Avainsana "blogi"
- Käytetty 8 kertaa
Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...
Vanhempia, uudempia, ja sitä rataa...
Tämä on jatkoa edelliseen blogin tilaamista käsittelevään artikkeliin, joka jälkeenpäin ajateltuna vaikuttaa hieman sekavalta. Yritän siis tällä kirjoituksella myös “tavallisille pulliaisille” valottaa blogin tai verkkosivun tilaamisen saloja mahdollisimman selkeästi, yksinkertaisesti, ja ymmärrettävästi. Tämän tekstin avulla toivottavasti myös naapurin täti osaa tilata verkkosivua…
Kertaus on opintojen äiti
Seuraatko useita blogeja, kenties kymmeniä? Oletko tallentanut blogit lähinnä kirjainmerkiksi, jos sitäkään? Unohtuuko sinulta monesti käydä seuraamallasi sivustolla katsomassa uudet päivitykset? Jos yhteen tai useampaan vastasit kyllä, blogin tilaaminen on sinulle sopiva tapa. Tilaaminen ikään kuin “muistuttaa” sinua aina kun blogiin on tullut jotain uutta. Wikipedia kertoo lisää.
Miten tilaan blogin?
Blogia voi tilata erilaisilla lukijoilla tilaamalla lukijaan blogin syöte. Syöte on tiedosto joka sisältää blogin merkinnät. Syötteen lukijoita on heti miljoona, mutta suosituimpia lienee Google, ja selaimet, kuten Firefox, Safari, Opera, OmniWeb-, Flock ja Internet Explorer. Jos et halua käyttää mitään lukijaa, voit Rollemaan tilata myös sähköpostiisi tästä:
Helppoa! Nyt saat ilmoituksen aina kun Rollemaahan tulee uusi teksti. Kätevää, vai mitä? Tätä kirjoittaessani Rollemaata tilaa jo 72 käyttäjää uuden syötteen myötä. Melko paljon tilaajia yhdessä päivässä. Kiitos kaikille lukijoille.
Nyt se tapahtui. Integroin WordPressin RSS-syötteen Feedburner-palvelun kanssa, jonka nykyään muuten omistaa Google. Feedburner mahdollistaa mm. RSS-syötteen lukijatilastot, ja blogin tilaamisen esimerkiksi sähköpostiin. Palvelu vaikuttaa ensialkuun erittäin kätevältä. Pääsyy miksi rekisteröidyin oli se että halusin tietää kuinka monta ihmistä blogiani oikein tilaa. Tällä hetkellä tilaajamäärää vasta haetaan, koska blogi on juuri lisätty.
Mikä ihmeen RSS? Mikä on syöte?
Syöte eli feed on päivitystapa netissä. Syötteen suola on päivitysilmoituksessa. Oletetaan että tässä tapauksessa syötettä käyttää blogi, kuten Rollemaa. Blogin syötteen tilaajana (lyhemmin: blogin tilaajana) saat ilmoituksen heti kun blogiin tulee uusi merkintä. Tämä on erittäin kätevää silloin kun seuraat kymmeniä blogeja. Aina ei muista vierailla sivulla, ja joskus saattaa jopa unohtaa koko sivun olemassaolon.
Jos haluat tilata Rollemaan syötelukijaasi, klikkaa tätä linkkiä niin pääset suoraan syötteeseen. Linkki ohjaa sinut Feedburnerin sivulle, josta voit valita lukijan jolla aiot blogia seurata. Jos et halua käyttää mitään lukijaa, voit tilata blogin myös sähköpostiisi painamalla “Get Rollemaa.org delivered by email”, tai tätä linkkiä.
Google Reader lienee yksi suosituimmista lukijoista. Google Readeria käyttää apunaan myös monet ulkoiset lukijat.
