Rollemaata tilaa keskimäärin 66. Lue lisää.

Piilota keskusteluikkuna.

Omat kiinnostuksenkohteet eivät tuo menestystä blogimaailmassa

Sanomattakin selvää että kävijöitä sivuille tuo ihmisiä kiinnostava sisältö, jatkuva ja muuttuva sellainen. Itselleni blogi ei ole koskaan ollut mitään kävijänhakuista, mutta sitä aina välillä selaa Oindexiä ja suosittuja sivustoja, ja miettii miksi omakin blogi ei voisi olla siellä ensimmäisten joukossa.

Kirjoitan lähes poikkeuksetta vain aiheista jotka kiinnostavat minua itseäni. Suosituimmat verkkosivut laajentavat tätäkin skaalaa, ja kiinnostavat myös aiheista jotka eivät voi vähempää kiinnostaa. Otetaan nyt esimerkiksi nettikaverini Jyrin Mediablogi. Kyseinen blogi kipusi suomen suosituimpien Top-100 listalle viikossa, ja on nyt sijalla 66. Sijalla 40-50 on suosittujen suomalaisten lehtien verkkosivuja, kuten Pirkka ja Pelaajalehti. Sitä ylempää löytyy Mbnetit ja Iltalehdet ja kaikki muut tuntemamme sivustot. Sija 66 on siis aivan käsittämätön suoritus kun kyseessä on vieläpä minua nuoremman yksityishenkilön oma melko “tavallinen” blogi. Rollemaa on sijalla 306.

http://www
Creative Commons License photo credit: ntr23

Mistä sitten tuo vallaton suosio? Jyri tosiaan kirjoittaa jopa aiheista joita ei normaalisti voi sietää. Jyri ei esimerkiksi seuraa Big Brotheria, mutta julkaisee blogissaan kaikki alastonkuvat ja kohut, sillä sehän kansaa kiinnostaa. Hänen blogissaan julkaistaan myös muita kohuttuja aiheita, ja viestit ovat usein todella provosoivia – olen myös pannut merkille että enemmän vihaisia reaktioita tuottavia. Jyri kirjoittaa kärjistettyjä ja stereotypisoivia mielipiteitä kärkkääseen sävyyn, eikä usein kirosanojakaan säästellä. Vihaiset reaktiot synnyttävät lisää kävijävirtoja, kun kävijät vinkkaavat kaverilleen “katso tästä mitä tuo ääliö kirjoittaa”.

“Negatiivinen” nettinäkyvyys tuo usein enemmän kävijöitä kuin positiivinen. Jos positiivinen toisi kävijöitä enemmän, Rollemaa voisi olla vähän suositumpi. Mutta kun ilmeisesti ihmisiä kiinnostaa seksi, väkivalta, paljastukset, kohut, juorut, ja muu vastaava huuhaa. Suositun blogin tekeminen olisi helppoa, ja kerran olen onnistunutkin. Ei tarvitse kuin kirjoittaa räikeitä ja intiimejä paljastuksia ja juoruja omasta tai muiden elämästä, loukata tavallisia ihmisiä ja julkkiksia, tehdä itsestään pellen, ja pahimmillaan tuhota koko ihmisarvo – siinä olisi suosituin blogi, mutta mitä iloa siitä enää itselle olisi? Ainakaan minulle ei mitään, koska sisältö ei miellyttäisi minua itseäni.

Suomen suosituin blogi, joka tosin ei varmastikaan kauan pysyisi netin ihmeellisessä maailmassa. “Blogi, jossa haukutaan muita bloggaajia” oli tällainen kevyemmästä päästä, eikä sekään pysynyt julkisena kuin sen viikon ajan.

“Ongelma” onkin siinä, että kovin montaa ei kiinnosta asiat jotka kiinnostavat juuri minua. Ja minua ei kiinnostavista asioista en kovin usein bloggaa. Tosin olen kokeillut sitäkin, mutta mitään kovin suurta en ole koskaan saanut aikaiseksi.

Nettibisneksessä rahantulo on suoraan verrannollinen kävijöihin. Mitä enemmän kävijöitä, sitä enemmän klikkauksia. Jyri pyrkiikin saamaan bloginsa Suomen suosituimpien joukkoon, jolloin rahantuloa ei voi estää. Kun tulonlähteenä on passiiviset tulot, parhaimmassa tapauksessa ei tarvitse tehdä enää yhtään mitään tienatakseen leipänsä.

