Rollemaata tilaa keskimäärin 66. Lue lisää.

normaali kirjautuminen

Avainsana "eee"

  • Käytetty 18 kertaa

Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...

Linux Mint miniläppärikäytössä edelleen ykkönen

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Kyllä se nyt vain niin on, että Linux Mint vie silti voiton netbook-distroissa. En koskaan tottunut Jolicloudiin, vaikka tyytyväinen olinkin. Olinhan käyttänyt yli vuoden Linux Mintiä läppärissäni, joka tuntuu siltikin paljon laajemmalta kuin yksikään ylikarsittu netbook-distro.

Etenkin Linux Mint 8 “Helena” on ehdoton läppärikäytössäni, sillä muita minttuja en ole saanut vielä Eee Pc 901:llä pelittämään niin hyvin kuin olen halunnut. Olin yllättynyt siitä että uunituore Linux Mint 9 ei tunnistanut edes näytönohjainpiiriä, eikä näin ollen näyttänyt resoluutiota oikein. Myöskään näppäimistö ei uutukaisessa mintussa pelittänyt.

Kuva Linux Mint -käyttöjärjestelmästä

Ennen Jolicloudin asentamista varmuuskopioin kiintolevyn, joten Mint 8 oli suhteellisen helppo saada samanlaiseksi kuin ennenkin. Mint 8:ssa vain toimii kaikki, suoraan, näpertelemättä. Tällä kertaa asensin myös array.orgin juuri tälle läppärille tarkoitetun eeepc-kernelin, ja eeepc:lleni tarkoitetut työkalut jotka nopeuttavat ja kätevöittävät toimintaa.

Linux Mintistä on myös eeepc:lle tehty versio (“eeeMint” tjsp.), mutta siinä on KDE josta en pidä. Kyseinen käyttis ei ole myöskään millään tavalla virallinen. Ja miksi asentaa sikaa säkissa kun pienellä kikkailulla saa itse paremman?

maximus -niminen ohjelma korvaa käytännössä Jolicloudista ja muista netbook-distroista tutun maximointiefektin – eli kun ikkunan avaa, se läjähtää suoraan kokoruudussa ilman kehyksiä, mikä säästää tilaa joskus rutkastikin. Näyttää myös nätiltä. Jos ikkunan haluaa perinteisesti pieneksi, sen voi tehdä klikkaamalla tehtävää palkista.

Kuva Linux Mint -käyttöjärjestelmästä

Google Chromella pystyy nykyään tekemään web-sovelluksia Prismin tapaan, ja siinä Chrome päihittää Prismin keposesti. Jolicloudkin nykyään käyttää sosiaalisen median webappseissa chromen moottoria Prismin sijaan. Eli käytännössä netbook-distrojen “valttikortit” saa myös muillekin distroille, tässä tapauksessa Mintille. Itse käytän mm. Facebookia ja Google Kalenteria web-sovelluksena koska siten ne vievät vähiten tilaa näytöllä.

eee-control on kätevä pieni eee-työkalu, jolla saa säädeltyä kameran, muistikortinlukijan, wlanin, ja bluetoothin käyttöä. Ohjelma toimii samalla periaatteella kuin koneen Windowsin mukana tulleet eee-työkalut, eli halutessaan bluetoothin, kameran, muistikortinlukijan ym. saa napattua kokonaan pois päältä, jolloin virtaa säästyy ja akkukesto pidentyy. eee-controllilla voi myös valita perinteisesti tehotilan, normaalitilan, ja virransäästötilan, tilanteesta riippuen. Työkalun avulla myös eeepc:n ne vähäiset mutta tarpeelliset medianäppäimet pääsevät oikeuksiinsa.

Kuva Linux Mint -käyttöjärjestelmästä

Kokeilin myös perinteistä netbook-launcheria joka on Jolicloudissa ja Ubuntu Remixissä oletuksena päällä, mutta en tykkää siitä että tausta ei ole näkyvissä… tottumiskysymys ja makuasia, ja minä siihen en vain jostain syystä totu vieläkään… parempi näin.

