekerran ja laitteeni (puhelin, iPod, läppäri, laturit, muistikortinlukija, bluetooth-tikku, kuulokkeet ja kuulokkeiden jakaja, hiiri, mokkula).

Lotan ensimmäinen junamatka sujui odottamattoman hyvin. Lotta näytti olevan jopa innoissaan matkaamisesta. Katseli ja ihmetteli paljon, ja hymyili ja nauroi. Lotta kiljahteli ja hihkui, samalla kun samassa lastenvaunussa muut lapset parkuivat ja kiukuttelivat äideilleen. Hupakolta matkan ajaksi lainaamamme mokkula (kiitos!) toimi matkalla tyydyttävästi. Katsoinkin suurimman matkasta elokuvaa.

Minionin (Asus EEE PC 901) päälle kaatui viikko sitten lasi limonadia (vaimon näkövamma, ei voi mitään), ja se on nyt huollossa, joten jouduin laittamaan pöytäkoneenani käytetyn Tortun (Acer Aspire 5520) läppärikuntoon. Koneesta oli pohjapaneeli kokonaan avoin, jotta ilma kiertäisi paremmin. Tortun näyttö on myös puoliksi irti keskusyksiköstä (putosi aikoinaan lattialle: Vaimon näkövamma, ei voi mitään), ja näin ollen läppäri on hieman hankala matkakäytössä, mutta kelvannee paremman puutteessa. Näyttö pysyy onneksi edes jotenkuten pystyssä. Tortun akku on myös kuolemaisillaan, ja kestää ilman laturia noin reilun tunnin ajan. Onneksi tulimme InterCity-junalla, jossa oli pistorasiat…

Näkövammaislipun ostaminen on aina hirveää säätöä, mutta hyvinhän siitä taas selvittiin. Yo dawg, kuulin että pidät vaunuista…, eli vaunujen laitto vaunuun sujui ongelmitta. Myös junan vaihto ja vaunuhässäkkä onnistui hyvin ilman hässäkkää (jopas oli lause).

Nyt sitten ollaan täällä Kajaanissa torstaihin asti “rentoutumassa”. Osaanko matkustaa ilman tietokonetta tai yhteyttä interwebsiin? En. Aina pitää olla yhteydet, muuten sekoaa polla. Nettiriippuvainenko? Kyllä, mutta ainakaan en ole riippuvainen tupakkaan tai viinaan.

Nyt on sitten hieman väsynyt olo. Ajattelin kuitenkin katsoa tuon yhden leffan loppuun. Tästä bloggauksesta ei oikein tullut muuta kuin yksityiskohdatonta täytettä ja ajatuksen virtaa. Kuulumisia pitää ostata kertoa välillä myös luettelomaisesti. Ai niin, unohdin tyystin kertoa miksi edes lähdimme Kajaaniin. No, jäipähän lukijalle edes pieni koukku lukea tämä merkintä loppuun. Olemme siis Lotan isomummin, eli Veeran mummin luona. Jännä että Lotalla on elossa vielä isoisomummi (isänsä äidin äidin äiti), ja isoisopappa (isänsä äidin isän isä).

Hellettä pukkaa, eikä ole kirjoittamaankaan ehtinyt. Se on tämä kesä. Onneksi sateet eivät kauaa kestäneet ja saatiin sitä oikeaa kesäfiilistä peliin. Itse olen ollut melko paljon sisällä, mutta tänään päästiin myös lähtemään ottamaan lämmintä ulkoilmaa. Tavattiin Kirkkopuistossa canfly, Hupakko, Q-tio, elaie, ja Anicyna. Lotta pääsi ensimmäistä kertaa nurmelle pyyhkeen päälle mellastamaan, ja oli muutenkin oikein kiltisti koko reissun.

Jossain vaiheessa tajusin että olimme McDonaldsissa syömässä ja höpötin viimeistä päivää. Huomasin itsestäni uusia piirteitä, mm. että minua ei jännittänyt olla uusien ihmisten seurassa, ja että jaksoin puhua kuin papupata. Lienee tullut tämä taito vaimoltani. Ja nyt onkin sitten jo perjantai. Eipä tässä taas oikestaan asiaa ole… kesä on kuuma! ps. kuulin juuri että Michael Jackson kuoli.

Tuntuu että tekstipää on mennyt kesälomille. Nyt yht’äkkiä tekstin aihetta ei löydy sitten mistään. Mutta eipä tuo haittaa; kirjoitetaan ajatuksen virtaa. Mitäs tähän päivään kuului? Sisällä tuli taas oltua. Niffu, notComplete, Hupakko, ja Jukka kävivät kylässä päiväsellä. Lotta kääntyi eilen kokonaan itse ympäri, ja teki saman uudestaan tänään ennen nukkumaanmenoa. Tyttö on nyt 9 päivää vaille 3 kuukautta, eli toisinsanoen kaksi kuukautta, ja 22 päivää vanha. Pieni vielä, mutta kasvaa koko ajan. Isin oma tytteli ♥.

Tietokoneilua, virtuaalielämää, musiikkia. Kitaraa olen soitellut yllättävän paljon. Eilen soittelin Diabolical Masqueradia ja Ensiferumia. Tänään lauleltiin illalla vaimon kanssa hevikaraokea. Se on kyllä melkoisen kivaa puuhaa, kun ei tarvitse miettiä miten äänen kiekauttaa ulos.

Mitä hevikaraokesta voi oppia? Vaikka mitä tietenkin! Esim. kuinka laulaa biisi todella päin vittua eikä hävetä yhtään, mutta päissään pitää olla.

Olen ollut ex-Northerin, nyk. Ensiferum-frontman Lindroosin Peten kanssa samassa kassajonossa. Polvet kuitenkin tutisivat sen verran että en sanonut mittään. Enkä ole nimmarimiehiä, joten ei minulla mitään asiaakaan olisi ollut. Olisin ehkä sanonut vain että pidän hänen työstään, mutta se olisi kuulostanut nololta. Nyt Metallimusiikki.netin hevijournalistina voisin ehkä päästä häntä joskus haastattelemaan. Se olisi kunnia, eikä enää tuon tittelin suojassa jännitäkään niin paljoa.

Lutakko Liekeissä 2009 -festivaaleille olen menossa erittäin suurella todennäköisyydellä kuuntelemaan ja haastattelemaan bändejä. Taitaa jäädä (jälleen kerran) ainoaksi kesän festariksi, mutta eipä tuo nyt minua haittaa. Säästyypähän ne vähätkin rahat. Tuskaan haluaisin joku vuosi, mutta tänäkin vuonna kesäkuu on tiukka, ja rahat ovat kortilla (ei siis pankkikortilla, heh, tiedät varmaan sanonnan).

Jos minulta kysyy miten meni Juhannus, vastaan kysymyksellä: “mikä Juhannus?”. En viettänyt tänä(kään) kesänä Juhannusta. Massajuhla, jolla ei ole itselleni (enää) mitään merkitystä. Kokkoja ei keskustan kävelykadulla pahemmin poltella. Autoa ei ole, joten vedenkään äärelle ei voi ajaa. Ja Jyväskylän satamakin on remontissa…

Eipähän tässä sen kummempia. Aloitin tämänkin tekstin epäilyksellä, mutta kylläpä sitä tekstiä vaan tulikin. Se on minussa. Suoni ei ehdy koskaan.

Minulle Juhannus ei tunnu merkitsevän mitään. Suomalaisille se on taas vain yksi järjetön tekosyy juoda itsensä humalaan. Itse en vietä juhannusta, enkä ole koskaan oikein osannut viettää. Aikaisempina vuosina tuli käytyä aina “konffassa”, eli Keuruun Juhannuskonferenssi, joka vetää yllättävän paljon väkeä – myös ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti pidä itse itseään kristittyinä. Tänä(kään) vuonna en jaksanut paikalle raahautua, enkä olisi jaksanut ruveta kyytiäkään kinuamaan.

