Rollemaa.org

Jälleen pitkä tauko bloggaamisesta. Jopa niin pitkä, että Wordpressin uusi versio on ehtinyt tulla (2.9.1 → 2.9.2). Minulla on ollut paljon kiireitä; kalenteri buukattu täyteen koko viikolle. Vastapainoksi töissä on ollut tavallista hiljaisempaa. Torstaiaamuna pidin ihan itse palaverin myymälä- ja huoltopäällikön kanssa, ja kerroin hieman ajatuksistani ja tunteistani. Oli hieman jäänyt vaivaamaan muutama työasia, mikä vaikutti työvireyteeni negatiivisesti. Sain asiat selitettyä, ja tämä omatoiminen ja rohkea teko vaikutti kanssatyöskentelijöihin myöntävästi. Töissäkin on hyvä aina puhua asioista, sillä kukaan ei ole telepaatikko.

Työasioista vielä sen verran, että se ei minua kaada vaikka en saisikaan tästä palkkatyötä. Sain nimittäin työtarjouksen yhteen toiseen tietokonefirmaan, ja vaikka en pääsisi sinnekään, voin silti kokea itseni tarpeelliseksi. Kyllä minullekin oma paikka löytyy.

Tänään lähden Helsinkiin Finnish Metal Expo -tapahtumaan. Tulee olemaan kovat kekkerit, mutta samaan aikaan kova koti-ikävä – jo pelkästä ajatuksesta. Toinen puoli (se suurempi osa) minusta haluaisi jäädä vaimoni ja lapseni kanssa kotiin saunomaan ja viettämään rauhallista koti-iltaa. Mutta tulipahan lippu ostettua. Onhan siellä sentään Tukkanuotta, Turmion Kätilöt, Insomnium, Survivors Zero, Winterborn, Swallow the Sun, Apocalyptica, ja Sonata Arctica.

Rahaa minulla ei ole juurikaan ylimääräistä, joten jouduin etsimään kimppakyydin. Junalla kun maksaa meno-paluu sen sata euroa. Käsittämätöntä taas tämä Suomen touhu… sähköpostiini tuli tarjous lennosta Brysseliin, meno-paluu 45 eukkoa! Juma* sanon minä! On kaksi kertaa kalliimpaa matkustaa parin hassun kaupungin välillä, kuin maapallon toiselle puolelle. Arvostus Suomea kohtaan vähenee jälleen, ainakin tässä asiassa.

Muutamme ensi kuussa. Löysimme Kangaslammelta mahtavan (ison, halvan) kolmion. Lotta saa vihdoinkin oman huoneen. Muutosta lisää myöhemmin.

Pitäisi ruveta kirjoittamaan enemmän. Matkalta ajattelin kyllä kertoa kuulumisia. Hieman harmittaa kun tämä kirjoittamisinto on kaatunut johonkin graafisiin kynnyksiin. Jotenkin vain kirjoittaminen riippuu niin suuresti siitä miltä teksti näyttää grafiikan ja värien ympäröimänä, ei siitä miltä se kuulostaa. Tyhmää, mutta totta. Jos saisin sen ulkoasun joskus valmiiksi, niin olisin itseeni ja kirjoituksiini tyytyväinen.

Olen pitkään visioinut uutta ulkoasua Rollemaahan, mutta vuosien myötä heikentynyt inspiraationi ja pitkäjänteisyyteni tuntuu ottavan vallan joka kerta kun ulkoasua väännän. Grafiikan tuottaminen ei ole enää niin helppoa kuin ennen, johtuen ehkä myös siitä faktasta että aikaakaan ei enää ole samalla tavalla ylimääräistä.

Tavallaan kuitenkin pidän nykyisestäkin ulkoasusta, ja onhan tässä kaksi muutakin vaihtoehtoista tyylitiedostoa; helppokäyttöinen/esteetön, ja vanha rollemaa. Jotenkin kuiotenkin bloggausinto on myös laantunut pelkästään ulkoasun myötä. Niin se vain on, että kaikkeen kyllästyy joskus.