Otin Jolicloudista muokatun lock-keys-appletin gnome-paneeliini, ja sain näin ollen tyylikkäämmät ikonit (screenshoteissa harmaa nuoli ja lukon kuva oikeassa alalaidassa. Kun caps lock on päällä, kuvakkeet näkyvät nätin sinisenä). Kyseinen työkalu näyttää kuvakkeilla onko caps lock tai num lock päällä, sillä kun on suuri merkitys läppärikäytössä. Joskus jotenkin kummasti nakkisormet painavat vahingossa num lockin päälle ja sitten ihmettelen miksi en saa yhtä ainoaa kirjainta suollettua ulos. Lock-keys-appletin avulla näen heti jos jompikumpi on päällä tai pois päältä.

Kuva Linux Mint -käyttöjärjestelmästä

Elementary-ikoniteema, ubuntu dust -gtk-teema ja omat muokkaukset kruunaavat koko setin. Parasta Mintissä on se että vaikka se on tavallaan normipuitteisiin räätälöity käyttis niin se toimii minun “mopo”-eeepc:lläni todella todella sutjakkaasti. Pienten googlausten myötä löytyneiden kikkailujen avulla olen saanut tästä todella nopean ja samalla tyylikkään paketin.

Nyt on kyllä sellainen olo että enää en rupea vaihtamaan tätä mihinkään. Linux Mint on ubuntu karmicin pohjalla, joten myös ubuntun ohjelmistolähteistä asennetut ohjelmat toimivat. Jos sinulla on 900-sarjalainen Eee Pc, suosittelen Linux Mint 8:aa lämpimästi! Wakoopa-profiilistani näet tarkemmin mitä ohjelmia käytän läppärissäni.

Jolicloud – uusi Linux-ratkaisu miniläppärille

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Kuulin hiljattain isältäni Linux-distrosta nimeltä Jolicloud. En ollut kuullut distrosta koskaan aiemmin, ja huomasinkin sen olevan melko uusi tulokas. Jo Jolicloudin sivut näyttivät lupaavilta, ja päätin heti kokeilla distroa käytännössä. Jolicloudista on saatavilla Pre-Final-versio, jonka voi asentaa myös Windowsista käsin, jos sellainen sattuu koneella olemaan.

Ensimmäisenä asensin Linuxin vaimoni vanhaan läppäriin. Kyseinen Acerin Aspire 5520 -malli ei ole miniläppäri, eikä Jolicloudin tuettujen listalla, mutta Linux asentui läppäriin silti nikottelematta. En paljoa ehtinyt testailemaan, kun annoin jo läppärin takaisin vaimoni käyttöön. Ja vaimonihan tykästyi vallan kyseiseen distroon, joten päätin asentaa Jolicloudin myös itselleni, sillä Linux Mint ei ehkä ole ihan se nopein ratkaisu Asus Eee PC 901:lle, sillä se ei ole mitenkään erityisemmin Intel-mopo-Atom-prosessorille optimoitu.

Asennus sujui nopeasti. Isäni suositteli jo aiemmin XFS-tiedostojärjestelmää, joka on kuulemma ext-tiedostojärjestelmiä vakaampi ja nopeampi. Toipuu myös extiä ja reiserfs:ää luotettavammin. Asennus ei onneksi ollut täysin rajoitettu, ja osiotauluja pääsi muuttamaan. Tein tottuneesti liitospisteet juurelle “/”, sekä swapille, ja SSD-kiintolevyn toisen puolikkaan varasin kokonaan kotikansiolle. Sitten vain perusasetukset ja Seuraava-nappulaa.

