Rollemaa.org

Eihän tässä voi olla enää ahdistumatta. Taloudellinen tilanne tuntuu olevan huono aina samaan aikaan vuodesta; kun kesää kohti mennään. Ja ressiä otetaan ihan ihmeellisistä asioista. Sunnuntain sukuloinnit on onneksi alta pois, mutta ensi sunnuntaina on toinen samanmoinen – tyttövauvamme nimiäiset. Tänään aamulla saatiin syytä harmistua kun anoppini perui nimiäisiin tulemisensa jollain ihme syyllä. Jotenkin ei vaan voi ymmärtää. Nimiäisiähän on joka päivä… lahja ei ihmisen läsnäoloa korvaa.

Nälkä on ja heikottaa, ruokaa pitäisi tehdä. Tänään en ole vielä syönyt palastakaan. Mietin tuossa jatkoani. Koti-isänä olo on parasta, mutta ei kovin auvoisaa taloudellisesti. Mutta ei myöskään opiskelu – taitaa mennä rahatilanne vielä huonompaan suuntaan jos sille tielle lähden. Toisaalta, ei välttämättä – ja ainahan voi tehdä töitä opiskelun lomassa. Mutta kestääkö polla? pakko kestää.

Töitä olen kysellyt tietotekniikkaliikkeistä, mutta aina “työtilanne on hyvä”. Enkä oikein tiedä mihin muuallekaan menisin. Maitohyllyjen täyttelystä saatu palkka on sama kuin sossun luukulta, ei jää paljon vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on juuri opiskelu ja tutkinnon hankkiminen ja kunnon töihin hakeutuminen.

Ja sitten ihmiset tivaavat “mitä ihmettä blogiisi valittelet, etsimään niitä töitä, opettele olemaan parempi ihminen”. Sanoista tekoihin blaa blaa. Niinhän se pitäisi. Pitäisi pitäisi pitäisi pitäisi. Sanotaan että ajan voi käyttää hyödyllisemmin. Sanotaan että kaikki on kiinni itsestä. Sanotaan, sanotaan, pitäisi, pitäisi. Kaikki vain eivät ole “hyviä ihmisiä”. Eikä pidäkään. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Tulipa sekava vuodatus. Oli pakko saada tämä jollain tapaa ulos. Kunpa näistä tällaisista adrenaliini-ahdistus-purkauksista ei enää kehittyisi se vähiten odotettu depressio paniikkihäiriöineen. Sitä hirviötä en pahan menneisyydestä enää nykyisyyteen kaipaa. Vai kaipaanko?

1. Puunmaku suussa
2. Laaksojen ja kukkuloiden läpi
3. Lunta!
4. Uusi suunta
5. Elämän syvällistä pohdintaa