Mutta kuten sanoin, minulla on visio, jota olen toteuttanut hiljalleen (valmiina ehkä noin 10%). Ehkä se sieltä joskus tulee. Menihän tämänkin leiskan kehittämisessä monta vuotta. Olen nykyään hirmu laiska näiden asioiden suhteen.

En ole myöskään blogannut viime aikoina niin paljoa siksi, koska en ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Ennen kirjoittaminen oli minulle itsestäänselvyys, nyt se on jäänyt vähän toisarvoiseksi. Nytkin kirjoitan kommunikaattorilla kävellessä ulkona, hetken päähänpistosta.

Minulla on ollut kiirettä jo pelkästään töiden kanssa. Data Groupin pestin lisäksi teen satunnaisia web-hommia, ja muuta tietotekniikkaan liittyää. Pakko se on jollain tapaa elättää perheensä, ja itsensä.

Mielialat ovat heitelleet vuoristoradan lailla ylös ja alas. Tällä hetkellä eniten ehkä mietityttää ja ahdistaa asuntoasia. Olisi niin kiva pian saada jotain varmuutta asiaan. Hakemuksia on laiteltu joka paikkaan, mutta mistään ei ole kuulunut mitään, edes perään soittelun jälkeen. Kai se pitäisi taas alkaa soitella.

Mutta nyt olen kaupassa, ja jatkan ostoksia. Voisin luvata itselleni että tänään saan ainakin leiskaa tehtyä hieman eteenpäin. Tai tehtyä joitakin uudistuksia että edes bloggaaminen tuntuisi miellyttävältä.

Aika ajoin tapaan uusia ihmisiä, jotka sanovat tuntevansa minut. On jotenkin hullunkurista, että monet tietävät minut nimeltä, mutta minä en ole koskaan nähnyt heitä. Kun kysyn mistä he tuntevat minut, saan vastaukseksi jotain kuten “sulla on hienot nettisivut”, “olen käynyt lukemassa blogiasi”, “luen blogiasi päivittäin”, “irkistä”, “irc-galleriasta”, “tunnen siskosi”, “kaveri kertoi sinusta ja sivustasi”, “olet aika suosittu netissä”, jne.

Löysin taannoin artikkelin, joka kertoi ärsyttävimmistä Facebookkailijoista. Listan asiat pätevät myös muuhun nettielämään, kuten blogien seuraamiseen. Blogeista yleensä saa melko hyvin informaatiota ihmisestä kokonaisuudessaan. Useita ärsyttää “stalkkaajat”, jotka tietävät kaiken ihmisestä, ja jopa morjenstavat kadulla tavatessaan tai kutsuvat nimeltä, mutta taas itse kohde ei tiedä heistä mitään.

Minulla on käynyt monta kertaa niin että kadulla on huudettu “moi Rolle”, vaikka en ole nähnyt huutelijoita koskaan aikaisemmin. On myös hassua että synttäreillä, bileissä, tai juhlissa puolet minulle täysin tuntemattomista ihmisistä tietävät minut entuudestaan esittäytymisvaiheessa. Tavallaan olen imarreltu, mutta tavallaan olisin ehkä voinut haluta että he olisivat ottaneet vaikka netin kautta yhteyttä aiemmin.

Siispä pyydän, jos luet juuri nyt tätä viestiä, (1) vastaa kommentoimalla johonkin tai kaikkiin seuraavista kysymyksistä: kauanko olet lukenut blogiani?, (2) mistä löysit blogini?, (3) miksi luet blogiani? Joskus olisi kiva tietää ketkä tätä lukee, ja ehkä myös tutustua heihin jollain asteella. Arvostaisin suuresti!