Kun Jolicloud oli asennettu, oli kovan luokan testauksen aika. Yleisesti ottaen en pidä Dashboard-tyyppisistä käyttöliittymistä joita Notebook-versioissa tuppaa olemaan. Jolicloudin Dashboard (ohjelman nimi on tarkalleen ottaen “Netbook Launcher”, mutta tiedät varmaan suunnilleen mitä tarkoitan, kuva alla) on samaa sarjaa muiden vastaavien kanssa, mutta jotenkin kivan näppärä, eikä yhtään “ubuntumainen”.

Kuvankaappaus Jolicloud-käyttöjärjestelmästä

Yleensä eniten näissä nopeissa ja tietyille läppäreille optimoiduissa Netbook-käyttiksissä ahdistaa se että mitään ei pysty muokkaamaan. Dashboard tuntuu tottumattomalle olevan aina “tiellä” kun työpöytää ei saa näytettyä niin kuin ennen vanhaan, vaikka taustakuva paistaakin ihan mukavasti läpi. Jolicloud on kuitenkin yllättävän muokattava. Dashboardin ulkonäköä itsessään ei pysty muokkaamaan muuten kuin lisäämällä suosikkisovelluksia. Teemoja, gnomen paneelia, työpöytää, fontteja, ikoneja, ja kaikkea muuta pystyy kuitenkin muokkaamaan aivan kuten missä tahansa muussa Linuxissa.

Yllättävintä Jolicloudissa on se, että halutessaan käyttöliittymän voi muuttaa perinteiseksi työpöydäksi, jolloin Dashboard katoaa ja tilalle tulee perinteinen Gnome-valikko. Kokeilin perinteistä työpöytää hetken, mutta sitten päätin vaihtaa takaisin läppäritilaan, sillä ehdin jo Dashboardiin tykästyä. Pidän siitä että kaikki tarpeellinen on näkyvästi esillä, ja helposti klikattavissa ilman että tarvitsee käynnistellä sovelluksia minkään valikon kautta.

Kuvankaappaus Jolicloud-käyttöjärjestelmästä

Oletuksena Jolicloudin teema on kivan yksinkertainen. Itse pidän kuitenkin toisenlaisesta. Ikuinen suosikkini NOOTO Gtk ei oikein “mätsännyt” Jolicloudin Dashboardin kanssa, joten päädyin toiseen ikiaikaiseen suosikkiini Ubuntu Dustiin.

Jolicloud on kivasti integroitu sosiaaliseen mediaan. Jolicloudista löytyy Facebook, Twitter, Flickr, Google, Skype, Youtube, ym. sisäänrakennettuna. Täysin natiiveja sovellukset eivät kuitenkaan ole, vaan käyttävät prismiä, jolla samat web-sovellukset saa muillekin käyttöjärjestelmille vaivatta. Tosin viimeisimmän päivityksen jälkeen Jolicloudin web-applikaatiot ovat käyttäneet jännästi chromiumin pohjaa, eli kehitys on iloisesti menossa natiivimpaan suuntaan.

Kuvankaappaus Jolicloud-käyttöjärjestelmästä

Erittäin iloinen yllätys oli Spotify, jonka pystyi asentamaan Jolicloudiin suoraan ikään kuin Linux-ohjelmana, vaikka winen kirjastoahan tuo käyttää vähän samaan tapaan kuin Linuxin Picasa. Kaikista eniten pidän Jolicloudissa siitä että kaikki vain yksinkertaisesti toimii. Kaikki on helppoa ja toimivaa, eikä mitään ongelmia ole vielä tullut vastaan. Jolicloudissa on suoraan kaikki ajurit, siinä toimii äänet, flash, videot, langaton internet, mokkula, bluetooth, ja lisähärpäkkeet. Jolicloud on debianpohjainen, joten siinä on valmiina aptitude.

