Avainsana "irc"
- Käytetty 25 kertaa
Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...
Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...
Pietari kirjoitti hiljattain mielipiteensä anonyymistä nettikäyttäytymisestä artikkelissaan “Nimimerkin takaa on helppo huudella”. Yllättävän moni Internetin käyttäjä käyttäytyy netissä täysin eri tavalla kuin tosielämässä, mitä en voi ymmärtää. Nimimerkki ja kasvoton kommunikointi ei oikeuta toisen ihmisen loukkaamista yhtään sen enempää. Käyttäjän tulisi sanoa netissä suurinpiirtein sellaista mitä voisi sanoa myös kasvotusten.

photo credit: Chris Halderman
Myönnän kyllä että nimimerkin takaa on tuhat kertaa matalampi kynnys sanoa asioita toiselle ihmiselle. Netissä keskustelu on impulsiivista. Siinä ei paljoa tule mietittyä seuraavaa sanaansa. Varsinkaan irkissä. Sanoilla ei ole suurempia seurauksia, koska usein keskustelukumppani on satojen kilometrien päässä. Silti samoja asioita ei välttämättä sanoisi toiselle puhelimessa.
Esimerkiksi eräässä tapauksessa ihminen kieltäytyi enää tsättäilemään toisen kanssa, koska tämä päästi herkästi usein jopa loukkaavia sammakoita suustaan. Jatkossa hän halusi puhua vain puhelimessa, koska puhelimessa ihminen ei ollut yhtään samanlainen.
Sanon itsekin monesti netissä asioita joita en välttämättä sanoisi tosielämässä, ainakin irkissä jos en muualla. Mutta Pietarin tavoin normaalissa keskustelussa kuitenkaan ikinä ei ole tullut mieleenkään olla kovinkaan ilkeä kenellekkään netissä.
Pidän itseäni melko suvaitsevaisena ja ystävällisenä ihmisenä niin Internetissä kuin tosielämässäkin, ja täytyy käyttäytyä aika kusipäisesti (ja jatkuvasti) jos saa minusta vihamiehen. Siedän epäkäyttäytymistä pitkäänkin, jopa vuosia, mutta jossakin menee raja. Saatan käyttäytyä ilkeästi jos minua kohtaan käyttäydytään ilkeästi, mutta näinhän se menisi livenäkin, vai mitä? Pyrin kuitenkin vihaisenakin olemaan viilipytty, ilman että olen tarkoituksella toiselle ilkeä.
Ihmisten pitäisi miettiä omaa nettikäyttäytymistään, ja pyrkiä käyttäytymään jotakuinkin samalla tavalla kuin tosielämässä. Tekstiä voi tulkita monella tapaa, eikä koskaan voi välttyä väärinkäsityksiltä. Tahallinen ilkeily ja provosointi ei ole kuitenkaan minusta mistään kotoisin. En voi sietää perusteetonta v*ttuilua, vääntämistä, tai tuomitsemista. Mielipideitä saa olla, kunhan keskustelija ottaa toisen huomioon eikä keskustelun päätteeksi haistattele v*ttua. On hyvä ymmärtää toisen kanta, vaikka mielipide ei natsaisikaan oman kanssa. Kannattaa myös muistaa että se on viisaampi joka osaa lopettaa, jos keskustelu menee liian kiivaaksi tai siitä ei ole mitään hyötyä.
Tuntuu oudolta että jotkut hyvin kärkkäästi ja ilkeästi kommentoivat anonyymit ovat livenä peräkammarin poikia tai kadulla ohi käveleviä hienostoihmisiä, tai ihan tavallisia tallaajia jotka eivät varmasti sanoisi samaa kasvotusten. Esimerkiksi tuhansia – ellei miljoonia – Tukiaisen, Ruususkurosen, ym. nettilynkkaajia en voi ymmärtää. Vaikka he ovatkin itse itsensä huonon valoon saattaneet varmastikin jollain tapaa, he ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Järkyttävää että joidenkin mielestä eivät ole.
