Avainsana "kesa"
- Käytetty 44 kertaa
Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...
Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...
Lähdettiin viime lauantaina, eli toissapäivänä Helsinkiin tarkoituksena käydä Linnamäellä ja Sea Lifen merimaailmassa. Retken järjesti Vadelmakujan asuinkunnan porukka. Matka oli halpa, vain 12 euroa aikuiselta, ja 8 euroa lapselta, eli kokonaissummaksi tuli vaivaiset 32 euroa. Junalla tai bussilla Helsinkiin maksaa omaisuuden. Matka tuli todellakin tarpeeseen. Kesäisin on ainakin kerran kiva käydä jossakin vähän kauempana etsimässä elämyksiä.
Kyyti lähti seitsemältä aamulla. En saanut yöllä unta kuumuuden ja yllättävän näläntunteen takia. Söin nuudelit ja nukahdin muistaakseni jossain neljän ja viiden välissä. Unta ehti siis kertyä ainoastaan reilun tunnin verran. Voin sanoa että väsytti. Pakkailut oli pakkailtu jo edellisenä iltana, tosin itse otin mukaan vain kommunikaattorini vara-akkuineen, ja pakolliset eli avaimet, rahat, ja itseni.
Matka taittui nopeasti naapurin kanssa jutellessa ja torkkuessa. Oikeasti menomatka tuntui todella lyhyeltä, vaikka pysähdyttiin Tähtihovissa. Ensimmäisenä mentiin Sealifeen. Sitä ennen olin saanut Japelta ja Scriniltä ilmoituksen että ovat tulossa paikan päälle.

Lotta tykkäsi Sea Lifestä ihan älyttömästi. Nauraa kikatti ja osoitteli kaloja ja vesikasveja koko ajan. Lotalta elämys ei maksanut mitään, eikä myöskään minulta – Veeran avustaja kun olin. Kaiken lisäksi siellä oli sellainen erikoislippu aistirajoitteisille, joten käynti oli todella halpaa meidän perheeltä. Paikka oli aika heikosti valaistu tunnelman vuoksi, joten Veera tarvitsi paljon avustusta. Hyvin kuitenkin selvittiin.

Itseäni kiehtoi eniten piraijat, haikalat, ja meduusat. Iltalehti uutisoi juuri paria päivää ennen Sealifeen siirretystä jättimeritähdestä (maailman suurin kuulemma), mutta emme löytäneet sitä. Nyt myöhemmin kuulin naapurilta että kyllä se siellä oli, tosin hieman piilossa. Ei pahemmin haittaa, kun ei tähti minua paljon kiinnostanut.

Sea Lifessa oli paljon nippelitietoa veden asukeista, mutta en oikein jaksanut lueskella niistä. Joistakin kiinnostavimmista luin, erityisesti sähköankeriaasta. Siellä oli hauska valotaulu, joka sai virtansa suoraan sähköankeriaasta. Taulusta kuului myös rätinää sen mukaan paljonko se saa sähköä. Eräs pikkupoika kuunteli ääntä kunnes sähköankerias päästi kunnon sähikäisen ja kovaäänisestä pamahti hieman kovempaa. Tietenkin häneltä pääsi sitten itku, ja isänsä joutui lohduttelemaan. Lotta ei ollut äänistä ja valoista moksiskaan…

Vieressä oli myös hauska taulu joka simuloi sähköpurkauksia koskettaessa.