Koska käyttis on optimoitu juuri minun läppärilleni, se toimii nopeasti. Jolicloud boottasi puhtaalla asennuksella noin 20 sekunnissa, mikä on esimerkiksi aiempaan Linux Mint asennukseen verrattuna tuplasti nopeampi. Jolicloudissa tilaa on käytetty loistavasti, mikä saa pienen näytön tuntumaan isolta. Esimerkiksi kun ikkuna on kokoruudussa, osoitepalkki “hukkuu” paneeliin (esimerkkikuva Google Chromesta alla. Dust -teemassa “osoitepalkki” on vähän turhan vaalea, mutta se ei minua oikeastaan haittaa. Ei jaksa muokatakaan).

Kuvankaappaus Jolicloud-käyttöjärjestelmästä

Jolicloudilla on myös käyttäjilleen oma yhteisöpalvelu, jonne pääsee tehtäväpalkin pienestä pilvikuvakkeesta. My Jolicloudissa pystyy asentamaan uusia sovelluksia helposti. Jolicloud onkin suunnattu myös niille ketkä eivät ole ennen Linuxia käyttäneet. Se on äärimmäisen helppokäyttöinen, mutta silti täysin muokattavissa. Parasta onkin että Jolicloudia voi käyttää kuka vain ongelmitta, siinä vain yksinkertaisesti toimii kaikki. Asennus on helppoa, käyttäminen on helppoa, Jolicloud on helppoa!

Kuvankaappaus Jolicloud-käyttöjärjestelmästä

My Jolicloud -hallintapaneelissa sovelluksia löytyy pilvin pimein laidasta laitaan. My Jolicloud on tarkoitettu lähinnä juuri niille kenellä ei ole tietämystä Linuxista, ohjelmien asentamisesta, tai sellaisesta ihme säätämisestä jota esimerkiksi minä harrastan. Ohjelmia voi asentaa My Jolicloudin lisäksi myös normaaliin tapaan komentoriviltä apt-getiä käyttäen tai vaikkapa Synapticsista.

Toistaiseksi Jolicloud on voittaja. Käytin pitkään Linux Mintiä, mutta koska sitä ei oltu optimoitu erityisesti miniläppäreille, päätin siitä luopua. Asus Eee Pc 901 on kuitenkin sen verran mopo että se vaatii vähän kevyemmän järjestelmän jotta käyttö olisi kaikista mieluisinta. Seuraava valintani olisi ollut Easy Peasy, mutta tämä Jolicloud vaikuttaa paljon paremmalta. Suosittelen kokeilemaan jos miniläppärin omistat. Päihittää mielestäni helposti Windowsin käyttömukavuudessa. Vaikka keksintö vielä betavaiheessa onkin: kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Ja voittaja on…

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Linux Mint. Kyllä se vain täytyy myöntää, että Mint on kaikista toimivin. Käyttis on pitkälle kehitetty, ja siinä toimii kaikki tarpeellinen suoraan. Mitään ajureita ei tarvitse asentaa, eikä säätöjä tehdä. Niin langaton Internet-yhteys kuin mokkulakin toimii out-of-the-box sekä LiveCD:ltä, että asennetussa järjestelmässä. Mintin saa XFCE, KDE, Fluxbox, ja Gnome-työpöytäympäristöillä varustettuna. Itse pidän eniten Gnome-työpöytäympäristöstä, joka toimii oikein sujuvasti kun ottaa turhat efektit pois päältä.

Ei mennyt kauaa, kun sain työpöydästä sellaisen kuin halusinkin. Pientä vierailua DeviantArtissa ja Gnome-look.orgissa ja voilá. Tällä kertaa jätin ihan kaikki turhat pois. Halusin pientä, minimaalista, simppeliä, ja sujuvaa. Selaimeksi tietenkin Google Chromen linux-versio.

Kuva Mint 8:n työpöydästä.