Rollemaa ei pyri – ainakaan toistaiseksi – mitenkään erityisesti keräämään kävijöitä tai rahaa. Jos niitä tulee siinä sivussa niin olen tyytyväinen, mutta tietoisesti mihinkään suurempaan en pyri. Rollemaa pysyy vain paikkana jonne kirjoitan vaatimattomia mielipiteitäni. Mukava jos joku teksteistäni tykkää. Haluan enemmän positiivista nettinäkyvyyttä, kuin negatiivista.

Kuten joskus sanoin, en usein tykkää olla huomion keskipisteenä edes netissä. En halua että blogini on käydyimpien sivustojen toplistojen kärjessä. Se on vain sellainen salainen fantasia, joka liittyy virtuaalielimen pituuteen. Rollemaan todellinen merkitys on minulle isompi. Se on paikka jonne voin vapaasti kirjoittaa ihan mistä haluan, milloin haluan. Se on enemmän kuin harrastus, elämäntapa. Ja sellaisena pysyykin.

Yhdeksäntoista vuotta melankolisuutta

Pidän vallattomasti monipuolisista artisteista, joiden musiikki kokeilee uusia ulottuvuuksia tai jopa vaihtaa genreä. Katatonia on yksi tunnetuimmista bändeistä, joka antaa kuuntelijalle elämyksiä juuri musiikin monipuolisuuden ja rikkauden vuoksi. Bändi aloitti perinteisellä death metallilla, joka on kehittynyt moderniksi doom metalliksi, ja lopulta depressiiviseksi rokiksi. Nykyään bändin musiikki on sen verran kevyttä, että sitä irvaillaan jopa popiksi. Minusta bändi on soittanut doom metallia jotakuinkin aina, vaikka musiikki ei alussa ihan siltä kuulostanutkaan. Tällaisia bändejä on hankala laittaa yhteen muottiin.

Vastaavia – jopa radikaalimpia – tapauksia ovat muunmuassa Ulver, Throes of Dawn, October Falls. Ulver on erityisesti tunnettu siitä että aloitti perinteisellä black metallilla, mutta siirtyi ensilevynsä myötä kokeilemaan täysin erilaisia genrejä kuten trip-hoppia, dark ambienttia, ja new age -suuntautunutta neofolkkia. October Fallsin tapaisia bändejä on monia, ja tämän tyyliset bändit suoltavat pelkästään neofolkia ja black metallia.

Mutta tämä teksti käsittelee ruotsalaista Katatoniaa, joka lukeutuu ehdottomasti lempibändeihini. Katatonian musiikki on aina ollut jotakuinkin melankolista, ja musiikissa juuri mollit iskevät minuun. Vuonna 1991 aloittanut bändi on varmasti yksi merkittävimmistä melankolisen metallimusiikin pilareista. Moni bändi on ottanut Katatoniasta vaikutteita positiiviseen suuntaan.

Kuva ruotsalaisesta Katatonia-bändistä

Viime vuoden puolella bändi julkaisi kahdeksannen kokopitkän albuminsa Night Is the New Day. Albumi uppoaa minuun yhtä hyvin kuin kaikki aiemmatkin. Minulla on suosikkeja niin vanhemmista kuin uudemmistakin biiseistä. Uusimmista uppoavat parhaiten Idle Blood ja etenkin Soil’s Song (). Vanhemmista ehdottomia lemppareita ovat Rainroom () ja Teargas ().

Suosittelen Katatoniaa kaikille. Niille jotka eivät kuuntele heviä uppoaa varmasti tänä vuonna julkaistu EP, jolla on yllättävän kevyitä remixejä viime vuoden levyltä. Näistä keveimmistä Idle Handsin vaihtoehtoinen versio uppoaa heviin tottumattomallekin. Mielestäni molemmat versiot Idle Handsista ovat aivan loistavia. Kuuntele tästä:

Katatonia – Idle Blood (Linje 14)

Ajattelin kirjoittaa jatkossa enemmän musiikista, jota kuuntelen. Onhan musiikki todella iso osa elämääni. Mitä olet tästä mieltä?