Mitä lukijaa kannattaa sitten käyttää? Itse suosin mahdollisimman yksinkertaista, mutta samalla toimivaa lukijaa. Pitkään suosikkini on ollut Liferea (tulee sanoista Linux Feed Reader), joka on RSS-lukija Linuxille. Lukija käyttää notify-osdia, ja sisältää kaiken tarvittavan eikä mitään ylimääräistä. Lifereassa ei ole Google Reader-synkronointia, mutta itse en käytä koko Google Readeria, joten se ei haittaa. Liferea tukee myös Linuxin ilmoitinta, eli libnotifya tai notify-osdia (kumpaa sitten sattuukaan käyttämään), ja ilmoittaa kätevästi oikeassa ylänurkassa kun uusi artikkeli on tullut (kuva alla).

Windowsille ja Linuxille suosittelen kuitenkin RSSOwlia. Lukija on elegantti, nopea, ja yllättävän monipuolinen. Itselleni Pöllö on vielä uusi tuttavuus, mutta ensituntuma on hyvä. Tämän lukijan valttikortti on erityisesti käyttöjärjestelmäriippumattomuus, sillä sen saa niin Linuxille, Macille, kuin Windowsillekin. Lukijassa voi ryhmitellä, lajitella, tagitella, tallennella, jakaa, etsiä, tuoda syötteitä… mahdollisuudet tuntuvat olevan rajattomat.

Pitkään olen käyttänyt pelkästään Macia syötteiden lukemiseen, koska satun tykkäämään Growlista (Macin ilmoitin). Macille mielestäni paras lukija on ehdottomasti Vienna. Vienna on Liferean tapaan ihanan yksinkertainen, mutta sisältää kaikki tarvittavat ominaisuudet.

Mitä tahansa lukijaa sitten käytätkin, lukukokemus pysyy todennäköisesti aina yhtä hyvänä. Muista tilata Rollemaa lukijaasi, tai sähköpostiisi. Tässä vielä linkit:
Mitä lukutapaa sinä käytät? Käytätkö syötteitä vai palaatko aina sivulle silloin kun satut koneella ollessasi muistamaan? Kommentoi ja ota kantaa!
Syy miksi otsikossa on sana “blog”, on ilmeinen: Olen hiljattain päivittänyt rollemaan blogin juuriosoitteeseen. Eli kun ennen blogiin tultiin osoitteella www.rollemaa.org/blog, se on nykyään pelkästään www.rollemaa.org. Ensin mainittu osoite ohjautuu uusimpaan merkintään, jonka otsikossa on sana “blog”.
Päivittäkäähän siis linkkinne, ettei bloggausmeemi saa liikaa suosiota. Se on nimittäin nyt Luetuimmat-listan kärjessä… Toinen erityisesti huomioitava asia on että päivitin juuri Rollemaan WordPressin versioon 2.9.1, sekä pluginit uusimpaan versioon. Ilmoittakaa, jos löydätte virheitä.
Aika ajoin tapaan uusia ihmisiä, jotka sanovat tuntevansa minut. On jotenkin hullunkurista, että monet tietävät minut nimeltä, mutta minä en ole koskaan nähnyt heitä. Kun kysyn mistä he tuntevat minut, saan vastaukseksi jotain kuten “sulla on hienot nettisivut”, “olen käynyt lukemassa blogiasi”, “luen blogiasi päivittäin”, “irkistä”, “irc-galleriasta”, “tunnen siskosi”, “kaveri kertoi sinusta ja sivustasi”, “olet aika suosittu netissä”, jne.
Löysin taannoin artikkelin, joka kertoi ärsyttävimmistä Facebookkailijoista. Listan asiat pätevät myös muuhun nettielämään, kuten blogien seuraamiseen. Blogeista yleensä saa melko hyvin informaatiota ihmisestä kokonaisuudessaan. Useita ärsyttää “stalkkaajat”, jotka tietävät kaiken ihmisestä, ja jopa morjenstavat kadulla tavatessaan tai kutsuvat nimeltä, mutta taas itse kohde ei tiedä heistä mitään.
Minulla on käynyt monta kertaa niin että kadulla on huudettu “moi Rolle”, vaikka en ole nähnyt huutelijoita koskaan aikaisemmin. On myös hassua että synttäreillä, bileissä, tai juhlissa puolet minulle täysin tuntemattomista ihmisistä tietävät minut entuudestaan esittäytymisvaiheessa. Tavallaan olen imarreltu, mutta tavallaan olisin ehkä voinut haluta että he olisivat ottaneet vaikka netin kautta yhteyttä aiemmin.