Rollemaa.org – oma blogi

1. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat?
   Blogihan tulee sanasta weblog, joka on niinsanotusti “verkkolokikirja”, johon tehdään “merkintöjä”, eli kirjoituksia ja artikkeleita haluamistaan asioista. Blogia on yritelty määritellä monilla tavoilla, ja voi tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Minulle blogi tarkoittaa eniten nettipäiväkirjaa, eli omaa julkista päiväkirjaa netissä.
2. Milloin aloitit bloggaamisen?
   (joissakin piireissä bloggaaminen kirjoitetaan yhdellä g:llä, blogaaminen, mutta minusta se kuulostaa tyhmältä). Aloitin varsinaisen bloggaamisen vissiin 2003-2004, ellen jopa aiemmin. Silloin tosin blogia sanana tai ilmiönä ei tunnettu samalla tavalla kuin nykyään Tuplabloggailin myös jonkin aikaa livejournaliin, ja vuoden 2007 puolella pidin anonyymiblogia Bloggerissa. Niistä tuli kuitenkin pelkkää mielipahaa, joten jatkoin aktiivista kirjoittelua Rollemaassa (silloisessa Rollewebissä). Ennen milleniumia kirjoitin tietenkin konkreettista päiväkirjaa, ja niitä minulla onkin tallessa aika monta täytettynä ainakin vuoteen 2003 asti.
3. Miksi bloggaat?
   Olen aina rakastanut kirjoittamista, ja kotisivujen tekemistä omaksi ilokseni. Omien ajatuksien kirjoittaminen “ajatuksen virtana” on ollut aina yksi keinoistani rauhoittua. Samalla kehitän kirjoitustaitoani ja sanavarastoani, ja jopa kommunikoin lukijoideni kanssa. Blogiteksteilläni saan myös helposti mielipiteitäni näkyville. Bloggaus on siis minulle eräänlainen harrastus.
4. Kuinka usein bloggaat?
   Yritäin lähes päivittäin, mutta aina ei tule kirjoiteltua. Tiheimmillään olen kirjoittanut jopa kymmeniä artikkeleita päivässä, harvemmillaan kerran viikossa. Keskimäärin kirjoitan joka toinen päivä jotain. Nykyään sivulla on vielä mikrobloggaukset, joten jos ne lasketaan niin joka päivä on jotain uutta.
5. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi?
   Yllättävää kyllä, tunnen. Tai no, tavallaan sitä ei voi sanoa syyllisyydentunteeksi, enemmän harmittaa kun unohtuu kertoa asioista, joista olisi saanut paljon juttua, ja ehkä myös keskusteluakin.
6. Bloggaatko vai blogaatko, miksi?
   Kuten jo aiemmin tuli sanottua, bloggaaminen kuulostaa paremmalta. Kumpikin tarkoittaa tosin samaa asiaa, joten kysymyksen vastauksella ei tavallaan ole mitään merkitystä lopputulokseen. Blogaan ja bloggaan.
7. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä?
   Laskuria? Tykkään käyttää enemmän laajempia tilastojärjestelmiä. Aikoinaan (90-2000, vuosi sinne tai tänne) käytin php-pohjaista bbclonea. Nykyisin käytän yhtäaikaisesti woopraa ja Google Analyticsia, jotka ovat molemmat loistavia. Päivässä sivustolla käy kutakuinkin kummankin tilastosysteemin mukaan 100-200.
8. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)?
   Tällä hetkellä tilaajia 22, lukijoita viikossa 15.

Muiden blogit

1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä?
   Tietenkin. Pidän monen blogin sisältöä kiinnostavana. Joskus tulee tilaisuus, jolloin voin ottaa kantaa toisen mielipiteeseen. Blogiverkko on eräänlainen yhteisö. On kiva kirjoittaa kun tietää että blogia lukee joku, ja toisten tekstien tai blogien kommentoiminen tuntuu hyvältä samalla tavalla kuin kommenttien saaminen omaan blogiin.
2. Milloin aloitit blogien lukemisen?
   Olen lukenut niitä niin pitkään kuin muistan, silloinkin kun blogi-nimitys ei ollut yleisesti tiedossa. Varmaan juuri silloin kun aloitin Internetin käytön.
3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)?
   Blogilistaa en käytä blogien selaamiseen, mutta suosikeissa on noin viisi. RSS-lukijassani (Liferea) aktiivisesti seuraamiani blogeja on 51, joista parhaat löytyvät footeristani.
4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten?
   Varmaan kavereiden blogeja, kuulumisia. Tykkään lukea myös tietotekniikasta ja tietokoneista. Uutisia en oikeastaan lue. Metallimusiikki.net on asia erikseen.
5. Millaisia blogeja luet vähiten?
   Vastasinkin jo edellisessä: uutisia.
6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua?
   Kyllä. Ne ovat kivoja, sillä sieltä saa kipinöitä kirjoittaa vastamielipiteitä, ja -kannanottoja.
7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja?
   Suomalaisia. Ulkomaisista on listalla vain muutamia, ja nekin suurin osa kehitysblogeja (songbird, Last.fm, linux…)
8. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja?
   Silloin tällöin.

