Rollemaata tilaa keskimäärin 56. Lue lisää.

normaali kirjautuminen →

Avainsana "elama"

  • Käytetty 487 kertaa

Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...

Nukkuminenkin maksaa

Vaikka olen melko pitkämielinen luonne, jo ensimmäisen huonon kuluttajakokemuksen myötä laitan koko firman boikottiin, ja huononnan firman mainetta kertomalla huonoista kokemuksistani myös muille. Jos yritys, firma, liike, myymälä ym. on kohdellut kaltoin, kannattaa jättää sikseen, lopullisesti. Parempaa nimittäin löytyy varmasti muualta. Vaihtoehtoja on aina.

Masku lähti boikottiin
Creative Commons License photo credit: rolle-

Viikko sitten lähdimme aikaisin aamulla asioille. Veeran taitto tutkittiin silmäpolilla uusia silmälasia varten. Veimme myös Veeran kuulokojeet huoltoon. Sairaalaruljanssin jälkeen lähdimme etsimään Lotalle uutta sänkyä huonekaluliikkeistä. Lotan pinnasänky on ollut rämä jo pidemmän aikaa, ja tyttö alkaa kasvaa ulos pinnasänkyajoista.

Kallista sänkyä emme voineet hankkia, vähävaraisia kun olemme. Olin eilen soittanut Maskuun ja kysynyt Unipuu-sänkyä. Sanoivat puhelimessa että “kyllä juu löytyy varastosta, meiltä löytyy”.

Paikan päällä:

– Eilen soittelin Unipuu-sängystä, miten on?
– Juu kyllä meillä sitä varastossa on
Muutaman minuutin koneen ruudun tuijottelua, tsekkailua, tuijottelua.
– Itse asiassa, käytännössä, tuota, tehtaalta saa.
– Öh. Jaa että ei ole heti mukaan?
– Käytännössä ei.
Mietin tässä vaiheessa että mikä ihmeen käytännössä. Sano poika suoraan että ei ole. Hillitsin itseni.
– Minulle sanottiin että on teidän varastossa.
– Odotapa hetki niin kysyn ihmiseltä joka puhui kanssasi puhelimessa.
Hetki odottelua, ja puhelinmies tuli sanomaan:
– En mä mitään sanonut että varastossa. Käsitit väärin; Tehtaalta saa. Viikko menee saapumisessa jos tilataan.
– Selevä homma. Ei tilata. Onkos täällä muita sänkyjä?
– Juu tuolla perällä.

Joten lähdimme perälle. Nurkassa oli pari säälittävän ylihinnoiteltua sänkyä. Lähdimme pois hieman äkäisenä, ja päätin että siinä on taas yksi liike jonne emme enää jalallamme astu. Seuraavaksi suuntasimme Palokan kotikeskukseen. Vepsäläisessä ei ollut kuin yksi ylihinnoiteltu sänky, Askossa olisi ollut juuri se mitä haimme, mutta ei varastossa.

Ihmettelen että mikä siinä on että huonekaluliikkeissä ei ole varastossa tavaraa ikinä? Menimme joka tapauksessa Kodin Ykköseen, joka ei ole edes pääasiallisesti huonekaluliike. Sieltä löytyi Suvi-merkkinen pähkinänvärinen jatkosänky todella edulliseen hintaan joka mahtui sosiaalitoimen mahdollistamaan budjettiimme.

Nyt on vuorossa aikuisten parisängyn metsästys. Ostimme Sotkasta keväällä Sofia-sängyn todella halvalla, olisiko ollut 60% alennuksella poistomyynnissä. Pitihän se arvata että sänky on huijausta. Kokopuun sijasta puu oli ilmavaa lastulevyä sisältä, eikä tarvinnut kuin Lotan hieman hyppiä masuni päällä niin ruks. Sälepohjakin oli huonoa laatua, vain sentin paksuisia ja 5cm levyisiä levyjä vieri vieren. Sänky on tällä hetkellä noin kolmesta tai neljästä kohtaa katki, tukijalat katkenneet poikki, ja keskipuuta pitävät paikoillaan sähkökitaran jykevä vahvistin kirjapinoja ja pari puulaatikkoa. Kaduttaa koko ostos…