Siispä pyydän, jos luet juuri nyt tätä viestiä, (1) vastaa kommentoimalla johonkin tai kaikkiin seuraavista kysymyksistä: kauanko olet lukenut blogiani?, (2) mistä löysit blogini?, (3) miksi luet blogiani? Joskus olisi kiva tietää ketkä tätä lukee, ja ehkä myös tutustua heihin jollain asteella. Arvostaisin suuresti!
Rollemaa.org – oma blogi
Muiden blogit
Blogien yhteisöllisyys
Hassu oli. Nappasin meemin Torstilta. Kiitos.
Lukiessani isäni uutta blogia, tajusin etten ole itseltänikään kovin usein kysynyt hänen pohtimaansa kysymystä: Miksi kirjoitan blogiin? Tästä tullaan tietysti määritelmään, johon isänikin ensimmäisenä päätyi: Mikä on blogi? Olen kyseiseen kysymykseen jo vastannut varsin tyhjentävästi, mutta en jostain syystä löytänyt vanhaa määritelmääni reilun seitsemänsadan blogiviestin tietokannastani, vaikka kuinka yritin etsiä. Niinpä vastaan siihen nyt uudestaan.
Tietysti jokainen voi määritellä blogin haluamakseen, mutta itse tykkään ajatella että blogi on nettipäiväkirja tai mielipidepalsta, jolla tuodaan esille omia mielipiteitä, ajatuksia, kertomuksia ja kokemuksia omasta elämästä omaan tapaan ja tahtiin kirjoittamalla. Blogi tulee sanasta/sanoista web log/weblog, joka tarkoitti alunperin muistaakseni henkilökohtaista lokikirjaa, johon kukin tallentaa mitä huvittaa – tosin usein sisältö on laajalti tekstipainotteista. Nykyään on myös ilmiö, jota sanotaan tumbebloggaamiseksi/tumbeloggaamiseksi. Tumbeblog on kuin blogi, mutta rajusti karsittu ja tiivistetty sellainen. Tumbelogissa julkaistaan lähinnä lyhyitä sattumuksia, lausahduksia, kuvia, tai videoita. Teinpä itsekin tunnuksen joskus viikkoja sitten, mutta en pahemmin innostunut ideasta. Onhan minulla Rollemaakin.
Ja sitten se pääkysymys. Kirjoitan blogiin, koska ainoa ja tärkein harrastukseni on tietokoneet, ja tietokoneella ollessa kirjoittaminen sujuu nopeiten ja vaivattomimmin. Kirjoitin pienenä monta päiväkirjaa täyteen tekstiä, silloin kun ei ollut mahdollisuutta vielä kirjoittaa nettiin. Blogi on vähän kuin jatketta päiväkirjoilleni, tosin hieman pinnallisemmalla tasolla. Koko maailmalle en rupea kertomaan esimerkiksi seksielämästäni, ihmisuhteistani, tunteistani, tai muusta vastaavasta avoimesti, vaan enemmänkin tuon ajatuksiani kaiken kansan luettavassa muodossa julkisuuteen. Tietenkin kerron paljon itsestäni, kuulumisistani, ajatuksistani, ja tavoistani, mutta nämä asiat saisi tietää kysymällä kuka vain utelias ihminen joka tapauksessa.
Lisäksi pidän kirjoittamisesta valtavasti. Kirjoittaminen on kivaa! Kirjoittaminen kehittää sanavarastoani ja verbaalisia kykyjäni aina vain lisää ja lisää. Ihmisen mieli ei muista kaikkea, joten on hyvä joskus kirjoittaa asioita ylös. Aina on sitten kiva muistella mitä tulikaan tehtyä vuosia sitten. Rollemaassa on jo kolmen vuoden elämää lähes päivittäin kirjoitettuna ja kuvattuna. Vielä toista vuotta lukiossa ollessani, lokakuun 5. päivä vuonna 2006 kirjoitin seuraavasti:
Voisin yhtä hyvin kirjoittaa pelkkää Lorem Ipsumia. Ei ketään oikeasti kiinnosta. Mutta asioita on silti hauska kirjoittaa. Joskus ajatuksien purkaminen tekstin muotoon helpottaa. Varsinkin masenuksessa kirjoittaminen on pelkkää terapiaa.