Sitten olikin aika siirtyä Linnamäelle. Mitään matkamuistoja emme ostaneet. Tuntuivat olevan yli-hinnoiteltuja. Lipunmyynnin löytäminen oli vähän hakusessa, mutta pian saimme lipun ostettua. Kävin viimeksi lintsillä joskus kymmenen vuotta sitten. Oli hauska huomata miten kaikki oli muuttunut. Eniten huvitti se että kaikki oli minun. Oli Rollen koju, Rollen autot, Rollen laku, Rollen sitä ja Rollen tätä. Muistan sen kun Rolle-pelle tuli, mutta silloin ei vielä ollut muita Rolle-juttuja. Myös kaikki laitteet olivat suomennettu, kun ne ennen olivat kansainvälisillä nimillä. Space Shot on Raketti, ja niin edelleen.
Ostettiin “Rollen lippu”, jolla perheessä jokainen saa mennä vuoronperään laitteisiin niin paljon kuin haluaa päivän aikana. Hankittiin myös minulle avustajakortti, jolla pääsen Veeran kanssa laitteisiin veloituksetta. Jape löysi meidät ensin. Ensimmäisenä käytiin Tulireki-laitteessa. Kävin ensin Japen kanssa, ja sitten Veeran kanssa samalla kun Jape vahti Lottaa. Japella on sama sairaus kuin Veeralla, mutta hän osaa viittoa vain vähän koska ilmeisesti sairaus todettiin vasta teini-iässä.

Laitteiden ajaksi Jape ottaa kojeet pois, jotta ne eivät hajoaisi. Viitoin ja käytin huulioita, ja Jape ymmärsi asiani yllättävän hyvin. On hieman haastavampaa viittoa kuurolle, joka ei ymmärrä täysin viittomakieltä. Huuliltaluku on tässä tapauksessa todella hyödyllinen taito, jonka Jape osaakin loistavasti. Tavallaan olin Linnanmäellä myös Japen avustaja, koska hänellä on täsmälleen samat kuin Veerallakin: hämäräsokeus, heikko tasapaino, huono kuulo ja näkö. Tunsin olevani etuoikeutetussa asemassa. Olen aina tykännyt auttaa.
Lämmittelykierrosten jälkeen Scrin soitti, ja löysi meidät pian soiton jälkeen. Lähdettiin suunnistamaan kohti seuraavaa laitetta, ja samalla törmättiin fusiliin. Sillä välin kun fusil jonotti lippua, kävin Scrinin kanssa Kirnu-nimisessä laitteessa, jonka jälkeen Veera kävi samassa laitteessa Japen kanssa. Melko hurja laite oli ensimmäisellä kerralla.

Ajateltiin käydä suurimmat “oksennuskoneet” alta pois ennen ruokailua, ja niin tehtiin. Olimme jo varautuneet siihen että Linnanmäellä on kallista, mutta emme kuvitelleet sen olevan niin kallista. Hampurilaisateria maksoi jotain yhdeksän euroa, joten päätimme hieman vertailla paikkoja. Päädyimme Buffettiin, jossa luki isolla “Perhebuffet 14 euroa”. Jonotimme sen reilut puoli tuntia. Kysyin sitten varmistaakseni että perhebuffetilla perhe saa syödä niin paljon kuin haluaa. Myyjä vastasi että se on yhdeltä henkilöltä 14 euroa, vauvoilta 2 euroa, eli yhteensä 30 euroa koko ruokailulta… pakko se oli sitten ostaa, tosin jätimme vauvabuffetin käyttämättä, ja annoimme omasta ruoasta Lotalle sitten. Ärsyttää epäjohdonmukainen nimi, joka varmasti houkuttelee väärällä tavalla ihmisiä…
Jälkeenpäin ajatellen hinta-laatusuhde oli kuitenkin hyvä. Saimme rauhassa syödä mahamme täyteen, ja kävelevästä pöydästä oli tarjolla vaikka minkälaista herkkua. Limsoissa oli hiilihapot, ja muutakin juotavaa löytyi. Sanoisin että ruoan suhteen Linnanmäen parasta antia. Saimme myös jäätelölipukkeet, ja nyt vasta muistin että emme koskaan käyttäneet niitä. Aika meni liian nopeasti kun oli kivaa. No eipähän tuo pahemmin haittaakaan.

