Rollemaata tilaa keskimäärin 66. Lue lisää.

normaali kirjautuminen →

Internet on paljon muutakin kuin uusi tapa tehdä vanhoja asioita

Jo lapsuudestani tuttu Petteri Järvinen – jonka kirjoja meillä oli kotona läjäpäin – kirjoitti hiljattain artikkelin aiheesta “Onko jokainen nuori nettinatiivi?”. 2000-luvulla Internet on arkipäivää, ja olen kyllä samaa mieltä siinä että Internet on nykyajan nuorille itsestäänselvyys. Internet on osa elämää, ja sitä käyttää kaikki. Tiettyä yleistystä tämäkin, mutta niin asia taitaa hyvinkin pitkälle olla.

FACEBOOK Illustrations
Creative Commons License photo credit: escapedtowisconsin

Nuori aikuinen olen minäkin, mutta Petteri Järvinen viittaa varmasti nykyajan nuoriin, eli 90-luvulla syntyneisiin. Stereotypioilla mennään, mutta minusta nykyajan nuori tietää Internetistä vain keskimäärin Googlen ja Facebookin.

Järvisen kirjoitus luo jotenkin harmillisesti negatiivisen kuvan nuorten netinkäytöstä tai Internetin tietämyksestä. Itsekin edustan melko nuorta Internet-sukupolvea, vaikka 80-luvulla synnyinkin. Toisaalta nykyajan lapsille netti on osa elämää, kun taas minun aikanani – ja minua ennen syntyneiden aikana – se ei vielä ollut. Toisaalta kasvoin tietokoneiden parissa edelläkävijänä, sillä isälläni oli tietokoneita jo minun syntymäni aikaan, ja ensimmäisen tietokonepelini asennettiin lerpuilta ja disketeiltä 90-luvun alussa.

Nykynuori tietää Internetistä yllättävän paljon, vaikka ei päällepäin uskoisi. Tietokone ja Internet ovat nykypolven ala, sanotaan. Netti ei silti ole kaikille itsestäänselvyys, eikä asiaa mielestäni voi yleistää. Mielestäni on kahdenlaista porukkaa; Ihmisiä ketkä käyttävät nettiä, ja ihmisiä ketkä eivät käytä. Lapsilleen tietokoneet hommanneita aikuisia on paljon, ja he eivät ymmärrä itse nettimaailmasta mitään ennen kuin alkavat itse käyttämään.

Nykyajan äidit aloittavat tietokoneen ja netin käytön vasta “liian myöhään” Facebookin ja muiden vastaavien myötä, ja ovat netissä kuin pieniä lapsia. Samalla tavalla käy myös monelle muulle “vanhan koulukunnan” ihmiselle. Se aiheuttaa ongelmia ja vaaratilanteita. Siinä mielessä nykynuoriso on etuasemassa kun on kasvanut netin tutussa maailmassa. Vanhemmat ihmiset ovat kuitenkin “ylpeitä”, eivätkä anna “nuorten höynäyttää”, mutta silti tulevat itse höynäytetyksi…

En oikein ymmärtänyt Petteri Järvisen pointtia loppupeleissä.

Käsitys siitä, että kaikki nuoret hallitsisivat suvereenisti netin kikat, lienee syntynyt keski-ikäisten mielessä. [...]

Saksalaisen tutkimuksen mukaan nuoret eivät ole edes kovin kiinnostuneita netin käytöstä. He lataavat musiikkia ja pitävät yhteyttä kavereihin, mutta vain pari prosenttia pitää blogia tai kirjoittaa Wikipediaan.

Onko Internet-asiantuntemus tärkeää? Riittääkö pelkkä netin käyttö apuvälineenä, vai täytyykö mennä pintaa syvemmälle?

Www-kehitys, blogin pitäminen ja Wikipedian kehittäminen on hyödyllistä, mutta ei välttämätöntä.

Kaikesta päätellen netti on vain yksi uusi tapa tehdä sitä samaa, mitä nuoriso on aina ennenkin tehnyt.

Netti on uusi väline, media, tapa. Enää ei tarvitse mennä kirjastoon etsiäkseen vastauksia tai tietoa. Enää ei tarvitse keskustella kasvotusten, tai puhelimessa. Enää ei tarvitse mennä AA-kerhoihin tai kirkkoihin, kun voi olla läsnä kotonaan. Internet on mullistus, ei “vain uusi tapa“. Unohtamatta Internetin negatiivisia puolia ja vaikutuksia, netti on hyvä asia. Tarvitsematta kuitenkaan yleistää asiaa.

Nukkuminenkin maksaa

Vaikka olen melko pitkämielinen luonne, jo ensimmäisen huonon kuluttajakokemuksen myötä laitan koko firman boikottiin, ja huononnan firman mainetta kertomalla huonoista kokemuksistani myös muille. Jos yritys, firma, liike, myymälä ym. on kohdellut kaltoin, kannattaa jättää sikseen, lopullisesti. Parempaa nimittäin löytyy varmasti muualta. Vaihtoehtoja on aina.

Masku lähti boikottiin
Creative Commons License photo credit: rolle-

Viikko sitten lähdimme aikaisin aamulla asioille. Veeran taitto tutkittiin silmäpolilla uusia silmälasia varten. Veimme myös Veeran kuulokojeet huoltoon. Sairaalaruljanssin jälkeen lähdimme etsimään Lotalle uutta sänkyä huonekaluliikkeistä. Lotan pinnasänky on ollut rämä jo pidemmän aikaa, ja tyttö alkaa kasvaa ulos pinnasänkyajoista.

Kallista sänkyä emme voineet hankkia, vähävaraisia kun olemme. Olin eilen soittanut Maskuun ja kysynyt Unipuu-sänkyä. Sanoivat puhelimessa että “kyllä juu löytyy varastosta, meiltä löytyy”.

Paikan päällä:

– Eilen soittelin Unipuu-sängystä, miten on?
– Juu kyllä meillä sitä varastossa on
Muutaman minuutin koneen ruudun tuijottelua, tsekkailua, tuijottelua.
– Itse asiassa, käytännössä, tuota, tehtaalta saa.
– Öh. Jaa että ei ole heti mukaan?
– Käytännössä ei.
Mietin tässä vaiheessa että mikä ihmeen käytännössä. Sano poika suoraan että ei ole. Hillitsin itseni.
– Minulle sanottiin että on teidän varastossa.
– Odotapa hetki niin kysyn ihmiseltä joka puhui kanssasi puhelimessa.
Hetki odottelua, ja puhelinmies tuli sanomaan:
– En mä mitään sanonut että varastossa. Käsitit väärin; Tehtaalta saa. Viikko menee saapumisessa jos tilataan.
– Selevä homma. Ei tilata. Onkos täällä muita sänkyjä?
– Juu tuolla perällä.

Joten lähdimme perälle. Nurkassa oli pari säälittävän ylihinnoiteltua sänkyä. Lähdimme pois hieman äkäisenä, ja päätin että siinä on taas yksi liike jonne emme enää jalallamme astu. Seuraavaksi suuntasimme Palokan kotikeskukseen. Vepsäläisessä ei ollut kuin yksi ylihinnoiteltu sänky, Askossa olisi ollut juuri se mitä haimme, mutta ei varastossa.

Ihmettelen että mikä siinä on että huonekaluliikkeissä ei ole varastossa tavaraa ikinä? Menimme joka tapauksessa Kodin Ykköseen, joka ei ole edes pääasiallisesti huonekaluliike. Sieltä löytyi Suvi-merkkinen pähkinänvärinen jatkosänky todella edulliseen hintaan joka mahtui sosiaalitoimen mahdollistamaan budjettiimme.

Nyt on vuorossa aikuisten parisängyn metsästys. Ostimme Sotkasta keväällä Sofia-sängyn todella halvalla, olisiko ollut 60% alennuksella poistomyynnissä. Pitihän se arvata että sänky on huijausta. Kokopuun sijasta puu oli ilmavaa lastulevyä sisältä, eikä tarvinnut kuin Lotan hieman hyppiä masuni päällä niin ruks. Sälepohjakin oli huonoa laatua, vain sentin paksuisia ja 5cm levyisiä levyjä vieri vieren. Sänky on tällä hetkellä noin kolmesta tai neljästä kohtaa katki, tukijalat katkenneet poikki, ja keskipuuta pitävät paikoillaan sähkökitaran jykevä vahvistin kirjapinoja ja pari puulaatikkoa. Kaduttaa koko ostos…

