Rollemaa.org

Olen pyrkinyt aina kirjoittamaan (1) loukkaamatta ketään, (2) paljastamatta kovin henkilökohtaisia tietoja itsestäni tai muista. Ensimmäisessä olen onnistunut hyvin, mutta jälkimmäinen vähän arvelluttaa. Olenhan kuitenkin pitäny blogia jo kohta kymmenen vuotta. Mitään intiimiä en ole koskaan paljastanut, mutta kerron täällä kuitenkin melko avoimesti ajatuksistani, tekemisistäni, elämästäni. En tiedä mitä täältä löytyisi, jos oikein tonkisi.

Tullaankin jälleen tähän klassiseen kysymykseen: Miksi kirjoitan julkisesti elämästäni Internetiin, tai miksi ylipäätään kirjoitan julkisesti? Jos pitää kirjoittamisesta, julkisessa kirjoittamisessa on oma viehätyksensä. Itselleni kirjoittaminen ei tarjoa minulle oikein mitään. Teksti on tarkoitettu luettavaksi – yleensä useammalle ihmiselle.

Tekstieni päätehtävä ei ole oikeastaan vaikuttaa, eikä aiheuttaa keskustelua vaan ainoastaan tuoda ajatuksiani ilmi. Ainoastaan kertoa juttuja ja kuulumisia, ajatuksia ja mietteitä elämästä ja muista asioista. Tavallaan koen sen niin, että olen itse oman elämäni tarinankertoja, ja muut ovat kuuntelijoita (tämä tietysti päiväkirjatekstissä, asiatekstit ovat asia erikseen).

Asiaa voisi verrata elokuviin. Leffoja katsoo, mutta kovin harvoin useampaa kertaa. Sama juttu tekstissä. Tekstiä tykkää useimmiten lukea, mutta ei useampaa kertaa, usein edes toista kertaa. Tietysti riippuu tekstistä; jos on loistava teksti, sen voi lukea useammankin kerran. Toisaalta hyvääkään kirjaa en ole lukenut enempää kuin kahta kertaa läpi.

Näin ollen omia tekstejäni harvoin jaksan lukea uudestaan, ja siksi tavallaan toivon että niitä lukisi muutkin, jotta ne saisivat edes jonkinlaisen merkityksen. Joskus palaan selaamaan päiväkirjojani, blogiani, jotka toimivat eräänlaisena aikakoneena. Tekstieni avulla pystyn palaamaan menneisyyteen, asoihin ja muistoihini jotka olen jo unohtanut. Se on joskus mielenkiintoista tai jopa jännittävää. Siltä osin tekstini palvelevat myös itseäni.

Kirjoittaminen on ollut yksi isommista harrastuksistani jo siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Ensimmäisiä tarinoita kirjoitin jo ennen kouluun menemistä. Tein jopa ensimmäiselle opettajalleni “kirjan”. Kun vaihdoin koulua, rohkenin kirjoittaa vanhalle opettajalleni/luokalleni vasta paljon myöhemmin. Kirjeen lähetettyäni jälkiviisaana tajusin että kyseinen opettaja ei enää opeta vanhaa luokkaani. Kyllä hävetti. Paljastuksena sanottakoon että se taisi olla pienen pojan ensimmäinen ihastus… hassua kyllä, muistan vielä opettajan nimen todella kirkkaasti.

Mutta mikä sai minut tänään kirjoittamaan kirjoittamisesta? Ehkä se, kun monesti irkissä tai keskusteluissa ylipäätään tulee puheeksi henkilökohtaiset asiani, ja joskus jutut menevät liian pitkälle. Asioista saa kanssani kyllä keskustella, mutta tykkään pidättäytyä sellaisista keskusteluista jotka koen loukkaaviksi, tai jotka liittyvät liikaa elämäntapoihini, suhteisiini, tai käsityksiini.

“Miksi siitä ei voi keskustella jos rolle on siitä jo blogiinkin kirjoittanut joskus aikoinaan?” on yksi näistä kysymyksistä, joihin haluan vastata ja joita haluan oikaista. Nykyään minut käsitetään liian helposti väärin. Elämästäni tai tavoistani tehdään olettamuksia pelkän tyhmän irkkilogin tai blogitekstin pohjalta. Vaikka kirjoitan paljon, elämääni mahtuu paljon muutakin kuin mitä Internetissä kerron, usko tai älä.

Blogiteksteissäni on paljon virheitä. Varsinkin vanhemmista merkinnöistä pystyy bongaamaan lukuisia asiavirheitä, väärinkäsityksiä, nimittäin olin vielä silloin innokas, utelias ja kaikkitietävä teini.