Sadalla eurolla ei tunnu saavan sänkyä mistään. Käytiin tänään pari isoa kirpputorimarkettia kiertämässä, mutta tuloksetta. Ylihinnoiteltua kuraa sielläkin ne harvat mitä valikoimista itselleen huolisi. Käytettynä ollaan yritetty katsoa. Alkaa ahdistamaan että jos nyt sängyn ostaisi niin loppukuu menisi taas kaurapuurolinjalla. Toisaalta jos sen jättäisi myöhempään, selkä kärsisi vielä enemmän. Vinkkejä mistä sängyn saisi? On se kumma kun nukkuminenkin maksaa…

Syksy on täällä

Ihmettelin. Ikkuna oli vain raollaan, mutta silti tietokonepöydän alla lojuvat jalkani saivat todella kylmän ilmakylvyn. Sitten katsoin mittaria. Miinus puoli astetta pakkasta! Kello on neljä, ja päivä on toinen syyskuuta. Takapihan yksi puista värjäsi lehtensä keltaiseksi jo viikko sitten, jolloin oli vielä elokuuta. Niin se vain on että syksy on täällä.

Maple Leaves
Creative Commons License photo credit: Tomorrow Never Knows

Rollemaan sää on kesäinen ja sateinen, mutta syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani. Varmaan siksi koska rakastan melankolista säätä, sadetta, syksyn ihania värejä, jotka ovat samaan aikaan sekä alakuloisia että iloisia. Parasta syksyssä on sateinen ja viileä sää, joka ei kuitenkaan ole liian kylmä. Sateen ropina on ihanaa, etenkin öisin.

Syksy on myös vuodenajoista sellainen joka herättää ajatuksia. Syksy pistää miettimään, tekee luovaksi. Tein joskus musiikkia, ja suurin osa kappaleistani syntyivät syksyllä. Levy onkin oikea syksylevy. Syksyn alkamisen kunniaksi voit ladata levyn kappaleita alta. Levystä voit lukea lisää siitä kertovasta kirjoituksesta vuosien takaa. Kappaleesta “Loneliness on a Rainy Day” tuli jopa nettihitti, tosin todella pienissä piireissä. Kunpa saisin jostain voimaa ja aikaa jatkaa musiikintekoa taas vuosien jälkeen…

  1. Blueberry Soup
  2. The Darkness
  3. Loneliness on a Rainy Day (Extended)
  4. Summer Dying Fast
  5. Loneliness on a Rainy Day
  6. Cellar Wish
  7. Ancient
  8. Under Construction (DJ Rolle’s Last Parade, Deep Trance Mix)
  9. Autumn Farewell
  10. The Silence of the Ocean

Velkaantunut: Rahaongelmista voi selvitä

Miss Moneypenny muisteli menneitä ja raha-asioita blogissaan tänään eilen (päivä on näköjään jo vaihtunut). Hänen kuvailemansa blogi toi mieleeni järkyttävän tapauksen josta kirjoitin itsekin juuri tapahtuman kynnyksillä joulukuussa 2008 (nykyään en ole varma saiko aiheesta edes kirjoittaa, tai linkkejä julkaista. Asianomainen tai asiasta tietävä mainitkoon minulle jos olen loukannut jotakuta/jotakin, kiitos). Olen melko varma että Miss Moneypenny viittaa juuri samaan kirjoitukseen.

The money shot
Creative Commons License photo credit: Leszek.Leszczynski

Kyseessä oli siis keski-ikäisen naisen verkkopäiväkirja, jossa pohdittiin ihan tavallisia asioita. Suurin osa bloggauksista keskittyivät ihan tavalliseen elämiseen, lemmikkieläimiin, ostoksiin, ym. tavallisiin asioihin. Sitten eräänä päivänä viikkoa ennen joulua päiväkirjan pitäjä julkaisi pitkän kirjoituksen, jossa jo ensimmäisissä lauseissa teki selväksi että on tehnyt itsemurhan. Kyseessä oli siis suora itsemurhakirje, eli jäähyväiset blogikirjoituksen muodossa, tai ehkä jopa enemmän. Nimittäin henkilö oli kirjoittanut viikkojen tapahtumat yhteen merkintään, ja kuvaillut erittäin yksityiskohtaisesti koko pitkäjänteisen suunnitelmansa: elämänsä lopettamisen.