Sadalla eurolla ei tunnu saavan sänkyä mistään. Käytiin tänään pari isoa kirpputorimarkettia kiertämässä, mutta tuloksetta. Ylihinnoiteltua kuraa sielläkin ne harvat mitä valikoimista itselleen huolisi. Käytettynä ollaan yritetty katsoa. Alkaa ahdistamaan että jos nyt sängyn ostaisi niin loppukuu menisi taas kaurapuurolinjalla. Toisaalta jos sen jättäisi myöhempään, selkä kärsisi vielä enemmän. Vinkkejä mistä sängyn saisi? On se kumma kun nukkuminenkin maksaa…

Syksy on täällä

Ihmettelin. Ikkuna oli vain raollaan, mutta silti tietokonepöydän alla lojuvat jalkani saivat todella kylmän ilmakylvyn. Sitten katsoin mittaria. Miinus puoli astetta pakkasta! Kello on neljä, ja päivä on toinen syyskuuta. Takapihan yksi puista värjäsi lehtensä keltaiseksi jo viikko sitten, jolloin oli vielä elokuuta. Niin se vain on että syksy on täällä.

Maple Leaves
Creative Commons License photo credit: Tomorrow Never Knows

Rollemaan sää on kesäinen ja sateinen, mutta syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani. Varmaan siksi koska rakastan melankolista säätä, sadetta, syksyn ihania värejä, jotka ovat samaan aikaan sekä alakuloisia että iloisia. Parasta syksyssä on sateinen ja viileä sää, joka ei kuitenkaan ole liian kylmä. Sateen ropina on ihanaa, etenkin öisin.

Syksy on myös vuodenajoista sellainen joka herättää ajatuksia. Syksy pistää miettimään, tekee luovaksi. Tein joskus musiikkia, ja suurin osa kappaleistani syntyivät syksyllä. Levy onkin oikea syksylevy. Syksyn alkamisen kunniaksi voit ladata levyn kappaleita alta. Levystä voit lukea lisää siitä kertovasta kirjoituksesta vuosien takaa. Kappaleesta “Loneliness on a Rainy Day” tuli jopa nettihitti, tosin todella pienissä piireissä. Kunpa saisin jostain voimaa ja aikaa jatkaa musiikintekoa taas vuosien jälkeen…

  1. Blueberry Soup
  2. The Darkness
  3. Loneliness on a Rainy Day (Extended)
  4. Summer Dying Fast
  5. Loneliness on a Rainy Day
  6. Cellar Wish
  7. Ancient
  8. Under Construction (DJ Rolle’s Last Parade, Deep Trance Mix)
  9. Autumn Farewell
  10. The Silence of the Ocean

Big Brother sosiaalipsykologisesta näkökulmasta

Muistan joskus teininä kun katselin sivusilmällä jenkkien Big Brother -villitystä. Moni saattaa yllättyä siitä tiedosta että formaatti ei ole lähtöisin jenkeistä, vaan Hollannista. Ensimmäinen BB-lähetys tapahtui Hollannissa vuonna 1997. BB tuntuu olevan suosittu bloggausaihe, joten ajattelin päivittää mielipiteeni ajan tasalle. Viimeksi kirjoitin aiheesta viime vuonna.

Big Brother -logo

Olisiko ollut vuosi 2003 tai jotain kun ensimmäisen kerran näin BB:tä Suomen telkkarista. Silloin jenkkiBB ei ollut kovin suosittu ohjelma, mutta mieleeni jäi erityisesti miesasukas jolla oli hattu jokaiselle kuukauden päivälle. Koska olen katsonut televisiota varsinaisesti vasta vuodesta 2009 (kotonamme ei ollut televisiota. Emmekä ole lestadiolaisia, emme vain tarvinneet kapistusta) – vaikkakin satunnaisesti – minulta meni Suomen Big Brotherin alkaessa 2005 koko hypetys täysin ohi. BB-Pertun vitsit tosin kantautuivat minunkin korviini, ja osa niistä oli jopa hauskoja.