On eri asia keskustella ja jakaa mielipiteitä asioista kuin puuttua toisen elämään. Toisaalta käsityksiä on monia, ja joidenkin mielestä jo tämänkin blogin tai verkkopäiväkirjan lukeminen on toisen elämään puuttumista. Minusta ei ole. Olen tehnyt tietoisen valinnan kirjoittamalla itsestäni julkisesti nettiin. Minua ei saisi netistä pois enää kirveelläkään. Wayback-koneen avulla näkee vieläkin kymmenvuotiaana julkaisemat kotisivuni.

Jos mennään taas hieman sivuraiteille itse aiheesta, niin “Jos tästä asiasta keskusteleminen ahdistaa, eikö se tarkoita sitä että tunnet että asiassa olisi parantamisen varaa?” on toinen kommentti, mitä joskus kuulee. Ei tarkoita. Se tarkoittaa sitä että asia on minulle vaikea, enkä halua keskustella siitä. Se tarkoittaa sitä että kaikki ei välttämättä riipu minusta. Kuten sanoin, vaikka siltä vaikuttaisi, en kirjoita blogiini kaikkea. Loppupeleissä kirjoitan asioista hyvinkin pintapuolisesti.

Olen ihmisenä hyvin puutteellinen ja vajavainen, mutta uskon että kukaan ei ole täydellinen. Luurankoja löytyy jokaisen kaapista. Niistä luurangoista kuitenkin yritän olla kirjoittamatta.

Olisi mielenkiintoista haastaa itsensä kirjoittamaan joka päivä jotain. Ennen pyrin tekemään niin. Nykyään se on jäänyt jostain syystä. Kyse on asioiden priorisoinnista. Aina jää aikaa, jos vain haluaa. Ihminen nukkuu puolet vuorokaudesta, ja saa yleensä unta enemmän kuin tarvitsee. Uni on kyllä tärkeää, mutta siitäkin voi vähän nipistää että ehtii tekemään asioita joita haluaa.

Tänään äsken ajattelin ottaa tuon hypoteettisen haasteen vastaan, jos vaikka samalla pystyisin parantamaan kuuluisaa romahtanutta bloggausvireyttäni. Juuri tällä hetkellä päässäni ei pyöri oikein mitään muuta kuin että nukkumaan on mentävä (kunhan juon ensin tämän Batteryn loppuun… ristiriitaista, eikös?). Rytmi on vähän kallistunut väärään suuntaan, ja sitä olisi korjattava pikimmiten. Ainakin tiedän että osaan tuottaa tekstiä, jos en muuta. Nytkin päätin vain totella impulssia, ja kirjoittaa – sisällöstä viis. Ah, aivan kuten ennen vanhaan. ps. Otsikkogeneraattori pitäisi tosissaan kehitellä, se on se aina vaikein osa päiväkirjamerkinnän kirjoittamisessa.

:llä tuotettu merkintä:

Äh. No ehkä sittenkin. Voisin kaivaa itseni talviunilta, ja aloittaa taas kirjoittelemaan ahkerammin. Koska pidän siitä. Mitä väliä on visuaalisilla pikkuseikoilla? Ei mitään. Tai no ehkä jotain. Eikä. Jospa vain tyhjentäisin päätä listaamalla tapahtuneita hyviä ja huonoja asioita.