Juhannus on minulle vain yksi päivä muiden joukossa. Juhannus on myös ehkä yksi syy ahdistua. Onhan kyseessä “keskikesän” juhla, mikä tarkoittaa sitä että kesästä on mennyt jo paljon – hukkaan? Suomen kesäsääkin on ollut niin mahtava. Meni jo fiilikset kun kesäsaunaakaan ei taloyhtiöllä ole. Ei ole enää syytä odottaa perjantaita.

No jopas on tullut sosialisoiduttua tänään, Pyhän kolminaisuuden päivänä. Säikähdin jo tuossa että tänään on maanantai ja missasin jälleen pääsykokeen, mutta helpotuksen huokaus kun onkin vasta sunnuntai. Kesäpäivät menevät niin pirun nopeasti.

Veera herätti minut kahdeltatoista. Anoppi oli tulossa kylään. Siinä sitten siivoiltiin äkkiä paikat perussiistiksi, ja pian ovea olikin kolkuttamassa anoppini perheineen. Kaikki olivat jälleen hirveän innoissaan pienestä Lotasta. Nelivuotias Tiia-täti oli innoissaan kun sai pitää tyttöä sylissään.

Pian Veeran äidin tultua kylään saapui myös Marianne ja Katja. Tuli höpistyä aika paljon kaikesta, ja aika meni erittäin nopeasti. Olen melko ylpeä itsestäni, kun kehityn koko ajan viittomakielessä. Juteltiin mm. pikkuisesta, viittomakielen oppimisestani, opiskeluista, ja elämästä ylipäätään. Ja välissä juotiin kahvit. Testiin lähti Veeran ostama pääkallomuki. Nami.

Nyt on sitten jostain kumman syystä adrenaliinia veressä. Tärisyttää ja hytisyttää. Huomenna on journalistiikan pääsykoe, johon piti kuulemma lukea 300-sivuinen kirja… koe alkaa kymmeneltä ja kirjasto aukeaa yhdeksältä = Fail. Olisi pitänyt huomata aiemmin. Jotenkin jäi päähän sen ammatinvalintaneuvojan jankutus että “eihän noihin sinun hakemiisi opiskelupaikkoihin ole edes ennakkomateriaalia, sen kun käyt tekemässä”. Mutta taas tulee syyttävä alter-egoni läiskimään vasten kasvoja, “mitäs et tarkistanut asiaa ajoissa, v*tun luuseri, laiskuri, mitäänsaamaton kakkaläjä”. Toinen puoli minusta keksii tekosyitä miksi en varautunut. No, käynpähän ainakin tekemässä…

Nykyään tuntuu siltä että ehkä minun pitäisi aloittaa uudelleen lääkitys. Tuntuu että mielenterveys on koko ajan lankulla. Ihan pienestäkin vastoinkäymisestä tulee hirveä shokkitila, enkä osaa rauhoittua kovin helposti. Pyörii vain vanhat paskat mielessä ja itsetunto ja varsinkaan -luottamus ei tunnu olevan missään vaiheessa koholla mihinkään suuntaan – tai no ehkä alaspäin. Olen hirveän itsekriittinen enkä kuitenkaan tee asialle mitään = masentaa. Hassua, eikös?

Olisi niin paljon hankittavaa, asioita joita tarvitsisi ja haluaisi. Mutta kun ei ole fyffeä. Töitä pitäisi saada, jotta saisi enemmän kyhnyä. Mutta kun töiden etsiminenkin on oma työnsä. Ja lehtien jakamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Urakkapalkka ei ole minua varten. Ja jos tienaan vähemmän kuin mitä saan tämänhetkisillä tuilla, en elä sitäkään vähää. Kelakin kehtaa viivytellä asumistukipäätöksen kanssa, vaikka kyse on tarkistushakemuksesta minkä päätös piti kuulemma tulla alle viikossa. Kohta kaksi viikkoa mennyt. On se vaan niin perseestä.

Vaalit eivät kiinnosta hevon pyllyä. Mitä minun ääneni muka vaikuttaa? Sitä paitsi en tiedä ketä äänestäisin, enkä halua äänestää randomia. Ehdokkaisiin tutustuminen on liian vaivalloista, koska minua ei kiinnosta.