Blogien yhteisöllisyys

1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)?
   Kyllä.
2. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne?
   Outo kysymys. Tietenkin ilmoitin itse. Ei taida voida edes ilmoittaa jonkun toisen blogia, ainakaan ilman lupaa.
3. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla?
   Erittäin harvoin. Ei paljoa kiinnosta.
4. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla?
   Kiva juttu.
5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla?
   Kiva juttu.
6. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla?
   Blogilistalla en? Muiden blogeissa kyllä, jos minulla on jotakin sanottavaa juttuun.
7. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin?
   Nyt en kyllä osaa sanoa. En oikein paljon missään. Kommentoin satunnaisesti sinne tänne.
8. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin?
   En osaa vastata tähänkään.
9. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja?
   Vain jos viittaan johonkin mielipiteeseen, mutta en varsinaisesti kommentoi itse blogia.
10. Tuntuuko sinusta siltä, että “blogistanissa” (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri?
    En usko, että näin on. Enkä ole moisesta kuullut.
11. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et?
    Mikä sisäpiiri?
12. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi?
    Onko sellaisiakin?

Hassu oli. Nappasin meemin Torstilta. Kiitos.

No jopas on jäänyt bloggaaminen vähemmälle tänään. Ei minua oikein nytkään innosta kirjoittaa, mutta kun tekstiä syntyy niin…* Olen melkein pakotettu bloggaamaan pidempiä tekstejä, kun mikrobloggaukset tuntuvat valtaavan alaa sivulla. Tällä sivulla olevat Twitter-postaukset käyttäytyvät siis kuin normaalit merkinnät. Tästä johtuen voi näyttää siltä kuin sivulla olisi vähemmän niitä “oikeita” merkintöjä, kun tosiasiassa Twitter-postaukset ovat niitä oikeita merkintöjä. Ne on vain tyylitelty näyttämään mikrobloggauksilta.

Tänään lähdettiin aamulla hoitamaan asioita. Vettä tuli niskaan, mutta eipä tuo haitannut. Kaupungilla tuli Veeran tulkki vastaan. Rupattelimme siinä tovin kuulumisia. Kyseli tuliko papereita tulkkiopistoista, mutta ei minulle mitään ollut tullut. Olivat ilmeisesti sössineet hakujen kanssa kun lähetin viimetingassa sähköpostia kun ei enää verkkohaut olleet auki. Oli miten oli, eipä sinne tullut päästyä. Enkä varmaan olisi mennytkään kun suunnitelmissa on asua Jyväskylässä vielä vähän pidempään.

Äiti kävi lainaamassa läppäriäni jotain työkeikkaa ja omaa retkeä varten. Mikäpäs siinä, en minä sitä nyt niin palavasti tarvitse. Joopa, molemmat vanhempani mesettävät, pitänee vastailla. Hyvät yöt.

Hei, minä olen Rolle, ja olen nettiholisti (tässä vaiheessa teidän kuuluu sanoa “hei Rolle, kiitos kun jaoit tämän asian kanssamme” taputusten kera). Häpeämättä myönnän että olen tietokone- ja Internet-riippuvainen. Tietokone on yksi harrastuksistani – lue: ainoa (oman perheen lisäksi, jos sitä harrastukseksi voi kutsua). Syy riippuvuuteen on selkeä: Olen kasvanut tietokoneiden parissa. Kotonamme on ollut tietokoneita koko elämäni ajan, ja kasvoin niiden keskellä. Pidin tietokoneista ja niiden parissa työskentelystä, sillä tuntui että tuosta vempeleestä ei saanut koskaan tarpeeksi irti, aina löytyi uutta ja lisää mielenkiintoista.