Parempaa Linuxia ei kyllä voisi toivoa. Kernel ei ole erityisesti Eee:lle optimoitua, mutta ei tarvitsekaan olla jos toimii pätkimättä ilmankin. Viimeksi käytin Mintiä toukokuussa 2009, jolloin siitä oli juuri ilmestynyt versio 7 ‘Gloria’. Tällä hetkellä uusin (myös minun käytössä oleva) versio on 8, koodinimeltään ‘Helen’. Hauskaa että kehittäjät antavat Mintille aina naisen nimen. No, onhan se hyvin elegantti ja toimiva distrokin.

Tällä mennään jatkossa. Kuten jo edellisissä viesteissäni mainitsin, joidenkin linuxien ikävähköt mediat eivät tahtoneet bootata/asentua kunnolla, mikä kertoi ihan vain siitä että vaikka olisinkin saanut ne asennettua, niissä ei olisi toiminut tarvitsemani ominaisuudet suoraan ilman rasittavaa säätöä.

Pahoittelen “vähemmän nörtit” lukijani viime päivien Linux-painotteisuudesta → muuta en nimittäin ole paljon koneella tehnyt. Halusin ottaa täyden hyödyn irti miniläppäristäni, jotta ei tarvitse hävetä takkuilua ja kaatuilua seuraavan kerran kun sillä jotain esittelen. Ulkona on melkein -30 tänä yönä, ja kylmyys huokuu ikkunoista sisälle asti, joten taidanpa mennä peiton alle. Tux-unia kullanmuruille!

Ubuntu eee ja Asus EeePc 901

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Päätin sitten ennakkoasenteistani huolimatta kokeilla Ubuntun eee-versiota miniläppärissäni. Sain melko pian asennuksen alta pois, ja pääsin testailemaan. Kauhistuin kun huomasin jälleen dashboard-tyylisen ikkunan lävähtävän eteeni. Dashboardit jotenkin ahdistavat minua, sillä ne ovat niin palikkamaisia, eikä työpöytää oikein näe. Haluan työpöydän olevan mahdollisimman siisti, niin että pelkkä taustakuva ja ehkä pari ikonia näkyvät – ei niin että ruudulle on pakotettu läjä palkkeja ja ikoneita, eikä ikkunaa saa piennenettyä minnekään.

Kuva Ubuntu Eee:n työpöydästä.

Moblinissa, tässä, ja muissa vastaavissa ärsyttää se, että ikkunoita ei voi suurentaa eikä pienentää. Niissä on ainoastaan ruksi nurkassa, tai ne ovat valmiiksi suurennettuna ja liimattuna reunoihin. Itse en pidä tämän tyylisestä käyttöliittymästä ollenkaan. Aivan kuin kaikki vapaus olisi riistetty.

Pelkkä käyttöliittymä ei ollut ainoa syy miksi luovuin melkein välittömästi Ubuntu eee:n käytöstä. Langaton Internet ei lähtenyt toimimaan vaikka laitoin salasanan ihan oikein. Ei ilmeisesti osaa tukea WPA/WPA2-mixedmode-salausta kyseinen käyttis, sillä vaihtoehdoissa oli vain WPA, WPA2 Personal, ja LOOP. Ei myöskään yhdistänyt mobiililaajakaistalla ihan heti, vaan pienen väännön jälkeen. Muistitikku ei myöskään mounttautunut automaattisesti, vaan heitti heti herjaa että “you must be root to mount this”. Ja kun yritin kirjautua pääkäyttäjällä, salasana ei kelvannut millään. En jaksa distroa, jossa on heti alkuun hirveitä ongelmia niin pienissä asioissa. Ja muka pitäisi olla out of the box. En suosittele. Sitten seuraavaa testaamaan…

Moblin 2.1 Asus EeePC 901:ssä

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Windows 7 toimii EeePC:ssä hyvin, mutta rupeaa selkeästi hidastumaan ajan myötä. Ei kestä kauaa, kun vajaan neljän gigan kokoinen kiintolevyn pääosio on jo täynnä tauhkaa – vaikka mitään ohjelmia ei asentaisi. Windowsilla on tapana täyttää kiintolevyä turhilla msi-paketeilla ja väliaikaistiedostoilla. Vaikka seiska onkin suht nopea, ja parempi kuin edelliset Windowsit, en siltikään täysin suosittelisi sitä vähätehoisimpiin miniläppäreihin. Kestin jonkin aikaa tehojen loppumisesta aiheutuvaa “Ohjelma ei vastaa” -takkuilua, kunnes päätin jälleen siirtyä Linuxiin miniläppärissä…