Innostuin Metallimusiikki.netin pestistä, mutta tämä päivä oli vähän turhan kiireinen juttujen kirjoittamiselle. Yhden levyarvostelun ehdin kyllä taas aloittaa. Keskustelin pääjehun kanssa bändihaastiksista, ja päädyttiin siihen että niitäkin aloitan jossain vaiheessa tekemään. Vielä on kuitenkin asiat auki. Mutta kiva harrastustyö tämä kyllä on kaikin puolin. Kiitokset kuuluu Petrille.

Tänään olen mm. tuunaillut Rollemaata (ks. #pohja), koodaillut hieman javascriptiä, kuunnellut pääasiassa Summoningia ja Ajattaraa.

Huh. Tämä alkoi perinteisenä kuulumispäiväkirjamerkintänä, ja päätyi vuodatukseen. Joku tässä mättää. Hihitän Simsiä pelaavalle söpölle vaimolle. Onneksi minulla on tytöt, he jaksavat aina pelastaa päivän. Muuta en tarvitse.

Olikohan kesähelteet sitten tässä? Nyt on pari päivää ollut sateista, märkää, ja kylmää. Mittari näyttää tällä hetkellä kuusi astetta celsiusta, mutta se on heitellyt tasaisesti nollan ja kymmenen välillä. Avain kuin jossain olisi käännetty kaksisuuntaista vipua “Hellekesä”-suunnasta “Helvetillinen kesä”-suuntaan. Mutta milloin me suomalaiset olemme mihinkään tyytyväisiä? Kun on helle valitetaan miten kuuma on, kun on kylmä valitamme miten kylmä on. Kun sataa, kiroamme Suomen kesän alimpaan helvettiin. Niin se menee.

Hieman alakuloisia fiiliksiä pukkaa pintaan, vaikka mitään näennäisiä ongelmia ei ole – ainakaan kovin suuria. Hoidin tuossa heti herätessä muutaman laskun, ja nyt tuntuu että raha ei riitä taaskaan mihinkään. Eilinen päivä meni mukavasti Pian luona. Kaupassa pitäisi käydä. Normielämää.

1. Katusoittajat. Haitarin soittajia löytyy joka kulmalta, ja he soittavat todella huonosti ja ovat kylillä joka ikinen päivä. Kuulokkeet korviin ja musiikki kovalle…
2. Feissarit. “Ei kiinnosta”. “Ei kiitos”. Eivät he usko. Joka päivä samat feissarit kysyvät juuri minulta! En luo katsekontaktia, en mitään. Yleensä yritän kävellä ohi mahdollisimman nopeasti, mutta silti tunkevat sitä lappua ja kysyvät “kiinnostaako ympäristöasiat?”. No kun ei kiinnosta, uskokaa jo! Miksi juuri minä, aina minä, koko kadun pituudelta…?
3. Kerjäläiset. Kävelykadulle on ilmestynyt huivipäisiä naisia kerjäämään parisen kappaletta. Ei heille kukaan rahaa anna. He keräävät ärtymystä, sääliä, mutta suurin osa ihmisistä kävelee vain katsomatta ohi. Itsekin olen erittäin neutraalilla kannalla, mutta monia kerjääminen ärsyttää. Minuakin rupesi kieltämättä ärsyttämään kun toinen heistä päätti tulla asuntomme sisäpihalle kyykkypissalle keskellä kirkasta päivää… ja toisella heistä on noin 4-vuotias lapsi mukana kerämässä myötätuntoa/sääliä. Eikö jonkun olisi aika tehdä jotakin? Poliisin mukaan on kuulemma laillista kerjätä kunhan ei näpistele…
4. Liikaa ihmisiä. Väenpaljous on kesällä tuttu näky. Mutta ihmiset voisivat osata väistääkin.
5. Julkijuopottelu. Viimeksi eilen näin nuoria kaljoittelemassa McDonaldsin edessä. Ärsyttää. Poliisi, tee työsi!

