Monologivaroitus

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.

Suom. huom. otsikko napattu irkistä tänään: 17:43:01 <@Rayban> monologivaroitus. Ei jaksa aina keksiä moista.

Eilinen. Huh mikä päivä. Pitää jo vähän miettiä mitä kaikkea tulikaan tehtyä. Töissä oli viimeisiä muuttoja käynnissä. Dumppilaisten kanssa siirtelin kaappeja ja tavaroita soluista koko päivän. Lähdin töistä ajoissa, sillä minun piti ehtiä tehdä vaikka mitä. Ensimmäisenä kävin siellä body ctrl:ssa. Allu oli tyyppi joka laittoi aikaisemmin tuon renkaankin paikoilleen, joten sama tyyppi yritti vaihtaa minulle tappia tällä kertaa. Tapinvaihto ei sujunut ongelmitta. Tuli verta ja koko lävistysreikä turposi. Päätettiin että otetaan koko koru pois ja lävistetään uudestaan samaan hintaan kuukauden päästä. Tuntui kuin pala sielua olisi lähtenyt pois. Tuntuu oudolta kun ei ole rengasta. Vieläkin tunnen korun huulessa, vaikka sitä ei ole. No, onneksi saan sitten ensi kuussa sen mustan hienon piikin. Ajattelin jopa hankkia toisenkin huuleen tai jonnekin muualle. Korut on vaan niin siistejä – tykkään.

Body ctrl:n jälkeen sain tekstiviestin. Saatiin sittenkin se asunto Kauppakadulta. Aika uskomaton juttu. Kävin maanantaina katsomassa asuntoa ja 10 minuutin sisällä siellä oli katsomassa ainakin 4 paria. Tuntui kovin suositulta asunnolta – ja olikin. Kymmenen minuuttia riitti, joten juoksin kotiin kaupan kautta. Lähetin heti viestiä vuokraisännälle (koska en saanut puhelimella kiinni – hän on tällä hetkellä jenkeissä), mutta sain tietää 10 minuutin päästä että asunto on varattu. Eilen kuitenkin sain viestin että tehdään sopimus vuodeksi. Olin ällikällä lyöty. 54 neliötä, 520e/kk, niin keskustasta kuin voi olla. Ja vieläpä Veeran synttäripäivänä. Parempaa synttärilahjaa ei voisi toivoa. Pääsin vihdoinkin kotiin ja selitin Veeralle innoissani kaikesta. Sitten äiti soitti ja kertoi tulevansa onnittelemaan Veeraa. Toi kukkia ja kakun. Ihana äiti.

Äiti heitti minut giganttiin. iPodit oli loppu, joten annoin Veerankin ymmärtää että saa sen ensi viikolla. No, kävelin Seppälästä eteenpäin ja välissä soitin Lauralle. Sitten tajusin että voisin käydä myös katsomassa Markan Talosta. Ja siellähän niitä oli vain 10 euroa kalliimmalla hinnalla. Tämän jälkeen lähdin Tiimariin ja tapasin Elinan ja Lauran. Ostosten jälkeen houkuttelimme Veeran kämpiltä pois ja rupesimme laittamaan asuntoa juhlakuntoon. Kun kaikki oli kunnossa ja lahjat paketoitu kutsuimme Veeran takaisin. Synttäreille tuli Ansu, Tuuli, Elina, Make ja Laura. Oikein kivat kekkerit pidettiin. Olin niin onnellinen kun näin Veeran niin iloisena. Ja oi sitä hymyä ja yllätystä kun paketista löytyi juuri se toivottu iPod Touch. Tässä kuussa oli muuten huomattavasti suuremmat tulot molemmilla, joten oli varaa tuhlatakin. Kyllä Veera tietää että rakastan häntä suunnattomasti lahjan hinnasta huolimatta. Ajatushan on aina tärkein.

Nyt on vappu ja ikkunasta näkyy että kirkkopuistossa näkyy olevan porukkaa ihan älyttömästi. Tukka on vihreä. Eipä tässä muuta kuin että hyvää vappua jokaiselle lukijalle! Kuvia ilmaantuu tod.näk. flickriin tai Irc-galleriaan illan mittaan, ole valppaana!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä