Älä yritä – tätä sinulle ei kerrota yrittämisestä

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 8 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 28-vuotias.

Luen hyvin harvoin kirjoja nykyään ja varsinkaan fiktiota en lue enää ollenkaan. Silloin kun lueskelen, täytyy kirjan olla todella hypetetty tai aiheen itseäni tai elämääni jollain tapaa kosketteleva. Janne Jääskeläisen edesottamuksia on tullut seurattua jo ennen yrittäjäaikaa ja yrittäjyysopastyyppinen ”Älä yritä!” -teos on pitänyt lukea jo pidempään. Ahmaisin puolet kirjasta yhden illan aikana, toisen junassa matkalla Jyväskylästä Helsinkiin ja nyt on aika kirjoittaa hieman ajatuksia ylös, sillä ne eivät ihan yhteen tweettiin mahtuneetkaan.

Olen yrittäjänä vielä suhteellisen noviisi, vaikka opin nopeasti ja jälkeenpäin ajateltuna olen ollut yrittäjähenkinen todella pitkään. Olen kirjoittanut tänne henkilökohtaiseen blogiini vain neljä artikkelia aiheesta ”yrittäjyys”, ne kannattaa lukea jos ajatukseni aiheen ympärillä kiinnostaa.

https://www.instagram.com/p/BCpi1o6G0SK/

Mutta palataan itse kirjaan. Yritysopukset ovat jääneet tyystin lukematta ja yrittäjän ABC-kurssillakin kävin aikoinaan starttirahahakemuksen kriteerikylkiäisenä vain pyörähtämässä. Yritysasiat on opittu lennossa, kuten kaikki muukin tässä elämässä. Paljon on vielä opittavaa, mutta oli yllättävän mukavaa huomata kirjaa lukiessa että suurin osa on jo hanskassa, voisin jopa sanoa että 90% aivan tuttua kauraa.

H2H hienosti torpattu

Pidän Jannen rosoisesta tyylistä, sopivan suora ja anarkistinen asenne on sellainen mikä näkyy myös omissa mielipiteissäni. Sanotaan suoran rehellisesti mikä on bulshiitaketta ja mikä ei. Lisäksi Janne on introvertti kuten minäkin, joten ymmärrän hänen ajatusmaailmaansa. Tykkään erityisesti näpäytyksistä hustlaaja-käsienheiluttelijakonsultteja ja kaikenmaailman neuvojia kohtaan, jotka varmasti tunnistavat itsensä kirjasta – tai sitten ovat todennäköisemin sitä osastoa, joka jättää tämäntyyppiset kirjat lukematta.

Olen miettinyt samaa hohkaamista itsekin esimerkiksi H2H (henkilöltä henkilölle) -termistä, jota markkinointi-ihmiset käyttävät. Ihminen tekee kaupat, mutta kyllä yritykseltä yritykselle myyminen on ihan eri meininkiä ja selkeästi erotettavissa muusta kaupankäynnistä. Uusien termien ja tapojen keksiminen tällaisille hyväksi todetuille asioille on usein turhaa ja vie hommia tarpeettomasti sivuraiteille, eikä välttämättä edistä asioita yhtään mitenkään. Paitsi ehkä ilmaa puheessaan olevan konsulentin jonkinlaista näennäistä uskottavuusarvoa.

Hyviä vinkkejä erityisesti asiakkuuden hoitamiseen

Kirjasta sain vinkkejä erityisesti niihin asioihin, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Asiakas on ollut aina minulle tärkeä jo siitä ensihetkestä kun ensimmäiset kotisivut tein alakouluikäisenä pojankloppina lapsuudenystävän isän yritykselle tai kotikylän seurakuntatoiminnalle ruokapalkalla tai pienellä rahallisella taskurahakorvauksella ensimmäisen verokortin hankkimisen yhteydessä. Mutta oikeassa osakeyhtiössä asiakkuuden hoitaminen on vähän erilaista ja kaikki lisänäkemys on plussaa itsensä ja yrityksensä kehittyvyyden kannalta.