Taitaa Lontoossakin olla aika kuuma. Suosittu musiikkipalvelu Last.fm on ollut alhaalla jo pari tuntia. En muista milloin viimeksi (jos koskaan) Last.fm oli näin pitkään pois käytöstä. Lontoon sää on suomen luokkaa, tälläkin hetkellä 20 astetta celsiusta.

We’re really sorry, but due to datacenter temperature issues beyond our control Last.fm is currently offline.

Please bear with us as we scramble to catch overheating DC/AC inverters… stay tuned, we’ll be restoring regular service as soon as possible. Thanks for your patience.

In the meantime, check out our twitter account for updates on the situation.

grep -i -h “kuuma” ~/public_html/logit/pulina/pulina-2009-05.log:
(tämän päivän irkkilogeista:)

• 19:16 <@rolle> Helevetin kuuma!
• 19:31 <+t0mm> onko ees vähän vitun kuuma?
• 16:00 <+Reijo> espoo 30 :o ei nyt nii kuuma voi
• 16:00 <+s13ge> no tääl on ainaki iha helvetin kuuma :D
• 16:44 <@mustikkasoppa> täällä on kamalan kuuma
• 16:51 <+Hiiva> ei ihan helleraja mennyt rikki mut kuumaa oli kuitenkin ja väriä tuli :)
• 17:12 <+Stsip> hui helvetti on kuuma
• 17:55 <+k00pa> liian kuumaa
• 18:07 <@Marko> vaikka tuulee rannal ni kuuma
• 18:10 <+Hiiva> kuumaa siellä keski-suomessa!
• 18:23 <@mustikkasoppa> Liian kuuma pitää vielä bodyä
• 18:46 <+Jents> juma et tuil kuuma kun kävi luistelees
• 21:52 <@mustikkasoppa> Kiitos kuuman sään.
• 21:54 <+wzardd> kylmä on paljon parempi ku kuuma
• 21:54 <+wzardd> ja miten teil voi olla kuuma, tehkää asialle jotai

Minun on pitänyt kirjoittaa pidemmästikin muutamasta aiheesta, mutta juhlien ja muiden sukutapaamisten ja tämän yllättävän kuuman helleaallon takia en ole jaksanut paljoa kirjoitella, saati koneella istua. Hirveän tukala olla nytkin, kello on kohta yhdeksän ja mittari näyttää varjossa edelleen 26 astetta. Tänään meni kuulemma jossain päin Jyväskylää 30 astetta celsiusta rikki. Taitaa tulla kuuma kesä. Ei auta muuta kuin juoda paljon kylmää.

Lauantaina oli veljeni lakkiaiset (onnea vielä!) ja tänään tyttäremme nimenantojuhlat. Pikkuinen nukkui koko seremonian ajan. Tyttö sai nimeksi Lotta Iines Laukkarinen. Tuntuu samalla hieman oudolta ja vapauttavalta kun saa vihdoinkin sanoa vapaasti sukulaisten ja muiden ihmisten luona tyttöä Lotaksi, pikkuisen ja neidin sijaan.

Vaimollani kuumuus näköjään aiheutti hieman pahoinvointia. Minua vain väsyttää armottomasti. Edes kofeiini ei auta. Pelkissä shortseissakin on kuuma olla. Pitäisi olla alasti, mutta ei kehtaa kun partsin ovi on auki (asumme ensimmäisessä kerroksessa). Hien virtausta. Rolle kuittaaLÄÄH

On monia syitä miksi en ole kirjoittanut nyt pitkään aikaan. Listaanpa muutamia:

1. On kesä. Tosin en ole hirveän paljon ollut ulkona. Viikko sitten käytiin mökillä Veeran kanssa. Sinne tuli muutamia sukulaisia Australian puolelta, mummi, vaari ja eno. Pari pikkuserkkuakin oli paikalla. Niko oli maalannut mökin vaarille kesätyöksi ja saanut siitä hyvän palkankin.
2. En ole jaksanut. Olen loikoillut kotona, hellinyt vaimoa, tehnyt kaikkea muuta. Ei vain jostain syystä ole sormet syyhynneet kirjoittamiseen.
3. Olen irkannut. Jep, syytä irkkiä. Irkkaan nykyään varmaan enemmän kuin koskaan.
4. Olen ollut vaimoni kanssa. Kyllä, vaimoni. Menimme naimisiin 2.7. maistraatissa. Hääpäivää mietittiin jo ihan keväästä asti ja se oli tarkkaan suunniteltu. Hääpäivä oli ihana, juuri sellainen kuin haluttiinkin. Mentiin hienoissa puvuissa yhdeltä maistraattiin, jossa todistajat Elina ja Make jo odottivatkin, hekin ykköset yllä. Vihkiminen alkoi, ja minua jännitti niin että polvet tutisivat. Vihkitilaisuus oli ihanan lyhyt ja stressitön, parisen minuuttia. Sanoin ja viitoin “Tahdon” ja suutelin morsianta. Make kuvasi vihkimisen videolle ja Elina otti kuvia järjestelmäkameralla.

   Vihkimisen jälkeen haimme kahta erilaista kuohuviiniä, mansikkaista mietoa ja tavallista alkoholitonta. Sitten mentiin kotiin ja syötiin Eloselta ostettua mansikkakakkua ja juotiin skumppaa kesäisesti parvekkeellamme. Välissä irkattiin ja toimitettiin hääjuhlaa myös livenä irkissä väliaikaisella #rollen_häät -kanavalla (naurua), how geek is that? Mutta se oli täydellistä. Eipähän jääty täysin ilman juhlavieraita. Oli aivan ihana olo. Tanssittiin Jamie Cullumin tahtiin vaikka ei kumpikaan osattu. Annoin Elinan tanssittaa morsianta ja tanssin myös Elinan kanssa. Oli aivan ihanaa! Nyt hän on virallisesti minun, Veera Laukkarinen. Kiitos Elinalle ja Samulle kun vietitte häitä kotonamme hääpäivänämme. Pienimuotoiset juhlat pidetään 25.7, jolloin juhlistetaan liittoamme suvun kesken.

5. Olen ollut kotona vaimoni kanssa ja sosialisoitunut. Olemme viettäneet aikaa yhdessä.
6. Olen katsonut leffoja, paljon. Rakastan elokuvia. Olen myös parannellut elokuvasivuani, kuten olet varmaan huomannut.
7. Tein pieniä muutoksia rollemaahan, kuten parantanut sisäänkirjautumispolitiikkaa ja uudelleenohjausta. Hidasta latausnopeutta selvittelen vielä palveluntarjoajan kanssa.
8. Olen lomalla, sain sivarista vapautuksen mutta kotiutuslaput on vielä hakematta. Olen myös etsinyt töitä.

Että sellaista. Olen myös parantunut huomattavasti masennuksesta eikä ole enää vuodatettavaa. Olen ollut onnellinen miltei kuukauden. Rakastan Veeraa. Ollaan puhuttu myös perheenlisäyksestä (vink vink). Kun aika näyttää, siskontyttäreni saa serkun. Hyvää kesää sinulle rakas lukijani (hymy).

Ulkona sataa vettä, mutta minua se ei pahemmin haittaa. Pidän vesisateesta, sillä ei ole liian kuuma ja on kivempi olla sisällä. Mutta en kyllä toivo sadekesää.

Yli viikko on kulunut viime bloggauksestani. En ole oikein jaksanut, eikä ole kai enää tänne kirjoitettavaa. Kun kerran lopetin niin tuntuu tyhmältä enää kirjoittaa julkisesti. Sitä paitsi monet edelleen toivovat että lopettaisin. Ehkä se on sitten parempi niin. Kirjoittamisharrastukseni on muutenkin jo tiensä päässä. Uusi alku oli todennäköisesti vain humalaisen mielen toivekas hourailu.

Käytän nykyään openSUSE 11.0:n vakaata versiota, joka julkaistiin viime torstaina.