Kun Internet tulla tupsahti maailmaan, siitäkös asiat vasta lähtivätkin laajenemaan. Ensimmäiset kotisivuni tein vuonna 1999, jolloin olin kymmenisenvuotias. Halusin heti maailman Internet-puuhun oman puumerkkini. Sivut käsittelivät tuolloin piirustuksiani, sarjakuviani, runojani, pelejäni, harrastuksiani, ja muita tekstejäni. Kirjoitin silloin vielä käsin konkreettiseen päiväkirjaan, koska blogeista tai nettipäiväkirjoista ei ollut tietoakaan. Pari vuotta myöhemmin rupesin julkaisemaan nettipäiväkirjaa ensin käsin, sitten cutenews -nimisen softan avulla.

Nykyään blogini on ollut internetin maailmassa pian kymmenen vuotta, sisältää 813 merkintää, 1,053 kommenttia ja 126 ilmoittautunutta lukijaa. Blogin syötettä tilaa vajaat parisenkymmentä ihmistä. Uniikkeja kävijöitä on 500-2000 per kuukausi. Kylläpä aika rientää.

Minulla on käytännössä kolme Internet-yhteyttä. Päänetti on Elisan 30/1 kaapeliverkossa, toissijainen Saunalahden 768-mobiililaajakaistayhteys (aka mokkula), ja puhelimen datapaketti, joka vastaa mokkulan nopeuksia. Jos jostain kumman syystä pääyhteyteni katkeaa, minulla on vielä mokkula, ja kommunikaattorin yhteys, jonka saan kätevästi langattomaksi modeemiksi JoikuSpotin avulla. Pääsen siis nettiin mistä ja milloin vain.

Kommunikaattorissani on siis kuukausimaksuun sisältyvä Saunalahden datapaketti, joka mahdollistaa mobiilinetin loputtoman käytön ilman ylimääräisiä maksuja. Pääsen E90:llä ssh:lla koneelleni, ja pystyn joitakin ohjelmia hallinnoimaan jopa Web-käyttöliittymällä, puhelimen omalla Opera-selaimella. Kommunikaattorin otan tietysti mukaan vain nopeille reissuille, esimerkiksi kauppareissuille tai pidemmille kävelyreissuille, jolloin voin kävellessäkin kätevästi säätää tai jutella IRCissä. Tietysti puhelin on sellainen, joka on aina mukana. JoikuSpot mahdollistaa myös iPod Touchin nettitoimivuuden joka paikassa, joten voin asennella ohjelmia tai koodata iPodillanikin missä vain ikinä liikunkin.

Sitten on Asus EEE PC 901, jonka otan matkaani aina kun lähden jonnekin vähän minuutteja pidemmäksi aikaa. EEE PC:lläni saan graafisen etäyhteyden pöytäkoneelleni, jota pystyn hallitsemaan vaikka tuhannen kilometrin päästä aivan kuin olisin kotonani. Mokkulan tai kommunikaattorini nettiä käyttäen pääsen Internetiin mistä vain.

Koska minulla ei ole muuta kuin aikaa, olen aina Internetissä. Minut tavoittaa netistä paremmin kuin puhelimella. Tekstipohjainen kommunikointi on tullut tavaksi vaimonikin myötä, hän kun ei ilman kuulokojetta puhetta kuule. Jotkut ihmettelevät suuresti kun saatamme joskus irkata vierekkäin.

Internet vie parisuhteen. Näin kärjistää saksalaisen Bitkomin kysely. Useampi kuin neljä viidestä 19-29-vuotiaasta saksalaisesta kertoi netin olevan seurustelukumppania tärkeämpi. Kyselyyn vastasi tuhat ihmistä. Meneillään oleva laskukausi työllistää pariterapeutteja, kun netissä viihdytään paremmin kuin läheisten parissa.

Entä jos Internet tuo parisuhteen? Minulla kävi niin. Vaimonikin on aikamoinen Internet-addikti, ja käytämme nettiä paljon yhdessä. Parisuhteemme ei kärsi netin käytöstä. Eikä oikein kärsi mikään muukaan. Entä jos netissä viihdytään läheisten kanssa? Ainakin meillä on niin. Internet tuo elämääni paljon enemmän kuin vie. Ja minulla on ihan oikea vaimo, ei mikään jpg-vaimo. Kohta on oikea lapsikin, ja silloin kyllä vähän prioriteetit vaihtuu. Internet-riippuvuuteni ei tietääkseni ole haitaksi terveydelleni, ihmissuhteilleni tai avioliitolleni. Jos on, niin sitä en ole ainakaan vielä huomannut.

Tänään julkaistussa Aamulehden artikkelissa verrataan nettielämää arkielämään. Useammat tuppaavat erittelemään nettielämän ja arkielämän. Minulle nettielämä on arkielämää. En ole irl niin sosiaalinen kuin jotkut ihmiset, vaikka kasvokkainkin tapaan ja näen jopa päivittäinkin ihmisiä – muitakin kuin vaimoani. Netissä on helppo ja nopea keskustella kenen kanssa tahansa (ja nykyään – ainakin minulla – missä tahansa), ilman ulkoisia ärsykkeitä. Arjessa ihmistä on usein vaikea saada kiinni, kun kaikki eivät tunnu edes vastaavan puhelimeen. Sen sijaan he vastaavat pikaviestiin, vaikka samaan aikaan puhelin pärisisi pöydällä.

Ostaminen Internetistä on myös yleistynyt. Nykyään saa jopa ruokaostokset kotiovelle nettitilauksella, tosin Suomessa moinen ei ole yleistynyt – jos mahdollistakaan. Hedelmiä netistä pystyy ainakin tilaamaan Helsingin alueella, jos ei muuta. Itse tilaan netistä vain vaatteita, tietokoneen osia, vempaimia, musiikkia, silloin kun tilaan.

Tiivistettynä täytyy myöntää että kai sitä eletään sitten Internet-sukupolvea. Ainakin itse elän, ja ehkä lapsenikin. Saa nähdä mitä 2010-luku tuo tullessaan. Toivottavasti Internetin käyttö pysyy yhtä positiivisena kuin mitä itse sen olen kokenut.

Lukiessani isäni uutta blogia, tajusin etten ole itseltänikään kovin usein kysynyt hänen pohtimaansa kysymystä: Miksi kirjoitan blogiin? Tästä tullaan tietysti määritelmään, johon isänikin ensimmäisenä päätyi: Mikä on blogi? Olen kyseiseen kysymykseen jo vastannut varsin tyhjentävästi, mutta en jostain syystä löytänyt vanhaa määritelmääni reilun seitsemänsadan blogiviestin tietokannastani, vaikka kuinka yritin etsiä. Niinpä vastaan siihen nyt uudestaan.

Tietysti jokainen voi määritellä blogin haluamakseen, mutta itse tykkään ajatella että blogi on nettipäiväkirja tai mielipidepalsta, jolla tuodaan esille omia mielipiteitä, ajatuksia, kertomuksia ja kokemuksia omasta elämästä omaan tapaan ja tahtiin kirjoittamalla. Blogi tulee sanasta/sanoista web log/weblog, joka tarkoitti alunperin muistaakseni henkilökohtaista lokikirjaa, johon kukin tallentaa mitä huvittaa – tosin usein sisältö on laajalti tekstipainotteista. Nykyään on myös ilmiö, jota sanotaan tumbebloggaamiseksi/tumbeloggaamiseksi. Tumbeblog on kuin blogi, mutta rajusti karsittu ja tiivistetty sellainen. Tumbelogissa julkaistaan lähinnä lyhyitä sattumuksia, lausahduksia, kuvia, tai videoita. Teinpä itsekin tunnuksen joskus viikkoja sitten, mutta en pahemmin innostunut ideasta. Onhan minulla Rollemaakin.

Ja sitten se pääkysymys. Kirjoitan blogiin, koska ainoa ja tärkein harrastukseni on tietokoneet, ja tietokoneella ollessa kirjoittaminen sujuu nopeiten ja vaivattomimmin. Kirjoitin pienenä monta päiväkirjaa täyteen tekstiä, silloin kun ei ollut mahdollisuutta vielä kirjoittaa nettiin. Blogi on vähän kuin jatketta päiväkirjoilleni, tosin hieman pinnallisemmalla tasolla. Koko maailmalle en rupea kertomaan esimerkiksi seksielämästäni, ihmisuhteistani, tunteistani, tai muusta vastaavasta avoimesti, vaan enemmänkin tuon ajatuksiani kaiken kansan luettavassa muodossa julkisuuteen. Tietenkin kerron paljon itsestäni, kuulumisistani, ajatuksistani, ja tavoistani, mutta nämä asiat saisi tietää kysymällä kuka vain utelias ihminen joka tapauksessa.