Joillekin jo sana “Big Brother” on hirveää myrkkyä kuultavaksi. Mielestäni tämäkin asia on täysin suvaitsevaisuuskysymys. Joidenkin mielestä Big Brother on oletuksena silkkaa paskaa. Joidenkin mielestä se on tylsää. Jotkut sorsivat formaattia vain sen takia “kun muutkin”. Ymmärrän kyllä näitä mielipiteitä, mutta ohjelma on jostain kumman syystä silti Suomen katsotuin. Se tavallaan kertoo jotain meistä suomalaisista sohvaperunoista. Ihmiset kiinnostuvat kohuista, tirkistelyistä, olemmehan äärimmäisen uteliasta lajia.

Olen täysin samaa mieltä Bloggaajat.comin Petterin kanssa:

Myönnän katsoneeni parina vuonna kyseistä ohjelmaa aika tiivistikin, tosin luultavasti eri syistä kuin keskivertokatsoja. Itselleni ohjelman parasta antia on sen psykologinen aspekti – on jotenkin opettavaista katsoa ylhäältä käsin miten ihmiset toimivat häkkiolosuhteissa, vähän sama fiilis kuin Korkeasaaren paviaaneja seuratessa.

Ohjelman psykologisesta puolesta valotin jo viime kerralla. Minusta on kiintoisaa seurata miten ihmiset kestävät sosiaalista painetta, ja miten niin täysin erilaiset ihmiset tulevat toisensa ja erilaisten haasteiden kanssa toimeen eristyksissä muusta maailmasta. “Kuinka kulissit kaatuvat?” on tänä vuonna BB:n tagline, joka kertoo melko hyvin ohjelman perimmäisen tarkoituksen. Omalla tavallaan ohjelma kertoo jotain ihmisrodusta, siitä millaisia olemme, miten me käyttäydymme.

On hauska seurata erityisesti käyttäytymistä. Juuri pudonneet Maria ja Jani ovat täysin erilaisia ihmisiä. Jani on vähän “hidas”, lapsenmielinen, ehkä jopa rajoittunut mies, Maria taas sosiaalinen bimbo jonka haaveena on kuuluisuus ja glamourmalleus. Silti Jani yritti tehdä vispilänkauppaa kaunottaren kanssa joka oli paini selvästi täysin eri luokassa eikä tosielämässä Janilla olisi ollut mitään mahkuja – eikä ollut talossakaan. Maria nimittäin viilasi Jania häikäilemättä linssiin, ja päiväkirjahuoneessa (=huoneessa jossa voi puhua ainoastaan “Big Brotherille” ja kameralle tunteistaan ilman että muut asukkaat saavat tietää) sitten selitti kuinka koko tyyppi ei voi vähempää kiinnostaa. Itse asiassa Maria kirosi heti ensimmäisellä päiväkirjaistunnollaan että talossa ovat kaikki mitättömyyksiä. Silti hauskasti piti kulisseja yllä kokonaisen viikon.

Taloon menijät ovat yleensä olleet vähä-älyisiä, teinejä, omituisia, nörttejä, joukosta erottuvia tai muuten vain kummallisia ihmisiä. Joskus porukkaan mahtuu “normaalejakin” ihmisiä, mutta he tippuvat melko nopeasti koska ihmisiä ei jaksa “tavallinen” kiinnostaa. Ärsyttävimmät ja kohutuimmat asujat asuvat talossa yleensä pisimpään. Toisaalta joskus myös kiltein ja hyvällä tavalla kohua herättänyt voittaa, kuten vuoden 2009 BB-Anniina.

Kun itse “vanhenee”, huomaa miten toiset “nuorenevat”. Tänä vuonna talossa on muutama 18- ja 19-vuotias. Nuo “aikuiset” ovat vuosimallia 1991-1993. Huomaa kyllä juttujen ja käyttäytymisen laadusta. Hämmentävää ja pelottavaa.

Joskus olen jopa itsekin miettinyt taloon lähtemistä, mutta nykyisessä tilanteessani se ei ole mahdollista. Enkä haluaisikaan, ei riittäisi pokka eikä innostus. Se on tavallaan joku kummallinen salainen fantasiani. Suurimmat “esteet” olisivat varmaankin omat pelkoni ja estoni, muiden asujien huomionhakuisuus, lääppiminen, irtosuhteet, sekstailu, pervoilu, alkoholinkäyttö, ja se että minä kokonaisena ihmisenä (puhumattakaan lerssistäni) näkyisi koko maailmalle. Kuten olen joskus sanonut, en halua huonoa julkisuutta, ja se on itseasiassa yksi peloistani.