Vaihtoehtoja löytyi yllättävän paljon. Lokakuun Linux-lehdessä tuli mukana muutamia kevyitä distroehdotuksia, joita päätin tänään laittaa testiin. Testiin on menossa osa – ellei kaikki – seuraavista: BrowserLinux, Damn Small Linux, FluxFlux-Eee, Moblin, Slax, Slitaz, Vector Light, xPud ja ZenWalk. Saa nähdä mikä miellyttää eniten.

Päätin aloittaa Moblinista. Viimeksi testasin Moblinia toukokuussa, jolloin siitä oli julkaistu vasta ensimmäiset beta-versiot. Nyt kyseisestä läppä(ri)linuxista on julkaistu ihan oikeita versiota, ja kehityskin näyttää menneen parempaan suuntaan. Moblin 2.1 asentui nopeasti. Linux boottaakin kymmenessä sekunnissa. Kaikki toimii nopeasti ja sulavasti, ja nyt linukka yhdisti jopa langattomaan tukiasemaankin vaivattomasti. Käyttöliittymä on pysynyt melko samanlaisena.

Ensitestit tuntuivat lupaavalta. “Dashboard” on mukavan näköinen, ja esittelyvideo sai aistini heräämään. Käyttöliittymään on totuttelemista, sillä ikoneiden takaa löytyvää sisältöä ei tahdo millään muistaa pitkänkään väännön jälkeen, vaan aina pitää uudelleen hieroa hiirellä ikoneita nähdäkseen mistä on kyse. Mobliniin on sisäänrakennettu Twitter ja Last.fm, joiden toimintaa en ole vieläkään päässyt näkemään, vaikka paneeliin tietoni laitoinkin. Ehkä tämäkään ominaisuus ei ole vielä loppuun rakennettu…

Kuva Moblinin ensinäkymästä.

Dashboardin ylälaidassa on pikavalinnat MyZone (dashboard), tila (tilapäivitykset), Ihmiset (pikaviestin), Internet (sisäänrakennettu selain, tulikettupohjainen), Media (kuvien, videoiden, ja äänen selain. Melko yksinkertainen), Liitepöytä (joku pasteboard, tai vastaava), Sovellukset (kaikki tiedostoselaimesta pakettimanageriin), Vyöhykkeet (avoinna olevat ohjelmat ja työpöytä, kuin visuaalinen alt+tab), Bluetooth, Akku, Ääni, Verkot. Siinä se.

Tietenkin ensimmäisenä halusin lähteä tuunaamaan uutta linuxiani. Ilahduin kun huomasin että tällä kertaa taustakuvaa, ja fontteja voi vaihtaa. Teemaa ei näemmä pysty vieläkään muuttamaan, mutta mitäpäs tuosta, pidän valtavasti oletusteemasta. Sitten muistin että taustakuvani ovat verkkoasemalla. Menin tietysti tiedostoselaimesta Verkko-välilehteen, kun tajusin että sisäverkon koneille ei ole pääsyä. Herjaa vain ärsyttävästi että “Sijaintia ei voi liittää”. Googlaamallakaan en löytänyt apua… se siitä sitten. Edit: Ratkaisin ongelman kirjautumalla sftp:llä komentorivin kautta, jonka jälkeen pääsin verkkoasemille myös graafisesti… mutta huomasin myöhemmin että taustakuvaa ei voikaan muuttaa muualle kuin dashboardiin… Kaikki tarvittava olisi verkkolevyllä, ja käytän muutenkin toisten tietokoneiden kiintolevyä ahkerasti joka asiaan. Huomasin myös välillä ohjelmien kaatumista. Lähetin virheraportit matkaan, ja ajattelin siirtyä seuraavaan distroon.