Lisäksi pidän kirjoittamisesta valtavasti. Kirjoittaminen on kivaa! Kirjoittaminen kehittää sanavarastoani ja verbaalisia kykyjäni aina vain lisää ja lisää. Ihmisen mieli ei muista kaikkea, joten on hyvä joskus kirjoittaa asioita ylös. Aina on sitten kiva muistella mitä tulikaan tehtyä vuosia sitten. Rollemaassa on jo kolmen vuoden elämää lähes päivittäin kirjoitettuna ja kuvattuna. Vielä toista vuotta lukiossa ollessani, lokakuun 5. päivä vuonna 2006 kirjoitin seuraavasti:

Voisin yhtä hyvin kirjoittaa pelkkää Lorem Ipsumia. Ei ketään oikeasti kiinnosta. Mutta asioita on silti hauska kirjoittaa. Joskus ajatuksien purkaminen tekstin muotoon helpottaa. Varsinkin masenuksessa kirjoittaminen on pelkkää terapiaa.

Koska 99% netin käyttäjistä haluaa vain lukea, tuottamatta itse sisältöä, niin bloginpito voi olla yhtä antoisaa kuin foorumit – tarjota luettavaa ilman foorumien negatiivisia puolia, joista eittämättä ikävimpiä on milloin mistäkin lauseesta yhtäkkiä hulluna suuttuminen, niin että sisällöntuottaja ei välttämättä edes tajua mikä sen aiheutti. Toisinaan olen suomalaisia keskustelupalstoja lukiessani tuuminut, että onkohan meillä suomalaisilla jotain synkkää piilovihaa sisimmässä, kun erittäin yleisesti jo yksi lause tuntemattomalta nimimerkiltä aiheuttaa mitä masentavimpia vastauksia, joissa toista nimitellään lievimmilläänkin tyyliin “sinä ja kaltaisesi tyhmät idiootit” jne.

Olen myös huomannut vastaavanlaisia ilmiöitä. Monesti huomaan blogiani suositellessani vähemmänkin tuntemattoman sanovan “kyllä minä tuota olen seurannut jo vuosia” tai muuta vastaavaa. Hassua huomatta että blogia lukee niin moni ihminen, vaikka blogmasterista ei tunnu yhtään siltä. Johtuu ihan juuri siitä syystä että 99 prosenttia kävijöistä ei jätä vierailustaan minkäänlaista jälkeä. Tosin ei saa odottakaan kaikkien kommentoivan, mutta pienkin kommentti tuo aina iloa sisällöntuottajalle – tosin ei silloin jos kommentti on äärimmäisen negatiivinen/negatiivissävytteinen. Tuo lauseiden väärin käsittäminen ja jostakin suuttuminen on minunkin kohdallani ollut harmillisen yleistä, nyt kun ajattelee menneitä vuosiani bloggajana/kirjoittajana. On sitä muunkinlaista häirintää koettu.

Yhdessä vaiheessa jopa suljin blogini kokonaan yleisöltä, koska en enää kestänyt niitä haukkumisia ja tärkeilijöitä, jotka tuntuivat tietävän miten on parempi elää tai tehdä asioita. Avasin kuitenkin blogini uudestaan viime vuoden loppupuolella, 17. marraskuuta 2008:

Miksi avasin blogin uudestaan kaikkien nähtäville? Koska silloin kun se oli suljettuna ei yht’äkkiä ollut samanlaista motivaatiota kirjoittaa. Lopulta lopetin kirjoittamisen kokonaan. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jotenkin on luontevampaa kirjoittaa kun tietää että enemmän kuin pari ihmistä tulee tekstiä lukemaan. Jotenkin sitä odottaa pientä kommenttia tai edes pientä vaikutusta jonka teksti saattaisi lukijassaan aiheuttaa.

