Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
@ Flickr
Töissä on mennyt oikein mukavasti. Pidän työpaikastani valtavasti, vaikka se ei vakituinen olekaan. Tai no, tavallaan on, sen puoli vuotta mikä sopimuksessani lukee.
Tänään vakiintui työaikani. Aiemmin se on ollut liukuvasti 9-15, 10-16, tai 11-17. Päätettiin, että 11-17 sopii paremmin sekä itselleni, että työpaikkani työväelle. Olen nimittäin erittäin aamu-uninen ja iltapäivisin on enemmän töitä kuin aamulla. Tähän asti olen mennyt töihin yhdeksältä vain jotta pääsisin aiemmin kotiin. Mutta toisaalta kuusi tuntia on kuusi tuntia, eikä sillä ole oikeastaan väliä kun olen kuitenkin saman ajan töissä. Saanpahan iltaisin valvoa vähän myöhempään ja aamuisin nukkua vähän pidempään.
Työpaikka on kaikin puolin leppoisa. Töitä riittää ja samalla ympärillä on mukavat työkaverit ja työympäristö. Osaan myös hommani yllättävänkin hyvin. Ainoa miinus että olen tosiaan työharjoittelussa, enkä vakituista palkkaa saa. Rahaa kuitenkin tulee Kelalta, joitakin hassuja päivärahoja. Mutta olen ylpeä siitä että käyn töissä, enkä juuri nyt pystyisi kuvittelemaan kotona istumista. Kyllä se päivärytmi on hyvä olla, vaikka joskus vähän väsyttääkin.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