Vaikka tapauksesta on jo vuoden päivät, se silti jaksaa jälleen pistää miettimään. Itse asiassa nyt kun tongin, mulla on kyseinen teksti näköjään palvelimen cachessa tallessa. Omaiset tai ylläpito poisti itse sivuilta merkinnän kokonaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Kuvailihan käyttäjä esimerkiksi kuinka itsemurhan teki, mitä lääkkeitä ja aineita käytti, ja mitkä toimivat parhaiten. Ja olihan teksti todella järkyttävää luettavaa. Minulla on viha-rakkaus-suhde shockvalueen…

Phải làm gì để người thôi buồn...?
Creative Commons License photo credit: © Pink0901

Tapauksen järkyttävyyden vuoksi blogiteksti on syöpynyt mieleeni, ja henkilön kirjoittamat tapahtumat palaavat toisinaan mieleeni erityisesti silloin kun taistelen omia rahaongelmiani vastaan. Tapaus muistuttaa myös siitä että todellisuudessa itsemurhan tehneet eivät näytä suunnitelmiaan mitenkään päälle päin kenellekään, vaan päinvastoin pitävät kulissia yllä loppuun asti. Usein ne ketkä kovaan ääneen uhkaavat tehdä itsemurhan, eivät sitä kuitenkaan tee, vaan hakevat vain huomiota tahallisesti, tai tahattomasti eli asiaa itse tiedostamatta.

En ollut juurikaan yllättynyt kyseisen henkilön ratkaisusta, sillä näitä tapahtuu Suomessa aina silloin tällöin, suljettujen silmien takana. Todella pelottavaa ajatella koko asiaa, mutta jos minulla ei olisi näin hyviä välejä vanhempiini, perheeni, ja joihinkin kavereihini, jos olisin yksin, voisin olla lähellä samanlaista tilannetta.

Olen helposti erakoituva luonne, ja ilman omaa perhettä olisinkin varmasti melkolailla yksin, työtön, ja masentunut. Vaikka minulla onkin jatkuvasti seuraa, olen silti tehnyt eräänlaista pesäeroa ainakin tiettyihin sukulaisiin, sen jälkeen kun muutin kotoa pois. Suurin osa suvusta ei edes herätä minussa minkäänlaista mielenkiintoa. On kuitenkin ihan kiva huomata että minulle silti myös vähän etäisemmät sukulaiset välillä soittelevat.

Joka tapauksessa, minulla on ihana rakastava oma perhe, vaimo ja tytär, jotka piristävät jokaista päivää huomattavasti, enkä enää pysty kuvittelemaan elämää ilman heitä. Olen myös äärettömän iloinen siitä että pystyn nykyään puhumaan isäni kanssa vapaasti asioista – paitsi raha-asioista en enää edes halua puhua, koska pelkään aina niistä puhumisen masentavan minua liikaa. Ja niin se yleensä tuppaa menemäänkin, riippuu tietysti ihmisestä kenen kanssa niistä jauhaa. Kaikista helpointa on puhua kipeimmistä asioista niiden kanssa ketkä ovat kokeneet samaa, kuten Hekez, jonka kanssa käytyjä pieniäkin keskusteluja arvostan suunnattomasti.

Miss Moneypenny muistuttaakin että raha ei ole kaikki kaikessa:

Mitäs sitten kun ei ole enää varaa ostaa mitään? Silloin on pakko alkaa rakentaa elämäänsä ihan alusta ja koota siihen elementtejä, jotka luovat onnellisuutta maksamatta mitään. [...]

Aika oppia olemaan onnellinen niistä elämän peruspilareista, jotka eivät maksa mitään; ystävät, läheiset, elämän pienet ilot, kuten kaunis kesäinen ilma. Päiväkirjan kirjoittajalla ei enää valitettavasti ollut voimavaroja tähän ja hän päätyi toisenlaiseen ratkaisuun.

Itse pyrin juuri nykyään ajattelemaan näin. Vaikka on tilanteita joskus jolloin pitäisi pärjätä pullorahoilla viikon niin mieli pysyy silti melko iloisena kun osaa nauttia niinkin yksinkertaisesta mutta ihanasta asiasta kuin tyttären tai vaimon hymy. Usein on selvinnyt päivästä toiseen tuurilla ja onnenpotkuilla, mutta voi sitä fiilistä kun huomaa että asiat järjestyy.

Muistan jo ennen lumipalloefektiaikaa yrittäneeni maksaa ainakin tärkeimmät perintäkirjeet, velat, laskut, ulosotot, erittän epärealistisissa puitteissa, jolloin ei oikeastikaan jäänyt enää yhtään rahaa itse elämiseen. Muistan ympäristön painostuksen, mitä vielä nykyäänkin esiintyy vähän väliä. Että raha-asiat on hoidettava, laskut maksettava, töihin mentävä, keinolla millä hyvänsä. Se veti oikeasti niin alas, että olin täysin loppu. Jos olisin sitä menoa jatkanut, ei olisi hyvää seurannut…

Jopa silloinen terapeuttini antoi “elämänohjeita” masentamalla minua rankasti entisestään. Settiä kuten “ajattelet väärin”, “raha-asiat on hoidettava”, ja niin edelleen. Sitä samaa mitä kaikki muutkin suustaan suoltavat.

Sitten päätin soittaa velkaneuvojalle, vihdoinkin. Velkaneuvoja oli erittäin avulias, ja ystävällinen. Hän kysyi ensin perustietojani, ikää, koulutusta, ammattia, ja selitin tilanteeni. Vastaus tuli kuin tykin suusta. Velkaneuvoja neuvoi unohtamaan velat:

“Unohda velkasi. Ulosotossa ne ovat turvassa. Ilman palkkatyötä sinun on turha lähteä edes yrittämään, sillä kun maksat toista laskua, toinen lasku kasvaa korkoa, ja vain häviät rahaa. Ulosotossa velan summa on maksimaalinen, ja korko on kasvanut huippuunsa, mutta se ei haittaa sillä siellä ne ovat ja pysyvät. Vasta kun saat palkkatyötä, voit vasta lähteä miettimään velkojen hoitamista! Siihen asti keskity tärkeimpiin asioihin, kuten siihen että saat ruoan pöytään, ja vuokran maksettua.

Purskahdin silloin puhelimessa melkein itkuun. En voinut ymmärtää miksi kukaan muu ei voinut neuvoa minua näin. Joku jopa sanoi että velkaisen pitäisikin tappaa itsensä, koska siinä tilanteessa oleva on sen ansainnut… en voi ymmärtää kuinka edes empatiakyvytön ihminen voi sanoa tuollaista.

Minusta tuntui hyvältä kuulla että velat eivät ole maailmanloppu. Aina aiemmin olin saanut kuulla kuinka “asiat on hoidettava”, ja kuinka olen kaulaani myöten vaikeuksissa, ja kuinka olen elämäni pilannut täysin…

Velat alkavat helposti hallitsemaan ihmistä, eikä pahimmassa tapauksessa (kuten aiemmin käsitellyssä) pysty enää elämään. Kun tyhjästä on paha nyhjästä, on parempi sellaisen asian olla poissa silmistä, poissa mielestä.

Nykyään elän päivän kerrallaan, ja pyrin maksamaan aina tärkeimmän laskun pois. Perintäkirje, perintäkirjeen perintäkirje, kymmenes perintäkirje, tai ulosottokirje ei tarkoita elämän loppumista, vaikka siltä usein tuntuukin. Menee hitaimmillaan vuosi ennen kuin velka päätyy ulosottoon, eikä velkaa ulosmitata kuten Aku Ankassa tai mafiaelokuvissa. Kukaan ei tule kantamaan huonekaluja tai vetämään turpaan velan kattamiseksi.

Miksi ihmisellä on velkaa? Miksi minulla on velkaa? Syitä saa aina kysellä. Joillekin syyt ovat arkoja, mikä on luonnollista. Kuten jo mainitsin en ole kovin halukas puhumaan raha-asioistani. Sanoisin että blogiani tonkimalla löydät vastauksen. Onhan täällä kaikki merkinnät vuodesta 2000, ja jopa aikaisempia erikseen tuotuja merkintöjä. Tästäpä löytyy osa syistä, ja tästä. Osa on omaa syytä, osa on itsestä täysin riippumatonta.