Hyviä asioita

1. Aloitetaan ensin tietotekniikkapuolella. Picasa Linuxille on erittäin hyvä asia! Mielestäni Googlen Picasa on kaikista kivoin ja kätevin kuvanlajitteluohjelma, ja nyt se on vihdoin saatavilla myös Linuxille. Aiemmin käytin muutamaa gnomen kuvanlajitteluohjelmaa, jotka eivät olleet ominaisuuksiltaan kovin monipuolisia. Minä kun valitettavasti vaadin visuaalisuuden ja käytännöllisyyden yhteispeliä, ja Picassa täyttää kriteerit. Myös verkkoalbumi on erittäin kätevä, tosin sitä en ole niin paljon käyttänytkään.
2. Jatketaanpa samaa linjaa. Myös Google Chroome on julkaistu Linuxille. Selain tuntuu olevan sekä Operaa, että Mozilla Firefoxia huomattavasti kevyempi. Pidän myös paneeliin keskittyvistä lisäosista, jollaisia täysin vastaavia (yhtä käteviä/rasittavia, miten sen nyt ottaa) ei ole muissa selaimissa. Tärkeimmät valintaperusteet tässäkin ovat kuitenkin nopeus, ominaisuudet ja ulkonäkö. Chromea olen käyttänyt jo kohta puoli vuotta ensisijaisena selaimena. Mozillan webkittiä / Firefoxia käytän yhä web-applikaatioiden luomiseen, ja www-kehitykseen.
3. Sain vähän pätäkkää Paypal-tililleni, ja ostin itselleni Spotify Premiumin (kaverini tarvitsivat kutsun kun porsaanreiät eivät enää toimi), sekä Last.fm-membershipin. Nyt pystyy spotifyttamaan iPodilla, ja kuuntelemaan Last.fm-radioita. Löysin heti uusia mielenkiintoisia bändejä.
4. Olen käynyt keikoilla. Viime keskiviikkona kävin katsomassa muutamia black metal -bändejä Ilokivessä, ja lauantaina kävin äitini porukoiden kanssa katsomassa a cappella yhtye Club for Fiveä Paviljongissa. Molemmat erittäin positiivisia kokemuksia. Arvostelut löytyvät Last.fm-profiilistani englanniksi.
5. Lotta kasvaa hujakalla. Tyttö puhua pälpättää päivästä toiseen, ja harjoittelee kävelemistä. Hänen blogiinsa ei ole kiireiset vanhemmat kerinneet kirjoitella. Sinnekin on tulossa kivaa pientä lähiaikoina.
6. Sain Heliltä tänään ihanan vihreän laavalampun, jolla ei ollut hänelle käyttöä. Kiitos valtavasti! Piristää kivasti tietokonepöytääni.
7. Muutto lähestyy. On vapauttavaa kun saa aloittaa “puhtaalta pöydältä”. Samalla pääsee asumaan lähemmäksi isääni.
8. Koodasin uuden ToDo-listan xhtml:ää, css:ää, php:ta, ja mysql:ää hyväksi käyttäen. Siitä tuli hieno. Halusin tällä kertaa mahdollisimman simppelin, jossa ominaisuudet rajoittuvat tehtävien lisäämiseen, poistoon, valmiiksi ruksaamiseen. Lista näyttää myös montako asiaa on hoitamatta. Tietysti se on salasanasuojattuna piilossa kaikelta kansalta, mutta kuitenkin julkisessa web-muodossa, jolloin pääsen ruksailemaan tehtäviä mistä milloinkin – vaikka puhelimesta.
9. Projekteihini olen varsin tyytyväinen. Kuten myös irc-kanavaani.
10. Rakastan perhettäni aina vain enemmän, eikä masennuskaan ole vaivannut vähään aikaan.
11. Sain uuden tietokoneen. Nyt koneita on yhteensä kuusi.

Huonoja asioita

1. Kavereita ei ole tullut nähtyä kovin paljon. Mutta toisaalta halusin omaa rauhaa perheen kanssa töiden loppumisen jälkeen, ja tein sen selväksi ainakin yhdelle kaverille viime viikolla. Loppujenlopuksi, olenhan perheellinen mies.
2. Kuten jo aiemmin valittelin bloggausintoni on kadonnut. Myös inspiraationi on kadonnut täysin. Minulla on jo valmiiksi kymmenen erilaista versiota uudesta Rollemaasta, joista yhtäkään en tule tekemään loppuun saakka. Vaadin itseltäni liikaa, ja usein luovutan. Niin viimekin kerralla. Uusi Rollemaa valmistuu ehkä vuonna 2035.
3. Olen ollut melko laiskalla päällä töiden loppumisen jälkeen. Olen nukkunut ennätysmääriä, mutta toisaalta se saattaa vain tuntua siltä. Lotta nimittäin tuppaa usein herättämään minut “isi isi herää leikkimään” -tyyliin 7 jälkeen aamulla, ja isihän herää. Sitten päivällä nukun Lotan kanssa pitkät päiväunet. En ole kuitenkaan kovin paljon jaksanut pakata. Onneksi muuttoon on silti vielä yli viikko. Vaimo on pakannut suurimman osan jo valmiiksi. Pitäisi itsekin…
4. Ei ole tullut otettua valokuvia. Vanhoja kuvia on silti hauska selata, vaikka niitä on yli 35 000, ellei enemmän. Olenkin ahkerasti taggaillut Picasalla kuviani, ja julkaissut joitakin helmiä Facebookissa.

Neutraaleja asioita

1. Uuteen asuntoon pitäisi ostaa vaikka mitä. Uusiksi menee puhki kuluneet koinsyömät matot, tietokonepöytä, tietokonetuoli, tv-taso (ehkä), keittiönpöytä. En tiedä miten on varaa. Pitänee varmaan ostaa yksi kerrallaan.
2. Uuteen asuntoon pitäisi tehdä kaikkea muutakin, kuten Lotalle huone. On mukava huomata etten osaa stressata.