Miksi Internetissä on tärkeää käyttäytyä samalla tavalla kuin tosielämässä? Koska se on luonnollista, ja siten saa toisesta mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan. Kaikki eivät tähän pysty, sen olen huomannut. Tuntuu että useimmilla on kaksi persoonaa, joista nettipersoona on suorastaan alter-ego. On tosielämän minä, ja nettiminä. Pahimmillaan tosielämässä ihmisen nettiminää ei pysty näkemään millään tapaa. Mutta heti nettikeskusteluissa tyyppi on kuin Jim Carrey The Mask -elokuvassa.
Olen myös huomannut miten tärkeää tekstikommunikointi on kuuroille ja huonokuuloisille, sillä tekstin avulla he pystyvät osallistumaan ryhmäkeskusteluihin “normaalisti”. Heille tekstin merkitys on suurempi kuin kuuleville, jolloin he saattavat ottaa liian spontaanit ja provosoiduiksi tai trollaamiseksi tarkoitetut kommentit tosissaan tai henkilökohtaisesti. Omana itsenään esiintymisessä ei siis häviä mitään, päinvastoin.
Kannattaa pyrkiä olemaan ystävällinen joka paikassa. Turha perseily ja ihmisten kiusaaminen on vain lapsellista ja halveksuttavaa, niin tosielämässä kuin netissäkin. Oletko itse samanlainen tosielämässä ja Internetissä? Miksi? Miksi et? Ota kantaa kommentoimalla artikkelia.
Lauantaina lähdimme Särkänniemeen koko perheen voimin, kuten ilmoittelinkin viikkoa ennen reissua. Retki meni kaikin puolin hyvin. Lähdimme mielellämme matkaan, vaikka päiväksi oli luvattu suurensuurta myrskyä.
Aamulla väsytti ihan pirusti. Syitä ei varmaankaan tarvitse pohtia, nimittäin nukuin huonosti ja liian vähän. Ennen junamatkaa kävimme kaupassa ostamassa pientä matkaevästä. Battery oli lähes välttämätön. Junamme lähti hieman kahdeksan jälkeen.
Menomatka meni nopeasti. Arvioin että olisimme perillä kymmeneltä, ja yllätyin kuin olimme melkein minuutilleen arvioni mukaan Tampereella. Paikan päällä oli tarkoitus kierrellä hieman Tamperetta, ja käydä jossain syömässä, apostolinkyydillä tietenkin. Aivan ensimmäisenä suuntasimme Aleksis Kiven Kadulle, jossa oli tarkoitus käydä The Grillissä syömässä. Olin huomaamattani laittanut päälle autolle tarkoitetun reittihaun, ja kävelimme siksi hieman pidemmän lenkin… huomasin asian vasta perillä.
Emme kuitenkaan oikealla kadulla löytäneet The Grilliä, joten pyörimme Siperia -ostoskeskuksessa (vai mikä se on?) jonkun aikaa, jossa kaikki ruokapaikat olivat vielä kiinni. Tamperelaisten nettikavereiden avustuksella löysimme lopulta oikean paikan, joka sattui olemaan sekin kiinni. Emme jaksaneet enää pyöriä ja palloilla, joten suuntasimme suoraan keskustorin Hesburgeriin, koska McDonalds oli remontissa. Lotta nukkui koko kävelyn ajan.
Matkalla säikähdimme kun joku mies pahoinpiteli viattomia ohikulkijoita. Olimme kaukana, mutta näin hyvin miten hän juoksi erästä poikaa kohti osoittaen sormella ja huutaen “sinä!”, kunnes alkoi kuristamaan häntä penkkiinsä. Poika rimpuili ja rimpuili, eikä päässyt irti. Se oli karmeaa katsottavaa. Poika jotenkin pääsi irti ja piteli kurkkuaan. Hetken päästä poliisit tulivat paikalle.
Söimme hesessä ateriat, vaikka vaimoni sai väärän hampurilaisen. Emme jaksaneet valittaa, ja pekonipurilainen oli kuulemma ihan hyvää vaihtelua. Satoi juuri sopivasti vain sen ajan kun olimme syömässä. Ulos astuttuamme sade lakkasi.
Sitten alkoikin ankara miettiminen miten pääsisimme helpoiten Särkänniemeen. Taksia emme viitsineet ottaa kun turvaistuimen hakeminen maksaisi hieman liikaa ylimääräistä. Soitin sitten j-tekille, joka oli jo muiden kanssa Särkänniemessä.