Asukkaana toisin toisaalta taloon paljon uutta. Olen hevari, nuori mutta elämää nähnyt, sivistynyt, nörtti, viittomakielinen (tosin talossa ei varmaan paljoakaan tarvitse käyttää), erilainen, aito, persoonallinen, jossain määrin uskovainen, naimisissa ja sitoutunut, jne. Toisaalta en haluaisi olla sellaisessa apinalaumassa niin pitkään, ja pelkäisin minuun kohdistuvaa huomiota. Ahdistuisin huomion keskipisteenä olemisesta, ja siitä että kanssani olisi jatkuvasti liikaa ihmisiä. Voisin kuvitella olevani yhden päivän talossa, mutta sen jälkeen laukeaisi ihmisfobia, ja kuolisin henkisesti ja hajoaisin kappaleiksi hetkessä. En myöskään pystyisi lopettamaan muuta elämääni beebeilyn ajaksi. Voittoraha kyllä nappaisi.

Katsominen on tavallaan mukavaa, koska se on jännittävää, se herättää ajatuksia, iloa, vihastusta, myötähäpeää, ja kiinnostusta. Big Brotherin kautta – yllättävää mutta totta – saa myös uusia keskustelunaiheita. Nykyään otsikoissa tuntuu olevan tosin vain kävijävirtaa houkuttelevia aiheita kuten BB-Ksenian tissit, BB-Marian (vai Marin, samapa tuo) perse, tämä ja tuo suihkussa, alasti, Paul ja itseruskettavat, kohu sitä kohu tätä, Ksenia alasti, Maria alasti ym.

Olen kyllä melkolailla samaa mieltä tämän Anonyymin Iltalehden kommentoijan kanssa, vaikka BB:tä seuraankin:

Näkeehän sen jo nettilehtien luetuimmista jutuista, että paljas pinta se kiinnostaa suomalaisia. Joku vilauttanut tissiä tjsp niin se uutinen on heti sivun luetuin juttu. Ihan sama onko se itse Tuksu alasti, niin suomalainen menee ne kuvat kattomaan. Ja sitten haukutaan julkisesti lyttyyn vaikka mielen pimeissä sopukoissa toivotaan vaan lisää.

Suomalaiset eivät kehtaa itse tehdä mitään, niin sitten pitää tirkistellä näitä idiootteja, jotka menevät sinne vain “julkisuuden” ja rahan perässä. Ja kiitos suomalaisen median, nämä dorkat eivät ole julkisuudessa sitä kuuluisaa 15 minuuttia vaan 15 VUOTTA!

Ah niin, salaa voidaan vilkuilla eikä kukaan tule sanomaan siitä yhtikäs mitään… Paitsi minä. Ja mun mielestä sun pitäisi ihan oikeasti hankkia elämä. Mitä sä hyödyt muiden touhujen katsomisesta? ET MITÄÄN. Elä sitä omaa elämääsi!

Mutta ei hätää ihmiset! Annan teille vinkin, mikä hyödyttää sekä teitä tirkistelijöitä/vanhoja pervoja, että meitä BB-vihaajia…

LADATKAA SITÄ PERHANAN PORNOA. Ei voi olla niin vaikeeta!

Mutta toisaalta Big Brother ei ole pelkkää paljasta pintaa, vaikka siltä vaikuttaakin.

Nytkään en ole seurannut jokaista jaksoa, mutta sen verran seuraan että tiedän missä mennään. Kun katsoin viime kautta (2008-2009) olin mm. työvoimapoliittisella kurssilla jolla oli jonkin verran naispuolisia telsun tuijottelijoita. Heidän kanssaan oli mukava juoruta ja spekuloida Big Brotherista. Nykyään ei ole oikeastaan ketään kenen kanssa puhua BB-paskaa, mutta eipä tarvitse ollakaan. Kunhan seuraan, mitä se ketään haittaa?

Seuraatko itse Big Brotheria? Jos seuraat niin miksi? Miksi et? Ota kantaa kommentoimalla tästä!

sivu 1/27612345678910203040...viimeinen