Ruoan jälkeen lähdimme kiertämään lisää laitteita. Laskeskelin että meidän oli käytävä laitteissa noin 10 kertaa jotta 56 euron arvoinen lippu maksaa itsensä takaisin – yksittäiskerran hinta kun oli kuusi euroa. Päivän loppusaldo oli siis tavallaan plussan puolella, kun kävimme laitteissa ainakin 20 kertaa. Kaikki isoimmat laitteet tuli käytyä, Rakettia lukuunottamatta. Todella hauskaa oli isolla porukalla. Vuorottelimme siten että saatiin kaikki käydä haluamassamme laitteessa. Lottaa vahti eniten Jape, mikä oli todella kiltisti tehty häneltä. Fusil pääsi kerran vahtimaan Lottaa, ja nauroimme kuinka hän näytti ihan perheenisältä.

Pääsin kerran käymään Hurjassa Kurussa, ja olin pettynyt kun en kastunut melkein yhtään. Olin valmis ottamaan kaiken veden vastaan joka päälleni pärskii, mutta kunnon töyssyjä ja kuohuja ei oikein ollut. Päätimmekin illan eräässä vaiheessa käydä Vonkaputouksessa, mutta itse jäin sillä kertaa Lotan kanssa katsomaan ja valokuvaamaan.
Kun muut tulivat kastuneena laitteesta, menin itse laidalle odottamaan seuraavaa läsähdystä, ja keräsin reunan yli lentäneet vedet päälleni saadakseni itsekin hieman viilennystä. Näin tuntui kuin olisin itsekin ollut mukana laitteessa.

Etsimme pitkään Lotalle sopivaa laitetta, ja löysimme Pallokarusellin. Lotta olisi päässyt yksin laitteeseen Rollen lipulla, mutta emme uskaltaneet häntä yksin jättää. Huijasin sitten kysymällä pääseekö alle yksivuotiaan kanssa aikuinen ilmaiseksi, ja pääsin Lotan kanssa laitteeseen. Kuukausi sinne tai tänne, onhan Lotta vasta 1v ja 3 kuukautta. Saatiin vielä Lotalle vauvahupi-tarra, mutta ei ehditty käydä muissa vauvalaitteissa. Tyttö pääsi ainakin yhteen sentään…

