Rollemaata tilaa keskimäärin 56. Lue lisää.

normaali kirjautuminen →

Avainsana "kayttojarjestelma"

  • Käytetty 4 kertaa

Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...

Komentorivin parhaat, osa II

Kirjoitin viime talvena pienen oppaan parhaista Linux-komennoista ja pienistä komentoriviohjelmista. /home/rolle/Työpöytä/muistiinpanoja -tiedostoon lataan kaikki komennot ja ohjeet talteen mitä olen sattunut milloinkin tarvitsemaan. Koska tiedostossa on rivejä jo melkein tuhat, ajattelin että muutamia tärkeimpiä ja hyödyllisimpiä olisi varmaan ihan kiva jakaa muidenkin (Linux-)käyttäjien kanssa. Jos joku teistä arvoisista lukijoista sattuu tätä mahtavaa käyttöjärjestelmää käyttämään.

Olen merko varma siitä että taas toistan itseäni, mutta kuten olen varmasti aiemminkin hehkuttanut; olen oppinut ymmärtämään että komentoriviltä on kaikista kätevintä ja nopeinta tehdä asioita. Teen nykyään kaikki operaatiot komentoriviltä jos se vähänkään on mahdollista.

Kirjoitin aiemmin zomg-komentorivisoittimesta, joka on muuten älyttömän kätevä. Soittimessa ei kuitenkaan ole repeat-tilaa. Kappaletta pystyy tietenkin soittamaan x-kertaa kirjoittamalla:

zomg kappale.mp3 kappale.mp3 kappale.mp3

…joka soittaa kappaleen 3 kertaa putkeen. Jos haluat kuitenkin oikean repeatin, sinun täytyy komentaa seuraavasti:

while true;do zomg biisi.mp3;done

Ylläoleva komento aiheuttaa päättymättömän loopin, joka jatkuu niin kauan kunnes komentorivi-ikkuna suljetaan. Edes prosessin tappaminen ei auta, koska komennossa on ehto joka aloittaa soittamisen heti uudestaan vaikka ohjelman sulkisi. Ainoana keinona on siis sulkea komentorivi-ikkuna.

Hakemistokomennoista kätevimpiä ovat varmasti kansiosta toiseen siirtyminen komennon cd [sijainti] avulla, ja tiedostojen listaaminen ls -komennon avulla. Jos satut kuitenkin käyttämään muokattua .bashrc-tiedostoa kuten minä, et välttämättä näe komentoriviltä hakemistopolkua suoraan. Sen saat näkyviin komennolla pwd.

Pakettitiedostojen purkaminen on komentoriviltä nopeaa ja helppoa. Tar.gz ja -.bz-paketit menevät varmasti monelta Linux-käyttäjältä rutiinilla komennolla tar -xvf paketti.tar.gz. Joskus kuitenkin törmää myös .xz-paketteihin, jotka ovat vähän harvinaisempia. Ne purat komennolla xz -d paketti.tar.xz. Zip-paketit purat kätevästi komennolla

unzip -ax paketti.zip

Jos kansiossa on vaikkapa 10 zippiä, ja haluat purkaa ne samanaikaisesti samaan kansioon alihakemistoineen, käytä tätä:

unzip -ax \*.zip

Samaa voi soveltaa tietysti muihin paketteihin.

Mplayerilla ja mencoderilla saa kaikkea kivaa aikaiseksi. Jos jostain syystä haluat tehdä esimerkiksi elokuvan jostain kohdasta gif-animaation, saat sen aikaan seuraavalla komentorimpsulla. Ensin osoitetaan pätkän kohta komennolla:

mplayer -ao null -ss 00:10:00 -endpos 10 video.avi -vo jpeg:outdir=output

Sitten muunnetaan tiedostojen koot 200px leveäksi (tällä on muuten myös muutenkin kätevä editoida kuvia ilman että tarvitsee käyttää mitään GUI-ohjelmaa):

mogrify -geometry 200 *

Sitten yhdistetään kaikki tiedostot yhteen gif-tiedostoon:

convert -delay 1 * > -loop 0 /home/rolle/public_html/animaatio.gif

Tällä komentoesimerkillä voit kopioida kaiken paitsi php-nimisen kansion paikasta toiseen:

cp *?[!php] /home/SOURCE/ /home/COPIED/

Komentorivi-ikkuna on usein liian pieni oletuksena. Tällä tavoin voit muuttaa oletuskoon isommaksi:

sudo pico -w /usr/share/vte/termcap/xterm

Muuta kahdeksas tai kymmenes rivi (distrosta riippuen) seuraavanlaiseksi. Ensimmäinen numero on leveys, ja kolmas numero korkeus. Keskimmäiseen ei tarvitse koskea. Voit myös päättää koon itse.