Veloista voi kuitenkin aina selvitä. Tiedän myös tapauksia, jotka ovat paljon pahempia kuin meillä, esimerkiksi anoppini on vuosikymmeniä sitten käsittääkseni ollut vielä pahemmassa velkakierteessä, ja tähän päivään mennessä jo plussan puolella. Olen vasta 21-vuotias, ja elän vielä ainakin 60 vuotta. Siinä ajassa ehtii voittaa vaikka Lotossa.

Muistan myös lukeneeni että on olemassa lakipykälä velan vanhentumisesta. En muista kyseistä pykälää ulkoa, mutta muistaakseni vähävaraiseksi rekisteriin merkatun ihmisen ulosotossa oleva velka vanhenee 10 vuoden jälkeen. Jos maksukyky on edelleen sama, valtio armahtaa sen.

Olen samaa mieltä Miss Moneypennyn kanssa:

Päiväkirjan lukemisesta on tosiaan jo kulunut aikaa, mutta vieläkin tekstit palaavat toisinaan mieleeni. Tekstiin oli helppo samaistua. Tunnistin itseni kerrotuista luonteenpiirteistä ja myös minä olen saattanut itseni yhtä toivottomalta tuntuvaan velkatilanteeseen, jossa kaikki palkkarahat hupenevat laskuihin ja elämiseen ei jää enää rahaa.

Onnekseni olen kuitenkin kirjoittajaa vuosikymmeniä nuorempi, joten minulla on vielä aikaa laittaa elämäni kuntoon ja asioita odotettavana. Eihän kirjoittajallakaan velkatilanne yksin lopullista päätöstä aiheuttanut, mutta oli mainittu yhtenä huomattavana tekijänä. Minulla on elämässäni onneksi muutakin sisältöä, kuin niitä rahalla ostettavia onnellisuuden korvikkeita. Nyt kuitenkin teen itseni kanssa selvitystyötä, miksi olen niin usein kokenut tarpeelliseksi myös näihin korvikkeisiin turvautumisen.

Toivon voimia jaksamiseen kaikille rahahuolista kärsiville. Kyllä se aurinko taas joku aamu paistaa risukasaankin, toivoaan ei saa koskaan menettää :)

Tämä merkintä on tarkoitettu lähinnä rohkaisuksi muille velkaantuneille ja raha-asioiden kanssa painiville. Rahaongelmista voi selvitä! Vaikka raha onkin elinehto, onneksi Suomesta löytyy myös apua, eikä pelkästään sitä ei-toivottua painostusta. Näin sivuhuomiona, olen hakenut töitä nyt kun sain ansioluettelostanikin täydellisen. Toivotaan että tärppää. Tsemppiä!

Kiirettä pitää

30082010240
Kuva otettu kymmenisen minuuttia sitten
@ Flickr

Sitä ei vaan aina kerkiä kirjoittelemaan niin usein kuin haluaisi. Huh huh. Juuri tultiin kotiin asioilta, joita olimme hoitaneet koko aamun. ToDo-listassa on mukavat 13 otsikkoa valmiina. Viime viikon kohokohtia oli ainakin:

1. Sain uuden CV:ni valmiiksi osoitteeseen roni.laukkarinen.info

2. Soulfallenin keikka Katseessa lauantaina. Erityisen yllättynyt olin ilmaisesta sisäänpääsystä. Vieläkin niskat jumissa. Kai on mukava tyyppi.

Eipä tule nyt muuta mieleen. Tulen kirjoittamaan nyt jatkossa taas ihan asiaakin. Nyt kuitenkin elokuva- ja mässäilytuokio vaimon kanssa. C u l8r.

Kun epätoivo valtaa mielen

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Vastaan usein “ihan hyvää” kysymykseen “mitä kuuluu?”. En oikein enää jaksa rasittaa muita ihmisiä ongelmillani. Tänä yönä ajatukset taas piinaavat kun pitäisi saada nukuttua. Minusta tuntuu jälleen että olen epäonnistunut kaikessa. Olen työtön rahaton luuseri, “yhteiskunnan rasite”, kuten monet sanovat. Käytän veronmaksajien rahoja, ja niitäkin väärin. Myönnän avoimesti, olen huono raha-asioissa, huono rahankäyttäjä, varsinkin varattomana velkaantuneena työttömänä… “painu töihin”, voi kun olisikin niin yksinkertaista.