Lotta oli uskomattoman kiltti koko reissun. Saa olla omasta tyttärestään todella ylpeä! Tyttö ei riehunut eikä riskannut koko matkana kertaakaan. Kiltisti ja iloisesti oli koko reissun ajan. Bussi olisi lähtenyt takaisin viideltä, mutta soitin naapurille että emme tule sillä takasin. Lippu ei olisi ehtinyt maksaa itseään takaisin siihen mennessä, ja olisi jäänyt monet laitteet näkemättä. Itseasiassa yli puolet laitteista olisi jäänyt väliin… tulimme sitten bussilla takaisin kotiin, eikä Lotta itkenyt vaikka jäi iltapala väliin ja joutui nukkumaan bussissa. Nukkui kiltisti pehmeä hoitolaukku tyynynä, peittoa mutustaen. Jyväskylässä olimme puolen yön jälkeen, ja menimme vammaispalvelun taksilla kotiin.
Reissu oli kesän kohokohta, ja olen todella huojentunut siitä miten kaikki sujuikin niin täydellisesti. Tekemistä ja hupia oli niin paljon, että jotakin jäi varmasti kertomatta. Kuvia tuli paljon, ja tähän liitin ne parhaat. Lisää kuvia (joitakin samoja) voi katsella vaimoni galleriasta. Pitää tehdä samanlainen reissu toistekin, jos tarjoutuu mahdollisuus. Onneksi kesää on vielä jäljellä, vaikka kauemmas emme varmaan enää lähdekään.
Hyvällä omatunnolla voin sanoa että otsikko voisi myös olla “Päivä, jota kaikki ovat odottaneet”. Voin kyllä sanoa että nyt jännittää! Viimeksi olin tällaisessa sivuntekovireessä vuosikausia sitten, vaikka tämänkin rykäyksen tekemisessä meni viikkokausia. Adrenaliinia suorastaan virtaa elimistöön, mikä on minusta hassua, sillä ei uuden ulkoasun julkaisu ole koskaan aiemmin näin paljon jännittänyt.
Jos ulkoasu bugaa, muistakaa painella monta kertaa peräkkäin CTRL+R tai F5-näppäimiä. Välimuistin tyhjennys voi myös auttaa.
Todistin itselleni, että osaan yhä tehdä grafiikkaa – ainakin kun pakotan itseni siihen. Toisaalta muille en edelleenkään pysty, se osa minusta on ollut jo kauan kadoksissa. Raha ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi suuri motivaattori, siihen tarvitsee paljon muutakin. Rollemaassa sivunteon kannustuksena toimii oma tahti, täydellinen rajattomuus ja suunnitteluvapaus ja viimeisenä mutta ei vähäisimpinä tietenkin te, rakkaat kävijät.
Nimesin ulkoasun suomalaisittain “Mullan alla”, ja lontoolaisittain “Soil”, eli maaperä. Viimeisin ulkoasu oli nimeltään “Lite”, koska se oli tavallaan kevytversio, vaikka loppua kohden muuttuikin aina vain massiivisemmaksi – aina siinä käy niin.
Halusin ulkoasuun jälleen luontoa. Halusin että tämä pysyy yhä Rollemaana, minun omana paratiisinani. Säitä tykkään älyttömästi kuvailla, kuten viimekin ulkoasuista käy ilmi. Tähän ulkoasuun pyrin kuvaamaan unelmasääni, joka on lämmin ja sateinen. Pidän älyttömästi kesän sateista, ja niitä olen tänäkin kesänä kaivannut, varsinkin nyt kun on niin kuuma. Kuumuudesta en pidä yhtään. Kylmyys on ok, koska siihen pystyy vaikuttamaan laittamalla vaatetta päälle. Kuumuutta ei pysty lieventämään muuten kuin hetkellisesti…
En ole testannut ulkoasua muilla kuin Linuxin ja Macin Google Chromella ja Firefoxilla, joten testailkaahan ja etsikää bugeja. Mielellään myös ilmoittakaa minulle niistä. Sivusto on vielä kehitysasteilla, sillä teen vielä pieniä viilauksia ja lisäyksiä, joten voi olla että virheitä ja rumuuksia vielä löytyy. Olin edelliseen footeriin tyytyväinen, joten siksi sivuston pohja on melkein suoraan revitty siitä. Teen siihenkin pieniä muovailuja, mutta jotakuinkin pysyy tuollaisena.
Palaute on minulle melko tärkeää, ainakin hyvä sellainen. Hyvästä palautteesta tulee hyvä mieli, ja haukuista tietenkin paha mieli. Jos ulkoasu ei miellytä, kommentoikaa, mutta kohteliaasti. Sana on muuten vapaa!