Pää tyhjeni kertaheitolla. Olisi varmasti ollut enemmänkin asioita, mutta tämä tältä erää. Toivottavasti saan kirjoitusrytmiäni paranneltua edes hiukan. Hävettää viime kuukauden hassut kolmisen merkintää. Anteeksi!

Matkapuhelinlaitteella tuotettu merkintä.

Jälleen meni valvomiseksi. Jostain syystä en saa nykyään nukuttuakaan niin hyvin. Jälleen makoilen selälläni ja mietin asioita. Tuli tuossa mieleen että virallinen bloggaustauko olisi paikallaan, ja päätin että miksi en virallistaisi sitä samantien. Kirjoittamistahti ja innostus on pudonnut niin alas, että tuskin tätä enää kukaan jaksaa lukeakaan.

Pidän siis virallista taukoa Rollemaasta, koska

• Ei ole fiilistä
• Ei ole aikaa
• Ei ole kannustetta (=kadonneet lukijat)
• Ei ole inspiraatiota luoda uutta.

Olen melko varma että edellämainitut asiat tulevat vielä takaisin. Siihen asti: hyvvää yötä ja huomenta. ps. Leffoja katson yhä lähes päivittäin, ja arvosteluita on lupa lukea.

Jotenkin on helppo aloittaa kirjoittaminen valittelemalla miten vähän on tullut kirjoiteltua. Päivät ovat menneet melko nopeasti, ja kalenteri on ollut melko täynnä asioita. Tänään teimme vuokrasopimuksen, ja olemme jälleen askeleen lähempänä muuttoa isompaan asuntoon. Leffoja on tullut katsottua tuttuun tapaan. Katsoin myös Oscar-gaalan viime yönä, mikä näkyy myös edellisestä tilapäivityksestäni. Paljon olisi taas asiaa, mutta ei oikein huvita niitä nyt maailman kanssa jakaa… miksi edes aloitin?

Kuten jo aiemmin valitin (valivali taas), en ole jaksanut bloggailla koska – kumma kyllä – en enää pidä nykyisestä Rollemaan ulkoasusta. Huoh, visuaalisuus. Kysyn välillä itseltäni mitä väliä sillä on. Olen kuitenkin jo kehittelemässä tänne uutta ulkoasua, vaikka muutama päivä sitten tweettasinkin “On ideoita, on taitoa, on puitteet, mutta innostus, fiilis, ja insipiraatio puuttuu: luovuus 0″. Kyseinen lausahdus liittyi myös uuteen musiikilliseen projektiini, josta en usko tulevan mitään vielä pitkään aikaan.

Työt loppuivat perjantaina. Vakituista työpaikkaa en saanut, koska firman tuottavuus ei kasvanut. Toisin sanoen paikkaa ei irronnut, koska asiakkaat eivät tuoneet tarpeeksi tietokoneita huoltoon. Ei siinä mitään, haen kouluihin nyt yhteyshaussa, ja saa nähdä mitä tulevaisuus minulle tarjoaa.

Kotona menee hyvin. On ylämäkiä, ja alamäkiä, kuten aina ennenkin, mutta perusvointi on hyvä. Olen täysin tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni. Vielä kun pääsisi muuttamaan, niin saisi vielä enemmän aloitettua ns. “puhtaalta pöydältä”. Uuteen asuntoon olisi hankittava vaikka mitä… luovun vanhasta tietokonepöydästäni, ja uusiksi menee myös matot ja keittiönpöytä. Jos pääsisi siellä IKEAssa käymään joku päivä.

Yhä on edelleen päiviä, jolloin ei haluaisi poistua talosta. Silloin vain ahdistaa ihmiset jotka haluaisivat tavata, kun itse ei ole ollenkaan sillä tuulella. Maanantai oli sellainen päivä. Tietenkin tietyt asiat on hoidettava – ja hoituukin -, mutta ylimääräiset velvoittamattomat asiat eivät kiinnosta.

Päätin aikoinaan hoitojaksoni aikana, että karsin elämästäni pois kaikki sellaiset asiat mitkä aiheuttavat pahaa oloa, ahdistusta, tai masennusta. Olen noudattanut tätä päätöstä, ja huomannut sen parantavan elämänlaatuani. Elämä on minun käsissäni, ei kenenkään muun. Teen asioiden suhteen mitä itse haluan.

Yritän kirjoitella jatkossa enemmän ihan oikeista aiheista – sillä niitä on paljon. Haluaisin jälleen ottaa kantaa moneenkin ajankohtaiseen asiaan. Ehkä sitten kun vire on parempi.