Kirjoitan nykyään hirveän varovaisesti raha-asioista, mutta nyt tuntuu ettei ole mitään muuta, tai ketään ihmistä. Tiedän että tämäkin synkän mielen inspiroima ajatusrykäle saa osakseen sellaista huomiota, reaktiota, mielipidettä ja ajatusta joka masentaa minua lisää. Eihän tästä itsensä syyttelystä tai ruoskimisesta mitään hyödy, ellen saisi hetkellistä mielenrauhaa ja ehkä unimäärän edes jotenkin plussan puolelle.

Totuus on se että viikosta toiseen sinnittelen, ja yritän elättää perheeni, yhteiskunnan painostuksen alla. Ja epäonnistun. Rahallisen avun pyytäminen tuntuu äärimmäisen häpeälliseltä, ja minusta tuntuu että vanhemmat ja läheisetkin vain suuttuvat siitä, ja muustakin. Jää sitten 0 ihmistä keneltä saada apua. Ei kehtaa eikä jaksa muutenkaan puhua kenellekään, vaikka sainkin puhelinliittymäni vihdoinkin taas auki. Jotenkin on niin iso kynnys. Terapeutistakaan ei ole kuulunut mitään. Pitäisi soitella useampaankin paikkaan, mutta kun prkl soittoajat…

Mitä tehdä kun tavaroiden myyminen, pätkätyöt, pullojen palauttaminen, hilujen kerääminen ja sinnittely ei enää riitä… en yhtään ihmettele velkaantuneiden ja vähävaraisten raha-asioiden takia itsensä pois päiviltä järjestäneitä, kun sama on käynyt mielessä minullakin. Pyöreä nolla. Viikoksi. Tulee elokuvan “Miehen työ” ratkaisuja mieleen…

Viime päivinä en ole jaksanut mitään. En mitään. Koti on kaaos, jatkuvasti väsyttää unettomuuden takia. Jospa nyt tyhjentäisin mieleni, ja koettaisin saada unta. Ja aamulla keräisin itseäni ja keksisin jotain ratkaisua tilanteelle, taas kerran. Huhtasuon alueella ruokajonokin vissiin maksaa, täytyy käydä katsomassa.

Pyrin sanomaan itselleni “kaikki järjestyy”, jota vaimollani on tapana sanoa. Hänellä on myös tapana perustella sanomalla “koska elämään ja raha-asioihin pystyy jotenkin vaikuttamaan, näkööni ja kuulooni ei”.

Harmittaa kun Jyväskylässä äidit vaunujen kanssa eivät pääse bussilla ilmaiseksi, koska joskus ei ole sitäkään vähää bussilla kulkemiseen. Pyöränikin varastettiin, mutta kävelen mielelläni. Koko perheen kanssa kauemmas ei kuitenkaan pääse ilman rahaa. Tampereella reissasimme bussilla ilmatteeksi koko perhe, siellä kun äidit pääsevät ilmaiseksi, Lotta pääsee ikänsä puolesta ilmaiseksi, ja minä pääsen kuurosokean saattajana ilmaiseksi.

Tuntuu ettei minulla ole oikeutta elää köyhänä. En ole tätä tietääkseni valinnut tai toivonut. Elämä menee ihmisillä eri teitä. Joillakin paremmin, joillakin huonommin. En usko että olen ainoa vähävaraiseksi aka. köyhäksi ihan kansalaisrekisteriin merkattu… Kaikki kyllä järjestyy. Kaikki järjestyy.

Jos tykkäät lukea Rollemaan tekstejä, voit aina tehdä lahjoituksen klikkaamalla itsesi minkä tahansa artikkelin sivulle (sivulle jolta voit kommentoida). Voit olla varma että tulee tarpeeseen. Sydämelliset kiitokset niille harvoille ketkä ovat laittaneet.

Olen pahoillani että Rollemaan lukijana joudut välillä sietämään masentunutta tai surullista Rollea, mutta toivon että et siitä harmistuisi. Toivottavasti saat sinä unta siellä ruudun toisessa päässä, ja ajatuksesi ovat hieman iloisempia kuin minun. Kaikkea hyvää, etenkin yötä.

Onko sinun koulussasi koulukiusaamista?