<Eponyymi> rollemaa on paras paikka
<Eponyymi> rollemaa on iloinen
<Eponyymi> rollemaassa vietät vaikka
<Eponyymi> koko päivän kesäisen
Tänään on taas vaihteeksi sellainen olo, että ei ole halua eikä jaksamista lähteä mihinkään. Ja miksi pitäisi? Jos ei tuossa pari päivää sitten viiden metrin päässä parvekkeesta alkanut remontti herättänyt minua seitsemältä, niin viimeistään Lotta kahdeksalta. Pieni aamuvirkkumme tahtoi heti aamusta leikkimään. Piinaava helle on myös vaivannut kokonaisen viikon, eikä senkään takia oikein ole tullut nukuttua kunnolla.
Pupuhuhdan gheton kämppää piti tänään käydä katsomassa, mutta kun ei tosiaan ole nyt halua lähteä mihinkään. Jotenkin hirveän vaikeaa tuo kämpänhaku kesällä. Ajattelin, että ehkä syksyllä, tai viimeistään ennen joulua olisi parempi hakea niin saisi varmemmin ja paremman. Mutta pikku hiljaa, ajan kanssa. Toivottavasti kärsivällisyytemme kestää, etenkin vuokranantajaa kohtaan, joka ei ole vieläkään vastannut lukuisiin vastauspyyntöihini. Se on jännä kyllä että kun soitan, sanotaan että laita sähköpostilla. Sitten kun lähetän meiliä, niin viestejä ei edes noteerata. Tekstiviestitkin ovat yhtä tyhjän kanssa. Tosin, voi olla, että hän on lomalla, mutta jonkinlaista ilmoitusta voisi sentään laittaa.
Luottovirhemerkinnän takia on hirveän vaikeaa saada asuntoa julkisilta asunnonvälitysfirmoilta, siksi tarvitsemme pian sen vuokranmaksutodistuksen, jossa näkyy että vuokrat on maksettu hyvin tässä asunnossa ollessa. Jos sitä ei saada, niin ollaan jumissa tässä asunnossa, kunnes merkintä lähtee pois tai hyvällä tuurilla löytyy jostain sopiva kämppä. Melkein voisin pian soittaa vuokranantajalle, ja kysyä suoraan haluaako hän koskaan parempia vuokralaisia, vai että me asumme tässä kämpässä lopun elämäämme.
Tästä merkinnästä ei pitänyt tulla tulevaisuudesta märehtimistä. Juuri äsken sanoin vaimolleni että tänään en halua miettiä yhtään huomista. Paljon olisi asiaa omista ongelmista ja mitättömistä tulevaisuudensuunnitelmista, mutta pelkään kirjoittavani sen verran “lusmuavaan” sävyyn, että saan paskaa niskaani kuten vuosia sitten masennukseni pahimmilla hetkillä. Terapeutillenikin pitäisi soittaa, mutta kun soittoajat ovat niin-vallan-ihanat 45 minuuttia välillä 8-8.45 maanantaista torstaihin.
Eilen oli sisälämpötila sen 32 astetta celsiusta. Ulkona oli 25-26 koko päivän. Päätimme sitten mennä uimaan, ei enää jaksanut uida hiessä. Otimme Helin mukaan, ja kävelimme Tuomiojärven rannalle. Vaihdoin välittömästi vihreät uimashortsit jalkaan, ja lähdin juoksemaan kohti ulappaa. Vesi oli yllättävän lämmintä! Minä olen niitä ketkä joko hyppäävät/juoksevat suoraan veteen, tai eivät saa ollenkaan uiduksi. Ja koska ei ollut laituria tai hyppytornia, piti juosta. Olihan se virkistävää! Taisi jäädä silti ehkä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi tänä kesänä.
Veera ja Heli kävivät kaksistaan uimassa minun jälkeeni. Itse jäin Lotan kanssa tsillaamaan rannalle. Yliruokitut pullasorsat tepastelivat pitkin rantaa ja tulivat ihan metrin päähän. Lotta hymyili sorsille, eli tykkäsi kovasti. Käveltiin Lotan kanssa rannalla (Lotta siis sylissäni, ei ole vielä oppinut kävelemään), ja katseltiin missä kaukana Lotan äiti ja Heli uivatkaan. Jotenkin oli niin ihanan rentouttavaa lekotella auringossa veden äärellä. Siitä on monta vuotta kun viimeksi pääsin kokemaan saman. Takaisin oli raskaampaa kävellä. Aurinko poltti selkää, mutta onneksi en palanut mistään kohtaa.