Veikkauksen sivut uudistuivat

Siitä onkin aikaa kun viimeksi kirjoitin sivuarvosteluja. Veikkauksen sivut uudistuivat käsittääkseni viimeisen päivän sisällä, ja täytyy sanoa että huonompaan suuntaan. Ovathan sivut tavallaan “modernimmat”, mutta ulkoasussa on käytetty liikaa jättimäisiä kuvia, jotka tekevät selailukokemuksesta ahdistavan. Edes suurimmalla näytölläni (22 tuumaa) en näe sivulle mentäessä sisältöeluetta ollenkaan.

Kuvankaappaus Veikkauksen uusista sivuistaKuvankaappaus Veikkauksen vanhoista sivuista

Uusi ja vanha Veikkaus.fi

Onhan ulkoasu selkeä, ja sitä näkee lukemaan vanhuksetkin. Nehän ne taitavat olla veikkauksen suurinta kävijäkuntaa. En ihan tahdo uskoa. Tykkään ulkoasussa footerista, ja selkeydestä, mutta ne jäävätkin ainoaksi. En oikein osaa pukea mielipidettäni sanoiksi, mutta sivut ovat turhan “mainostoimistomaiset”. Jokaisen sivun erillinen väritys tekee ulkoasusta jotenkin turhan irrallisen, mutta Lotto-sivu näyttää silti melko kivalta.

Kuvankaappaus Veikkauksen uusista sivuista

Kuvankaappaus Lotto-sivulta

Olisi nyt Veikkaus säästänyt sen vanhan hyvän minimalistisen leiskan niin suomalainen oikeasti olisi voittanut aina. Nykyisellä ulkoasulla voittoa ei tule ainakaan fiilisten puolesta. Yksinkertainen on kaunista. Jättimäisiin kuviin perustuva mainoskollaasi ei. Eipä kyllä tule käytyä sivuilla muutten kuin katsomassa lauantaiset lottorivit…

Missä ovat rehelliset ja asialliset puhelinmyyjät?

Joskus toivon olevani huonokuuloinen tai kuuro vaimoni tapaan. Ei tarvitsisi kuunnella sellaista mitä ei halua, ja varsinkin huonokuuloisena pystyisi valitsemaan milloin kuuntelee ja milloin on täydellisessä hiljaisuudessa. Kuulevan puhelimen omistajan ikuinen riesa ovat lehtimyyjät. Minä olen sellainen ihminen että pyrin olemaan ystävällinen jopa vihamiehilleni. En lyö luuria miltei koskaan korvaan, koska se on törkeintä mitä puhelimessa voi tehdä, oli toisessa päässä lehtimyyjä tai ei.

Turn-on
Creative Commons License photo credit: lincolnblues

Juuri äsken soitti jostakin mediafirmasta kamalan epäselvästi puhuva naikkonen. Perinteisesti kyselyt “soitinko pahaan aikaan?” – joka on täysin turha kysymys, sillä myyjät jatkavat vaikka vastaisi myöntävästi, kokeiltu on – , ja “olettehan Roni Laukkarinen?” jne. Minut oli kuulemma merkitty jollekin etulistalle, ja saisin maksimissaan viisi lehteä aivan ilmaiseksi! Heti ensimmäisenä sanoin että en halua tilata mitään. Homma haiskahti jo ennen suuni avaamista, mutta sanoin että “no jos ilmaiseksi niin sitten”. Keskustelu jatkui tähän malliin (lihavoitu = lehtimyyjä):

– (liirumlaarumia erilaisista lehdistä) Pyörittelin silmiäni jo heti valmiiksi…
– En oikein lue lehtiä, mitä nyt Aku Ankkaa joskus vessassa.
– Laitetaan siis Aku Ankkaa vessalukemiseksi tulemaan Roni. Eli maksatte vain rapiat euron viikossa toimituskuluja.
– Jaa että ei olekaan ilmaiseksi? En halua tilata mitään.
– Roni, Tässä ei ole kyse tilaamisesta Roni, vaan etusi käyttämisestä Roni
– No jos sen euron viikossa niin menkööt…
– Roni, haluatteko toista lehteä Roni?
– Jos nyt vain sen Aku Ankan vessalukemiseksi ottaisi.
– Selvä pyy Roni. Laitetaan Suomen suosituin miestenlehti sinulle Roni tulemaan. Se olisi sitten sen 75 euroa 14 kuukauden määräaikainen sopimus Roni sinulle erityisesti kolmen erän maksusopimuksella.
– En halua tilata mitään, kuten sanoin.
– Tässä on etusi kyseessä. Saat Roni kolmen erän maksusopimuksen…
– Mikä se ilmaiseksi juttu oli? Ajattelin että jos saan ilmaiseksi tai edes puoli-ilmaiseksi niin sitten otan, muussa tapauksessa en. Mitä heität tähän väliin jotain tilausta, kun en ole tilaamassa mitään.
– 14 kuukautta ja kolmessa erässä Roni…
– En maksa mitään 75 euroa vaikka eriä olisi tuhat! Mä voin ilmatteeksi lehden ottaa mutta mitään en lähde tilaamaan.
– Eiköhän tämä ollut tässä, illanjatkot! *klik