Löysimme oikean pysäkin, ja astuimme oikeaan bussiin. Menin kysymään linja-auton kuljettajalta pääseekö äidit Tampereella ilmaiseksi. Kuljettaja oli jälleen joku maahanmuuttaja, eikä ymmärtänyt kysymystäni. Toistin kysymyksen, tällä kertaa eri muodossa. “Ahaaa, sina tarkoita rattaita! Kulla ilmaista se on!”. Näytin vielä kuulonäkövammaisen saattajuuteni todistavaa korttia, ja kuski nyökkäsi myöntymykseksi. Pääsimme siis ilmaiseksi koko perhe, sillä Veeran pääsee rattaiden kanssa ilmatteeksi, Lotta ikänsä puolesta, ja minä kuurosokean saattajana veloituksetta.
Eikä aikaakaan kun olimme jo Särkänniemen porttien sisäpuolella. Lahjakortilla saimme Lotalle ipanarannekkeen, Veeralle elämysrannekkeen, ja minulle saattajan erikoisluvan, jolla pääsisin Veeran kanssa veloituksitta kaikkiin laitteisiin. Soitin j-tekille, ja tapasimme hetken päästä j-tekin, Firewalkerin, ja Aswin. Kyseessä oli pienimuotoinen pulinamiitti. Meitä ei haitannut vaikka muita ei eksynyt paikalle.
Delfinaarion esityksen alkamiseen oli vielä aikaa, joten Veera vei Lotan karuselliin. Lotta oli lähinnä hämmentynyt, mikä näytti huvittavalta.
Suuntasimme pian delfinaarioon jonottelemaan, ja laitoimme vaunut niille tarkoitettuun vaunuparkkiin. Joka välissä tietenkin piti irkkailla:
Itse delfiiniesitys oli hauska. Oli ihan mukava pitkästä aikaa katsella. En muista edellistä kertaa. Taisi olla joskus kuusi tai seitsemän vuotta sitten vanhempien kanssa. Vielä yli 20-vuotias Veera-delfiini jaksoi polskuttaa…
Delfiinien hyppelyn jälkeen menimme eläintarhaan. Lotta tykkäsi elukoista hirmuisesti, ja pääosin hänen takiaan sinne menimmekin. Oli possuja, pupuja, laamoja, hevosia, kilpikonnia, ankkoja, lintuja, vuohia…



Lotalle suurimpia ilon aiheita oli varmaankin pomppulinna. Lotta tykkäsi pomppia muiden lasten kanssa. Kiljui ja nauroi ihan kunnolla.

Eläintarhan puolella oli myös muutamia pienempiä laitteita, kuten Leppäkerttu. Viimeksi Lotta oli vastaavassa laitteessa keväällä Suomen Tivolissa, mutta silloin laitteessa ei ollut mitään käsitukea, ja Lotta meinasi nukahtaa ja pudota penkiltä. Onneksi ei kuitenkaan. Nyt Lotta oli pirteä, ja halusi selvästi laitteeseen osoittaessaan häkkyrää.

Oli ihana katsoa kun tyttöä nauratti kun ohjasi ratilla suuntaan ja toiseen. Kun leppis lähti kuitenkin liikkeelle, Lotta hieman vakavoitui. Laite pyöri ja hyöri, ja Lotta vuoroin hekotti, vuoroin kauhisteli liikettä. Nauroimme katketaksemme, kun tyttö oli välillä niin järkyttyneen näköinen. Yhdessä vaiheessa oli lähellä ettei tullut itku, ja loppua kohden näytti siltä että nyt saa riittää. Vanhempia ei saanut olla laitteen lähettyvillä laitteen ollessa liikkeessä. Hyvin se kuitenkin meni, ja Lotalla oli tiukasti kädet ratissa koko pyörityksen ajan.
Lopulta lähdimme “aikuisten puolelle” isompien laitteiden luokse. Kävin ensin Veeran, Lotan, ja Aswin kanssa vähän isommassa karusellissa, jossa soi häämarssi. Meni hieman pää pyörälle jo siitäkin, ja mietin miten kestän isommat laitteet. Firewalker ja j-tek vahtivat rattaita. Eihän heillä ollut edes ranneketta. Halusivat vain tulla tapaamaan meitä ja hengailemaan.