Onneksi kesää on vielä jäljellä. Tässä kuussa on pari keikkaa, jonne menen Metallimusiikki.netin toimittajana tekemään parit bändihaastattelut. Etuina on tietenkin bändien tapaaminen ja ilmaiset liput. Odotan jo innolla. Hyvää loppukesää.
Tänään heräsin 6.30, valmiina lähtemään Kajaaniin. Junan oli tarkoitus lähteä 10.45, joten jäi hyvin aikaa pakata kamat valmiiksi. Tuli hieman valvottua, joten hirveä väsymys painoi päälle, ja säästämäni Jolt Cola tulikin tarpeeseen. Itsehän en mukaan tarvinnut muuta kuin toisen vaatekerran ja laitteeni (puhelin, iPod, läppäri, laturit, muistikortinlukija, bluetooth-tikku, kuulokkeet ja kuulokkeiden jakaja, hiiri, mokkula).
Lotan ensimmäinen junamatka sujui odottamattoman hyvin. Lotta näytti olevan jopa innoissaan matkaamisesta. Katseli ja ihmetteli paljon, ja hymyili ja nauroi. Lotta kiljahteli ja hihkui, samalla kun samassa lastenvaunussa muut lapset parkuivat ja kiukuttelivat äideilleen. Hupakolta matkan ajaksi lainaamamme mokkula (kiitos!) toimi matkalla tyydyttävästi. Katsoinkin suurimman matkasta elokuvaa.
Minionin (Asus EEE PC 901) päälle kaatui viikko sitten lasi limonadia (vaimon näkövamma, ei voi mitään), ja se on nyt huollossa, joten jouduin laittamaan pöytäkoneenani käytetyn Tortun (Acer Aspire 5520) läppärikuntoon. Koneesta oli pohjapaneeli kokonaan avoin, jotta ilma kiertäisi paremmin. Tortun näyttö on myös puoliksi irti keskusyksiköstä (putosi aikoinaan lattialle: Vaimon näkövamma, ei voi mitään), ja näin ollen läppäri on hieman hankala matkakäytössä, mutta kelvannee paremman puutteessa. Näyttö pysyy onneksi edes jotenkuten pystyssä. Tortun akku on myös kuolemaisillaan, ja kestää ilman laturia noin reilun tunnin ajan. Onneksi tulimme InterCity-junalla, jossa oli pistorasiat…
Näkövammaislipun ostaminen on aina hirveää säätöä, mutta hyvinhän siitä taas selvittiin. Yo dawg, kuulin että pidät vaunuista…, eli vaunujen laitto vaunuun sujui ongelmitta. Myös junan vaihto ja vaunuhässäkkä onnistui hyvin ilman hässäkkää (jopas oli lause).
Nyt sitten ollaan täällä Kajaanissa torstaihin asti “rentoutumassa”. Osaanko matkustaa ilman tietokonetta tai yhteyttä interwebsiin? En. Aina pitää olla yhteydet, muuten sekoaa polla. Nettiriippuvainenko? Kyllä, mutta ainakaan en ole riippuvainen tupakkaan tai viinaan.
Nyt on sitten hieman väsynyt olo. Ajattelin kuitenkin katsoa tuon yhden leffan loppuun. Tästä bloggauksesta ei oikein tullut muuta kuin yksityiskohdatonta täytettä ja ajatuksen virtaa. Kuulumisia pitää ostata kertoa välillä myös luettelomaisesti. Ai niin, unohdin tyystin kertoa miksi edes lähdimme Kajaaniin. No, jäipähän lukijalle edes pieni koukku lukea tämä merkintä loppuun. Olemme siis Lotan isomummin, eli Veeran mummin luona. Jännä että Lotalla on elossa vielä isoisomummi (isänsä äidin äidin äiti), ja isoisopappa (isänsä äidin isän isä).
Hellettä pukkaa, eikä ole kirjoittamaankaan ehtinyt. Se on tämä kesä. Onneksi sateet eivät kauaa kestäneet ja saatiin sitä oikeaa kesäfiilistä peliin. Itse olen ollut melko paljon sisällä, mutta tänään päästiin myös lähtemään ottamaan lämmintä ulkoilmaa. Tavattiin Kirkkopuistossa canfly, Hupakko, Q-tio, elaie, ja Anicyna. Lotta pääsi ensimmäistä kertaa nurmelle pyyhkeen päälle mellastamaan, ja oli muutenkin oikein kiltisti koko reissun.
Jossain vaiheessa tajusin että olimme McDonaldsissa syömässä ja höpötin viimeistä päivää. Huomasin itsestäni uusia piirteitä, mm. että minua ei jännittänyt olla uusien ihmisten seurassa, ja että jaksoin puhua kuin papupata. Lienee tullut tämä taito vaimoltani. Ja nyt onkin sitten jo perjantai. Eipä tässä taas oikestaan asiaa ole… kesä on kuuma! ps. kuulin juuri että Michael Jackson kuoli.