:co#140:it#8:li#50:

Listaa kansion 20 suurinta tiedostoa/kansiota:

du -a -h | sort -nr | head -20

Näytä kansion koko järkevässä muodossa (mb, gb):

du -s -h Kansio/

Pakkaa esim saman kansion kaikki kuvat yhteen zip-pakettiin:

zip -v -r kuvat-pakattuna.zip *.jpg

Eiköhän tässä ole taas alkuun komentoja harjoiteltavaksi. Itse muistan näistä kaikki ulkoa, ja komentorivin suola onkin helposti muistettavat komennot joiden avulla koko järjestelmän käyttö nopeutuu huomattavasti kun ei tarvitse aina availla käyttöliittymäohjelmia. Komennot vain toimivat suoraan ilman mitään latailuja. Jatkoa seuraa joskus…

Komentorivisoittimet scrobblaavaksi

Kaikki Linux-käyttäjät tietävät, että harvinaisempia ohjelmia on joskus “mukavaa” kääntää lähdekoodeista omalle distrolle sopivaksi. Olen monesti käyttänyt jopa tuntikausia siihen, että olen saanut kaikki tarvittavat harvinaisemmat riippuvuudet asennettua lähdekoodipaketista, riippuvuuksien riippuvuuksien ja riippuvuuksien riippuvuuksien riippuvuuksien lisäksi. Usein joudunkin/saankin taulukoida riippuvuuksia tähän tapaan:

pääohjelma, jota ollaan asentamassa
-> riippuvuus
–> riippuvuus
—> riippuvuus
—-> riippuuvuus
–> riippuvuus
—> riippuvuus

Onneksi tällaisia hirviöitä ei usein tule vastaan. Hiljattain olen kuitenkin yrittänyt saada komentorivisoittimen mpg123:n scrobblaamaan. Joku käyttäjä oli tehnyt mpg123:n lähdekoodiin patchin, jota yritin siihen ympätä, mutta jäin jälleen jumittamaan dependensseihin, ja bugeihin.

Jossain vaiheessa luovutin, ja aloitin forkkaamaan scrobbleria mplayeriin, joka on yksi linuxin tunnetuimmista mediasoittimista. Kaikki menikin ihan hyvin lastfmsubmitd:n asennukseen asti, kun tuli seinä vastaan python-lastfm:n moduulien kanssa. Joko moduulit bugittavat distrollani, tai lähdekoodipaketti on vanhentunut, mutta en saanut ongelmaa täysin pois. Sain kuitenkin pienellä haxoroinnillani ympättyä kolme puuttuvaa moduulia oikeaan paikkaan. Vajaaksi jäi silti, ja minulta loppui keinot kesken…

Sitten löysin zomgin, aivan yllättäen. Ja sehän toimi suoraan heittämällä. Zomg on juuri sitä mitä hain ihan alusta asti – scrobbler-pohjaa mpg123:lle. Zsh-rakenteita hyväksi käyttäen zomg toimii kuin unelma.

Mistä tämä kaikki lähti? Minä olen Last.fm-friikki, eli kaiken täytyy scroblata (= rekisteröityä Last.fm:ään eli audioscrobbleriin, ja näkyä Last.fm-profiilisivullani). Minulla on melko laaja musiikkikirjasto, mutta Songbirdissä haluan pitää vain levyjäni. Yksittäisien kappaleiden lisääminen kirjastoon on vähän tyhmää ja hassua, kun eihän niissä yleensä ole edes id-tageja, eikä kansikuvia. Sitä paitsi ne sotkevat täysin järjestyksen ja käyttömukavuuden. Siksi on kätevää kuunnella niitä jollain muulla. Siihen tarkoitukseen zomg on täydellinen.

Youtube (ym.) -videot saan suoraan haettua mp3-muotoon yaydl:n avulla, joita on kätevä kuunnella zomgilla.

Nykyään saan komentoriviltä tehtyä kaiken musiikin kuuntelusta netin selaamiseen, pikaviestimisestä jopa videonkatseluun. Mihin minä enää graafista järjestelmää tarvitsen? Toisaalta videoita on aika kamalaa katsoa ASCII:na (=grafiikkaa merkkeinä). Vaikka graafista Linuxia käytänkin, teen silti yli puolet komentoriviltä. Se vain nopeuttaa ja helpottaa asioita, kun ei tarvitse etsiä pikakuvakkeita tai klikkailla valikoita. Tietty varmasti tottumuskysymys, mutta minulla se on mennyt tähän.

Pelaaminen Linuxilla

En ole oikein koskaan jaksanut keskittyä tietokonepeleihin tuntia tai paria pidempään. Ehkä pelaaminen ei vain sovi minulle. Jotenkin rupeaa turhauttamaan se ajankäyttö, kun ei siitä todellisuudessa saa mitään irti. Minulle pelaaminen onkin erittäin tehokas tapa tappaa aikaa – ei oikeastaan muuta. Olen tainnut mennä ainoastaan yhden tai kaksi peliä kokonaan läpi elämäni aikana, vaikka tietokoneita minulla on ollut aina.

Yksi syistä on ehkä se, että tykkään mieluummin näperrellä ja säätää tietokoneiden kanssa kuin pelata “turhanpäiväisiä” pelejä. Minulla on ollut Linux-käyttöjärjestelmä jo melko pitkään. Käyttis ei kuitenkaan estä minua pelaamasta. Usein olenkin ihan haasteena kokeillut asentaa Windows-pelejä Linuxiini. Ja kaikki mitä olen kokeillut ovat toimineet – jollain tapaa. Huvittavinta on, että kun olen saanut pelin asennettua ja konffittua, en enää jaksa pelata sitä, koska kaikki haaste on jo ohi…

Flatout 2 on ehkä peleistä ainoa, mitä jaksan jyystää vieläkin. World of Warcraftia pelasin Linuxillakin jonkin aikaa, mutta taisin päästä vaivaisesti 40-leveliin, jonka jälkeen kyllästyin siihen juoksemiseen ja palloiluun. En tietenkään maksanut pelistä kuin kuukauden ajan, sillä siinä välissä sain tietää että yksityisiä palvelimiakin on olemassa. Ei silti innostanut.

Tällä hetkellä tietokoneelleni on asennettu Flatout 2 ja The Sims 3. The Sims 3 ei oikein jaksa pyöriä nykyisellä näytönohjaimellani, ainakaan oletusgrafiikoilla, mutta kun laittaa 800×600 resoluution ja huonoimmat grafiikat niin hyvin toimii. Toisaalta, enpä minä tuotakaan jaksa pelata koskaan… piti vain kokeilla ja asentaa.

Tässä vanhassa (15.11.2008) screenshotissa näkyy mm. mitä pelejä olen saanut toimimaan Linuxilla samalla tavalla kuin Windowsilla. Noiden lisäksi pyörii täydellisesti mm. Heroes Might & Magic (kaikki versiot), Counter-Strike. Tässä myös 9.11.2008 otettu screenshotti, jossa pelaan Sporea Linuxilla.

Ehkä jossain vaiheessa voisin kyhätä oppaan aiheesta, mutta juuri nyt ei ole moiseen aikaa eikä intoa. Halusin tällä artikkelilla vain kertoa, että Linuxilla pystyy pelaamaan ihan yhtä hyvin kuin Windowsillakin.

Kokemuksia Windows 7:sta asuksen miniläppärillä

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Nyt on sitten Windows 7 asennettu Asus EEE PC-miniläppäriin. Hyvältä vaikuttaa kaikin puolin. Toimii yhtä hyvin – ellei jopa paremmin – kuin Windows XP Professional. Skippasin Vista-vaiheen kokonaan, ja hyvä niin. En missään vaiheessa syttynyt tuohon käyttöjärjestelmähirviöön. Ajattelin pysyä XP:ssä vuoteen 2010 asti, jolloin päivitystuen oli tarkoitus loppua. Tänään kuitenkin tarkistin, ja tukea on jatkettu vuoteen 2014 asti. Service Pack 2 tuki loppuu edelleen vuoden 2010 aikana. Oli miten oli, tarkoitus oli siirtyä uuteen hyvissä ajoin.

Olen siis aina käyttänyt pöytäkoneissani Linuxia, ja läppäreissäni Windowsia. Tai no, onhan minulla noita linuxkokeiluja ollut läppäreissäkin, mutta jotenkin Windows on edelleen jostain syystä mukavampi omaksua läppärikäytössä. Linux Mint oli läppärikäytössä paras, mutta jonkun ajan kuluttua päätin hylätä senkin. Macbook olisi tietysti paras ratkaisu, mutta kun sellaiseen ei toistaiseksi ole varaa, eikä varmaan tule olemaan. Windows- ja Linuxlinjalla pysytään.

Ensivaikutelma Windows 7:stä on erittäin hyvä. Käyttis toimii yllättävän sutjakkaasti miniläppärillä, ehkä jopa paremmin kuin Windows XP. Töissä testattiin toimivuutta vanhalla koneella, jossa oli 256mb keskusmuistia, ja hyvin toimi siinäkin.

Minun piti kirjoittaa jonkinlainen opas Windows seiskan asennuksesta ja tuunauksesta, mutta enpä sitten jatkanutkaan. On liian kiire ja liikaa intoa noiden tietokoneiden säätämisessä. Asensin nimittäin seiskan samalla kahteen muuhun kotimme tietokoneeseen. Miniläppärini Windows 7 näyttää tällä hetkellä tältä (Teemana Win7:lle portattu Slan XP2):

Kirjoitan jossain vaiheessa oppaan miten asensin Windows 7:n muistitikulta kahteen läppäriin, ja kuinka tuunasin koneeni juuri sellaiseksi kuin haluan. Sanottakoon, että vihaan Vistan jälkeen tulleita Aero-teemoja, jotka on ärsyttävästi sisäänrakennettu sen jälkeisiin Windowseihin. Onneksi on kuitenkin olemassa kikkoja, joilla vanhat kunnon Visual Stylet saa toimimaan myös Windows 7:ssa. Tein tuunausohjeen aikoinaan Windows XP:lle, ja aion tehdä vastaavan myös seiskalle. Nyt jatkuu winukan tuunaus…

sivu 1/11