Loppupäivänä kierrettiin läpi kaikki isoimmat laitteet. J-tek tykkää lapsista, ja oli mielellään Lotan kanssa sen aikaa kun minä, Veera, ja Asw huviteltiin laitteissa. Suurimmaksi suosikikseni taisi jäädä Tyrsky. Loppupäivänä ei tullut omalla kameralla kuvia enää otettua. Asw ei ole kerinnyt lähetellä ottamiaan kuvia.
Kotona olimme joskus puolilta öin. Reissusta jäi oikein mainio maku, ja olen tyytyväinen että ehdimme tehdä vielä toisen reissun tänä kesänä. Ei sitä paljon kohuttua ukkosmyrskyä sitten tullutkaan, ja hyvä niin. Oli mukava käydä laitteissakin kun ei ollut kilometrijonoja.
Jaksoinpas vihdoin kirjoittaa kuulumiset ja muokkailla kuvat. Näitä on mukava muistella jälkeenpäin. Toivottavasti ensi kesä on yhtä mainio.
Paras IRC-kanava on mielestäni ehdottomasti #pulina irc.quakenet.orgissa. Kanavasta tekee parhaan se, että siellä saa puhua mistä vain, milloin vain, miten vain – tietenkin hyvän käytöksen ja maun puitteissa. Kaikki tietävät mitä irc-peeloaminen on, eikä kukaan halua katsella huonoa käyttäytymistä tai suoraa vittuilua. Tähän asti kanavalla on pystynyt keskustelemaan melkein mistä tahansa niin että hyvä ja ystävällinen ilmapiiri säilyy.
Paras IRC-kanava määritellään monella tapaa;
Tietenkään millään IRC-kanavalla ei puhuta ns. “asiaa”. Asian voi käsittää silläkin tavalla että irkissä puhutaan “pelkkää paskaa”, eli “jauhetaan paskaa”. Joskus määritelmä onkin melkoisen osuva, toisinaan ei. Se on vähän miten kukin itse asian haluaa ymmärtää. Itse olen mieltänyt irkin loistavana paikkana sosialisoitua ja keskustella myös aistirajoitteisten kanssa (kuurot, kuulovammaiset, näkövammaiset). IRC korvaa minulla puhelimen, sillä käytän myös Bitlbeetä, joka mahdollistaa pikaviestimien (msn, yahoo, icq…) käyttämisen irkin sisällä. Kommunikaattorillani pääsen siis verkkoon mistä vain.
Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta kirjoitan nytkin, koska pidän siitä. Google on hyvä tapa mainostaa. Siksi yritänkin nyt taas hakukoneoptimointia. Mikä on sinun mielestäsi paras IRC-kanava? Jos ei ole parasta, mikä on hyvä tai erittäin hyvä IRC-kanava? Miksi käytät IRC:tä, miksi et? Kommentoi ihmeessä. Oma IRC-oppaani löytyy osoitteesta rollemaa.org/irc. Tästä voit kokeilla irkkaamista #pulina:ssa! Viihdyt varmasti!
Rollemaan haastattelustudiossa on tällä kertaa itse valtias, Roni “Rolle” Laukkarinen. Tällä kertaa aiheena on pikaviestimistä vanhin, IRC, ja erityisesti kanava nimeltä #pulina.
Iltaa parahin Rolle. Mikä sai sinut perustamaan #pulina-kanavan, tiistaina 8. huhtikuuta, vuonna 2008, kello 13:11:22?
– Olin jo pitkään miettinyt yleisen ja vapaan keskustelupaikan perustamista Internetiin. Halusin perustaa kanavan, sillä en ollut tyytyväinen yhteenkään valmiiseen kanavaan. IRC-kanavat ovat yleensä perustettu aina jotain tiettyä tarkoitusta varten, ainakin alunperin. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikkapa #stam1na, joka on suomalaisen Stam1na-nimisen metallibändin fanituskanava – ainakin alunperin. Tietenkin tällaisilla “yhteisö”-kanavilla puhutaan 99% ajasta ihan muusta kuin itse kanavan aiheesta, mikä on sinänsä jännä juttu. Halusin kuitenkin, että kanava ei suoraan edusta mitään yleistä mielipidettä, eikä ole mikään kannatuskanava, vaan ihan yleinen “pulina”kanava, jossa voisi höpistä mistä vain ja milloin vain.
Kun muutama aikaisemmin perustettu oma kanavani teki kuolemaa, päätimme yhdistää nämä pienet kanavat yhdeksi isoksi kanavaksi. Silloisen Rollewebin (=nykyinen Rollemaa) oma kanava #rolleweb oli yksi näistä kanavista. Myös kanavien #kesämaa, #soppanen, väki liittyi #pulina-kanavalle. Samalla oli kiistaa juttujen laadusta, joten päätimme perustaa kanavan jossa juttujen aiheita ei suoraan rajoitettaisi, vaan saisi puhua vapaasti mistä haluaa – järjen rajoissa tietenkin.
Painotat, että #pulina:lla pyritään hyvään henkeen. Onko kanavalla koskaan ollut riitoja?
Valitettavasti, sillä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, ja joskus niistä syttyy vähän liiankin kiivaat keskustelut. Ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikkia voi miellyttää. Kanavan yleisilmapiiri on kuitenkin aina ollut hyvä, ja siihen pyritään jatkossakin. Jos elämää vakavammista asioista jutteleminen menee liian pitkälle ja riidan puolelle, kanavalla on hyvät järjestysmiehet jotka tietävät miten toimia. Häiritsevä käyttäytyminen ja toisen loukkaaminen johtaa potkuihin, ja jatkuessaan pysyvään tai ajalliseen porttikieltoon. Oppien loukkaaminen tai opille vinoilu johtaa myös sanktiohin. Mutta kuten sanoin, yleisesti ottaen kanava on pysynyt rauhallisena. Kanavan säännöt kannattaa tarkistaa #pulina:n kotisivuilta.
#pulina on kasvanut suosituksi kanavaksi, sillä siellä irkkaa vakiona kuutisenkymmentä irkkaajaa joka päivä, joka vuorokaudenaikaan. Oliko menestys sinulle yllätys?
Todellakin! Irc-quotes.fi:stä löytyy muutama quote, jotka ovat vale-#pulinalta (IRCnetin samanniminen kanava), ja sitä kautta ihmiset ovat eksyneet meidän pulinalle, sillä quakenet tuntuu olevan nykyään suositumpi verkko irkkaamiseen. Myös puskaradio on toiminut hyvin, ja kavereiden kaverit ja heidän kaverit ovat liittyneet kanavalle, ja tykkäävät jutella siellä.
Valottaisitko vähän tietämättömille miksi ihmiset irkkaavat?
Irkkaaminen on kuin mesetystä, mutta niin että monta ihmistä on samassa keskustelussa yhtä aikaa paikalla. Jos olet käyttänyt meseä, ja pidät siitä, niin pidät varmasti myös irkkaamisesta. Irkkaaminen on juttelua tietokoneen välityksellä, tekstin avulla. Erityisesti kuuroille ja sokeille irkkaaminen on usein helppo ja nopea tapa kommunikoida, sillä irkki on esteetön. Irkki on myös laajalti tuettu, ja sitä on helppo käyttää muissakin laitteissa kuin tietokoneissa. Olen kuullut että sen saa jopa laskimeen. Irkkaus on myös koukuttavaa, ja vaikkei uskoisi – hyvin sosiaalista.
Kiitos haastattelusta, parahin Rolle. Eipä sitten muuta kuin porukalla irkkaamaan! vieraile #pulina:n kotisivuilla. Liity #pulina:n Facebook-yhteisöön.
Haastattelijan identiteetti jääköön harmaaseen usvaan…
Hellettä pukkaa, eikä ole kirjoittamaankaan ehtinyt. Se on tämä kesä. Onneksi sateet eivät kauaa kestäneet ja saatiin sitä oikeaa kesäfiilistä peliin. Itse olen ollut melko paljon sisällä, mutta tänään päästiin myös lähtemään ottamaan lämmintä ulkoilmaa. Tavattiin Kirkkopuistossa canfly, Hupakko, Q-tio, elaie, ja Anicyna. Lotta pääsi ensimmäistä kertaa nurmelle pyyhkeen päälle mellastamaan, ja oli muutenkin oikein kiltisti koko reissun.