Erityisesti ärsyttää että joka väliin pitää puhutella niin että homma menee jo naurettavaksi. En ole enää nykyään tottunut Roni-nimeen, enkä erityisemmin pidä että minua kutsutaan oikealla nimelläni.

Taisi siinä kirosanakin puhelun loppupuolella päästä kun hermostuin. Ärsytti kun viilataan häikäilemättä linssiin eikä uskota normaalia puhetta, joka kerta sama juttu… Olen iloinen että osasin pysyä lujana ja sanoa suoraan että en maksa pennin jeniä. Ärsyttää kun lehtimyyjät jankkaavat ja jankkaavat ja kusettavat minkä ehtivät. Ilmaisia tarjouksia, etuja ja bonuksia muka, ja sitten lätkästään joku sadan euron tilaus päälle. Ei hyvää päivää. Missä ovat rehelliset puhelinmyyjät? Tarinoita huijaustarjouksista, lisämaksuista ja sitovista sopimuksista on pilvin pimein. Toisaalta jotkut myyjät jopa uskovat ensimmäisellä kerralla, ja puhelu jää alle puolen minuutin mittaiseksi.

Kaiken lisäksi firmat polkevat vielä puhelintyöntekijöitä, jotka usein ovat nuoria. Eli lehtimyyjähuijareiden keskuudessa huijataan vielä niitä lehtimyyjähuijareita. Asiakkaiden kovatkin reaktiot jäävät puhelinmyyjän kestettäviksi. Ei se puhelinmyyjä usein ole syypää “mainoskikkoihin” vaan taustalla hohottava yritys joka käärii rahat itselleen. Surkeaa palkkaa, kesätyöläisiä kusetetaan, ja tuottoa hankitaan melkein laittomin keinoin. Eikä puhelintyö paljoa paina ansioluettelossa muulla tavalla kuin todistuksena siitä että viitsii tehdä paskaakin työtä.

Toisaalta voisin tehdä markkinointieston, mutta tuleehan tuolta tuutista joskus “hyviäkin” tarjouksia. Esimerkiksi ihan ilmaisia juttuja on joskus mulle lähetetty joista ei tarvinnut maksaa pennin hyrrää. Toisaalta minut on niiden myötä varmasti lisätty vielä useammille markkinointilistoille, jonka myötä olen saanut vielä enemmän puhelinspämmiä.

Saan omaan puhelimeeni vielä vaimonikin “tarjoukset”, sillä ainakin markkinointitiedoissa ja eri palveluiden rekisterissä hänen tiedoissaan on minun puhelinnumeroni. Hoidanhan vaimoni kaikki puhelinasiat hänen kuulovammansa takia. Usein tulee soittoja jolloin kysytään Veeraa, jolloin sanon että hän sattuu olemaan kuuro, ja puhelu päättyy siihen.

Rehellisyys maan perii, mutta siitä eivät puhelinmyyjät ja -firmat välitä. Suomalaiset yritykset panostavat tuottoon, periaatteena saada asiakkaat ostamaan keinolla millä hyvänsä. Tämä häikäilemättömyys näkyy varmasti selkeimmin puhelinmyynnissä. Itse myyminen minua ei haittaa, mutta myyjien törkeä käyttäytyminen, jankkaaminen ja epärehellisyys on sietämätöntä. Pitäisi jossain vaiheessa kokeilla telemarkkinoinnin vastakäsikirjoitusta…

sivu 1/27812345678910203040...viimeinen