Kristian kirjoitti blogissaan olevansa koulukiusauksen uhri (via: “Koulukiusaaminen pilasi elämäni”). Nyt kun koulut ovat taas alkaneet, katsoin sopivaksi ottaa asiaan kantaa. Itselläni ei heru sympatiaa kiusaajia kohtaan, mutta täytyy aina muistaa että heillä on omat ongelmansa. Melkein aina kiusaajilla on koti-asiat huonolla tolalla, puutteelliset vanhemmat, äiti tai isä kuollut, narsistivanhempi, perheväkivaltaa, vanhempi alkoholisti, tai jotain muuta vastaavaa. En ole vielä kuullut kiusaajasta jolla ei olisi minkäänlaisia ongelmia ja elämä hymyilisi. Toisaalta jotkut idiootit kiusaavat jopa senkin takia kun on “tylsää”, ja se on “hauskaa”.

Kuitenkin, koulukiusaaminen on yhä vakava ongelma, eikä siihen tunnu opettajatkaan puuttuvan kunnolla joka paikassa. Jotkut opettajat eivät ota sitä edes vakavasti, mutta he eivät ole ilmeisesti kuulleet kouluampumisista, masennuksesta, tai itsemurhista.

Itseänikin kiusattiin ensimmäiset kaksi kouluvuotta. Kun äitini kysyi päästessäni toiselta luokalta että haluanko vaihtaa koulua, olin valmis kysymättäkin. Minua ei haitannut vaikka koulu ei enää ollut kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, kunhan vain ei enää kiusattaisi. Toisaalta en muistaakseni ollut päivittäin kiusaamisen kohteena, mutta kyllähän se vaikutti asioihin, ja mielialaan.

Jouduin myös itsekin jälki-istuntoihin, enkä muista oikein syitäkään. Kiusattujen ongelmana on usein se että myös heitä yllytetään kiusaamaan, tai tekemään muita typeryyksiä, jolloin kiusaamisen kohteet ovat niitä jotka joutuvat jälki-istuntoon ja puhutteluun. Kiusaajat ovat harmillisen ovelia. Muistan nyt kun olin pahimman kiusaajani kanssa jälki-istunnossa. Hän riehui, kiroili, ja kaatoi pulpetteja, ja rupesin itkemään koska en kestänyt hänen riehumistaan, tai koin itseni syylliseksi. Tarkkaan en tilannetta muista, mutta opettaja päästi minut lähtemään kotiin säälistä, ja minua pelotti ja itketti vielä kotimatkallakin.

Kiusaaminen on usein äärimmäisen henkistä, mutta muistan myös kiusaajien juottaneen kuravettä, tai pakkosyöttäneen ruokalasta otettua mausteseosta, huijaneen syömään tabascoa, tai muuta vastaavaa. Jotkut kiusasivat jopa esittämällä kaveria jonkin aikaa, ja sitten pettäneensä kaveruuden ihan vain sen takia että pääsee kehumaan “oikeille” kavereilleen miten tuli huijattua taas tuota ääliötä.

Tällainen vaikuttaa pitkällä tähtäimellä, ja usein henkinen väkivalta on päivittäistä. Ei ole ihmisen hommaa kestää kaikki haukkumiset ja lyttäämiset joka päivä, aamusta iltaan, päivästä, viikosta, kuukaudesta, ja vuodesta toiseen.

Usein herkät ja “heikot” luonteet ovat helppoja kiusaamisen kohteita, ja itse olin juuri sellainen. Kolmannelta luokalta eteenpäin kävin kristillisen koulun koko peruskoulun loppuun asti, ja täytyy sanoa että olen edelleen päätökseeni tyytyväinen. Uudessa koulussa ei kiusattu, ja kunnioitettiin perinteisiä kristillisiä arvoja.

Koulukiusaamisesta täytyy puhua, vaikka pelkäisi “paljastuvansa” kiusaajille, ja saavansa lisää huonoa kohtelua. Jos sinä olet kiusattu, voit vapaasti lisätä minut pikaviestinlistaasi. Yhteystiedot pikaviestimistäni löydät Rollemaan pohjalta. Onko sinua koulukiusattu? Miten kiusaamisen saisi loppumaan, ja miten voisi välttyä masentumasta? Mistä apu? Ota kantaa kommentoimalla artikkelia.

sivu 1/8212345678910203040...viimeinen