Jossain vaiheessa tajusin että olimme McDonaldsissa syömässä ja höpötin viimeistä päivää. Huomasin itsestäni uusia piirteitä, mm. että minua ei jännittänyt olla uusien ihmisten seurassa, ja että jaksoin puhua kuin papupata. Lienee tullut tämä taito vaimoltani. Ja nyt onkin sitten jo perjantai. Eipä tässä taas oikestaan asiaa ole… kesä on kuuma! ps. kuulin juuri että Michael Jackson kuoli.
Joka viikon kohokohta: sauna. Saunaa oppii arvostamaan kun asuu kämpässä, jossa ei ole omaa saunaa. Tämänkin viikon ajan odoteltiin tätä perjantaita jolloin päästään ottamaan lämpöä Suomen parhaan keksinnön avulla. Kello läheni kahdeksaa ja kivuttiin kauppakadun penthouseen. Laitettiin Lotalle kylpy valmiiksi ja itse menin suihkuun. Kun saunan aika tuli, huomasimme että kiuas oli pois päältä! vesi valui kivien läpi suoraan lattialle. Ihmekös kun olikin niin kylmä…
Otin kuuman suihkun, kylvetettiin vauva, ja palattiin asunnollemme. Kyllä harmitti! Soitin välittömästi TL-Maintiin joka ylläpitää saunavuoroja. Tietenkään sieltä ei vastattu, sillä toimisto on auki arkipäivisin kahteen saakka, mutta onneksi heillä on päivystysnumero puhelinvastaajassaan. Soitin päivystykseen ja sain tietää että sauna on rikki. On kuitenkin outoa että meille ei tästä ilmoitettu mitään. Kysyin ja vaadin hyvitystä, mutta hän ei päivystävänä osannut sanoa asiaan mitään. Palaan siis maanantaiaamuna asiaan uudestaan.
Ei tullut eeppisiä löylyjä. ‘Eeppiset löylyt’ on minun keksimäni (tai ainakin aina käyttämäni) sisäpiirin nimitys siitä kun tulen saunasta ja olo on mitä eeppisin. Asian korjasi ainakin irkistä saadut naurut:
- 20:49 <+PassengeR> Haha :D
- 20:49 <+PassengeR> Sai tipahella taas Siwareissulla
- 20:49 <+wzardd> -94:setki menee jo lukioon
- 20:49 <+wzardd> asdf
- 20:49 <@rolle> wzardd, Nii-in!
- 20:49 <+wzardd> vastahan -90 oli viel semmosia pikkulapsia
- 20:50 <@rolle> wzardd, Niinpä :D
- 20:50 <+Scrin> =D
- 20:50 <+PassengeR> Heitin rollen äiteelle “roniki äskön surkutteli twitterissä kun niiden sauna ei toimi” ni heitti bäkkii “ai ei tullu eeppisiä löylyjä tänää” :D
- 20:50 <@rolle> Mun veli on -90 ja sai just lakin.
- 20:50 <+Scrin> oho tän päivän vierailijat nous 50% :D
- 20:50 <@rolle> PassengeR, :DDDDDDDDDDD
- 20:50 <@rolle> Oikeesti :DDDDDDDDd
- 20:50 <+PassengeR> Joojoo :D
- 20:50 <+PassengeR> Nauran vieläki :D
- 20:50 <@rolle> AHAHAHA :DDDDDDDDDDDDDDDDD
- 20:50 <@rolle> Päivän paras :D
- 20:50 <+PassengeR> Jep :D
- 20:50 <+wzardd> miks PassengeR puhuu rollen äidink ans
- 20:50 <@rolle> wzardd, Mun äiti on Siwan kassatäti
- 20:51 <+wzardd> jaa
- 20:51 <@mustikkasoppa> :P
- 20:51 <+PassengeR> wzardd: se on melko usein tos kassalla :P
Kiitos äiti!