Rollemaa.org

Viime viikko meni yhdessä hujauksessa. Kyllä se aika vaan kulkee nopeammin, kun on tekemistä. Jatkuvat virikkeet eivät myöskään ehdi antaa sijaa ajatuksille ja masennukselle, mikä on positiivista. Työviikko meni erittäin hyvin ja olen melko pitkälle sisään ajettu jo työpaikallani. Sopivaan työrytmiin oli yllättävän helppo ja nopea päästä. Sain sovittua tiistait lyhyemmiksi Ekavauvakerhon takia. Isänä haluan olla mukana ja nähdä miten Lotta tutustuu muihin vauvoihin. Siellä oli niin mukavia ihmisiä ja kakkuakin sai. Lotta veti 6kk-ikäistä Liinu-vauvaa korvasta. Olivat hyvää pataa keskenään. Saatiin nauraa ihan kunnolla kun kymmenisen vauvaa nauroi, leikki ja jokelti matolla vierekkäin. On se vaan niin suloista ja samalla hauskaa katseltavaa.

Keskiviikkona olikin sitten toinen perhekerho. Aiheena oli “Arjen voimavarat: Miten parisuhde muuttui?”, mutta poikettiin kyllä aika kivasti aiheesta. Olimme ainoa perhe paikalla. Tulkkina oli ylimukava Nina. Riitti kyllä juttua pariksi tunniksi. Lotta leikki ja jokelti tapansa mukaan ilman huolen häivääkään. Lähtiessä poikkesimme Helin kautta, joka tuli kylään.

Perjantaina oli Veeran lapsuudenystävän syntymäpäivät. Oli hassua että eivät olleet nähneet toisiaan vuosikausiin, vaikka ovat asuneet jo vuosia samassa kaupungissa, Jyväskylässä. Vieläpä alle kilometrin säteellä toisistaan. Syy selvisikin pian ja oli sen verran järkyttävä, etten sitä rupea täällä kertomaan. Minulla ei ole tapana kertoa toisten arkaluonteisia asioita eteenpäin. Masennus saa aikaan ihmisistä vieraantumista, myös niistä läheisistä. Homma ei ole tarkoituksellista. Masennus onkin sairaus, joka ei haittaa vain itseään vaan myös lähimmäisiä.

Olin yllättynyt ja ylpeä viittomakielen taidoistani. Olga on siis täysin kuuro, kuten myös Katja, joka oli myös Olgan kodissa syntymäpäiviä viettämässä. Pysyin melko hyvin kärryillä, mitä kolmikko viittoi ja osasin osallistua keskusteluunkin. Luonnollisesti joitakin asioita meni ohi, mutta opin kyllä ajan kanssa lisää. Paremmin sujuu yhden ihmisen kanssa keskustelu. Se ei tuota enää edes vaikeuksia.

Puhuimme kuurojen/viittomakielisten “kulttuurista” ja yhteisöstä. Veera ja Olga ovat jättäytyneet kuurojen porukoista pois erinäisistä syistä. Kello lähestyi kahdeksaa, jolloin saunavuoron oli tarkoitus alkaa. Kesän jälkeen alkaneita saunavuoroja osaa taas arvostaa ihan erilailla, kun on ollut koko kesän lähes ilman saunaa. Veera halusi jäädä Olgan luokse juttelemaan, joten menin itse kotiin saunomaan. Heli oli vahtimassa Lottaa ja hyvin jälleen vahtikin. Heli on kyllä ollut korvaamaton ystävä ja lapsenvahti.

Viikonloppuna sai vähän rauhoittua. Ei tullut kuitenkaan nukuttua niin paljoa, vaikka piti kasata voimia tätä työviikkoa varten. Sain kuitenkin ihan tarpeeksi nukuttua, vaikka aikaisin aamulla heräsinkin. Aikainen herääminen kertoo vain siitä että uusi rytmi on omaksuttu.

Nautin työpaikastani täysillä. Tänään on taas Ekavauvakerho ja huomenna on terapia-aika. Eilen Heroes palasi tauolta, btw. Peikko toimii ja elämä hymyilee. Ainoa mikä huolettaa on talousasiat, velat, raha, mutta yritän olla ajattelematta. Pääasia että Lotalla on kaikkea, oma nahka ei ole enää niin tärkeä. Kunhan saa syötyä kerran parissa päivässä, se riittää minulle.

1. Tästä eteenpäin
2. Kesää, naurua, ja vihreitä hiilihappoja
3. Niin paljon, niin vähän
4. Sosiaalinen viikko takana
5. Onnellista elämää