Kuva Moblinin virheestä astuttaessa verkkoasemaan.

Moblin ei ole vielä ihan loppuun asti rakennettu. Testaan varmaan seuraavan kerran taas puolen vuoden päästä. Ehkä Moblin on silloin vähän kokonaisempi. Minun makuuni Moblin on yhä liian käyttörajoitteinen. Kirjoitan muista distroista kun kerkiän kokeilla niitä. Jospa löytäisin jonkun jonka voisin vakinaistaa miniläppärikäytössä… seuraavaan katsaukseen asti, näkemiin. Seuraavana testiin lähtee BrowserLinux, eli Puppy Eee:lle.

Kokemuksia Windows 7:sta asuksen miniläppärillä

:llä, eli Asuksen minikannettavalla tuotettu merkintä.

Nyt on sitten Windows 7 asennettu Asus EEE PC-miniläppäriin. Hyvältä vaikuttaa kaikin puolin. Toimii yhtä hyvin – ellei jopa paremmin – kuin Windows XP Professional. Skippasin Vista-vaiheen kokonaan, ja hyvä niin. En missään vaiheessa syttynyt tuohon käyttöjärjestelmähirviöön. Ajattelin pysyä XP:ssä vuoteen 2010 asti, jolloin päivitystuen oli tarkoitus loppua. Tänään kuitenkin tarkistin, ja tukea on jatkettu vuoteen 2014 asti. Service Pack 2 tuki loppuu edelleen vuoden 2010 aikana. Oli miten oli, tarkoitus oli siirtyä uuteen hyvissä ajoin.

Olen siis aina käyttänyt pöytäkoneissani Linuxia, ja läppäreissäni Windowsia. Tai no, onhan minulla noita linuxkokeiluja ollut läppäreissäkin, mutta jotenkin Windows on edelleen jostain syystä mukavampi omaksua läppärikäytössä. Linux Mint oli läppärikäytössä paras, mutta jonkun ajan kuluttua päätin hylätä senkin. Macbook olisi tietysti paras ratkaisu, mutta kun sellaiseen ei toistaiseksi ole varaa, eikä varmaan tule olemaan. Windows- ja Linuxlinjalla pysytään.

Ensivaikutelma Windows 7:stä on erittäin hyvä. Käyttis toimii yllättävän sutjakkaasti miniläppärillä, ehkä jopa paremmin kuin Windows XP. Töissä testattiin toimivuutta vanhalla koneella, jossa oli 256mb keskusmuistia, ja hyvin toimi siinäkin.

Minun piti kirjoittaa jonkinlainen opas Windows seiskan asennuksesta ja tuunauksesta, mutta enpä sitten jatkanutkaan. On liian kiire ja liikaa intoa noiden tietokoneiden säätämisessä. Asensin nimittäin seiskan samalla kahteen muuhun kotimme tietokoneeseen. Miniläppärini Windows 7 näyttää tällä hetkellä tältä (Teemana Win7:lle portattu Slan XP2):

Kirjoitan jossain vaiheessa oppaan miten asensin Windows 7:n muistitikulta kahteen läppäriin, ja kuinka tuunasin koneeni juuri sellaiseksi kuin haluan. Sanottakoon, että vihaan Vistan jälkeen tulleita Aero-teemoja, jotka on ärsyttävästi sisäänrakennettu sen jälkeisiin Windowseihin. Onneksi on kuitenkin olemassa kikkoja, joilla vanhat kunnon Visual Stylet saa toimimaan myös Windows 7:ssa. Tein tuunausohjeen aikoinaan Windows XP:lle, ja aion tehdä vastaavan myös seiskalle. Nyt jatkuu winukan tuunaus…

sivu 1/3123