Koska olen monena maanantaina laiminlyönyt lukijoitani, ajattelin tänä maanantaina hyvissä ajoin lähteä liikenteeseen maanantaisella musiikkipläjäyksellä. Aiemmin julkaisin hommaa nimellä maanantaimetalli, mutta koska homma on jäänyt niin monta kertaa välistä, päätin vähän laajentaa kategoriaa. Itsehän kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, vaikka monelle saattaakin olla iskostunut minusta kuva hevimiehenä. Hevimies olenkin, mutta se ei tarkoita että olisin rajoittunut millään muotoa. Perinteinen maanantaimetalli jatkuu Rollemaassa taas jossain vaiheessa.

Aloitin 90-luvulla konemusiikin parissa, josta siirryin hiljalleen rockin kautta hevimetalliin. Nykyään kuuntelen enimmäkseen rockia ja metallia, mutta toisinaan muukin musiikki maistuu. Eniten kuitenkin inhoan radiohittejä, perinteistä pop-musiikkia, joissa äänimaailmaa on käsitelty niin paljon että mikään ei ole enää aitoa. Pop-musiikki vetoaa myös useimmiten yksinkertaisiin ihmisiin ja musiikki ei ole millään tavalla kohahduttavaa tai ajatuksia herättävää.

Raskaampi musiikki on luotu minulle, mutta se ei tarkoita ettenkö pitäisi myös muusta musiikista. Vastoin yleistä käsitystä, olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Tuppaan kuuntelemaan niin poppia, rokkia, elektronista, ambienttia, rockia ja jopa hip hoppia. Siispä tänä maanantaina esittelen vaihteeksi vähän erilaista musiikkia.

Fever Ray - Concrete Walls

Fever Ray on ruotsalaisen The Knife -yhtyeestä tutun Karin Dreijer Anderssonin sooloprojekti. Karin tekee Fever Rayssa pääosin ambienttia, mutta biisit vaihtelevat synkästä ambientista valoisaan elektroniseen soudantaan. Tykkään Karinin mystisyydestä ihan älyttömästi, joka kuuluu etenkin kappaleessa Concrete Walls (). Karin tuo monesti mieleen ruotsalaisen indie pop -artistin Lykke Li:n, etenkin biisin I’m not Done () -vokaliosuuksillaan.

Dishwalla - Angels or Devils

Dishwalla () on kalifornialainen post-grunge alternative rockbändi, tai ihan vaan vaihtoehtoinen rockbändi, miten sen haluaakaan mieltää. Nimi tulee hindinkielisestä sanasta, joka tarkoittaa henkilöä joka tarjoaa kaapelitelevisiota naapurilleen. Bändin nokkamiehellä J. R. Richardsilla on myös oma sooloprojekti, mutta Dishwallassa hän laulaa, soittaa kitaraa ja koskettimia. Dishwallan musiikki on mukavan herkkää, jota tykkää kuunnella milloin tahansa. Bändiin löysin uuden innostuksen työkaverini kautta.