Mutta jos nyt kertoisin kuitenkin mitä minulle kuuluu. Olen ollut kotona ja elänyt omaa pientä elämääni. Olen toivottavasti paranemassa masennuksesta. Lopetin alkoholin käytön kaatamalla kaikki viemäristä alas. Tein sopimuksen, jonka aion pitää. Olen myös saanut mietintäaikaa itselleni ja olen nyt valmis pariin isoon päätökseen. Toinen niistä on naimisiinmeno. Olen olut erittäin iloisella ja varmalla tuulella.

Sossuun on toimitettu laput ja ilmoittaudun työnhakijaksi. Toivon mukaan rupeaa rahaa tippumaan.

Nyt katkesi ajatus ihan täysin. Tässä ei ollut kaikki asiat, mutta ainakin osa tärkeimmistä. Olen kirjoittanut jopa enemmän omaan kirjaani mustekynällä tämän viikon aikana. Tosin osa on vuodatusta, mutta se helpottaa. Rankimmat ajat ovat ohitse. Yritän pärjätä.

En välttämättä kirjoita enää – ainakaan niin usein. Pili pili pom.

< Faapio> kumpa tulis äkkiä kesä ja lämpimät ilmat että vois olla koko päivän tietsikalla aamusta iltaan

Tänään ahdisti taas pitkästä aikaa. On ollut muutamia iloisia päiviä välissä, mutta totuus on se että olen sairaslomalla depression takia toista tai kolmatta viikkoa. Pomolta tuli sähköpostiviesti, jossa hyväksyivät asian, mutta käskivät ottaa yhteyttä lääkäriin palveluskelpoisuus-asiassa, jotta minut voitaisiin kotiuttaa aikaisemmin. Kuulosti hyvältä, mutta seuraavana tuli mieleen raha. Raha ahdistaa, kun en saa muutenkaan enää sivarituloja koko kuukaudelta, vain yhdeksältä päivältä – palvelukseni kun päättyy 9. heinäkuuta. Aikaisemmin kotiutus olisi hyvä asia muuten, en nimittäin kestä edes ajatusta sinne lähtemisestä.

Nytkin jäi pari laskua heti rästiin, koska en pysty maksamaan. Maksoin viime kuun lopussa joka ikisen laskun (sisältäen rästilaskun), mutta ei näemmä auttanut sillä heti meni lisää laskuja rästiin. Uuden kämpän takuuvuokra on helvetin iso (yli tuhat euroa), eikä vuokranantajalle käy sossun maksusitoumus, joten sitä joutuu vielä selvittelemään.

Kävin tosiaan siellä pääsykokeissa, ja kymmenes päivä on yliopiston pääsykokeet. Tuntuu ettei minusta ole enää opiskelijaksi. Eikä työntekokaan maistu. Työ ahdistaa hirveästi. Hyvä kun jaksan omia vapaa-ajan hommianikaan tehdä. Ei riitä keskittyminen enää.

Hankin tähän uuteen kämppään Elisan 30mbit kaapelinetin, mutta yhteys pätki toissapäivänä ja oli katki koko eilisen päivän kahdesta eteenpäin. Tein Elisalle häiriöilmoituksen ja tänään netti lähti taas toimimaan. Epäiltiin että lanka ei jaksa kuljettaa niin isoa kaistaa tai sitten kyseessä on joku tilapäinen vika. Tänään ei ole pätkinyt, joten toivon mukaan homma korjaantui jo.

Jotkut vielä jaksaa sanoa bloggaamisen lopettamisen kannattavuudesta ja siitä mikä on ja mikä ei ole järkevää. Äitini jaksaa aina muistutella siitä miten elämäni pitäisi kasata kokoon. Se masentaa ja lisää edelleen kynnystä muuttaa asenteita ja elämäntapoja. Yritän antaa itselleni aikaa kaikkeen ja tehdä asioita joihin olen itse tyytyväinen, enkä elää muiden mukaan tai muita miellyttäen kuten usein tuppaan tekemään.

Mutta kyllä tämä tästä. Olen pelannut World of Warcraftia privaattiservulla. Tällä hetkellä minulla on 30-levelinen Blood Elf Warlock. On taas kiva blogata pitkästä aikaa vähän vapaammin (hymy). Kesä jatkuu Rollemaassakin.