Pukeutuminen huvittaa

Ihmisiä ja persoonia on monenlaisia, mutta paljastettakoon tässä, että ostan uusia vaatteita ehkä kerran kahdessa vuodessa. Zuckerbergmäisesti paitoja löytyy samanlaisia, isän perintöpuku on se sama musta mitä pidetään sekä häissä ja hautajaisissa, kravaatti ehkä vaihtuu joskus. Hygienia ja siisteys on toki tärkeää, mutta pukeutuminen yrittäjyyden näkökulmasta on ollut yllättävänkin yhdentekevää – vaikka mistäpä minä tiedän mistä kaikki ohi menneet kaupat ovat voineet johtua.

Periaatteena kuitenkin että jos hupparista tai paidasta olevasta tekstistä jää kaupat kiinni niin ehkä sitten kyseessä ei ollut oikea asiakas. Black metallia kuuntelevana hevimiehenä vedän toisaalta rajan siihen, että en pistä töihin paitaa, jossa lukee ”Suomalainen saatananpalvoja” tai kuten Shiningin Suomen kiertueen paidassa ”haista v*ttu”. Ne paidat kuuluu vain black metal -bakkanaalifestareille omalla vapaa-ajallani.

Opittua ja vahvistettua

Vaikka suurin osa olikin jo tuttua, oli hienoa saada tietynlainen vahvistus joillekin asioille, joita on miettinyt itsekin moneen kertaan. Kilttinä, tunnollisena introverttinä on kasvanut ihmisenä huomattavasti, mutta silti kaikkea ei voi tajuta.

Johtajan ei tarvitse olla perinteinen pomo

En voisi olla iloisempi Jannen ”näkymätön johtaja” -määritelmästä. Ajattelin joskus, että minusta ei ole toimariksi, koska olen ihmisenä aivan jotain muuta mitä toimitusjohtajan stereotypia olettaa. Olen ehkä kaukaisimpana kauluspaitamiehistä, jotka kävelevät toimistollaan huoneesta toiseen katsellen miettiväisenä mitä työntekijät tekevät tai nakuttelevat Exceliä päivästä toiseen ja puhuvat puhelimessa mielellään ja usein.

Olen pitkätukka, armoton liimalettinörtti, joka usein haluaisi vain koodata rauhassa. En voi sietää puhelimessa puhumista, vaikka se onkin yrittäjänä pakollinen paha. Olen nauhoittanut puhelinvastaajaviestin, jonka inspiroi tietokirjailija Katleena Kortesuon mahtava bloggaus ”Puhelinvastaaja on pelsepuupin keksintö”. Minut saa kiinni paremmin Twitteristä tai IRCistä kuin puhelimitse tai sähköpostitse. Silti olen mielestäni loistava toimitusjohtaja yrityksen pyörittämisen näkökulmasta ja kirjan teesit vain vahvistivat kasvanutta itsetuntoani.

Loppusanat

Jääskeläisen ”Älä yritä!” on kirja, jonka jokaisen yrittäjän pitäisi lukea. Kirjan etu on se, että se ei ole perinteinen yrittäjäopas. Opus on hauska lukea, tyyli on raflaava ja ennen kaikkea kirja ei tee oletuksia siitä millainen sinä olet, millainen yrityksesi on ja miten pitkällä, menestynyt tai kusessa olet yritystoimintasi kanssa – vinkit sopivat lähes kaikkiin tilanteisiin.

Mm. ”blogi”-sanan määritellyt tietokirjailija-mainostoimistoyrittäjä, Hopeinen Omena -foorumin perustaja, nettimaailman pioneeri Janne Jääskeläinen tietää mistä puhuu ja tekee sen rehellisellä, omintakeisella tyylillään. Suosittelen kirjaa kaikille yrittäjille, en pelkästään tuoreille yrittäjille. Jos kirjasta oli tälle ikänsä freelancerina tehneelle ja kolme vuotta täysipäiväisenä yrittäjänä toimineelle toimitusjohtajalle apua vinkkien muodossa, siitä on varmasti sinullekin. Jos ei muuta niin ainakin heräät ajattelemaan asioita tai saat asioille vahvistuksen. Löytyy Kauppakamarista, hanki omasi.

PS. Tämä ei ollut sponsoroitu bloggaus myöskään vaan pidin oikeasti kirjasta. Terkut Jannelle.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. juuso vantola

    Kiitos hyvästä tekstistä. Pitääkö muuten paikkansa, että olet legendaarisen kahvipelin kehittäjä? Terveisin hullu12345 ja vantope.

  2. Rolle

    Kiitti kommentista! Ei kyllä soittele kahvipeli kelloja, valitettavasti. :)