Koska 99% netin käyttäjistä haluaa vain lukea, tuottamatta itse sisältöä, niin bloginpito voi olla yhtä antoisaa kuin foorumit – tarjota luettavaa ilman foorumien negatiivisia puolia, joista eittämättä ikävimpiä on milloin mistäkin lauseesta yhtäkkiä hulluna suuttuminen, niin että sisällöntuottaja ei välttämättä edes tajua mikä sen aiheutti. Toisinaan olen suomalaisia keskustelupalstoja lukiessani tuuminut, että onkohan meillä suomalaisilla jotain synkkää piilovihaa sisimmässä, kun erittäin yleisesti jo yksi lause tuntemattomalta nimimerkiltä aiheuttaa mitä masentavimpia vastauksia, joissa toista nimitellään lievimmilläänkin tyyliin “sinä ja kaltaisesi tyhmät idiootit” jne.
Olen myös huomannut vastaavanlaisia ilmiöitä. Monesti huomaan blogiani suositellessani vähemmänkin tuntemattoman sanovan “kyllä minä tuota olen seurannut jo vuosia” tai muuta vastaavaa. Hassua huomatta että blogia lukee niin moni ihminen, vaikka blogmasterista ei tunnu yhtään siltä. Johtuu ihan juuri siitä syystä että 99 prosenttia kävijöistä ei jätä vierailustaan minkäänlaista jälkeä. Tosin ei saa odottakaan kaikkien kommentoivan, mutta pienkin kommentti tuo aina iloa sisällöntuottajalle – tosin ei silloin jos kommentti on äärimmäisen negatiivinen/negatiivissävytteinen. Tuo lauseiden väärin käsittäminen ja jostakin suuttuminen on minunkin kohdallani ollut harmillisen yleistä, nyt kun ajattelee menneitä vuosiani bloggajana/kirjoittajana. On sitä muunkinlaista häirintää koettu.
Yhdessä vaiheessa jopa suljin blogini kokonaan yleisöltä, koska en enää kestänyt niitä haukkumisia ja tärkeilijöitä, jotka tuntuivat tietävän miten on parempi elää tai tehdä asioita. Avasin kuitenkin blogini uudestaan viime vuoden loppupuolella, 17. marraskuuta 2008:
Miksi avasin blogin uudestaan kaikkien nähtäville? Koska silloin kun se oli suljettuna ei yht’äkkiä ollut samanlaista motivaatiota kirjoittaa. Lopulta lopetin kirjoittamisen kokonaan. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jotenkin on luontevampaa kirjoittaa kun tietää että enemmän kuin pari ihmistä tulee tekstiä lukemaan. Jotenkin sitä odottaa pientä kommenttia tai edes pientä vaikutusta jonka teksti saattaisi lukijassaan aiheuttaa.
Pyrinkin aina että kun julkisesti kirjoitan niin olen mainitsematta nimiä tai kohdistamatta (varsinkin negatiivisia asioita) kenenkään ihmiseen tai lähipiirini sisällä olevaan ryhmään. En halua eikä ole koskaan ollut tarkoitus loukata ketään tai mitään kirjoituksillani. Kirjoitukset ovat lähinnä itselleni ja niille ketkä ovat kiinnostuneet tekemisistäni ja aikaansaannoksistani. Julkaisen blogissani päiväkirjamerkintöjen lisäksi vapaa-ajan töitäni ja ansioitani, tietokonejuttuja, arvosteluja, kannanottoja (kuten tämä), uutisia, valokuvia, tarinoita ja jopa runoja. Bloggaaminen ja kirjoittaminen on yksi ainoa kehittävimmistä ja tärkeimmistä harrastuksistani, josta en aio luopua.