@hullujusa Älä kysy. Olen niin rikki. Ei toistu. Ihan vitun paskaa. Saatanavittuperkele. 53 minuuttia sitten
Elämäni pahin morkkis ja yksi pahimmista darroista. #TwitterJuomapeli oli paska idea, EN SUOSITTELE KENELLEKÄÄN! Nyt lisää lepoa... 58 minuuttia sitten
Herään ensimmäistä kertaa, vieläkin pikkupäissään. Mun vika tweetti ei lähtenyt, oli 1 kirjaimesta kiinni, hö. Nyt unta. #TwitterJuomapeli 2 tuntia sitten
Viime aikoina olen löytänyt positiivisesti erilaisia uutuuksia metallirintamalta. Esittelen näistä pari kevyempää, mutta uutta tuovaa vaihtoehtoa. Aloitetaanpa tästä erikoisemmasta, eli van Cantosta. Van Canto on saksalainen a cappella metal -bändi. A cappellahan on tyylilaji, jonka harjoittajat eivät käytä soittima laisinkaan, vaan luovat ääniä laulullaan ja suuäänteillään. Van Cantossa ainoat soittimet on rummut, muuten jäsenet tekevät metallia kokonaan ilman soittimia. Täytyy sanoa että olin ällikällä lyöty, kun kuulin heidän musiikkiaan ensimmäisen kerran. Varsinkin kitarasoolot olivat useassa biisissä uskomattomia, sillä niitä ei meinannut erottaa aidosta kitarasta.
van Canto on julkaissut kaksi kokopitkää albumia, joilla he esittävät omien biisiensä lomassa suosittujen metallibändien covereita omina versioinaan. Pidin älyttömästi poppoon omasta biisistä, Speed of Lightista. Erityisesti soolo 3:09 kohdalla on jotain maailmaa mullistavaa. Van Canto on selkeästi bändi, joka erottuu massasta. Haluaisin nähdä heidät joskus livenä.
Alestorm
Skottilainen bändi, joka soittaa omien sanojensa mukaan pirate metallia. Kysehän on siis folk-tyylisestä metallibändistä, jonka musiikki kertoo merirosvoista, miekkataisteluista, merirosvoiluista, merirosvojen kantapaikoista, rommista, ym, vastaavasta. Kuunnellessa tekee mieli ottaa miekka, rommia pullo ja lähteä seilaamaan mustille vesille merirosvolippuisella paatilla. Alestormin laulaja ei karju – kuten yleensä metallibändeissä tupataan tehdä – vaan laulaa täydellä ramealla merirosvon äänellä YARR-tyyliin. Bändi tekee hyvää musiikkia ja teemaltaan ja sanoitukseltaan erottuu hyvin joukosta, vaikka äänimaailma muistuttaakin välillä paljon mm. Turisasta.
Alestorm – Leviathan (2009)
Hetki sitten ilmestynyt Leviathan on yksi suosikeistani. Pidän oikeastaan jokaisesta biisistä. Ainoastaan Weiber und Wein -kipale ei sytyttänyt, mutta sillekin antaisin 4 out of 5. Tätä jaksaa kuunnella pidempäänkin. Koska bändin kansikuvataide on jotain aivan uskomattoman hienoa, lisään tähän loppuun vielä uusimman plätyn tiedot. Aye lads!
Kirjoittaja on 23-vuotias viittomakielinen elämäntapanörtti, noin 10 tietokoneen omistaja, Linux- ja Android-käyttäjä, hevimies, naimisissa kuurosokean kanssa. Harrastukset ammattina. Harrastaa myös kirjoittamista ja elokuvia suurehkossa mittakaavassa.
Lisää tietoa →