Pyrinkin aina että kun julkisesti kirjoitan niin olen mainitsematta nimiä tai kohdistamatta (varsinkin negatiivisia asioita) kenenkään ihmiseen tai lähipiirini sisällä olevaan ryhmään. En halua eikä ole koskaan ollut tarkoitus loukata ketään tai mitään kirjoituksillani. Kirjoitukset ovat lähinnä itselleni ja niille ketkä ovat kiinnostuneet tekemisistäni ja aikaansaannoksistani. Julkaisen blogissani päiväkirjamerkintöjen lisäksi vapaa-ajan töitäni ja ansioitani, tietokonejuttuja, arvosteluja, kannanottoja (kuten tämä), uutisia, valokuvia, tarinoita ja jopa runoja. Bloggaaminen ja kirjoittaminen on yksi ainoa kehittävimmistä ja tärkeimmistä harrastuksistani, josta en aio luopua.

Vika on WP Movie Ratings -pluginissa, joka näyttää hidastavan blogisivua kun sen aktivoi. En tiedä miten ja miksi se vaikuttaa blogisivuun vaikka sivulla ei ole oikeastaan mitään pluginiin viittaavaa. Riittää vain että plugin on päällä. Harmillista, sillä tarvitsen plugia leffasivulla. Täytynee tutkia wp_movie_ratings.php-tiedostoa ja koettaa ratkaista ongelma.

Pahoittelen näistä sisällöttömistä päivitysbloggauksista. Ei mene enää kauaa kun pääsen oikeasti viimeistelemään Rollemaa LITEn, joka on muuten optimoitu erityisesti miniläppäreille. Tätäkin merkintää kirjoitan Asus EEE PC 901:lläni, joka on muuten mainio vehje (lupaamani arvostelu tulee kyllä hamassa tulevaisuudessa).

Toivottavasti lukijanikin heräävät talviuniltaan. Moni jo varmaan luuli että lopetin bloggaamisen kokonaan, toisilla meni järki sivuston hitauteen. Yritän pitää hidastavaa pluginia pois päältä siihen asti kunnes keksin ratkaisun. Ulkoasua (ja ihan kaikkea muutakin) saa kommentoida. Nyt painun pehkuihin… ai niin, olen jo.

Ajattelin taas (ehkä) aloittaa bloggaamisen. Mitä sanotte? Kommentoikaa vapaasti, oikeasti.

Tiedän että

• tämä blogi on julkinen,
• kirjoitukseni ovat julki koko maailmalle,
• kirjoituksiani ei välttämättä saa koskaan pois Internetistä,
• kirjoitukseni voivat sisältää epäolellisuuksia, virheitä,
• voivat olla huonoja jonkun mielestä,
• ovat joskus huonoja minunkin mielestäni,
• ovat usein sisällöttömiä.

Mutta

• tämä on minun oma blogini ja verkkopäiväkirjani,
• saan kirjoittaa mistä ikinä haluan,
• kukaan ei voi estää minua kirjoittamasta,
• jos et ole tyytyväinen, voit aina olla lukematta,
• sinun ei tarvitse uskoa minua.

Kirjoitan kaikki tai ei mitään -periaatteella. Mieluummin annan kaikkien lukea kuin en kenenkään. Konkreettiseen kirjaani kirjoitan mustekynällä sitten asiat, joita en anna muiden luettavaksi.

Tämä bloggaus on osoitettu lähinnä näille muutamille randomkommentoijille, jotka ovat laittaneet negatiivissävytteistä kommenttia melkein suoraan vittuillakseen. Lähinnä vaan naurattaa ääliömäiset “kirjoitat paskaa, et ole uskottava” -tyyppiset kommentit, näin kärjistetysti. Spämmilistalle menee pakostikin osa, vaikka sensuuri onkin sosialismia – mutta ylläpitäjällä on hiljentämisvapaus ja Internet on anarkia. Ehkä en kestä negatiivista kritiikkiä tämänhetkisessä elämäntilassa (tai muutenkaan), mutta tämä on edelleen minun blogini, minun päätösvaltani, minun maailmani. Blogi olkoon terapiaa, viestit sisältäköön paskaa, voit aivan hyvin olla lukematta jos elämäni ei miellytä.